Revell teki useampia 1/144 IIMS-malleja joskus 90-luvulla. Mulla on Stuka, 109 ja Hurricanekin jossain.E-P Sinkkonen kirjoitti:Milloin Revell on 1/144 Me-262 tehnyt. En muista missään aiemmin törmänneeni sellaiseen.
Jukka Koivusaari
Kasaan meni muuten paitsi siiven juurta piti venytetyllä valurangalla tilkata ja laskutelineisiin valaa pikaliimaa tyveen.
Siirtokuvat ovat paketista. Väreinä Lifecolorin "Italian Light Sand" ja Citadelin "Vermin brown". Päällä Mastonin mattalakka spraypullosta. Litkutus mustalla guassilla.
Kontrastia olisi ehkä voinut olla enemmänkin sävyjen välillä.
Maalausohjeissa oli sanallinen kuvaus: "USMC Brown" ja "Sand" . Humbrollin kooditkin olisi ollut muttei mulla ollut valmiia niitä sävyjä. Joten pistin purkista mitä löytyy.
Siirtokuvat ovat paketista. Väreinä Lifecolorin "Italian Light Sand" ja Citadelin "Vermin brown". Päällä Mastonin mattalakka spraypullosta. Litkutus mustalla guassilla.
Kontrastia olisi ehkä voinut olla enemmänkin sävyjen välillä.
Maalausohjeissa oli sanallinen kuvaus: "USMC Brown" ja "Sand" . Humbrollin kooditkin olisi ollut muttei mulla ollut valmiia niitä sävyjä. Joten pistin purkista mitä löytyy.
Eiks toi nyt kuitenkin esitä Abarthin tekemää kilpamallia. Ainakaan isän Mirafiorissa en muistaisi olleen tuollaisia airodynaamisesti poileroituja spuskureita ja lokasuojia.
Kivat Hankkijan värit muuten. Onko maahantuojaa ihan tarkoituksella muistettu ?
Kivat Hankkijan värit muuten. Onko maahantuojaa ihan tarkoituksella muistettu ?
Noita teloja lukuunottamatta tuo meni oikein kivasti kasaan. Kittiä ei tarvinnut yhtään.
Muutenkin 70-luvun Airfixin pikkuskaalan maakalusto on ollut ikäisekseen riemastuttavan laadukasta. Yksityiskohdat voi olla karkeita ja muotit kuluneet, mutta osat sopii ja mitä olen tarkastanut niin mittasuhteetkin usein paremmin kohdallaan kuin uudemmissa sarjoissa.
Mutaa taas ei kaivata, sillä Kuninkaallisen Royal the Armyn mopot hinkkaavat vessanpesuhammasharjoillaan joka ilta telat niin puhtaiksi, että niistä voi syödä.
Muutenkin 70-luvun Airfixin pikkuskaalan maakalusto on ollut ikäisekseen riemastuttavan laadukasta. Yksityiskohdat voi olla karkeita ja muotit kuluneet, mutta osat sopii ja mitä olen tarkastanut niin mittasuhteetkin usein paremmin kohdallaan kuin uudemmissa sarjoissa.
Mutaa taas ei kaivata, sillä Kuninkaallisen Royal the Armyn mopot hinkkaavat vessanpesuhammasharjoillaan joka ilta telat niin puhtaiksi, että niistä voi syödä.
Ja tuossa olisi sopivatJaakko Lehtovirta kirjoitti:Hyviä japanilaisfiguureja on onneksi nykyään saatavilla.
www.1999.co.jp/eng/m/10321866
- vaunu pitää kyllä maalata uudestaan.
Ja nämä terveiset ihan onnittelun vuoksi, kun mikäli en henkilöstä erehdy, taisi Lehtovirrasta juuri tänään tulla julkkis.
Isojen pintojen sivellinmaalausta helpottaa, kun kostuttaa maalattavan pinnan ensin ohentimella.
