Pienoismallit.net

Triple Trouble Part One

Kolme Seafire lekoa

Special Hobby Supermarine Seafire F.Mk.IIc & LF.Mk.IIc, Supermarine Seafire F.Mk.IIIc & LF.Mk.IIIc ja Supermarine Seafire F.Mk.XVc rakennussarjat + historia; osa I

Johdanto

Raimo Leino totesi joskus taannoin pitävänsä vesitasoista, koska niissä tulee esiin hänen rakastamansa asiat, vesi ja taso. Samaan tapaan pidän lentotukialuskoneista, sillä niissä yhdistyvät vesi- ja ilma-elementit. Ari A. Honkonen kehoitti tutustumaan mielenkiintoiseen Special Hobbyn rakennussarjojen tarjontaan ja kuinkas ollakaan, positiivisenä yllätyksenä sieltä löytyi mielenkiintoiset meren ja ilmailun yhdistävät Supermarine Seafire F Mk.IIc/LF Mk.IIc, Supermarine Seafire F Mk.IIIc/LF Mk.IIIc ja Supermarine Seafire F Mk.XVc rakennussarjat. Special Hobbyltä löytyy näköjään muitakin hyvin mielenkiintoisia "merellisiä" rakennussarjoja. Erityiskiitokset Mika H:lle tutustumisesta Special Hobbyn rakennussarjojen sisältöön ja paljon muustakin, samoin erityiskiitokset Antti Kotirannalle mielenkiintoisista Supermarine Spitfire keskusteluista ja lopuksi viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä jälleen kerran erityiskiitokset Martti Kuivalaiselle erinomaisesta palvelusta ja keskusteluista rakennussarjoja hankkiessa.

Historiallinen tausta

Yhdistyneen kuningaskunnan eli Iso-Britannian Amiraliteetti, Admiralty (Amiraliteetti oli Kuninkaallisen laivaston eli Royal Navy:n toimintaa ohjannut esikunta), halusi sodan sytyttyä syyskuussa vuonna 1939 tilata taittuvasiipisen merivoimien version Spitfirestä, koska laivaston ilmavoimille (Fleet Air Arm = FAA) tuli kireinen tarve saada nopea yksipaikkainen hävittäjä, joka pärjäisi maalta käsin toimiville koneille. Tuolloin laivaston ilmavoimilla oli 232 toimintakelpoista konetta, joista bulkki 160 kpl:tta oli Fairey Swordfishejä, 30 kpl:tta Blackburn Skuaa, 18 kpl:tta Sea Gladiatoreita ja loput 24 kpl:tta Fairey Albacoreja. Norjan valtauksen ja Välimeren alkukahakoiden jälkeen laivaston ilmavoimille oli käynyt täysin selväksi ettei laivaston ilmavoimilla ollut tarpeeksi kyvykkäitä hävittäjiä akselivaltojen hävittäjiä tai pommikoneita vastaan. Hätäratkaisuna akuuttiin tarpeeseen Hawker Hurricaneja muutettiin Sea Hurricaneiksi lähinnä asentamalla niihin katapulttipuolat ja jarrukoukut. Amerikkalaiset toimittivat briteille hätä-apuna Grumman F4F-3 Wildcat koneita (alunperin ranskalaisten tilaamat G-36A lekot) ja britit nimesivät ne Martlet I:ksi. Nämä koneet toimivat maatukikohdista, samoin kuin myös myöhemmin toimitetut Martlet III (F4F-3A) koneet. Grumman Martlet II ja IV (F4F-3A/4 & F4F-4B) sekä Wildcat V & VI (FM-1 & FM-2) koneet toimivat lentotukialuksilta.

Vaikkakin Sea Hurricane ja Wildcat (Martlet) lekot osoittautuivatkin kohtuullisen menestyksekkäiksi, niiden suorituskyvyn rajat tulivat nopeasti vastaan ja sen vuoksi tarvittiin nopeampi ja ketterämpi hävittäjä - Spitfire. Spitfiren soveltuvuus laivaston tukialuskoneeksi aiheutti polemiikkia puolesta ja vastaan; kestäisikö Spitfiren hauras ja kapea runko sekä kapeat laskutelineet kovan laskun tukialuksen kannelle ja räväkän nousun tukialuksen kannelta. Sir Winston Churchillkin alunperin vastusteli Seafiren valmistamista, johtuen RAF:n Spitfire tarpeesta ja uskosta Fairey Fulmarin riittävyyteen laivaston ilmavoimille. Vasta laivaston kapteeniluutnantti H. P. Bramwellin onnistuneet tukialusnousut (4 x katapultti- ja 7 x normaalinousu) ja -laskut (12 x lasku) HMS Illustrious:lle (Hänen Majesteettinsä Laiva Maineikas) vakuuttivat Amiraliteetin ja epäilijät.
Lainaus:
Yleistä Spitfire ja Seafire koneiden tyyppinimityksistä lyhyesti

Mk tai Mk. = Mark eli koneen versiomalli, perässä version numero esim. Mk I, Mk.IX, Mk.24 ja Mk 47
F tai F. = tarkoittaa, Medium Altitude, keskikorkeuksille viritettyä Merlin moottoria ja samalla Fighter:ia eli hävittäjää - myöhemmin pelkästään hävittäjää Griffon moottoristen Spitfire:n ja Seafire:n ollessa kyseessä
L tai L. tai LF tai L.F. = Low Altitude eli alakorkeuksille viritetty Merlin moottori
H tai H. tai HF tai H.F. = High Altitude eli yläkorkeuksille viritetty Merlin moottori
Pelkkä Mk = Mark merkintä ilman mitään kirjainta sen edessä tarkoittaa F Mk:ta eli keskikorkeuksille viritettyä tiettyä Merlin moottorista konetta tai ylipäätään tiettyä hävittäjää Griffon moottorilla. Esim. Spitfire Mk.Vb on sama kuin Spitfire F Mk.Vb eli hävittäjä keskikorkeuksille viritetyllä Merlin moottorilla tai esim. Griffon moottorinen Seafire Mk.XVc on sama kuin Seafire F Mk.XVc tai esim. Seafire L Mk.IIIc on sama kuin Seafire LF Mk.IIIc alakorkeuksille viritetyllä Merlin moottorilla
LR tai L.R. = Low Altitude Reconnaissance eli alakorkeuksille viritetyllä Merlin moottorilla varustettu tiedustelukone
FR tai F.R. = Fighter Reconnaissance eli Merlin tai Griffon moottorinen tiedusteluhävittäjäkone
PR tai P.R. = Photo Reconnaissance eli Merlin tai Griffon moottorinen valokuvauskone
A type wing = A tyyppinen siipi, alkupään Spitfire:ssä Mk.I & Mk.II, korvattiin C-siivellä 1942
B type wing = B tyyppinen siipi, A tyypin siipi Hispano tykillä, korvattiin C-siivellä 1942
C type wing = C tyyppinen siipi, ns. "universaali" parannettu siipi monipuolisella aseistuksella
D type wing = D tyyppinen siipi, ainoastaan pitkän toimintamatkan omaavissa aseistamattomissa tiedustelu- ja valokuvauskoneissa
E type wing = E tyyppinen siipi, modifikoitu C siipi kahdella Hispano tykillä - korvasi C siiven 1944
Clipped wings = Typistetyt siivet, useissa LF koneissa esim. Spitfire LF Mk.Vb ja Seafire LF Mk.IIc
Extended wingtips = Pidennetyt siivenkärjet, yläkorkeuksilla lentävissä koneissa esim. Spitfire Mk.VI, Spitfire Mk.VII ja Spitfire PR Mk IV
Revised wing = Täysin uusi siipimalli, korvasi vanhat siipimallit alkaen Spitfire F Mk.21/Seafire F Mk.45:stä
Ensimmäiset Sea Spitfiret aka Seafiret

