Pienoismallit.net

Resiinivalu

Helppoa, kun sen opettelee

Resiinivalu ei ole pienoismallinrakennuksessa enää mikään uusi ja mullistava tekniikka. Sen sijaan sen hyödyt ovat kiistattomat. Moni muutoin julkaisematta jäänyt pienoismalli on saanut elämän resiinisenä piensarjana ja resiinivalun ansiosta kuka tahansa mallari voi tuottaa tarvitsemiaan osia kotioloissa. Mielikuva resiinivalusta työmenetelmänä on kuitenkin monelle vaivalloinen ja epäonnistumisherkkä. Tekniikka on siis jonkinlaisen salatieteen roolissa. Myös allekirjoittanut on ehkä samoista syistä johtuen onnistunut välttelemään valupuuhia jo luvattoman pitkään. Oli siis aika ottaa itseään niskasta kiinni ja kokeilla mitä tapahtuu jos lähtee hommaa kokeilemaan.

Syksyllä 2008 muodostui tarve Dv12-dieselveturin telisivuille ja aloitin valmistamaan kyseisiä osia styreenistä. Mielipuolinen suunnitelma oli rakentaa kaikki neljä kappaletta styreenistä. Alusta asti pieni epäilys homman mielekkyydestä kyti mielessä, mutta vasta kun ensimmäinen telisivu oli noin kymmenen työtunnin jälkeen kasassa oli päätös syntynyt: Nyt sitä hartsia ja äkkiä!

Olen vuosien varrella tutustunut valumenetelmään eri artikkelien, työnäytösten ja keskusteluiden pohjalta. Aivan ummikkona hommaan ei siis tarvitsisi ryhtyä. Käytännön kokemus puuttui kuitenkin täysin, joten pientä kämmenten hikoamista olisi tiedossa…

Pääpiirteittäin valu tässä projektissa tapahtuu niin, että rakennetaan styreenistä valulaatikko, johon "masteri" eli kopioitava osa kiinnitetään detaljipuoli ylöspäin. Tämän jälkeen laatikko täytetään kaksikomponenttisella muottisilikonilla. Silikonin kuivuttua syntynyt muotti irroitetaan. Muottiin voidaan nyt valaa kaksikomponenttisesta polyuretaanihartsista osa.

Tutkiskelin kirjoituksia eri muotti- ja valuaineista ja saatavuutta, ominaisuuksia ja yleisiä käyttökokemuksia vertailtuani päätin valita tähän kokeiluun aineiksi saksalaisen Perfect Scale Modellbaun myymät tuotteet. Kyseinen firma on piensarjavalmistaja, joka on kehitellyt jollain asteella oman reseptin valuaineisiin ja tilaa kyseistä tavaraa joltain kemia-alan valmistajalta isompia eriä. Näistä eristä sitten osa käytetään omiin tarpeisiin ja osa pullotetaan ja myydään eteenpäin pienemmissä annoksissa.

Tuotteiden ominaisuudet:

Perfect Scale Modellbau-muottisilikoni Kirkas/Klar

-2-komponenttisilikoni, toimitetaan kahdessa 250 grammaa sisältävässä muovipullossa.
-Työskentelyaika n. 25 minuuttia
-Kuivumisaika n. 60-80 minuuttia
-Melko juoksevaa, siirappimaista
-Hyvin neutraalin hajuinen
-Repimislujuus (Shore hardness) 25
-Kirkas massa, helpottaa esim. ilmakuplien metsästämisessä
-Sekoitussuhde 1:1 huom.! tilavuussuhde
-Hinta 28,50 € / 500 g

Perfect Scale Modellbau-PUR-hartsi Harmaa/Grau


-2-komponenttihartsi, polyuretaani, harmaa, toimitetaan kahdessa 250 grammaa sisältävässä muovipullossa.
-Työskentelyaika n. 5 minuuttia
-Kuivumisaika n. 30-60 minuuttia
-Erittäin juoksevaa, kermamaista
-Hyvin neutraalin hajuinen
-Harmaa massa
-Sekoitussuhde 1:1 huom.! painosuhde
-Hinta 18 € / 500 g

Itse yrityksen toiminta oli erittäin hyvää, toimitus ja yhteydenpito oli ripeää ja postikulut n. 10 euron luokkaa.

