Pienoismallit.net

VilleH

Hakaristit?   5.1.2007 12:28
Kerran vielä Far Off Topicia:
Raksi: Resurssien hyödyntämispolitiikka ei tee -ismiä. Se on nk. reaalipolitiikkaa, kuten sitä nykyään kutsutaan…Tai demokratian viemistä… Katso kapitalismin määritelmä vaikka wikipediasta. Luulen, että sekoitat termit imperialismi ja kapitalismi, tosin tämä oli yleistä ja tarkoitushakuista myös suomessa varsinkin 70-luvulla vasemmistopiireissä. Ja nyt loppu tästä, ennen kuin moderaattori antaa piiskaa.

Ja topiccia: Jopa vanhemmat ihmiset, jotka ovat nähneet itsenäisyytemme alkuajat, tuntuvat helposti unohtaneen alkuperäisen hakaristin käytön ja merkityksen. Eli vanha alkuperäinen merkitys on korvaanunut siis tällä uudemmalla mielikuvalla.
Keskustelin kerran kauan sitten vanhemman herran kanssa, joka oli lentänyt ilmavoimissa 20-30 luvulla, ja jopa hänkin joutui hetken pohtimaan hakaristin alkuperää, kunnes totesi, että natsitunnus ja vanha kansallistunnus eivät todellakaan ole sama asia.
Näinollen sotaa todella kokemattomalta suurten ikäluokkien kasvatiltakaan ei sitä voine odottaa, vaikka kuinka olisi kouluja käyty.
Voimme kuitenkin omalta osaltamme levittää ymmärrystä asiasta, eikö totta.

T:VH
Hakaristit?   4.1.2007 20:04
Ja puutunpa minäkin aiheeseen, ehkä off-topic: Kansallissosialismi aatteena on lähes yhtä kaukana kapitalismista, kuin kommunismi…Käytännössä tietenkin sovellutus oli mitä oli, eikä yksityisomaisuuden kansallistaminen edennyt niin pitkälle kuin noissa toisissa kokeiluissa.

Mitä taas tulee tuohon hakaristiasiaan, ja kuten kaikki tietävätkin, Suomen ilmavoimien vanha tunnus on otettu käyttöön kauan ennen kansallissosialistien valtaannousua ja siitä seuranneita tapahtumia.
Hakaristi oli melko suosittu symboli kansallisromanttisissa jne. taidesuunnissa, ja muuallakin, aina viime vuosisadan puolelta saakka. Esimerkkinä voisi todeta alkuperäisen Gallen-Kallelan Aino-triptyykin, joka on kehys on ympäröity hakaristeillä.

Periaatteessa ajatusleikkinä, eikä itse asiassa kovinkaan tästä aiheesta poikkeavana, voisi olla niin, että jokin äärijärjestö voisi nyt ottaa tunnuksekseen rauhanmerkin, eli sen mersunmerkin näköisen. Kun sitten tämä järjestö sitten alkaa tehdä tuhotöitään, ja jälkeen jätetään näitä symboleita, eiköhän kohta sekin olisi kielletty ainakin jossakin. Alkuperäinen merkitus ja viitekehys hautautuu tämän uudemman kytkennän aikaansaamien mielikuvien alle.

Näinollen ajan saatossa 60-70 luvun hippiliikkeen tapahtumia kuvaavissa elokuvissa jne. tulisi kiistanaiheita, kun niissä tämä kielletty symboli on esitetty, tosin alkuperäisessä asiayhteydessään.

Että silleen, Oi aikoja, oi tapoja. Vaikka hakaristin täydellinen rehabitalisointi ei ole ehkä vielä ajankohtaista, aion itse aivan surutta käyttää niitä suomalaisien esikuvien mallailussa, ja kyllä ainakin kysyttäessä kerron hieman asian taustaa.

T: Ville H
Höyrypurjelaivoja   4.1.2007 18:00
Terve!!

Nyt puhutaan Asiaa!