Ensimmäiset Seafire lentokoneet muokattiin yksinkertaisesti Spitfire Mk.Vb:stä, siten että niihin asennettiin HF-radiot, omatunnistuslaite, kohtilentolaite, hydraulisesti vaimennettu A:n mallinen jarrukoukku ja nostokiinnittimet. Näin Spitfire Mk.Vb:stä tuli Seafire F Mk.Ib. Amiraliteetti varasi 250 kpl:tta Spitfirea Mk.Vb:tä ja Vc:tä muunnostöitä varten. Varauksesta 48 kpl:tta Spitfirea Mk.Vb:tä muutettiin Seafire F Mk.Ib:ksi ja puolestaan varauksen 202 kpl:tta uustuotanto Spitfirea Mk.Vc:tä valmistettiin suoraan Seafire F.Mk.IIc:ksi. Lopulta valmistettiin yhteensä 211 kpl:tta Seafire F Mk.Ib:tä, Air Service Training Ltd. valmisti em. 48 kpl:tta, Cunliffe-Owen Aircraft Ltd. valmisti 118 kpl:tta ja RAF:n huoltoyksiköt 45 Kpl:tta - yhden Spitfirea Mk.Vb:n muutostyöhön kului yli 1000 tuntia. Seafire F Mk.Ib:n moottorina toimi keski- ja yläkorkeuksille viritetty 1415hv:n Merlin 45 tai 46 moottori ja koneen huippunopeus oli noin 584km/[email protected] Seafire F Mk.Ib:ssä oli B-siivet yhteensä kahdella 20mm Hispano Suiza Mk.II tykillä ja neljällä 7,7mm Browning konekiväärillä - samat kuin Spitfire Mk. Vb:ssä.

Seafire F Mk.Ib:tä, Supermarine Type 340, pidettiin vain tilapäisratkaisuna akuuttiin tarpeeseen. Tämän vuoksi suurin osa Seafire F Mk.Ib koneista palveli laivaston koulukoneina, laivaston hävittäjäkoulu 1:ssä Yeoviltonissa, laivaston hävittäjäkoulu 2:ssa Henstridgessä ja ilmasotakoulussa Netheravonissa. Ainoastaan 801. Merilentolaivue (Naval Air Squadron) operoi Seafire F Mk.Ib:tä HMS Furious (Hänen Majesteettinsä Laiva Raivostunut) lentotukialukselta lokakuusta 1942 syyskuuhun 1944 asti. 801. Merilentolaivue osallistui Seafire F Mk.Ib kalustolla operaatio Soihtuun (Operation Torch) Pohjois-Afrikassa marraskuussa 1942. 801. Merilentolaivue kärsi noin 40% konetappiot, joista suurin osa oli laskeutumisonnettomuuksia ja jotka johtuivat Seafiren huonosta ohjaamonäkymästä ja Merlin moottorin ominaisuuksista laskeutumistilanteessa sekä lentotukialustoimintaan vielä tottumattomista ja kokemattomista lentäjistä.

Supermarine Seafire F Mk.IIc, Supermarine Seafire LF Mk.IIc ja Supermarine Seafire LR Mk.IIc

Seafire F Mk.IIc oli ensimmäinen varta vasten laivaston ilmavoimille rakennettu meritoimintahävittäjäkone, johon asennettiin HF-radiot, omatunnistuslaite, kohtilentolaite, hydraulisesti vaimennettu A:n mallinen jarrukoukku, nostokiinnittimet, katapulttipuolat, vahvistettu ulkoinen sidelevy ja vahvistetut laskutelineet. Kuten edellä on jo viitattu 202 kpl:tta uustuotanto Spitfirea Mk.Vc:tä valmistettiin Vickers-Supermarinen toimesta suoraan Seafire F Mk.IIc:ksi. Vickers-Supermarine valmisti vielä 60 kpl Seafire F Mk.IIc:tä ja Westland Aircraft Ltd. valmisti 110 kpl:tta Seafire LF Mk.IIc:tä. Kaiken kaikkiaan eri Seafire Mk.IIc, Supermarine Type 357, tyyppejä valmistettiin yhteensä 372 kpl:tta.

Seafire F Mk.IIc:n moottorina oli keski- ja yläkorkeuksille viritetty 1415hv:n Merlin 45 tai 46 moottori aivan kuten Seafire F Mk.Ib:ssä ja Seafire F Mk.IIc:n huippunopeus oli noin 550km/[email protected] Merlin 45 antoi huipputehonsa noin 4000 metrin korkeudella ja Merlin 46 taas noin 6000 metrin korkeudella. Vuoden 1942 lopulla päätettiin asentaa Merlin 46 moottorisiin Seafire F Mk.IIc:hin ala- ja keskikorkeuksille viritetty 1640hv:n Merlin 32 moottori nelilapaisella Rotol-potkurilla, joka antoi huipputehonsa 550 - 900 metrin korkeudessa; näin syntyi Seafire LF Mk.IIc. Merlin 32 moottorissa oli lyhytsiipinen turboahtimen siipipyörä, joka auttoi tehon optimointia alakorkeuksissa. Vickers-Supermarinen valmistamat viimeiset 60 kpl Seafire F Mk.IIc:tä muutettiin Seafire LF Mk.IIc:ksi. Lopulta legendaarisen Iso-Britannian laivaston koelentäjän laivaston kapteenin (vastaa everstin arvoa) Eric "Winkle" Brownin suosituksesta loputkin Seafire F Mk.IIc:t muutettiin Seafire LF Mk.IIc:ksi. Tiettävästi 30 kpl:tta Seafire F Mk.IIc:tä muutettiin tiedustelu- Seafire LR Mk.IIc:ksi. Seafire LR Mk.IIc:hen oli lisätty kaksi F24 kameraa muutoin kone oli sama kuin Seafire LF Mk.IIc. Seafire LF Mk.IIc:n/Seafire LR Mk.IIc:n huippunopeus oli noin 560km/[email protected]

Seafire F Mk.IIc:ssä, Seafire LF Mk.IIc:ssä ja Seafire LR Mk.IIc:ssä oli C-siivet yhteensä kahdella 20mm Hispano Suiza Mk.II tykillä ja neljällä 7,7mm Browning konekiväärillä. Periaatteessa yksittäinen C-siipi oli suunniteltu kantamaan joko kaksi 20mm Hispano Suiza Mk.II/V tykkiä tai yhden 20mm Hispano Suiza Mk.II/V tykin ja kaksi 7,7mm Browning konekivääriä, mutta kahden tykin painon aiheuttama kuormitus oli liikaa C-siivelle Seafire lekoissa, eikä C-siipeä siksi koskaan aseistettu kahdella tykillä Seafire koneisiin; joissain LF Mk.Vc lekoissa oli C-siipi kahdella Hispano tykillä. Joistain Seafire LF Mk.IIc koneistä typistettiin siivenkärjet, jotta huippunopeus nousisi ja pyörimisnopeus kasvaisi; tosin nousunopeuden ja lakikorkeuden vähenemisen hinnalla.

Eric Brown sanoi vuoden 1942 lopulla, että Seafire LF Mk.IIc oli hänen siihen asti lentämistään koneista jännittävin. Erityisesti Brown kehui nousunopeutta, kiihtyvyyttä ja huippunopeutta alakorkeuksilla. Brownin kommentit ovat hyvinkin ymmärrettävissä, kun tiedetään, että Seafire F Mk.Ib oli kaikilla korkeuksilla noin 10km/h hitaampi kuin Spitfire Mk.Vb ja puolestaan Seafire F Mk.IIc oli kaikilla korkeuksilla noin 44km/h hitaampi kuin Spitfire Mk.Vb; kun taas Seafire LF Mk.IIc oli kaikilla korkeuksilla noin 10km/h nopeampi kuin Seafire F Mk.IIc sekä kiihtyvyydeltään ja nousunopeudeltaan parempi kuin Seafire F Mk.Ib ja Seafire F Mk.IIc. Seafire LF Mk.IIc oli silti noin 34km/h hitaampi kuin Spitfire Mk.Vb.