Valmistelu

Kun masteri oli valmiina ja päällystetty Gunzen Mr. Surfacer 1000:lla sen annettiin kuivua kunnolla reilu kaksi viikkoa. Tällä pyrittiin varmistamaan mahdollisten liuotinhöyryjen ja jäämien haihtuminen kunnolla pinnalta, jottei niillä olisi haitallista vaikutusta muottisilikonin kovettumisprosessiin. Tällä välin valmistettiin valulaatikko joka oli leveyssuunnassa noin 1 cm ja korkeussuunnassa noin 4 mm yli masterin mittojen. Silikonikumin repimislujuuden pitäisi riittää pitämään muotti ehjänä näillä seinämäpaksuuksilla.

Tarvikkeita projektiin varattiin seuraavasti:

-Valuaineet
-Lääkeruiskuja ja neuloja. Silikoni ei kulje neulasta läpi, mutta hartsi kulkee. Jokaiselle komponentille oma, puhdas ruisku.
-Sekoitusastia. Tässä käytettiin muovista keittiömittaa, mutta mikä tahansa muovi/lasi/metalliastia kelvannee. Tärkeämpää lienee astian koko suhteutettuna sekoitettavan massan määrään. Varsinkin liian isoon astiaan massa "hukkuu" seinämille sekoitettaessa.
-Sekoitustikku.
-Pehmeä sivellin
-Tarkka (digitaalinen) mielellään taarattava keittiö- tai kirjevaaka.
-Vauvantalkkia
-Talouspaperia mahdollisten sotkujen siivoamiseen.
-Henkilökohtaiset suojausvälineet, esim. hanskat, suojalasit - mitä kukin kokee tarvitsevansa.

Muotin valaminen

Valulaatikkoon kiinnitetty masteri odotteli valamista joten oli aika ryhtyä hommiin. Ensimmäisenä kannattaa varata kaikki tarvittava välineistö käden ulottuville. Masteria en käsitellyt millään tavalla eli esim. mitään irroitusainetta ei laitettu. Silikonin komponentteja mitattiin tarkasti lääkeruiskuihin saman verran. Laskin tarvittavan menekin yksinkertaisesti mittaamalla laatikon tilavuuden. Osan viemä tila oli tässä niin pieni, että sen saattoi jättää laskuissa lähes huomiotta, saman verran silikonimassaa tulisi luultavasti jäämään sekoituskupin seinämille. Liikaa ei kannata muutenkaan ruveta nuukailemaan, sillä olisi todellakin suotavaa, että massa ei lopu kesken kaatamisen. Joten laskin hieman yläkanttiin, menekki oli noin 13 ml.

Komponentit yhdistettiin sekoitusastiassa ja sekoitettiin. Liian rajusti ei kannata ruveta vatkaamaan, ilmakuplien muodostuminen ei ole toivottavaa. Tasainen, rauhallinen mutta silti määrätietoinen sekoitustapa riittää. Kun massa vaikutti sekoittuneen, voitiin valaminen alkaa. Olen kuullut, että ilmakuplien minimoimiseksi masterin pinnan voi ensin sivellä muottisilikonilla ennen lopullista valua. Tällä ensimmäisellä kerralla jätin tuon vielä väliin, sillä halusin testata aineen ominaisuuksia sellaisenaan kuin valmistaja on tarkoittanut. Koostumuksen pitäisi kuulemma olla ilmakuplia suosimatonta sorttia, joten ryhdyin samantien kaataamaan massaa suoraan muottilaatikkoon. Kaatamisen suoritin yhdestä nurkasta käsin ja annoin silikonin valua omaan rauhalliseen tahtiinsa noin 15 cm:n korkeudelta kunnes koko laatikko oli tasaisesti täyttynyt.

Laatikon täytyttyä aloitin tarkkailemaan ilmakuplatilannetta. Muutama iso kupla näytti muodostuneen pienten kuplien lisäksi. Tökin massaa ohuella rautalangalla kuplien poistamiseksi ja tämä näytti toimivan hyvin. Samalla langalla varmistin massan pääsyn hankalimpiinkin paikkoihin. Tosin ei ollut mitään epäilystä etteikö silikoni olisi noihin paikkoihin päässyt - kuitenkin varmuus on aina parasta. Tässä vaiheessa massan läpinäkyvyys osoitti hyvät puolensa. Valun "jälkihallinta" oli todella vaivatonta! Tilannetta mielenkiinnolla seuratessani huomasin jäljellä olevien pienten ilmakuplien vähä vähältä nousevan pintaan ja puhkeavan. Tässä auttanee myös massan pitkä työskentelyaika.