Aluksi sinun kannattaa tutustua Suomen laivamallien Rakentajien sivustoon: www.sulara.fi , sieltä löytyy tällä hetkellä materiaalioppia, jossa näitä kyselemiäsi seikkoja on ainakin osittain käsitelty. Lisäksi on erinomainen linkkilista.
Sularan sivuille on myös tarkoitus tehdä juttusarja laivojen scrätch-rakentelusta, jos hyvin käy, ehkäpä kevättalven aikana. Tämä tosin on tarkoitus laittaa vain jäsenistösivuston puolelle, mutta sehän ei ole ylikäymätön ongelma.

Kun lähdetään tekemään scrätch-mallia, oli kyse sitten laivasta, lekosta tai vaikka avaruusaluksista, vaikuttaa haaste suunnattomalta. Kuitenkin tällaisia malleja tehdään jatkuvasti ja usein melko vaatimattomista lähtökohdista, eli siitä vain toimeen. Tärkeää on ymmärtää kaksi asiaa: Aikaa kuluu rutosti, sata työtuntia ei ole paljon, ja joskus joitakin asioita joutuu tekemään useampaan kertaan, ennen kuin sopiva menetelmä löytyy. Jos kiinnostuksen aste on riittävä, eikä periksi anneta, jokainen malli valmistuu lopulta. Työ tekijäänsä neuvoo, ja tietenkin myös muista harrastajista on apua.

Laivojen nimet eivät ole mitenkään ainutkertaisia, veikkaan, että noita Watteja löytyy enemmänkin?

Rakennussarjoista totean, että ainoa uiva siipiratasalus, joka mieleeni nyt tulee, on Graupnerin Glasgow, joka tosin on hinaaja. Staattisia, siis pöytämalleja, löytyy joitakin, mutta ainakin tapaamani ovat uivaksi malliksi liian pieniä.

Yksi erinomainen piirrustusten lähde on Ranskan Laivaston arkisto, josta löytyy ILMAISEKSI useitakin 1800 luvun lopun siipiratas/purjealusten alkuperäisiä piirrustuksia. Linkki löytyy Sulara:n linkkilistasta, on niin mielettömän pitkä, etten jaksa siirtää sitä tähän. Ettei koko arkistoa tarvitse käydä läpi laiva kerrallaan, Roues en fer -tarkoittaa siipiratasalusta. Piirrustuksia on useita, jopa useita kymmeniä per laiva, aina detaljiikkaan saakka.
Piirrustukset voi printata paperille muutamassa kopioliikkeessä, mutta kannattaa suorittaa hintavertailua, on näköjään yllättävän kallista puuhaa perus-ovh hinnoilla.

Tervetuloa laivamalliharrastuksen syvimpiin pilssivesiin!

T: Ville H
Mielenkiintoisin panssarimalli   13.12.2006 18:25
Laitan oman ääneni T54/T55 -perheelle kaikkine variantteineen: Hyvä Tamiyan malli lähtökohdaksi, kotimaisia vaihtoehtoja useita, lisäksi loputtomasti konversio/scrätch-potentiaalia…

Lifetime With T55?
Pohjamaali   26.11.2006 20:57
Terrve OP ja kaikki muutkin pohjamaalia pohdiskelevat!

Pohjamaalin perusteluina on Tomin esittämien lisäksi tarttuvuus; yleensä pohjamaali tarttuu paremmin esim. metallisiin osiin.

Jos mallissa on sekaisin metalli-ja muoviosia, tasaa pohjamaalaus pintamaalin tarttuvuuden eroja, esim. olen joskus törmännyt selkeisiin kiiltoeroihin suoraan pintamaalilla maalatessa.

Periaatteellinen haitta pohjamaalissa voisi olla aivan pienimmän detaljiikan tukkeutuminen, mutta ainakaan minulla ei ole tullut vielä vastaan.

Tällä hetkellä käyttämistäni paras eli helppokäyttöisin on Alcladin pohjamaali ALC302. Sen levitys edellyttää ehdottomasti ruiskun, ja se voisi tarttua hieman paremminkin metalliosiin. Kuitenkin se on suoraan purkistaan käytettävissä, tasoittuu hyvin, ja täyttää sopivasti.
Vanha klassikko on Hoppi (eli nähtävästi Priomat Kombi-niminen pohjamaali?) jota saa Deco-väristä Helsingistä. Arvaan, että vastaavia 1-komponenttiautopohjamaaleja saa automaaliliikkeistä ympäri Suomen? Hoppin suhteen samoin ruisku on välttämätön. Aerosoliversiotakin kokeilin, mutta ei ollut kaksista.