Supermarine Seafire F Mk.IIc:n, LF Mk.IIc:n ja LR Mk.IIc:n operointi

Seafire F Mk.IIc koneet osallistuivat kolmessa merilentolaivueessa - 807. Merilentolaivue HMS Furious:lla, 884. Merilentolaivue HMS Victorious:lla (Hänen Majesteettinsä Laiva Voitokas) ja 885. Merilentolaivue HMS Formidable:lla (Hänen Majesteettinsä Laiva Pelottava) - operaatio Soihtuun (Operation Torch) yhdessä Seafire F Mk.Ib:tten kanssa. Myöhemmin Seafire F Mk.IIc koneet osallistuivat kolmessa merilentolaivueessa - 885. Merilentolaivue HMS Formidable:lla ja 880. ja 899. Merilentolaivueet HMS Indomitable:lla (Hänen Majesteettinsä Laiva Lannistamaton) - sekä Seafire LF Mk.IIc lekoilla 807. Merilentolaivueessa myös HMS Indomitable:lla maihinnousuun Sisiliaan, operaatio Eskimokoiraan (Operation Husky), heinäkuussa 1943. Operaatio Eskimokoira oli Seafire LF Mk.IIc lekojen ensiesiintyminen.

Maihinnousuun Italiaan, operaatio Lumivyöryyn (Operation Avalanche), syyskuussa 1943, osallistui 106 kpl:tta Seafire LF Mk.IIc/LR Mk.IIc yhdessä 15 kpl:een Seafire F Mk.IIc koneen kanssa yhteensä kymmenessä merilentolaivueessa saattuetukialuksilla - 879. ja 886. Merilentolaivueiden lentueita HMS Attacker:lla (Hänen Majesteettinsä Laiva Hyökkääjä); 807. ja 808. Merilentolaivueiden lentueita HMS Battler:lla (Hänen Majesteettinsä Laiva Taistelija); 899. ja 834. Merilentolaivueen lentueita HMS Hunter:lla (Hänen Majesteettinsä Laiva Metsästäjä); 809. ja 880. Merilentolaivueen lentueita HMS Stalker:lla (Hänen Majesteettinsä Laiva Väijyjä); 809. ja 885 Merilentolaivueen lentueita HMS Unicorn:lla (Hänen Majesteettinsä Laiva Yksisarvinen) - sekä suurilla tukialuksilla - 885. Merilentolaivue HMS Formidable:lla ja 894. Merilentolaivue HMS Illustrious:lla - lähipartiontitehtävissä, Combat Air Patrol (CAP). Kuten jo operaatio Soihdussa Seafire lekojen suuret konetappiot jatkuivat molemmissa sitä seuranneissakin operaatioissa; operaatio Eskimokoirassa ja operaatio Lumivyöryssä, johtuen samoista syistä kuin aiemminkin, pääosin erilaisista laskeutumisonnettomuuksista. Pelkästään operaatio Lumivyöryssä menetettiin 42 Seafire konetta, mikä oli 35% konetappiot. Seafire hävittäjäkoneet alkoivat saada huonon tukialuskoneen maineen, mikä oli omiaan pelottamaan nuoria lentäjiä.

Seafire LF Mk.IIc koneet osallistuivat myös lähipartiontitehtävissä, Combat Air Patrol (CAP), maihinnousuun etelä-Ranskaan, operaatio Lohikäärmeeseen (Operation Dragon) 15.8.1944. Operaatioon osallistuneet Seafire merilentolaivueet ja tukialukset olivat seuraavat: 807. Merilentolaivueen Seafire LF Mk.IIc lentueita saattuetukialus HMS Hunter:lta, 809. Merilentolaivueen Seafire LF Mk.IIc lentueita saattuetukialus HMS Stalker:lla, 879. Merilentolaivueen Seafire LF Mk.IIc lentueita saattuetukialus HMS Attacker:lla ja 899. Merilentolaivueen Seafire LF Mk.IIc koneet saattuetukialus HMS Khedive:lta. Seafire LF Mk.IIc/LR Mk.IIc:t korvattiin Seafire F Mk.IIIc:llä, Seafire LF Mk.IIIc:llä ja Seafire FR Mk.IIIc:llä vuoden 1944 loppuun mennessä.

1/48 mittakaavan tsekkiläisen Special Hobby:n Supermarine Seafire Mk.II "Torch & Avalanche" rakennussarja No. SH 48102; josta voi rakentaa Supermarine Seafire F Mk.IIc/LF Mk.IIc/(LR Mk.IIc) lentotukialushävittäjät

Rakennussarjan laatikon kannessa on Special Hobby:n maalausartistin Mr. Hajekin hieno maalaus 809. Merilentolaivueen komentajan Kuninkaallisen merijalkaväen (Royal Marines) lentäjän majuri Al Wright:n "hainhampaisesta" Seafire LF.Mk.IIc koneesta S-A MB218 kevyen lentotukialuksen HMS Unicorn:n kannella lähdössä lentoon syyskuun alussa 1943 operaatio Lumivyöryn aikaan. Mielestäni mieluummin katselee tyylikkäitä maalauksia rakennussarjojen boksissa kuin 3D tietokonekuvia, vaikka onhan 3D kuvatkin ihan ok. Rakennussarjan pakkaus on normaalikokoinen - noin 36cm x 20,5cm x 5,2cm - yksimoottorisen 1/48 skaalan koneen pahvilaatikko, joka aukeaa normitapaan nostamalla boksin kansi ylös.

Rakennussarjan sisältö

* Seitsemän harmaan väristä muovivalurankaa osineen, joita on yhteensä 109; noin 90 osaa käytetään.
* Yksi kirkas muovivaluranka osineen, joita on 9; kaikki käytetään.
* Yksi etsiranka osineen, joita on 26; kaikki käytetään.
* Yksi maskiarkki maskeineen, joita on 6; 3 osaa käytetään.
* Yksi asetaattikalvo kalvoineen, joita on 3; kaikki käytetään.
* Resiini- eli hartsiosasetti omassa pussissaan osineen, joita on yhtensä 18; 6 osaa käytetään, loppujen käytön ratkaisee tehtävän pienoismalliyksilön valinta.
* Kaksi siirtokuva-arkkia siirtokuvineen, joita ovat taktiset ja sapluunamerkit; kaikki kaavainmerkit/stensiilit käytetään, taktisten siirtokuvien käytön ratkaisee tehtävän pienoismalliyksilön valinta.
* Yksi mustavalkoinen ohjekirja, jossa myös mustavalkoiset maalausohjeet neljään koneyksilöön.

Kaikki em. osat valurankoineen ja muine kiinnikkeineen on pakattu yhteen läpinäkyvään pussiin tarrasulkimellä. Eli osat voi ottaa pussista, tarkastella niitä ja laittaa takaisin pussiin ja sulkea pussin. Kaikenkaikkiaan erikoisesta kuumutta kestävästä epoksihartsimuotti - “Short Run” - valutekniikalla tehdyssä rakennussarjassa on yhteensä 171 osaa, joista siis 109 on harmaata styreeni-muoviosaa, 9 on kirkasta väritöntä styreeniosaa, 26 on syövytettyä messinkiosaa, 6 on maskitarraosaa, 3 on asetaattikalvo-osaa ja 18 on hartsiosaa. Rakennussarjan siirtokuvat sisältävät tarvittavat kaavaimet/stensiilit ja taktiset tunnukset kolmeen eri koneyksilöön, tosin kolmannesta koneyksilöstä on kahdet taktiset tunnukset eri aikajänteille; näin siirtokuvat mahdollistavat "neljä eri koneversiota". Mustavalkoisesta A4 arkista taivutettu 12-sivuinen ohjekirja käsittää kansilehden lyhyellä yleisellä Seafire Mk.II historialla ja teknisillä tiedoilla, valuranka- ja osalistauskuvat, varsinaiset rakennusohjeet 11 rakennusvaiheella, kaavaimien/stensiilien merkintäohjeet sekä maalausohjeet ja taktisten tunnusten merkintäohjeet "neljään eri koneversioon". Rakennusohjeet ovat pääosin selkeät, mutta hyvin "kiireiset" eli täyteen ahdetut, joten rakentamisessa saa olla tarkkana. Maalausohjeiden värit ovat annettu Gunze Sangyon maaleille. Jonkin verran käyttämättömiä osia jää extra-osiksi mallarin miljoonalaatikkoon.
Lainaus:
Valurankojen ja muiden kiinnikkeiden osat