Hiljalleen muotti alkoi kuivua ja varmuuden vuoksi annoin sille reilut kolme tuntia aikaa. Irroitus sujui hyvin. Hieman askarteluveitsellä kulmasta auttamalla sain sormilla otteen muotista ja rauhallisesti vetämällä muotti irtosi ilman mitään kommervenkkejä. Silmämääräisellä tarkastelulla totesin yksityiskohtien kopioituneen terävästi ja muotti vaikutti onnistuneelta. Myöskään mitään kutistumista ei ollut irroituksen jälkeen havaittavissa. Masterin tekijän huolellisuudesta riippuu, joutuuko muotille tekemään mitään siistimistä. Kovin paljoa ei voi siistimisen varaan laskeakaan, sillä joustavan materiaalin kaivertaminen, hiominen yms. on melkoista masokismia. Tässä kokeilumuotissa oli muutama "häntä" ts. silikonisuiru jotka nipsaisin pienillä saksilla pois tulevaa valua häiritsemästä. Kuivuneen muotin tarkastelussa massan läpinäkyvyys ei ole ihan niin hyvä juttu, sillä esim. pinnan tasaisuuden näkeminen on vaikeaa. Lopullisesti se tulee esiin siis vasta uretaanihartsin valamisen jälkeen. Tähän mennessä kaikki on mennyt käsikirjoituksen mukaan.

Osan valaminen

Muotti asetettiin tasaiselle pinnalle ja talkittiin. Talkki helpottaa hartsimassan leviämistä ja estää ilmakuplien syntymistä varsinkin valun pinnalle. Lisäksi sillä on oma osuutensa valmiin osan irroittamisessa. Talkki oli tavallista vauvantalkkia, jota saa ruokakaupasta. Töpöttelin talkkia isohkolla, pehmeällä siveltimellä joka kohtaan ja lopulta kopautin ylimääräiset muotista pois. Talkitseminen kannattanee toistaa ennen jokaista valua. Muotti on nyt valmiina uretaanivalua varten.

Uretaanimassan sekoittamisessa on tärkeää muistaa, että siinä missä silikonimassa sekoitettiin tilavuussuhteessa 1:1 (eli esim. 6 ml:6 ml), tämä sekoitetaan painosuhteessa 1:1. Apuna mittauksessa käytin digitaalista keittiövaakaa, joka mittaa gramman tarkkuudella. Toki tilavuutta voi edelleen käyttää apuna menekkiä laskettaessa, mutta jo pulloista huomaa komponenttien olevan eripainoisia. Komponentti B:tä (kovete) on volyymiltään hieman vähemmän / 250 grammaa kuin komponentti A:ta (värjätty hartsi).

Myöhemmin olen tutkiskellut hartsin ominaisuuksia ja saanut laskettua yksinkertaisen kaavan sekoittamiselle tilavuuden mukaan, jolloin vaakaa ei tarvita.

Painavamman komponentin B (ruskea) suhde kevyempään komponenttiin A (harmaa) on jotakuinkin 95%. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jos otat esim. 5 ml komponenttia A, siihen sekoitetaan 5 * 0,95 = 4,75 ml komponenttia B.

HUOMIO! Tämä pätee vain kyseiseen Perfect Scale Modellbaun hartsiin, muista tuotemerkeistä en mene sanomaan mitään.

Tämän seikan hoksaaminen helpotti valutyöskentelyä omalla kohdallani huomattavasti, kun ei tarvitse vaa'an kanssa pulata, koska esim. laatumerkkinä tunnetun Soehnlen digitaalinen kirjevaaka päivittää lukemia välillä pienellä viiveellä…

Ennen annostelua komponentti A täytyy sekoittaa ravistamalla pullossaan. A:ssa käytetty väriaine valuu noin puolessa vuorokaudessa pullon pohjalle, joten ravistus aina ennen annostelua! Komponenttia B ei saa ravistaa!

