Republic P-47D Thunderbolt Bubble Top
Redux nro 32004
Kuivalaiselta mukavaan hintaan ostamani Reduxin sarja oli sangen mukava koota, mutta kysehän onkin laatuvalmistaja Trumpeterin sarjan uudelleen paketoinnista pienillä (ranskalaisilla) muutoksilla. Vähäistä peruskittausta ja hiomista saumoissa, muttei mitään suurempaa. Verrattuna vaikkapa viimeaikoina kokoamiini Eduardin (Fw190 Profipack), ICM:n (I-16) tai Revellin (Spitfire Mk.IXc) malleihin osat istuivat suorastaan erinomaisesti. Hauska yksityiskohta oli rungon sisään näkymättömiin jäävä pakokaasuahdinkokonaisuus, jonka ensin aioin jättää piiloon jäävänä kokoamatta. Mutta hups, ohjaamo roikkuukin ahdinputkien varassa, joten sekin oli pakko koota. No, tämä on sitä mallailun lisäiloa, välillä kootaan osakokonaisuuksia, vaikkeivät ne lopputulemassa näykään, tosin mallin hinnassa varmasti näkyvät, heh. Renkaina sarjassa oli vaihtoehtoina resiinipyörät tai kumirenkaat, joista sopivasti kulumahiomalla valitsin jälkimmäiset. Sarjassa oli mahdollisuus jättää konekiväärit ammussyöttöaukkojaan myöten auki, mutta halusin koneesta ”yhtenäisen” kaltaisen ja jätin ne kiinni. Samoin moottorisuojus oli alkujaan läpinäkyvä, eli moottorista olisi voinut tehdä ikään kuin ”röntgenkuvatun”, mutta en sitä kokenut tavoitteeksi. Aukinaisemmasta P-47:sta löytyy sivuiltamme erinomainen JussiTeen ”Razorback” www.pienoismallit.net/galleria/malli_14578/ , jota en edes yrittänyt tavoitella, sen verran upea on tuo Jussin malli! Alumiinipinnan maalasin Montanan Silverillä ja pintakäsittelyyn käytin Humbrolin Rust Washia sekä pastelliliitua.
Kiitokset Jari B. Miettiselle useista hyvistä vinkeistä rakentamisen aikana.
Muutama sana koneen historiaa:
Republic P-47 Thunderbolt (”Jug” tulee sanasta Juggernaut) oli yhdysvaltalainen, toisen maailmansodan aikainen hävittäjälentokone. Venäläis-amerikkalaisten Alexander de Severskyn ja Alexander Kartvelin (Stalinin hirmuvaltaa USA:han paenneita) suunnittelema Thunderbolt oli suurin ja raskain koskaan rakennettu yksimoottorinen/-paikkainen potkurihävittäjälentokone. Ensiversiot nousivat hitaasti kuin yksisiipinen enkeli, mutta syöksyivät kohti pintaa kuin kivi. Koneen ensilento tapahtui jo toukokuussa 1941 ja sitä valmistettiin enemmän kuin mitään toista jenkkihävittäjää, n. 15700 kpl. Operatiiviseen taistelukäyttöön kone tuli toukokuussa 1943. Yhdysvaltain ilmavoimissa kone palveli aina vuoteen 1949 ja Kansalliskaartissa vuoteen 1953 saakka. Thunderboltia käytettiin sekä Euroopan että Tyynen Meren sotatantereilla. Kaiken kaikkiaan kone oli käytössä yli 20 maan ilmavoimissa.
Ulkoisesti koneen muodoissa on pääsääntöisesti havaittavissa kaksi eri malliversiota; ”Razorback” (ohjaamokuomu selkäevällä) ja ”Bubbletop” (kuplakuomu). ”Razorbackin” haasteena oli huono näkyvyys taakse, kun taas ”Bubbletop”-kuomu aiheutti jonkin verran suuntavakavuusongelmia. Paremman panssarointinsa sekä osumia kestävän ilmajäähdytteisen tähtimoottorinsa ansiosta P-47D valittiin ensisijaisesti suorittamaan myös maataistelutehtäviä P-51D Mustangin sijaan, jossa oli osumaherkkä vesijäähdytteinen moottori.
Maataistelutehtäviin sopivat myös 8 x 50cal konekivääriä, 10 x siipiraketit ja iso pommikuorma, joka oli parhaimmillaan lähes puolet B-17:n pommikuormasta! Kone oli todellinen ”Mean Mother Fucker”; iso kooltaan ja moottoriltaan, hillitön tulivoima ja kauniin ruma. P-47 oli myös korkealla tehokas ja omasi suuren syöksynopeuden (parhaimmillaan lähes äänennopeus). Kone tarjosi vaarallisen vastuksen niin Fw190:lle kuin Me Bf109:lle. Samoin myös Tyynen Meren tantereilla japanilaisille hävittäjille, joista mainittakoon verrantona samantyyppinen hävittäjä Mitsubishi J2m ”Raiden”, joka oli konstruktioltaan jonkin verran Thunderboltin kaltainen. Raiden teki taisteludebyyttinsä vasta kesäkuussa 1944. ”Raiden” muuten tarkoittaa japanilaisessa mytologiassa ”Ukkosen Jumalaa”. Liekö yhdenmukaisuus sitten sattumaa vai ei? ”Raiden” oli kuitenkin epäjapanilaisittain sangen kömpelö ja sitä valmistettiin vain alle 700 kpl.