A valuranka: 33 osaa, sisältää rungon puolikkaat, ohjaamon osia, kannuspyörän ja peräsimen.
B valuranka: 5 osaa, sisältää C-siivet ja siivekkeet.
C valuranka: 49 osaa, sisältää korkeusvakaimet- ja peräsimet, ilman otot, siipijäähdyttimet, siipien laskutelinekuilut, laskutelineet, pyörät, pyörien navat, siipitykkien putket, siipien tykkipahkat, antenni, jne…suurimman osan pikkuosista.
D x 2 valuranka: Ensimmäisessä 11 osaisessa D valurangassa on nelilapanen Rotol potkuri osineen, spinneri siihen, uusi ilmanotto, pakoputket, A:n mallinen jarrukoukku mekanismeineen. Toisessa 6 osaisessa D valurangassa on kolmilapanen potkuri osineen ja spinneri siihen.
E valuranka: Ei ole.
F valuranka: 2 osaa, sisältää siipien kärjet.
G valuranka: Ei ole.
H valuranka: 3 osaa, sisältää 30 (n.136 litraa), 45 (n. 203 litraa) ja 90 (n. 409 litraa) brittigallonan "slipper" eli "tohveli" pudotettavat lisäpolttoainesäiliöt.
I valuranka: Ei ole.
J valuranka: Ei ole.
K valuranka: 9 osaa, sisältää kirkkaat läpinäkyvät ohjaamon kuomun lasit, tähtäimen, typistetyt sivenkärjet, merkkivalot ja taustapeilin.
FP asetaattikalvo: 3 osaa, sisältää ohjaamon mittaristo-osia.
PP etsiranka: 26 osaa, sisältää ohjaamon mittaristo-osia, ohjaamon kuomun kahvan, ohjaamon sivuoven kahvan, lentäjän vyöt, rungon vahvistuspalat lähellä jarrukoukkumekanismia ja muita pieniä osia.
PUR hartsiosasetti: 18 osaa, sisältää vaihtoehtoiset korkeusperäsimet osineen, siipien pyöräkuilut, tykkien putket, siipien tykkipahkat ja muita pieniä osia.
MP maskiarkki: 6 osaa, sisältää vahvistetut ulkoiset sidelevyt ja vahvistetun radion huoltoluukun.
Rakennussarjan styreeniosien valujälki on yksityiskohtaista ja laadukasta, osittain jopa erittäin yksityiskohtaista ja erinomaisen laadukasta. Paneelirajat ovat sopivan selkeästi kaiverrettuja ja osien valupinta on sileää. Jonkin verran erittäin pieniä valusaumoja ja purskeita on muutamissa osissa, mikä johtunee “Short Run” valutekniikasta. Rakennussarja kuuluu Prahassa Tsekeissä vuonna 1990 perustetun MPM Production Ltd:n tuotemerkin Special Hobby:n Limited Edition rakennussarjoihin. Special Hobby:n LE rakennussarjoja valmistetaan kolme vuotta, sitten muotit on käytetty loppuun. Epoksihartsimuotti valutekniikalla tehtyjen styreeni- ja hartsiosien, syövytettyjen messinkiosien, maskiosien ja asetaattikalvo-osien vuoksi rakennussarjaa ei voine suositella aivan aloittelevalle pienoismallien rakentajalle. Special Hobbyn LE rakennussarja lienee kaukana ns. "ravista laatikkoa ja malli on valmis" sarjoista. Rakennussarjan yksityiskohdat ja mittasuhteet ovat tiettävästi 100% kohdallaan.

Siirtokuvat ja maalausohjeet

Kuten edellä on jo mainittu rakennussarjan mukana tulee kaksi siirtokuva-arkkia siirtokuvineen. Ensimmäinen siirtokuva-arkki sisältää kaavainmerkinnät/stensiilit. Toinen siirtokuva-arkki sisältää taktiset merkinnät mukaanlukien kansallisuustunnukset ja rakennussarjan laatikon kannen "Torch & Avalanche" tekstin mukaisesti sarjan taktiset siirtokuvat ovat neljään eri koneversioon operaatio Soihdusta ja operaatio Lumivyörystä:

1. Seafire LF.Mk.IIc, MB218, S-A, majuri Al Wright, MeriJv, 809. MeriLeLv, Kevyt lentotukialus HMS Unicorn, syyskuu 1943, operaatio Lumivyöry. MB218 oli yksi alkuperäisistä 202 kpl:n uustuotanto Spitfirea Mk.Vc:tä varauksesta, jotka valmistettiin Vickers-Supermarinen toimesta suoraan Seafire F Mk.IIc:ksi ja myöhemmin muutettiin Seafire LF.Mk.IIc:ksi. Koneen runko katkesi ja kone tuhoutui korjauskelvottomaksi Uuden Seelannin Laivaston aliluutnantti WG Colemanin epäonnistuneessa laskussa HMS Unicornille 9.9.1943. Ko. lekon camokaavio yläpuolelta oli kaksisävyinen Dark Slate Grey/Extra Dark Sea Grey ja alapuolelta yksisävyinen Sky, ohessa linkki värilliseen maalausohjekuvaan: www.cmkkits.com/res/data/103/012105.jpg?seek=1

2. Seafire LF.Mk.IIc, LR642, 8-M, 807. MeriLeLv, Saattuetukialus HMS Battler, syyskuu 1943, operaatio Lumivyöry. LR642 oli yksi 110 kpl:sta Westland Aircraft Ltd.:n alunperin Seafire LF.Mk.IIc:ksi valmistamasta lekosta. Ko. lekon camokaavio yläpuolelta oli kaksisävyinen Dark Green/Ocean Grey ja alapuolelta yksisävyinen Medium Sea Grey, ohessa linkki värilliseen maalausohjekuvaan: www.cmkkits.com/res/data/104/012106.jpg?seek=1

3. Seafire F.Mk.IIc, MB156, 06-F, aliluutnantti J.D. Buchanan, 885. MeriLeLv, Lentotukialus HMS Formidable, joulukuu 1942, operaatio Soihtu. MB156 oli yksi alkuperäisistä 202 kpl:n uustuotanto Spitfirea Mk.Vc:tä varauksesta, jotka valmistettiin Vickers-Supermarinen toimesta suoraan Seafire F Mk.IIc:ksi. Ei lmeisesti ehditty muuttaa Seafire LF.Mk.IIc:ksi, koska tuhoutui aliluutnantti P.A. Luing:n epäonnistuneessa laskussa 7.4.1943. Ko. lekon camokaavio yläpuolelta oli kaksisävyinen Dark Slate Grey/Extra Dark Sea Grey ja alapuolelta yksisävyinen Sky, ohessa linkki värilliseen maalausohjekuvaan: www.cmkkits.com/res/data/104/012107.jpg?seek=1

4. Seafire F.Mk.IIc, MB156, 06-F, aliluutnantti J.D. Buchanan, 885. MeriLeLv, Lentotukialus HMS Formidable, marraskuu 1942, operaatio Soihtu. Kts. edellä. Koneen ollessa tässä värityskuosissa Buchanan yhdessä aliluutnantti A.S. Long:n Seafire F.Mk.IIc, MB146, kanssa jakoi ensimmäisen Seafire ilmavoiton ranskalaisesta Douglas DB-7 pommikoneesta ensimmäisenä operaatio Soihdun taistelupäivänä 8.11.1942. Ko. lekon camokaavio yläpuolelta oli kaksisävyinen Dark Slate Grey/Extra Dark Sea Grey ja alapuolelta yksisävyinen Sky, ohessa linkki värilliseen maalausohjekuvaan: www.cmkkits.com/res/data/107/012508.jpg?seek=1

Loppusanat rakennussarjasta

Special Hobby tuottanut hyvin mielenkiintoisen Supermarine Sea Spitfire version, Seafire F Mk.IIc/LF Mk.IIc/(LR Mk.IIc), pienoismallirakennussarjan. Tämä rakennussarja tuli markkinoille jo vuonna 2010, joten kolmen vuoden Limited Edition tuotantoaika menee umpeen tai on jo mennyt. Huolimatta "short run" valmistusstatuksesta sarja pärjää mainiosti valulaadussa, yksityiskohdissa ja kokonaisuudessa Tamiyan ja Hasegawan vastaaville 1/48 skaalan lentokonemalleille; itse asiassa, koska sarjassa paljon osia, mukaanlukien multimedia-osat, detaileita on jopa enemmän kuin useassa Tamiyan/Hasegawan sarjassa. Toisaalta lukuisat multimedia- ja pienet osat tekevät rakennussarjasta varmasti vaikean rakennettavan, joka ei sovi aloitteleville mallareille. Mikäli sarjasta haluaa rakentaa tiedusteluversion LR Mk.IIc, mallarin täytyy itse tehdä kaksi F24 kamerapaikkaa koneen runkoon. Rakennussarjassa ei ole erityisiä LR Mk.IIc:n osia.