Komponentit mitattiin ja sekoitettiin. Uretaanimassa on hyvin juoksevaa ja sekoitus käy sujuvasti. Työskentelyaika on noin 5 minuuttia, joten homma kannattaa valmistella etukäteen ikävien yllätysten välttämiseksi. Sekoitettu massa kaadettiin muottiin tasaisena nauhana. Suoritin kaatamisen jälleen yhdestä nurkasta käsin. Massa levisi todella hyvin, kuin itsestään ja homma oli ohi ennenkuin ehti kunnolla edes alkaakaan. Tasoitin hieman ylimenneen pinnan pyyhkäisemällä ylimääräiset sekoitustikulla pois. Valun annettiin kuivua reilut kaksi tuntia. Työohjeessa mainittua 30-60 minuuttia ei ollut tarve ruveta tässä kokeiluerässä saavuttamaan ja riskeeraamaan Juhlallista Ensimmäistä Valua… Olen ymmärtänyt, että osaa ei kannata jättää ylipitkäksi ajaksi muottiin loikoilemaan, vaan se kannattaa ottaa melko pian jähmettymisen jälkeen tasaiselle pinnalle "rauhoittumaan" jotta mahdollinen kierous oikenee luonnostaan. Mikäli kieroutta tms. vääntyneisyyttä kuivuneessa osassa havaitaan, voi oikaisun suorittaa myös lämmittämällä osaa hetken kuumassa vedessä ja suoristamalla osa, jonka jälkeen se viedään välittömästi kylmän veden alle jähmettymään. Jotkut tekevät tämän myös mikroaaltouunissa, mutta tästä minulla ei ole kokemusta. Kannattaa myös muistaa, että tuossa mikrottamisessa on riskinä mahdolliset osan sisään jäykisteeksi valetut metallivahvikkeet. Tästä päästäänkin aasinsiltaa pitkin osien vahvistamiseen. varsinkin suurempien osien kieroutumisen estämiseksi käytetty konsti on valaa osan sisään elämätön vahviste, eli esim. siniteräslankaa.

Irroituksen hetki oli juhlallinen…tai oikeastaan ei sen kummemmin, muotti irroitettiin varovasti osasta vetämällä. Irtoaminen kävi vaivattomasti ja tulos oli todella positiivinen. Takapinnalle ylitullutta massaa (flashia) ja muutamaa pienenpientä muuta flashikohtaa lukuunottamatta osa oli virheetön ja pinta kuplaton ja sileä. Yksityiskohdat olivat toistuneet tarkasti. Osa oli styreenimäisen joustava, muttei mitenkään negatiivisessa mielessä. Voisin kuvitella, että resiiniosien kovuus ja hauraus ei näillä aineilla ole suuri ongelma. Valmiin osan väri on "Hasegawanharmaa" ja pinnan kiiltoaste silkinmatta, samanlainen kuin injektiovaletussa styreenissä. Ulkoisesti vastaavanlaiselta vaikuttavalla aineella tehtyyn valuun olen henkilökohtaisesti törmännyt aiemmin oikeastaan vain venäläisen Tank:in tekemissä 1/35 irtopäissä yms. joten jos jollakulla kyseisiä tuotteita on, voi niitä tutkimalla saada kuvan valmiin osan koostumuksesta.

Loppusanat

En ole koskaan aiemmin valanut resiiniosia, vaikka "lopputuotteita" olen käyttänyt paljon. Valaminen on ollut mielestäni jotain korkeampaa tiedettä, osaksi johtuen eri artikkeleissa kuvattujen vaikeuksien ja sudenkuoppien takia. Toisaalta mainittujen artikkelien kirjoittamisesta on vierähtänyt vuosia, jopa kymmeniä vuosia ja aineet ja tekniikat ovat kehittyneet. Tässä vaiheessa en voi olla kuin iloinen siitä, että otin projektin vihdoin työn alle. Lopputulos oli todella onnistunut ja tulokseen päästiin ensi yrittämällä, ilman harjoittelua, täysin pelkän teoriatiedon pohjalta. Tämä tarkoittaa sitä, että kun käytännön harjoittelu tuo aina lisää taitoa ja kokemusta, uskon tämän avaavan uusia mahdollisuuksia omassa mallinrakennustoiminnassani ja pyrinkin viemään hommaa pidemmälle.

Suuri kiitos teoriatiedon saavuttamisessa kuuluu tälläkin sivustolla aktiivisesti vaikuttavalle Petri Salliselle. Hänen kokemukseen pohjautuvien artikkeleidensa (mm. Junat-lehdessä) ja keskusteluviestien pohjalta monet tässä kokeilussa käytetyt tavat toimia on hankittu. Oma tarkoitukseni ei ole keksiä pyörää uudelleen, vaan kirjoitin tämän artikkelin saadakseni levitettyä sanaa eteenpäin siitä, että lähes täysin "pystymetsästäkin" voi hommaan ryhtyä. Rohkaisen kaikkia, joita asia kiinnostaa, kokeilemaan resiinivalamista. Nyt on nämä aineet testattu ja voin omalta osaltani vakuuttaa, että edellämainitut kokemukset Perfect Scale Modellbaun tuotteista on esitetty juuri niin kuin ne koin. Muitakin aineita markkinoilla on, mutta en ole niitä luonnollisestikaan käyttänyt enkä voi niihin verrata.