Sivellinmiehille kokeilemisen arvoisia ovat Gunzen MrSurfacerit, hienoja tuotteita, mutta jälleen tartunta metallipintoihin voisi olla parempi (tahtoo heti kaiken!)

Kokeilin Vallejon harmaata aerosoliprimeriä, ja se oli aivan käyttökelposta, mutta käry oli aivan hirveä. Nyttemmin joku raportoi, että maalin koostumus on muuttunut, eikä parempaan suuntaan. Lisäksi isosta aerosolipurkista tulee pikkuosiin aivan liikaa tavaraa.

Aivan poissuljettuja eivät ole toki maston-tyyppiset pohjamaalitkaan, niissä on tosin usein viikon kuivumisaika (alkydipohjaisissa), mutta tartunta on hyvä, ja lopulta kuiva maalipinta hyvä alusta jatkotoimille. Jälleen haittana on karkeahko suutin ja kerrospaksuuden hallinta pienissä osissa. Bilteman aerosolipohjamaali vaikutti täysin käyttökelvottomalta, ei tartu, mutta toisaalta ei kyllä ole hiottavissakaan helposti.

T: VH
Maaliruiskua   16.11.2006 16:02
Minulla on käytössäni ko. Bilteman kaksitoiminen ruisku, olisiko nyt jotain 4-5 vuotta vanha, ja olen siihen periaatteessa oikein tyytyväinen. Jostakin syystä olen saanut neulan kärjen taipumaan, ja se haittaa hieman, kuvio on hieman toispuoleinen. Jos Iwatan neula käy siihen, Bueno! Varaosapalvelu kun on tässä olematon.
Ko. ruisku on "puolihieno", eli suutin ei ole aivan kaikkein pienin (0,3 mm?), jolloin esim. emalivärit tulevat kivasti läpi ilman järjettömiä ohennussuhteita. Toisaalta aivan hiusviivaa sillä ei pysty tekemään, mutta olen onnistunut sellaista reilun millin jälkeä tuottamaan, kun ohennus jne. on sattunut juuri kohdalleen. Tosin en tarvitse aivan hillittömän tarkkaa työtä tehdäkään ruiskulla, joten omiin tarpeisiini se on osunut hyvin. Minulla on laajempiin hommiin Badgerin 150 L-suuttimella, ja saisi olla isompikin. Värikuppi on iso yläpuolinen, jos myös sopii tarkoituksiini mainiosti. Badgerissä on sitten alasyöttö ja isot purkit.

Haasteelliseksi tekee asian tämä:

"ruisku jolla periaatteessa pystyy maalaamaan lähes kaiken eli ihan hypo-detaljia myös"

Vaikka nyt näyttäisi olevan mainospuheiden mukaan ruiskuja, joilla voi ruiskuttaa hiusviivasta leveään peittomaalaukseen, uskon sen vasta sitten kun näen. Tällainen ruisku on esim. Badgerin 360, hintaa onkin sitten jo 160 euroa (esim. www.tempera.fi) Onko joku ehtinyt moisen jo hankkia, ja kokeilla?

Yleensä käytetään karkeampaan työhön karkeampaa suutinta ja suurempaa värikuppia, tarkkoihin töihin sitten hienompi suutin ja tavallisesti myös pienempi värikuppi. Maalattavan kohteen koosta siis riippuu, mikä on sopiva vaihtoehto, siis suuttimen koon suhteen, ja ehkä myös värikupin.

Kuitenkin ymmärsin tuosta lauseestasi, että toiveesi olisi mieluummin hienommassa päässä kuin esim. 1:32 pommarin siiven maaluksessa. Hienoa jälkeä tavotellessa olennainen asia on suuttimen koko, joka on esim. 0.2 mm. Jos tuo Badger 360 (tai Iwatan tai Tamiyan vastaava) tuntuu kalliilta, Badgerin 100 LGF tai GF (ero värikupin koossa) vosi olla harkitsemisen arvoinen valinta. Mutta voi olla, että pärjäät ainakin alkuun loistavasti tuolla Biltemalla.