Mitään erityisen negatiivista, poislukien pienten purskeiden ja valusaumojen putsaaminen, on vaikeaa etsiä tästä SH:n Seafire F Mk.IIc/LF Mk.IIc/(LR Mk.IIc) rakennussarjasta #48102, sillä se vaikuttaa erittäin hyvältä ja mittatarkalta, joskaan ei täydelliseltä, rakennussarjalta esikuvastaan. Kaipaisin kyllä konetta lentävää pilottifiguuria mukaan paketointiin, kuten Airfixin sarjoissa. Rakennussarja on saanut myös hyvin positiivisia arvosteluita maailmalla ja sarjan hinta, kun sitä vertaa Tamiyan/Hasegawan sarjojen hintaan, tekee siitä myös huokuttelevan hankintakohteen. Special Hobby on onnistunut kaiken kaikkiaan hienosti valitessaan harvinaisemman, mutta kaivatun Seafire F Mk.IIc/LF Mk.IIc/(LR Mk.IIc) rakennussarjan valmistettavaksi. Rakennussarjasta saa suoraan laatikosta rakennettua näyttävän Seafire pienoismallin. Rakennussarjaa voi suositella kaikille, jotka pitävät 1/48 skaalan Spitfire/Seafire koneista ja erityisesti kokeneille pienoismallien rakentajille, jotka pitävät haastavista, mutta laadukkaista lentokonemalleista.

Supermarine Seafire F Mk.IIIc, Supermarine Seafire LF Mk.IIIc ja Supermarine Seafire FR Mk.IIIc

Seafire F Mk.IIIc oli ensimmäinen taittuvasiipinen Seafire. Mekaaninen taittomekanismi oli hyvin yksinkertainen, C-siivissä oli yksi taittokohta sisemmän tykkikuilun ja rungon välissä ja toinen siipien päissä. Painorajoitusten vuoksi taittomekanismia ei oltu moottoroitu ja mekanismi lisäsi koneen painoa vain 57kg. Uloimmat tykkikuilut ja liekkiputket poistettiin turhina lisäämästä painoa ja 20mm Hispano Suiza Mk.II siipitykkeihin asennettiin aikaisempaa matalampi Martin-Baker vyösyöttöjärjestelmä; näin siipien pahkat vaihdettiin pieniin pisaraprofilointeihin. Kuten edeltäjänsä Seafire F Mk.IIIc oli varta vasten laivaston ilmavoimille rakennettu meritoimintahävittäjäkone, jossa oli HF-radiot, omatunnistuslaite, kohtilentolaite, hydraulisesti vaimennettu A:n mallinen jarrukoukku, nostokiinnittimet, katapulttipuolat, vahvistettu ulkoinen sidelevy ja vahvistetut laskutelineet. Westland Aircraft Ltd. valmisti vain 103 kpl:tta Seafire F Mk.IIIc:tä.

Seafire F Mk.IIIc:n moottorina oli keski- ja yläkorkeuksille viritetty 1415 hv:n Merlin 55 moottori automaattisella tehonlisäyssäätimellä, barometrisellä hallinnalla ja nelilapaisella Rotol potkurilla, nämä ominaisuudet tekivät moottorista tehokkaamman kuin saman tehon, 1415 hv:tä, omaavat Merlin 45 tai 46 moottorit. Seafire F Mk.IIIc:n huippunopeus oli noin 566km/[email protected], mikä teki siitä hieman nopeamman kuin tehokkaammalla 1640hv:n Merlin 32 moottorilla varustetun Seafire LF Mk.IIc:n. Seafire F Mk.IIIc oli kiihtyvyydeltään ja nousunopeudeltaan parempi kuin Seafire F Mk.Ib.ja Seafire LF Mk.IIc. Ainoastaan 887. Merilentolaivue käytti sodan loppuun saakka Seafire F Mk.IIIc koneita, muut merilentolaivueet operoivat tuolloin joko Seafire LF Mk.IIIc tai Seafire F Mk.XVc koneita.

Toisen legendaarisen koelentäjän, amerikkalaisen Grummanin Corwin "Corky" Meyer:n, sanojen mukaan Supermarine Seafire F Mk.IIIc kone oli ehkä kaikkein kaunein piirustuspöydältä lähtenyt hävittäjäkone ja Seafire F Mk.IIIc:n lento-ominaisuudet vastasivat sen kauneutta. "Corky" Meyer ylisti koneen lento-ominaisuksia taivaisiin testatessaan Seafire F Mk.IIIc:tä Eglinin lentotukikohdassa USA:ssa maaliskuussa 1943. Lopulta "Corky" Meyer kiteytti näkemyksensä seuraavasti: "Kuninkaallisen laivaston laina- ja vuokra- Wildcat-, Hellcat- ja Corsair-hävittäjät olivat työhevosia, Seafire F Mk.IIIc oli näyttävä ori".

Seafire LF Mk.IIIc:ssä oli myöskin taitettavat C-siivet yhteensä kahdella 20mm Hispano Suiza Mk.II tykillä ja neljällä 7,7mm Browning konekiväärillä. Myöhemmissä ja päivitetyissä LF Mk.IIIc malleissa oli puolestaan taitettavat C-siivet yhteensä kahdella 20mm Hispano Suiza Mk.V tykillä ja neljällä 7,7mm Browning konekiväärillä. Taittosiivet olivat siis samat kuin Seafire F Mk.IIIc:ssä, mutta Hispano Suiza Mk.V tykit olivat kevyempiä ja lyhyempiä, jolloin lento-ominaisuudet paranivat. Seafire LF Mk.IIIc:ssä oli ala- ja keskikorkeuksille viritetty 1585 hv:n Merlin 55M moottori nelilapaisella Rotol potkurilla, jossa oli, aivan kuten F Mk.IIIc:ssäkin, tehon optimointiin automaattinen tehonlisäyssäädin ja barometrinen hallinta. Merlin 55M moottorissa oli lyhytsiipinen turboahtimen siipipyörä, joka myös auttoi tehon optimointia alakorkeuksissa; vastaava siipipyörä oli myös LF Mk.IIc:n Merlin 32 moottorissa.

Seafire LF Mk.IIIc oli nopein Merlin moottorinen Seafire konetyyppi, sen huippunopeus oli noin 576km/[email protected] Myös koneen kiihtyvyys ja nousunopeus olivat paremmat kuin aikaisemmissa Merlin moottorisissa Seafire malleissa. Kuten edeltäjänsä Seafire F Mk.IIIc, Seafire LF Mk.IIIc oli varta vasten laivaston ilmavoimille rakennettu meritoimintahävittäjäkone, jossa oli HF-radiot, omatunnistuslaite, kohtilentolaite, hydraulisesti vaimennettu A:n mallinen jarrukoukku, nostokiinnittimet, katapulttipuolat, vahvistettu ulkoinen sidelevy ja vahvistetut laskutelineet. Kahta F24 kameraa lukuunottamatta tiedustelu-Seafire FR Mk.IIIc oli identtinen Seafire LF Mk.IIIc:n kanssa aseistusta ja suorituskykyä myöten. Cunliffe-Owen Aircraft Ltd valmisti 129 kpl:tta Seafire FR Mk.IIIc:tä ja 123 kpl:tta Seafire LF Mk.IIIc:tä. Em. lisäksi Westland Aircraft Ltd. valmisti 808 kpl:tta Seafire LF Mk.IIIc:tä; näin ollen eri Seafire L Mk.IIIc versioita valmistettiin yhteensä 1060 kpl:tta. Kaikkia eri Seafire Mk.III, Supermarine Type 358, konetyyppejä valmistettiin yhteensä 1163 kpl:tta.