Vastaanotan mielelläni kommentteja. Mitä unohtui mainita, mikä (tärkeä) vaihe jäi tekemättä, mikä oli turhaa? Pyrin myös vastaamaan esitettyihin kysymyksiin sikäli kun osaan.

Tietoa käytettävistä muottikumeista:

www.pienoismallit.net/kirjoitukset/artikkeli_335/

Kommentit

Tämmöstä artikkeliä olen kaivannutkin. Eli kiitos siitä. Onnistuuko muotin teko myös tällä? : taistelutarvike.fi/catalog/product_info.php?cPath=64_170&products_id=780 Koska tuo silikooni ei näytä olevan mitään ilmaista.
J Pokki 5.12.2008 15:58 Vastaa lainauksella
Ei ole mitään tietoa tuosta linkissä esitellystä aineesta. Kai se periaatteessa toimii kuten esittelyteksti kertoo, mutta silikonimuotti säilyy käyttökelpoisena vuosia (ja noin 50 valukertaa) kun taas tuon luvattiin säilyvän jopa monta päivää…

Kuinkahan monta kertaa yhdellä tuosta aineesta tehdyllä muotilla voi valaa?

Eikä tuo hinta nyt niin halpa ole, 500 g / 22,25 ja silikoni oli se 500 g / 28,50
Loistava artikkeli, suurkiitokset!
Olet rakentanut hienon Dreeverin telisivun. Valutekniikankin omaksuit saman tien - eipä tuohon ole lisättävää. Laskeskelin tässä mielessäni kuinka monta polyuretaanihartsisukupolvea on ehtinyt maailmaan pullahtaa sen jälkeen, kun pienoismallirakentajat polyuretaanin omaksuivat - päädyin 13:een. Alkuaikojen polyuretaanihartsit olivat monilta ominaisuuksiltaan kehnoja ja niiden stabiliteetti oli surkea - kaikenlaisia yllätyksiä saattoi ilmaantua. Osat ja niistä kootut mallit vääntyilivät banaaneiksi. Monet vanhemman polven mallarit, jotka 1980-luvulla noita aineita kokeilivat eivätkä aktiivisesti enää seuranneet kehitystä ajattelevat tälläkin hetkellä, että PUR-hartsit ovat yhä kehnoja. Onneksi kemianteollisuus on mennyt huimasti eteenpäin. Valmistajia on maailmalla kymmenittäin, sama pätee silikonikumeihin. Teollisesti toimivien piensarjavalmistajien tuotteista näkee, että kelpo materiaalista nykyisin on kyse. Joistakin 1980-luvulla aloittaneista pioneerivalmistajista on kehittynyt menestyneistä yrityksiä, kuten ensimmäisen suomalaisen Huru-veturin hartsisarjan valaneesta englantilaisesta C.M.A Moldcastista. Hollantilainen Artitec on myös yksi vanhimmista PUR-hartsista rakennussarjoja valavia yrityksiä.

Valutekniikka tuli tunnetuksi pienoismalliharrastajien keskuudessa Model Railroaderin artikkelin kautta 1970-luvun alkupuoliskolla - tuolloin tosin valuaineena käytettiin epoksihartsia, joka oli melkoisen ikävä aine. MR:ää luettiin tietty aktiivisesti suomalaisten pienoisrautatieläisten keskuudessa. Ensimmäinen suomalainen piensarja oli Ek-vaunu vuonna 1976. Nyttemmin markkinoille on ilmaantunut myös ns. "vesiliukoisia" PUR-hartseja, joista saadut kokemukset ovat kuitenkin ristiriitaisia.

Silikonimuotti kestää yleensä noin 30-40 valua. Tämä riippuu vähän silikonista ja hartsista. Vanheneva muotti alkaa takerrella talkitsemisesta huolimatta. Muotin pinta kovettuu ja lopulta murenee. Muotin elinikää voi jonkin verran pidentää sivelemällä takertelevaan muottiin kevyesti silikoniöljyä.