Akryylien kanssa toimii parhaiten sylki tai sinolilla terästetty vesi. - Puhdas vesikin käy, jos on varmasti rasvaton ja puhdas pinta.
Maali levitetään mielummin vähän sahalaitaisesti vatkaten kuin ihan suorin vedoin.
Akryylien kanssa toimii parhaiten sylki tai sinolilla terästetty vesi. - Puhdas vesikin käy, jos on varmasti rasvaton ja puhdas pinta.
Maali levitetään mielummin vähän sahalaitaisesti vatkaten kuin ihan suorin vedoin.
Kiitoksia- maalaushan tämän harjoituksen tarkoitus oli. Siksi Kk:t ampuu heltasta läpi - syyttäkää hra H. Bossia kun outofthe OObistaan tummoisen meille tarjoaa. Moottori saattaa olla ekassa kuvassa hölskähtänyt vinoon, en nimittäin liimannut sitä kiinni ollenkaan on muutenkin niin tiukat sovitteet.
Mitä taas tunnusten "realistiseen" säistämiseen tulee, katsotaan niitä referenssejä:
aviarmor.net/aww2/_photo_aircraft/f_ita/machi_mc200/mc200_372sqd_1.jpg
Tunnukset on joka sotaväessä maalauksen tarkimmin ohjessäännelty kohta ja ne pidettiin aina ehjinä ja puhtaina.
Mitä taas tunnusten "realistiseen" säistämiseen tulee, katsotaan niitä referenssejä:
aviarmor.net/aww2/_photo_aircraft/f_ita/machi_mc200/mc200_372sqd_1.jpg
Tunnukset on joka sotaväessä maalauksen tarkimmin ohjessäännelty kohta ja ne pidettiin aina ehjinä ja puhtaina.
Luuleks, että eerikki kestäis jos joku alkais arvostelemaan sen malleja ? >:DPete N kirjoitti:eerik, missa on sinun ensimmainen malli?
Niin ja helpoin tapa korjata asentovirheet olisi uuden liipaisimen skrätsääminen sormien alle. Niin että ase olisi "varmistettu" ja menossa olisi vasta nosto tähtäyslinjalle.
Kyllä nuolia kolmisulkaisinakin oli. Vaikka kertakäyttöisiksi tarkoitetut sotanuolet yleensä olivat halvempia kaksisulkaisia.Jari Kolsi kirjoitti:Syvä, maata hipova kumarrus veli Eerikille. Sinulla on asiantuntemusta niin 1900-luvun panssarien yksityiskohdista, lentokoneiden maalitäplien oikeellisuudesta kuin keskiajan jousimiesten nuolien sulkien yksityiskohdista,eerik oksanen kirjoitti:Mukava historialinen figuuri,mutta tuo vasama(nuoli) tuossa arbaletissa on hiukaisen outo.
Noissa ei ollut kuin kaksi nahka sulkaa tai siivekettä sivuilla.
Nyt tuossa kuvassa tuo vasama on hieman epämääräinen?
Sen sijaan asiantuntijaltamme jäi huomaamatta puuttuvat lukkolevyt, "originellit" jännesilmukat ja jänteestä puuttuvat vahvikepunokset. Ynnä hidas lukko, kun liipaisin on pohjaan painettu mutta virepyörä ei ole ehtinyt kääntyä.
Rakennussarjan valmistusvikana vielä hassu asento. Vasen käsi pidettiin lukon kohdalla, jottei sormet höyläydy jänteen mukana, ja liipaisinkäden peukalo tukin perällä silmän edessä, koska sitä käytettiin takatähtäimenä ja käsi tukin perällä, jotta pitkään liipaisimeen saadaan vipuvoimaa. Laakatähtäyksessä perä pidettiin poskea tai solisluuta vasten. Ukkeli pitelee jännettä myös epäterveellisen lähellä kilven ja kypärän reunoja. Laukaistaessa tuo jousen jousiosa yritettiin aina pitää mahdollisimman kaukana esteistä, joihin se voisi tarttua.
yst. terv: asianharrastaja