Seafire F Mk.IIIc:n ja LF Mk.IIIc:n operatiivinen toiminta

Seafire F Mk.IIIc:n ensiesiintyminen tapahtui, kun 801. Merilentolaivueen Seafire LF Mk.IIc ja 880. Merilentolaivueen Seafire F Mk.IIIc koneet HMS Furious:lta osallistuivat 3.4.1944 tapahtuneeseen operaatio Volframiin (Operation Tungsten) hyökkäykseen saksalaista taistelulaiva Tirpitziä vastaan lähinnä lähipartiontitehtävissä, Combat Air Patrol (CAP). Myös myöhemmin heinä- ja elokuussa 1944, 894. Merilentolaivueen Seafire LF Mk.IIc ja Seafire F Mk.IIIc koneet HMS Indefatigable:lta (Hänen Majesteettinsä Laiva Uupumaton) osallistuivat HMS Furious:n 801. Merilentolaivueen Seafire LF Mk.IIc ja 880. Merilentolaivueen Seafire F Mk.IIIc lekojen kanssa jatkohyökkäyksiin Tirpitziä vastaan. Seafire koneiden kontribuutio operaatio Valtaherraan (Operation Overlord) eli Normandian maihinnousuun oli melko mitätön, lähinnä muutamia Seafire lekojen tulenjohtolentoja laiva-armadan tykeille. Seafire F Mk.IIIc:n ja LF Mk.IIIc:n tulikaste Tyynellä valtamerellä tapahtui Iso-Britannian Tyynen valtameren laivaston, The British Pacific Fleet (BPF), ja Itä-Intian laivaston, The East Indies Fleet (EIF), ilmataisteluissa. Molempien em. laivastojen ylimpänä komentajana toimi Lord Louis Mountbatten.

Itä-Intian laivaston Seafire LF Mk.IIIc:n ja FR Mk.IIIc:n toiminta

Itä-Intian laivaston, (EIF), komentajana toimi amiraali Sir Arthur Power. Kontra-amiraali B.S.C. Martin komensi EIF:n Tukialusosastoa 21 Operaatio Draculassa (Operation Dracula) eli Rangoonin maihinnousussa ja maahanlaskussa 2.5.1945. Tukialusosasto 21:een kuului neljä saattuetukialusta HMS Hunter, HMS Stalker, HMS Khedive ja HMS Emperor. Saattuetukialus HMS Hunter:lla oli 4. Merihävittäjärykmentin 807. Merilentolaivueen 24 kpl:tta Seafire LF Mk.IIIc konetta ja HMS Stalker:lla oli 4. Merihävittäjärykmentin 809. Merilentolaivueen 24 kpl:tta Seafire LF Mk.IIIc/FR Mk.IIIc konetta, HMS Khedive:llä oli 3. Merihävittäjärykmentin 808. Merilentolaivueen 24 kpl:tta Grumman F6F-5 Hellcat (Hellcat II) lekoa ja samoin HMS Emperor:lla oli 3. Merihävittäjärykmentin 800. Merilentolaivueen 24 kpl:tta Grumman F6F-5 Hellcat (Hellcat II) lekoa. 807. MeriLeLv Seafire LF Mk.IIIc:t ja 809. MeriLeLv Seafire LF Mk.IIIc:t vastasivat operaation maihinnousualusten tukemisesta lähipartiontitehtävissä, Combat Air Patrol (CAP). Rangoonin maihinnousu ja maahanlasku oli merkittävin EIF:n operaatio, jossa Seafire:t olivat mukana.

Seafire F Mk.IIIc:t ja LF Mk.IIIc:t Tyynellä valtamerellä

Iso-Britannian Tyynen valtameren laivaston (BPF) komentajana toimi amiraali Sir Bruce Fraser, hänen komentopaikkansa ja esikuntansa oli Sydneyssä Australiassa. Fraserin alaisena ja merellä operatiivisena BPF:n Taisteluosaston 113 (Task Force 113) komentajana toimi vara-amiraali Sir Bernard Rawlings; Rawlingsin lippulaivana oli taistelulaiva King George V; toisena taistelulaivana BPF:ssä oli taistelulaiva Howe. Puolestaan Rawlingsin alaisena ja BPF:n 1. Lentotukialuslippueen (1. Aircraft Carrier Squadron aka 1. ACS) komentajana toimi nuorempi vara-amiraali Sir Philip Vian lippulaivanaan HMS Indomitable. Täten Vian komensi kaikkea BPF:n lentotoimintaa. Alunperin Vianin tukialusosastoon kuului HMS Indomitable:n lisäksi kolme muuta tukialusta HMS Indefatigable, HMS Victorious ja HMS Illustrious. 20.4.1945 HMS Formidable korvasi vaurioituneen HMS Victorious:n tukialusosastossa ja 6.7.1945 HMS Implacable (Hänen Majesteettinsä Laiva Leppymätön) oli korvannut kunnostusta tarvitsevan HMS Indomitable:n; tällöin Vian otti lippulaivakseen HMS Formidable:n. Sodan lopussa BPF:ään kuului kaiken kaikkiaan em. kuudessa lentotukialuksessa yhteensä 20 Merilentolaivuetta ja yksi lentue eli yhteenlaskettuna 350 lentokonetta. Brittien tukialuksista kaksi oli ns. suuria noin 24000 tonnin laivaston lentotukialuksia ("Large" Fleet Carrier) HMS Indefatigable ja HMS Implacable ja ne oli suunniteltu kantamaan 44 lentokonetta, loput neljä, HMS Victorious, HMS Illustrious, HMS Indomitable ja HMS Formidable, olivat noin 23000 tonnin laivaston lentotukialuksia (Fleet Carrier) ja ne oli suunniteltu kantamaan 36 lentokonetta.