Silikonikumimuotti kannattaa säilyttää muovipussissa tasaisella alustalla. Jos muottia säilyttää jotenkin mutkalla, ei se enää välttämättä tästä suoristu.

PUR-hartsia varten on saatavilla myös väriaineita - tuubimuotoista "pastaa" - joilla hartsiosan voi läpivärjätä. Nokare pastaa hartsiseokseen ja osasta saadaan vaikkapa vihreä. Osista tulee harvoin täysin samanvärisiä, mutta virheiden yms. havaitseminen värjätyistä osista on helpompaa kuin vaikkapa kermankeltaisesta osasta.
Tasokas teksti ja tasokkaat asiaa selventävät kuvat. Eipä tarvitse tästä aiheesta tämän jälkeen "vääntää rautalangasta" mitään, oli sen verran hyvin selvitetty.
Mahtava artikkeli, tuli tarpeseen. Olisi tarkoitus tehdä penkkejä 747 koneeseen 1/144 skaalassa, ei oikein huvita tehdä skratsinä satoja penkkejä joten pitää kokeilla valamista.

Laitoin eilen komentin tähän kirjoitukseen mutta oli hävinnyt??
J Pokki 7.12.2008 17:38 Vastaa lainauksella
Kiitokset kaikille kommenteista. Ilmeisesti kokeilustani oli hyötyä muillekin, kuin itselleni. Juuri tuollaiseen suurten sarjojen monistamiseen, kuten Michael mainitsi, tekniikkaa on loistava helpotus. Itsellänikin on tässä viikonlopun aikana tullut useita ideoita, saas nähdä mitkä realisoituvat ja mitkä ei.
Vaikken artikkelista inspiroituneena alakaan valmistaa omia muotteja ja osia (ainakaan lähitulevaisuudessa - myöhemmin ehkä?), niin artikkelin selkeyttä, informatiivisuutta ja kuvasarjaa on pakko kehua. Oli ilo lukea.
Minulle tuo artikkeli selkeytti oikeastaan koko valu asian. Pitkään oon miettinyt pitäsköhän joitain osia valaa, mutta tietoa ei ole ollut näin selkeästi asiasta, joten artikkelin ansiosta alan todennäköisesti kokeilemaan resiinivalu hommia. Suuret kiitokset J Pokille!
Tällaista on harrastajille hyödyllinen ja asiallinen tiedonvälitys. Näin pitää mielestäni artikkelit tehdä: kuvilla,tekstillä ja materiaaliluetteloilla varustettuna. Hienoa!
Ja kaiken lisäksi telisivu on huolella ja siististi tehty.
Mixa Aho 9.12.2008 12:18 Vastaa lainauksella
Pakko olla samaa mieltä edellisten kanssa. Erittäin aiheellinen artikkeli ja kaiken lisäksi erinomainen toteutus. Oma lehmäkin on siltä osin ojassa, että suunnitelmissa on ollut resiini valaminen itse muunnelluista osista, tämä artikkeli laski kynnystä kokeiluun suuresti.
Kiitos J.Pokki. Kirjoittamasi juttu tulee varmasti tarpeeseen. Varmasti lähes jokainen pitkän linjan mallari on jossakin vaiheessa valanut osia. Joko itsetehdyllä masterilla tai kopioinnut valmiita osia. Menetelmät kehittyvät ja ajassa on hyvä elää.
pophead 26.12.2008 15:04 Vastaa lainauksella
Kiitos !
J Pokki 5.1.2009 17:22 Vastaa lainauksella
Huom! Huom! Pientä edittiä tuohon artikkeliin: Kirjoitin alunperin, että molemmat hartsikomponentit tulee sekoittaa huolellisesti ravistamalla pullossaan ennen keskenään sekoittamista. Tänään valoin jälleen osia ja jostain syystä hommasta ei meinannut tulla mitään: rasva puski kuivuvista osista pintaan ja osat jäivät pehmeiksi. Ihmettelin moista, sillä punnitut määrät hartsikomponentteja piti olla oikein. Sitten huomasin, että komponentti B:n ohjeessa lukee selkeällä saksankielellä: "Ei saa sekoittaa". Luultavasti ilmaa sekoittui liikaa massaan ja se pilasi valun. Annoin aineen rauhoittua pari tuntia ja nyt näyttäisi onnistuvan.