Vaikka painoa P-47:lla oli paljon, niin oli myös siipipinta-alaa, jonka johdosta siipipaine (näinkin isolle koneelle) oli ”vain” 207 kg/m2. Verrantona Fw190A-8:n 241 kg/m2 ja Me Bf109 G-6:n 196 kg/m2.
Ensiversioissa oikaisu syöksystä oli hankalaa ja saattoi johtaa sakkaukseen. D-malleihin asennettiinkin 1944 alussa levenevälapaiset potkurit, jotka hyödynsivät moottorin täysivoimaisen tehon oikaisussa. Luutnantti Robert S. Johnson kuvaili muistelmissaan ensikokemuksiaan suurempilapaisella 47D:llä:
”Millaisen eron uudet potkurinlavat saivatkaan aikaan. Ensin kone alkoi ravistaa ja väristä aivan kuin se sakkaisi. 2400 m korkeudessa vedin koneen nousuun. Kiskoin syöksyssä ohjaimia taakse ja pelkäsin, että moottori repeäisi kiinnityksistään. En oivaltanut, että uusi potkuri aiheutti eron. Tavallisesti se lähestyi sakkausnopeutta. Nyt kone kuitenkin syöksyi ylöspäin aivan kuin se olisi mennyt sekaisin. Kone seisoi pyrstöllään ja ulvoi ylös taivasta. Sen koommin ei Fw190 kuin Me Bf109:kään noussut Thunderboltia nopeammin. Uusi potkuri vastasi hyvinkin tuhatta lisähevosvoimaa…”
Johnsonin muistelot ovat hieman liioiteltuja. Leveälapainen potkuri lisäsi kuitenkin nousunopeutta 2750 jalkaa minuutissa aina 3000 jalkaan minuutissa.
Speksit:
• Pituus 11m
• Kärkiväli 12,42 m
• Korkeus 4,47 m
• Siipiala 27,87 m2
• Tyhjäpaino 4,535 kg
• Lentoonlähtöpaino 5,774 kg
• Maximipaino 7,938 kg
• Voimanlähde Pratt & Whitney R-2800-59B kaksirivinen 18-sylinterinen tähtimoottori, 2600 hv
• Huippunopeus 697 km/h 8839 m korkeudessa
• Lentomatka 1290 km, lisäsäiliöllä 2900 km
• Siipipaine 207 kg/m2
• 8 × 50cal (12.7 mm) M2 Browning siipikonekivääriä
• Pommikuorma max. 1134 kg
• 10 × 127 mm siipiraketteja
Mallikone palveli (405th FG) Euroopan rintamalla (Belgia, Ranska, Saksa). Koneen maskottitunnus oli keulassa komeileva Disney-hahmo ”Panchito”.
Lähteet:
- Tony Holmes: Taistelu Ilmojen Herruudesta
- Greg Goebel: The Republic P-47 Thunderbolt
- Francis H. Dean: America's Hundred Thousand
- Wikipedia: P-47 Thunderbolt
Koneesta enemmän kiinnostuneille suosittelen AJ:n erinomaista tutkielmaa: www.pienoismallit.net/kirjoitukset/artikkeli_327/
No niin Kalle. Sillä lailla. Tämä on parhaimman näköinen malli mitä olet tehnyt ja yleisestikin oikein hyvän näköinen.
Pidän erityisesti:
* siististä yleisestä vaikutelmasta, ei ole ylisäistetty
* paneeliurien ja niittirivien korostus on tehty hienosti, erityisesti koneen rungossa, kyljissä
Maalivalinnasta en oikein tiedä… kyllähän tuokin kohtuullisesti on metallisen näköinen, mutta vaikkapa AK:n metallimaaleilla tulos voisi olla vielä näyttävämpi.
Todella hyvää työtä! Mielestäni ehdottomasti paras mallisi, toistaiseksi :)
Mielestäni niittirivit ja paneeliurat on korostettu hivenen liian tummalla värillä, ainakin näiden kuvien perusteella. Esim. pommeissa näkyy silmääni hiottavia saumoja. Aseiden ruutien säistäminen voisi olla tehty vähän siistimmin ja ohjaamon kuomun raamit voisi olla vähän tarkemmin rajatut. Eli vielä pientä tarkkuutta yksityiskohtiin.
Mutta olen kuitenkin Sakarin kanssa ihan samoilla linjoilla, koneen yleisilme on aivan erinomainen.