Iso-Britannian Tyynen valtameren laivaston, BPF:n, Taisteluosasto 113:n tukialusosastoon, vara-amiraali Sir Philip Vianin komentamaan 1. Lentotukialuslippueeseen, kuuluivat lentotukialukset HMS Indomitable, HMS Indefatigable, HMS Victorious ja HMS Illustrious.
Lainaus:
1. Lentotukialuslippueen neljän lentotukialuksen lentokoneet oli jaettu seuraavasti: HMS Indomitable:lla (lippulaiva) oli 857. Merilentolaivueen 15 kpl:tta Grumman TBF-1 Avenger (Avenger I) sekä 5. Merihävittäjärykmentin 1839. Merilentolaivueen 14 Kpl:tta Grumman F6F-3 Hellcat (Hellcat I) ja 1844. Merilentolaivueen 14 Kpl:tta Grumman F6F-5 Hellcat (Hellcat II) konetta. HMS Indefatigable:lla oli 820. Merilentolaivueen 18 kpl:tta Grumman TBF-1 Avenger (Avenger I), 1770. Merilentolaivueen 12 kpl:tta Fairey F Mk.I Firefly sekä 24. Merihävittäjärykmentin 887. Merilentolaivueen 20 kpl:tta Seafire F Mk.IIIc ja 894. Merilentolaivueen 20 kpl:tta Seafire LF Mk.IIIc konetta. HMS Indefatigable:ssa oli siis peräti 40 Seafire konetta. HMS Victorious:lla oli 849. Merilentolaivueen 14 kpl:tta Grumman TBM-1C Avenger (Avenger II) sekä 47. Merihävittäjärykmentin 1834. Merilentolaivueen 19 Kpl:tta Vought F4U-1D Corsair (Corsair II) ja 1836. Merilentolaivueen 18 Kpl:tta F4U-1D Corsair (Corsair II) / Goodyear FG-1D Corsair (Corsair IV) konetta plus laivan kahden koneen Supermarine Walrus lentue. HMS Illustrious:lla oli 854. Merilentolaivueen 15 kpl:tta Grumman TBF-1 Avenger (Avenger I) sekä 15. Merihävittäjärykmentin 1830. Merilentolaivueen 18 Kpl:tta Vought F4U-1D Corsair (Corsair II) ja 1833. Merilentolaivueen 18 Kpl:tta Vought F4U-1D Corsair (Corsair II) konetta.
Näissä neljässä tukialuksessa oli yhteensä 215 + 2 lentokonetta (40 Seafire, 73 Corsair, 28 Hellcat,12 Firefly, 62 Avenger ja 2 Walrus), mikä oli melko vähän verrattuna amerikkalaisiin tukialusosastoihin, sillä pelkästään kahdessa amerikkalaisessa Essex-luokan lentotukialuksessa oli miltei yhtä paljon koneita. Toisaalta britit olivat onnistuneet ylittämään lentotukialusten suunnitellun lentokonekapasiteetin huomattavasti, liki 2,7 kertaisesti. Lisäksi BPF:n huoltolaivaston, Merikuormastoryhmä 112:n (The 112. British Fleet Train),
Lainaus:
Logistisessa tukilaivaryhmässä 112.2:ssa (The 112. British Fleet Train Logistics Support Group 112.2) oli sen kahdessa saattuetukialuksessa HMS Speaker:ssä (Hänen Majesteettinsä Laiva Puhuja) ja HMS Ruler:ssa (Hänen Majesteettinsä Laiva Hallitsija) lentokoneita Merikuormastoryhmän ilmasuojaksi. HMS Speaker:lla oli 3. Merihävittäjärykmentin 1840. Merilentolaivueen 24 Kpl:tta Grumman F6F-5 Hellcat (Hellcat II) Merikuormastoryhmän ilmasuojana 10.5.1945 asti, jolloin HMS Ruler korvasi sen. HMS Ruler:lla oli 3. Merihävittäjärykmentin 855. Merilentolaivueen 24 Kpl:tta Grumman F6F-5 Hellcat (Hellcat II) Merikuormastoryhmän ilmasuojana alkaen 9.5.1945, jolloin se korvasi HMS Speaker:n.
Vaikka Merikuormastoryhmän ilmasuojan koneiden määrän lisäisi 1. Lentotukialuslippueen neljän lentotukialuksen lentokoneiden määrään, 24 + 215 = 239 taistelukonetta plus 2 pelastuskonetta, kokonaismäärä oli yhä melko pieni verrattuna amerikkalaistukialusten konemäärään.

Esimakua taistelulennoista ja ylipäätään meritoimintakokemusta Seafire F Mk.IIIc ja LF Mk.IIIc koneet saivat matkalla Sydneyyn Australiaan, kun Tukialusosaston lekot tekivät hyökkäyksiä Sumatralla ja Jaavalla sijaitsevia lentokenttiä, öljykenttiä ja öljynjalostamoja vastaan Seafire:ien vastatessa ilmatilan lähipuolustuksesta. Ensimmäisessä hyökkäyksessä 4.1.1945, opearaatio Linssissä (Operation Lentil), Tukialusosasto 57.2:n 16 Corsair, 22 Avenger ja 12 Firefly konetta iski Pangkalan Brandan lentokentille ja öljynjalostamoon. Corsair:t pudottivat seitsemän japanilaiskonetta, lähitorjunta Seafire:t jäivät pudotuksitta ja britit menettivät kaksi konetta. Sama toistui toisessa hyökkäyksessä 24.1.1945 operaatio Pituuspiiri I:ssä (Operation Meridian I), kun 72 Corsair/Hellcat, 47 Avenger ja 10 Firefly konetta iskivät Pladjoen öljynjalostamoon ja lentokentälle Palembangissa. Corsair & Hellcat lekot pudottivat peräti 14 japanilaiskonetta, britit menettivät 7 lekoa ja Seafire koneet lähitorjunnassa jäivät pudotuksitta. Britit suorittivat kolmannen ja viimeisen hyökkäyksen 29.1.1945 operaatio Pituuspiiri II:ssa (Operation Meridian II) Soengai Gerong öljynjalostamoon ja lentokentälle 72 Corsair/Hellcat, 48 Avenger ja 12 Firefly koneella. Corsair & Hellcat lekot pudottivat 7 japanilaiskonetta, britit menettivät 9 lekoa ja Seafire koneet lähitorjunnassa jäivät taas nuolemaan näppejään. Lisäksi yhteensä 25 konetta vaurioitui laskeutumisissa tukialuksille 24. ja 29.1. Japanilaisten 12 pommikoneen vastahyökkäyksen torjuivat Corsair/Hellcat lekot ja pudottivat niistä 7 konetta. Tukilaivaryhmä 57 saapui Sydneyyn 10.2.1945.

Seafire F Mk.IIIc:t ja LF Mk.IIIc:t osana Yhdysvaltojen 5. Laivastoa

Sydneyssä Iso-Britannian Tyynen valtameren laivasto alistettiin ja liitettiin väliaikaisesti osaksi amiraali Raymond Spruancen komentamaa Yhdysvaltojen 5. Laivastoa ja BPF:n Taisteluosasto 113 uudelleennimitettiin väliaikaisesti Tukilaivaryhmä 57:ksi (The Carrier Task Force 57). Samalla vara-amiraali Sir Philip Vianin tukialusosaston,1. Lentotukialuslippueen, nimeksi tuli Tukialusosasto 57.2; toki 1. Lentotukialuslippue nimi säilyi myös. Näin brittilaivaston operatiiviseksi komentajaksi tuli maineikas amerikkalainen amiraali Raymond Spruance, mutta hygieniasyistä Tukilaivaryhmä 57:n taktinen komento säilytettiin Rawlingsilla. Amerikkalaista amiraalia R.A. Spruancea pidetään yleensä kenties parhaana WWII:n laivastokomentajana, joten britit saivat erittäin kovatasoisen sailorin komentajakseen. Amerikkalaiset olivat alunperin hyvin haluttomia ottamaan Iso-Britannian Tyynen valtameren laivastoa väliaikaisesti osaksi Yhdysvaltojen 5. Laivastoa, koska amerikkalaiset perustellusti epäilivät brittien huonommin varusteltujen tukialusten ja hitaiden taistelulaivojen sopivuutta tehokkaaseen yhteistoimintaan amerikkalaisten nopeiden tukialusosastojen kanssa. Samoin brittilaivaston taistelukokemus nopeasti liikkuvasta tukialustaisteluista oli olematon verrattuna amerikkalaisten yli kolmen vuoden tukialustaistelukokemukseen. Lisäksi BPF:n huoltolaivasto, Merikuormastoryhmä 112 (The 112. British Fleet Train) oli suorastaan säälittävä verrattuna amerikkalaisten vastaaviin. BPF:n Merikuormastoryhmä 112:n Logistiseen tukiryhmään 112.2:n piti kuulua 69 alusta (mikä oli alunperinkin aivan liian vähän, vaativa tehtävä huomioiden), mutta lopulta ensimmäiseen BPF:n varsinaiseen operaatioon saatiin kasaan vain 27 alusta. Toki huoltolaivaston alusmäärä kasvoi myöhemmin yli 90 alukseen, mutta siitä huolimatta Iso-Britannian Tyynen valtameren laivasto kärsi logistiikkaongelmista aivan sodan loppuun saakka - tämä ilmeni kroonisena materiaalipulana. Huolimatta logistiikkaongelmista Vianin Tukialusosasto 57.2 sai lentokonetäydennystä kevyiltä tukialuksilta HMS Unicorn:lta ja HMS Arbiter:lta (Hänen Majesteettinsä Laiva Sovittelija) sekä saattuetukialuksilta HMS Striker:lta (Hänen Majesteettinsä Laiva Iskijä), HMS Slinger:lta (Hänen Majesteettinsä Laiva Heittäjä), HMS Chaser:lta (Hänen Majesteettinsä Laiva Takaa-ajaja) ja HMS Fencer:lta (Hänen Majesteettinsä Laiva Miekkailija), jotka kuuluivat Logistiseen tukiryhmään 112.2.