Toivottavasti kenenkään valut eivät ole menneet pilalle tuon virheellisen alkuperäisen neuvon takia. Teksti on nyt korjattu.
Hyvä artikkeli. Miten valaminen onnistuu, jos kyseessä on 2-puolinen osa esim lentokoneen potkuri?
J Pokki 20.2.2009 17:39 Vastaa lainauksella
Mahdollisuuksia "kolmiulotteisen" osan valuun on useampiakin, riippuen hieman valettavan osan koosta ja muodosta. Keinoja voi myös yhdistellä tai kehittää omia ratkaisuja. Hommaa helpottaa myös, kun tutustuu ihan livenä käytettäviin aineisiin ja oppii niiden ominaisuudet.

Käyttämiäni tapoja:

1: Esim. figuurin päät ja vastaavat joka puolelta muotoillut, melko pienikokoiset osat:

Osa kiinnitetään esim valurangan pätkään ja upotetaan kokonaisuudessaan silikonimassaan siten, että valurangan pätkä tulee pinnalle. Kuivunut silikonimuotti leikataan auki suunnilleen puoleenväliin, siten että osa on poistettavissa helposti. Kun muottia ei leikkaa kokonaan kahteen eri palaan, on puoliskoiden asemointi toisiinsa nähden helpommin suoritettavissa itse valuvaiheessa. Eli muotti avautuu ikään kuin kirja. Tyhjä muotti talkitaan ja puoliskot voi niputtaa yhteen esim. teipillä, kumilenkillä, puristimella, miten kukakin keksii, kuitenkin siten, ettei muoto vääristy. Riittää että puoliskot pysyvät tiiviisti yhdessä. Ainakin tämä käyttämäni melko kova kumi on toiminut ihan kumilenkeillä. Tämän jälkeen valurangan pätkän jättämää kanavaa pitkin kaadetaan hartsimassa sisään ja toimitaan kuten tasovalussa.

2. Isommat osat:

Voidaan toteuttaa jo silikonin valuvaiheessa kaksi erillistä puoliskoa muoteille. Mielestäni tämä Model Railroaderin artikkeli kertoo asian niin pätevästi kuvin ja sanoin, että taidan linkittää sinne: HUOM! pdf-tiedosto:
www.micromark.com/html_pages/instructions/82708mrrresinart.pdf

Itse saattaisin esim. tuon potkurin yrittää valaa tätä jälkimmäistä metodia soveltamalla. Ja luulenpa, että jollakulla on lisää ehdotuksia erilaisista valutavoista - ei muuta kuin postaten tänne!
Kiitoksia ripeästä vatauksesta! 3-ulotteisen kappaleen valu menee jokseenkin siten, kuin kuvittelinkin. Täytyypä koettaa.
J Pokki 13.3.2009 08:46 Vastaa lainauksella
Päivitystä juttuun:

Olen tutkiskellut hartsin ominaisuuksia ja saanut laskettua yksinkertaisen kaavan sekoittamiselle tilavuuden mukaan, jolloin vaakaa ei tarvita.

Painavamman komponentin B (ruskea) suhde kevyempään komponenttiin A (harmaa) on jotakuinkin 95%. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jos otat esim. 5 ml komponenttia A, siihen sekoitetaan 5 * 0,95 = 4,75 ml komponenttia B.

HUOMIO! Tämä pätee vain kyseiseen Perfect Scale Modellbaun hartsiin, muista tuotemerkeistä en osaa sanoa mitään.

Tämän seikan hoksaaminen helpotti valutyöskentelyä omalla kohdallani huomattavasti, kun ei tarvitse vaa'an kanssa pulata, koska esim. laatumerkkinä tunnetun Soehnlen digitaalinen kirjevaaka päivittää lukemia välillä pienellä viiveellä…

Lisätty alkuperäiseen tekstiin.
Miten muutit mittasit kuinka paljon silikonia pitää tehdä?
J Pokki 10.7.2009 20:24 Vastaa lainauksella
Tapa 1. - Suurinpiirtein
-Laske tekemäsi muottilaatikon koko ja vähennä siitä valettavan osan koko. Laatikon laskeminen tarkasti on tietysti helppoa, mutta osan koon laskeminen saattaa olla vaikeampaa. Pienissä osissa kannattaa jättää osa laskematta, sillä silikonia jää aina jonkin verran sekoitusastian seinille. Silikonia saisi olla mieluummin aavistus liikaa kuin liian vähän.

