Pienoismallit.net

Antti Vanhala

Merkkiohenteet ja niiden… 8.8.2011 20:09 Artikkeli
Petri Olavi kirjoitti:
Jaakko Pihlaja kirjoitti:
noita ohenteita tarvitsee kuitenkin lisätä suhteellisen vähän joten noiden riittoisuus on hyvä.
Veden lisäksi tarvittavat "salaiset aineosat" kiinnostavat siksi, että riittoisimpienkin merkkiohenteiden saatavuus on tuppukylillä huono. Jos kotivarasto huomaamatta hupenee, olisi kiva, jos osaisi tehdä oman ohenteen esimerkiksi apteekkiaineista, ettei postitilauksen viipyminen jämäytä projektia. Apteekki kun sentään on vielä melkein joka kylällä.
2000-luvun alussa oli Hyperscalen sivuilla pitkä keskustelu Tamiyan ohenteen koostumuksesta. Uutterimmat suorittivat kemiallisen analyysin ko. ohentesta ja keskeiset aineosat olivat isopropanoli, vesi - ja etyleeniglygoli. Lisäksi oli pieniä määriä joitain muitakin alkoholeja, kuten etyylialkoholia.
Itse olen ohentanut Tamiyan maaleja hyvällä mesestyksellä pelkällä isopropanolilla ja pienellä tilkalla etyleeniglygolia. Etyleeniglygoli toimii myös akryylimaalin hidasteena varsin mainiosti; ei kuivu ruiskuun vaan ruiskuttuu pehmeästi, myös ohuena liuoksena. Tällöin täytyy käyttää vähemmän isopropanolia ja enemmäm etyleeniglygolia. Etyleeniglygoli ei ole terveelistä, joten kunnollisen hengityssuojaimen käyttö ja hyvä tuuletus on tarpeellista
U-2R "Senior Span" 8.8.2010 16:06 Malli
A Lappalainen kirjoitti:
Mielestäni olet saanut tylsän mustaan pintaan eloa ihan mukavasti. Mielenkiintoinen kone tosiaan ja mallin toteutus hyvää tasoa. Mikä muuten lienee mustan värityksen taustalla? Noin 25 km:ssä lentävä kone saa olla vaikka neonruskea, se tuskin sen enempää sieltä silmään hyppää…:)
Olen itse kokoamassa paraikaa Testors:in 1/48 U2-C mallia. (juuri sitä mallia jolla Powers suoritti surullisen kuuluisan lentonsa) ja olen joutunut sen kautta ottamaan selvää U-2:n historiasta ja myös maalauksesta.

Sikäli kuin tiedän, on musta väri ( ns."Black Velvet" ) pitkällisen kehittelyn tulos. Aluksi CIA & USAF lensivät metallin värisillä koneilla, koska arveltiin, etteivät niin korkealla lentävät koneet tosiaankaan tarvitse suojamaalausta.
Pian kuitenkin ryhdyttiin maalaaman koneet tummalla sinisellä. Jopa sellaista kokeiltiin, että tumma, lähes mustan sinisen väri pilkutettiin epäsäännöllisesti valkoisilla ympyrän muotoisilla pilkuilla!

Maalauksen yhtenä tavoitteena oli silloin, paljon ennen stealth-koneita, pienentää U-2:n tutkaheijastusta. Tosin laihoin tuloksin, vaikka jopa kumimaisia massauksiakin kokeiltiin.

Lopulta päädyttiin nykyäänkin käytettyyn mustaan "Black Velvet"-maalaukseeen. Maali on erittäin himmeä, ja mattavaikutelma korostuu maaliin sekoitettujen erittäin pienien lasihelmien vaikutuksesta.

Kirjallisia lähteitä, joista saa lisää tietoja, olen internetistä löytänyt mm. seuraavat:
- Lockheed Martins Skunk Works (Midland)
- Dark Eagles - A history of Top Secret US Aircraft Programs
- The CIA and the U-2 program 1954-1974 (yli 200 sivua, ladattavissa CIA:n kotisivuilta!)
- Combat Aircraft series 04 - American Spy planes
- Squadron Signal (Aircraft in action) 1086 U-2 Spy plane
- Aerofax Minigraph 28 Lockheed U-2R & TR-1
- Wardbird Tech 16 U-2 Dragon Lady