IPMS:n foorumilla on käsitelty näitä ruiskuasioita aika monesta kulmasta, kannattaa etsiä sieltä lisää perusteita.

T: Ville H
…niin, se konekivääri: Jos ei muualta löydy avustavaa kättä, voin luopua omastani.

T:VH
Terve,

Just tollasta se on. Erityisesti tuo "Lozenge" -siirtokuva tuo haasteita mukanaan, muttei mielestäni mitään ylivoimaisia. Kärrrsivällisyyttä…Lopputulos on sitäkin palkitsevampi.

Tuosta W4:stä sen verran, että minulle tuli hieman haasteita noiden siipitukien (ulommaisten) suhteen, ne ovat hiukkasen pehmeänpuoleisia, ja kun nuo takilalangat tuli laitetuksi tiukkaan, niillä on taipumus notkuilla.

Muistathan porata reijät takilalankoja varten ainakin ennen siipien kasaanliimaamista, niin on yksi murhe vähemmän, eikä tämäkään neuvo tietenkään liity omiin kokemuksiin…

Kellukkeiden suhteen suosittelen tekemään jigin, jossa kellukkeet ovat oikealla paikallaan, ja sitten liimailet nuo tuet kiinni. Jigin voi tehdä pahvista, muovilevystä, sinitarrasta, teipistä, styroksipalasesta…kaikki käy, kunhan saat kellukehässäkän pysymään paikallaan liimauksen ajan. Muuten siitä tulee tod. näk. ainakin johonkin suuntaan vinksottava. Kun hässäkkä on kasassa, ja tukilangatkin paikallaan, hämmästyt, miten tukeva siitä lopuksi tulikaan.

Eduardin koneissa olen saanut siivet suht. paikalleen ilman jigejäkin. Jos alkaa kuivasovittelun aikana yhtään näyttämään siltä, että haasteita on tulossa, säästää aikaa ja ennen kaikkea hermoja tekemällä jigin, joka pitää siivet oikealla paikallaan, ja taaskin, liimaamalla sitten tuet paikalleen.

Vinkki: Kun seuraavan kerran käyt Kuivalaisella, osta Strutz-messinkiprofiileja. Niiden mukana tulee käyttökelpoinen ohje, miten tuollaiset haasteellisemmat hässäkät saa tehdyksi. Samalla tuo messinki on muovia lujempaa, ja siksi käyttökelpoista useissa tapauksissa. Jos vielä hallitset juottamisen, on jo vain taivas rajana näiden mallien rakentamisessa (Päivän Karmein Klishee).

Tuo haarukkatonttu selittää myös minulla tapahtuneet mystiset katoamiset. Tosin meidän yksilömme on sikäli pirullisempi, että kun olet hukannut jonkun suurella työllä tekemäsi osakokonaisuuden, ja vielä suuremmalla harmituksella tehnyt uuden, käy tonttu laittamassa kadonneen osan esim. kiinni sukanpohjaan, tai ripustaa sen roikkumaan silmien eteen paikkaan, mistä et ole älynnyt katsoa.

Saisikohan sen napattua laittamalla rotanloukkuun syötiksi vaikkapa yhden eduardin Mercedes DIII-moottorin, joka on suurella vaivalla kasattu, maalattu ja kuivapensselöity? Vai olisikohan se perso resiinille?

T: VH
Mistä Ankkureita???   3.11.2006 20:56
Terve Tommi!

Ankkureita on Billing Boatsilla, Graupnerilla ja Robbella, näiden valmistajien tuotteilla on maahantuontitoimintaa. Hobby Point Helsinki, mahdollisesti Tietonikkarikin, tulevat ensiksi mieleen.

Millaisesta ankkurista on kyse?