Tapa 2. - Tarkasti
-Laita valettava osa laatikkoon ja kaada laatikko piripintaan vettä. Kaada vesi mitta-astiaan ja katso kuinka paljon veden tilavuus oli. Valulaatikko ja osa on kuivattava todella huolellisesti tämän jälkeen. Myös tässä metodissa kannattaa muista sekoitettaessa syntyvä hienoinen hävikki, joten ihan millintarkkaa silikonimäärää ei kannata sekoitella
Kiitti neuvoista. Tosi hyvä artikkeli kyllä.
Teres!

Eksyn tänne ensimmäistä kertaa ja lisään tässä pari samaan aihepiiriin liittyvää linkkiä.

Autorata-auton (1:32) korin valaminen, kirjoitettu 2005

Hartsikori

Kipsifiguureitten valaminen silikonimuotin avulla, kirjoitettu 2006

Kipsifiguurit

T: Julius
J Pokki 24.7.2009 20:47 Vastaa lainauksella
Moro Julius! Kävin lukemassa jutut ja mielestäni voisit julkaista ne täällä pm.netissä artikkeleina. Olen itse juuri parasta aikaa valamassa osia tuolla hartsikorissa käyttämälläsi menetelmällä ja täytyy sanoa, että kaikessa yksinkertaisuudessaan tuollainen squish-molding menetelmä on erittäin kätevä.
Joo, kiitos positiivisista kommenteista ja kiitokset myös tuosta teikäläisen artikkelista.

Jos nyt tälläerää jätetään wanhat artikkelit rauhaan, olen oppinut lisää noitten kirjoittamisen jälkeen. Erilaisia kaksiosaisia muotteja on tullut tehtyä noin 30kpl lähinnä erilaisten ihmisfiguureiden toistamiseen.

Eli tässä vielä meikäläisen resepti kolmiulotteisen kappaleen valamiseen. Tehdään kaksi muottipuoliskoa jutun "Kipsifiguurit" mukaan. Sitten tuo squish-molding molempiin muotinpuoliskoihin erikseen ja muotit yhteen kun hartsi on vielä juoksevaa. Jos hartsia on liikaa, se yksinkertaisesti puristetaan pois muottien välistä. Yhdessä olevia muotteja pyöritellään hetki, jotta hartsi ehtii asettua.

Näin olen itse tehnyt aika monimutkaisia kolmiulotteisia kappaleita. Katsotaan saako kuvan lisättyä. Kuvassa kasa Axsonin hartsista valettuja 1:32 figuureita, muottisilikonina Wacker Elastosil M4440, joka mulla on ainakin toiminut hyvin. Mittatarkkuudesta tai muotin laajenemisesta en tiedä, näissä kappaleissa sillä ei ole merkitystä.

… jahas, kuvia en saanut liitettyä ainakaan [img] ohjauksella, olkoon

T: Julius
Nämä kamat täytyy kyllä laittaa hankintalistalle, lisäksi kun summa on euroissa ja EU:n sisällä, niin maksu on helpompaa, eikä tullilla kai pitäisi olla mitään sanottavaa…? Tuo linkki tuotteisiin, joka oli tekstissä, ei toiminut, mutta onneksi sivulta sai myös englannin kielen, ja ovatko nuo tuotteet nämä? Hartsi ja Silikoni.

Mutta hartsista olisi tarvetta valaa osia omaan käyttöön, ja tällä tavalla saisi kohtuuhelposti valettua hyvälaatuisia osia, kunhan sen opettelee.
J Pokki 21.3.2012 00:42 Vastaa lainauksella
Kyllä, tuotteet ovat nuo. Ja tulli ei puutu asiaan. Valun harjoittelemiseen ja alkuun pääsyyn tämä on erittäin hyvä satsi niin hinta-laatusuhteeltaan kuin käytettävyydeltäänkin, koska aineiden toimivuudesta voi olla varma ja yksi epävarmuustekijä on näin saatu suljettua pois. Yhtä hyviä tai parempiakin aineita on saatavana, mutta näilläkään ei epäonnistuminen siis ole aineista kiinni. Muiden aineiden paremmuus riippuukin lähinnä siitä, miten edistyneisiin hommiin lähdetään. Yleisimpiin ja haasteellisempiin valuihin Perfect Scalen kamat on ns. tried and tested.
Kiitos vastauksesta, näillä kamoilla taitaa tällainen amatööri pärjätä vähän aikaa. Kun joidenkin osien menekki on niin suurta, ettei niitä ostamalla löydy, niin voi sitten valailla omaan käyttöön noita.