Esko P. kirjoitti:
koneen yleisilme on aivan erinomainen.
Tasan samaa mieltä. Well done, Kalle!
Koneen yleisilme varsin erinomainen kuten jo kerrottu, enkä noissa yksityiskohdissakaan hirveästi valittamista löydä, joten hieno työ kaiken kaikkiaan. Etenkin tuo metallipinta on varsin aidon näköinen, eikä tosiaan ole "ylisäistetty". Hieno lisäefekti tuo potkurin pyöriminen parissa kuvassa!
Kiitos Markku!
Jep, tuo pyörivä potkuri on tosiaan hauska tehokeino. Kesähelteitä odotellessa kotituulettimelle tuli näin käyttöä ja tuo tekstissäkin mainittu leveälapainen potkuri pyöri tosi iloisesti…
YT
Kalle
Täysin samaa mieltä että paras mallisi tällä hetkellä, toki upeita muutkin ovat. Metallipinta minun silmiin näyttää lähes täydelliseltä ja kaikin puolin muutenkin todella siistin näköinen.
Enemmän kuin upea on tämä malli!
On ollut todella kannustavaa kuulla positiivisia kommentejanne tästä P-47D:tani. Se olikin lyhyen mallailu-urani toistaiseksi suuritöisin projekti, n. 80h. Haasteellisinta oli tuo pintakäsittely, jonka jouduin veivaamaan neljään kertaan uudestaan, ennen kuin olin tyytyväinen lopputulokseen. Suuri kiitos lopputulemasta kuuluu teille osaavammille mallarikollegoille, joilta olen saanut paitsi rakentavaa kritiikkiä, niin myös erinomaisia neuvoja ja vinkkejä.
Kiitos!
YT
Kalle
Olen vasta aloittanut malliharrastuksen ja sikäli en vielä omaa teknistä tietämystä mallien arviointiin, mutta tämä kone on kyllä pirun hieno!
Kiitos Roope! Ja tervetuloa sivuille ja hienon harrastuksen pariin. Ei muuta kuin "kädet saveen" ja projektin kimppuun. Siitä se lähtee. Ainakin minulla aloitus 2v 2kk sitten oli tuskien taival. Ensimmäiset työt olivat todellisia räpellyksiä. Tekemällä ja sivustolta saamieni opastusten turvin mentiin eteenpäin. Mallariveteraani Jari B. Miettinen totesi minulle hyvin: "Kalle, tärkeintä mallailussa on RUTIINI!" Ja näin se on, vain tekemällä oppii. Kannattaa laittaa työt tänne näytille, eikä ujostella. Palaute voi olla aluksi murskaavalta tuntuvaa, mutta juuri siitä oppii!
Kun itse tarkastelen objektiivisesti ensimallieni palautetta nyt tunnekuohun laskeuduttua on sanottava, että ne ilkeimmiltäkin silloin tuntuneet palautteet olivat loppujen lopuksi täyttä asiaa ja mikä tärkeintä, antoivat opastusta kulkea tällä jalon harrastuksen polulla eteenpäin.
Eli Roope, ei kun tekemään! USAn muinainen pressa FDR aikoinaan totesi hyvin: "It`s common sense to take a method and try it. If it fails, admit it frankly and try another. But above all: TRY SOMETHING!"
YT
Kalle
Kalle Korkala kirjoitti:
On ollut todella kannustavaa kuulla positiivisia kommentejanne…
No no. Eipäs nyt herkistellä. Kehuja tulee kun siihen on aihetta.
Hyvin toteutettu P-47. Metallipinta näyttää mielestäni oikein hyvälle, ja muutenkin rakennusjälki on siistiä. Paneliurien ja niittien korostus tuo mukavasti vielä eloa pintaan. Erittäin onnistunut malli, ja kuvatkin ovat hyvät!
Ylläolevia kompaten, todella onnistunut kone kokonaisuudessaan! Hieno :)
Todella hyvännäköistä jälkeä.
Juurikin säistäminen on osunut toshyvin kohdilleen.
Maalipinta on ehkä hieman sii ja soo. Jos nokan punainen olisi "kärsineemmän" oloinen niin tuo rungon väritys istuisi paremmin. IMO kone olisi reisussa rähjääntynyt.
Mutta on kyllä hemmetin hyvin tehty malli kaikkiaan.
Lisää tälläistä.
Onnittelut viikon mallista! Metallipinta on muutamasta kohdasta hieman rakeinen, eli pintakäsittelyä ennen maalausta olisi tarvinnut enemmän, metallipinnat ovat armottomia :D. Mallin yleiskuva on muuten tasapainoinen.
-Juuso T.
Sakari Pyörre kirjoitti:
Onnea!
Kiitos Sakari!
Onnittelut viikon mallista!
Moi Kalle,
Kompaten kehuja yllä ja edellä, hyvin onnistunut ison skaalan "Jug"; ansaitusti viikon malli - hyvää työtä Kalle. Terkuin, AJ
Galleria 