Ankkurin voi toki tehdä itsekin, vaihtoehtoja on styreenilevystä pronssivaluun. Ehkäpä tuo styreenilevy on helppo aloitusvaihtoehto. Jos ko. ankkurissa on puinen tukki, sen voi tehdä…puusta! Koosta riippuen tulitikku-mäntyrimanpätkä sopii aihioksi. Itse olen tehnyt ankkureita styreenilevyn lisäksi messinkilevystä ja jopa bakeliitista (sattui olemaan sopivaa ainevahvuutta inspiraation iskiessä).
Perinteisen tukkiankkurin varsi ja haaraosat kannattaa tehdä yhtenä kappaleena, sitten liimailla kourat (vaimikäniidennimitaas olikaan) sitten ohuemmasta levystä. Jos tukki on tankomainen (amiraliteettimalli), täytyy varren yläosaan tehdä sille reikä, ja taivutella tukki sitten jostakin sopivasta lagasta. Päissä ja keskellä olevat kuulat voi tehdä epoksiliimatipoista.
Puutukki taas on varren ympärillä, eli varsi menee tukin läpi.
Nk. Hall-ankkuri, eli ankkurin alaosa on kääntyvä, on hieman monimutkaisempi, mutta kyllä sekin onnistuu muovilevystä.

Hyviä kuvia ankkureista (ja kaikesta muustakin laivateknisistä asioista) on esim. Merenkulun tietokirjassa, en löydä kirjasta varsinaista tekijää tai isbn-numeroa…Löytyy tod. näk. kirjastosta. Lainaa ihmeessä, tai jos sattuu eteen esim. antikvariaatissa, osta omaksesi.

Vanhat ankkurit oli tervattu, eli siis mustia, myös tukki. Myöhemmin terva vaihtui tervamaaliin ja lopulta synteettisiin tuotteisiin, mutta enemmistö ankkureista on mustia edelleenkin.

Syöpyneen valumetallin oloisen kappaleesta saa töpöttelemällä (vähän huonommalla) pensselillä ohentamatonta tai hieman kuivatettua maalia, jolloin pinnasta tulee hieman röpelöinen. Humbrolin puolikiiltävien maalien purkin pohjalle jääneet puolikuivahtaneet maalinjämät toimivat tässä tarkoituksessa oikein hyvin (muttei useinkaan missään muussa tarkoituksessa).

Oliko apua?

T:VH
Kovin tutunoloinen on tuo Sergeantin epikriisi…

Itse olen rakennellut viime vuodet lähinnä laivamalleja ja sotakalustoa, mutta joskus sitä kaipaa vaihtelua.

Aloitin rakentelemalla Eduardin RolandCII:n, koska se on jäänyt mieleen n. 30 vuoden takaa Airfixin tekeleenä, ja nostalgiakärpänen puraisi…
Sitten katseeni kohdistui toiseen kestosuosikkiin, Albatrossiin, joita hankin 3 kpl DV:tä, nämä kasassa, 3 kpl DIII:tä, odottavat oikeaa hetkeä, ja 3 kpl DII:sta, joista yksi tehty ja yhdestä tulee DI. Tietenkin tuo W4:kin tuli hankittua, ja rakennettuakin. 3-taso-Albatrossi on pyörinyt tuolla K-kaupan hyllyllä, ja vinkannut minulle aina silmää, mutta en ole vielä retkahtanut.

Eduardin Fokker DVII on myös työn alla kahtena kappaleena, niistä tulee suomalaisia, toinen tuloasussaan ja toinen 1D357 sirpalekaaviossa. Malli on kyllä mainio, nuo esimaalatut fotoetsiosat ovat tosi hyviä, erityisesti nuo mittarit. Toisaalta tuo omintakeinen linja Lozenge-siirtokuvissa jatkuu…ja ne saamarin irralliset kaarinauhat…

Rodenin D-seiskoja on kolme, odottamassa nekin vuoroaan, tulevat olemaan noita kirjavia saksalaiskoneita. Ja tietenkin vastapainoksi muutama brittikone, SE5, BritFist ja Camel, sekä Nieuportteja.

Ja hyvin samankaltaisesti, kuin sinullakin, kääntyi katseeni hyvin pian kohti pommareita…Hankin Windsockin Gotha, AEG ja Staaken- kirjat, ja joskus vielä…
AEG GIV:stä oli HiTechillä aikoinaan sarja 1:48, ja jos sellainen eteeni tulee, hankin oitis (jollei ole keräilijähinnoissa).

Joka tapauksessa, en tiedä paraneeko tautisi koskaan, mutta onneksi oireet helpottavat todennäköisesti ajan kanssa, ja muutkin elämän osa-alueet alkavat taas kiinnostaa edes hieman…

T:VilleH