Johtuen amerikkalaisten skeptisyydestä BPF:n taisteluosaamista kohtaan, brittien Tukilaivaryhmä 57 (sisältäen luonnollisesti Vianin Tukialusosasto 57.2:n) sai välttämättömän, mutta epäkiitollisen tehtävän suojata 5. Laivaston amerikkalaisen vara-amiraali Marc Mitscherin komentaman suuren Nopeiden Lentotukialusten Tukilaivaryhmä 58:n (The Fast Carrier Task Force 58) ja Maihinnousun tukilaivaryhmän 52:n (The Amphibious Support Task Force 52) sivustaa operaatio Jäävuoressa (Operation Iceberg) eli hyökkäyksessä Okinawalle. Pohjustuksena hyökkäykselle Okinawalle 18.3.1945 Mitscherin Tukilaivaryhmä 58 aloitti tulimyrskyn 17 suuren ja kevyen lentotukialuksen
Lainaus:
Tukialusosasto 58.1: USS Hornet CV-12, USS Wasp CV-18, USS Bennington CV-20, USS Belleau Wood CVL-24 ja San Jacinto CVL-30; Tukialusosasto 58.2: USS Enterprise CV-6, USS Franklin CV-13 ja USS Randolph CV-15; Tukialusosasto 58.3: USS Essex CV-9, USS Bunker Hill CV-17, USS Hancock CV-19, USS Cabot CVL-27 ja USS Bataan CVL-29; Tukialusosasto 58.4: USS Yorktown CV-10, USS Intrepid CV-11, USS Langley CVL-28 ja USS Independence CVL-22
yli 1200 lentokoneen (tiettävästi 1212 lekoa) sekä Maihinnousun tukilaivaryhmän 52:n 18 saattuetukialuksen
Lainaus:
Maihinnousun tukialusosasto 52.1:n 1. Yksikkö: USS Makin Island CVE-93, USS Fanshaw Bay CVE-70, USS Lunga Point CVE-94, USS Sangamon CVE-26, USS Natoma Bay CVE-62, USS Savo Island CVE-78 ja USS Anzio CVE-57; 2. Yksikkö: USS Saginaw Bay CVE-82, Sargent Bay CVE-83, Rudyerd Bay CVE-81, Marcus Island CVE-71, Petrof Bay CVE-80, USS Tulagi CVE-72 ja USS Wake Island CVE-65; 3. Yksikkö: USS Suwannee CVE-27, USS Chenango CVE-28, USS Santee CVE-29 ja USS Steamer Bay CVE-87
yli 500 lentokoneen (tiettävästi 542 lekoa) voimalla, lentokonehyökkäyksillä, Japanin kotisaarille Kyushulle, Shikokulle ja Honshulle. Em. Tukialusosastojen ja niiden erityyppisten lentotukialusten lisäksi Mitscherin Tukilaivaryhmä 58:aan kuului vielä Erikoissaattuetukilaivaryhmä (Special Escort Carrier Group) neljällä saattuetukialuksella
Lainaus:
(USS Hollandia CVE-97, USS White Plains CVE-66, USS Sitkoh Bay CVE-86 ja USS Breton CVE-23)
Merijalkaväen 222 lentokoneella sekä 5. Laivaston Logistinen tukilaivaryhmä 50.8 (The Fifth Fleet Logistics Support Group 50.8) kahdella saattuetukialuksella
Lainaus:
(USS Shamrock Bay CVE-84 ja USS Makassar Strait CVE-91)
ja 54 lentokoneella. Mitscherillä oli teorissa Tukilaivaryhmä 58:ssa käytössään yli 2000 taistelukonetta (2030 = 1212 + 542 + 222 + 54) plus taistelulaivojen ja risteilijöiden lekot ja Vianilla oli puolestaan Tukilaivaryhmä 57:ssä käytössään 239 taistelukonetta (239 = 215 + 24) plus taistelulaivojen ja risteilijöiden lekot, joten amerikkalaisia koneita oli liki 8,5 kertaisesti enemmän kuin brittikoneita.

Tukilaivaryhmä 57 Operaatio Jäävuoressa (Operation Iceberg)

"Jumalaisen tuulen" (Kamikaze) tai toisin sanoin "Taivaallisen tuulen Erikoisrynnäkkö-osastojen" (Kamikaze Tokobetsu Kogetikai) uhkan torjumista vastaan 24. Merihävittäjärykmentin kokoonpanoa oli muutettu siten, että 887. Merilentolaivueessa oli nyt 18 Seafire F Mk.IIIc konetta ja 894. Merilentolaivueessa oli 22 Seafire LF Mk.IIIc konetta, jotka vastasivat Tukilaivaryhmä 57 lähipuolustuksesta uudentyyppisillä alakorkeuksien lähipartiontilennoilla. Seafire LF Mk.IIIc:t lensivät noin 300 - 900 metrin korkeudessa ja puolestaan Seafire F Mk.IIIc:t lensivät noin 1000 - 1800 metrin korkeudessa ja 15 kilometrin säteellä hävittäjäalusten suojaviuhkasta. 26.3.1945 brittien Tukilaivaryhmä 57 liittyi operaatio Jäävuoren taisteluun ja hyökkäsi Sakishima Gunton saarille Formosan ja Okinawan välillä tehtävänään tuhota saarien lentokentät. Brittien ensimäinen lentoisku kohdistui Ishigakin ja Miyakon lentokentille ja it ampui yhden brittikoneen alas. Seuraava päivä, 27.3., oli edellisen päivän toisinto; lentohyökkäys Ishigakin ja Miyakon lentokentille ja it ampui taas yhden brittikoneen alas. Iskun jälkeen brittilaivaston oli vetäydyttävä lepo- ja täydennystaukoon sekä väistyttävä lähestyvää hirmumyrskyä. Tukilaivaryhmä 57:n lentoiskut Sakishimasaarien lentokentille jatkuivat 31.3.1945 ja Okinawan maihinnousun alkamispäivän aamuna 1.4.1945, Sakishimasaarien ilmataisteluissa, Seafire lekot saivat ensimmäiset vaatimattomat ilmavoittonsa, kolme Mitsubishi A6M5c Model 52 konetta, kun aliluutnantti Richard Henry Reynolds, 894. MeriLeLv, HMS Indefatigable, pudotti Seafire LF.Mk.IIIc koneellaan S-146 PR256 kaikki kolme Mitsubishi A6M5c Zero-sen lekoa noin puolessa tunnissa. Samoin samana aamuna britit kokivat ensimmäiset Kamikaze-hyökkäykset; HMS Indefatigable:en osui Kamikaze, jolloin 14 sailoria menehtyi ja 16 haavottui, mutta brittitukialuksen panssarikansi suojasi isommilta vaurioilta. Itse asiassa HMS Indefatigable:en osunut Zeke 52 oli Reynoldsin ensimmäiseksi alasampuma Zero, joka merkittiin vain mahdolliseksi pudotukseksi Reynoldsille. Myös HMS Victorious sai vaurioita lähellä räjähtäneestä Kamikaze-koneesta. Taifuuni teki Tukilaivaryhmä 57:n tankkauksen haasteelliseksi 3. - 6.4.1945, mutta siitä huolimatta hyökkäykset pääsivät vauhtiin jälleen jo 6.4., jolloin yksi Seafire kone menetettiin oman it:n ampumana ja HMS Illustrious:iin osui Kamikaze, vaurioiden ollessa taas vähäisiä tukialuksen panssaroinnin ansiosta. Tuona samana päivänä jättimäiset Kamikaze-hyökkäykset, 355 Kamikaze-konetta ja saman verran tavallisia pommikoneita, kohdistuivat amerikkalaiseen Tukilaivaryhmä 58:aan, 6 hävittäjää upposi ja 18 laivaa sai vaurioita. 7.4. britit menettivät kuusi lekoa lentoiskuissaan Sakishima Gunton saarille ja 8.4.amerikkalainen tukialus USS Hancock CV-19 vaurioitui niin pahoin Kamikaze hyökkäyksessä, että sen oli vetäydyttävä pois taisteluista. Spruance pyysi Rawlingsia tekemään massiivisen ilmahyökkäyksen Sakishima Gunton lentokentille Kamikaze uhan poistamiseksi; pyynnön takia Tukilaivaryhmä 57 hyökkäsi 24 Avengerilla ja 20 Hellcatilla/Corsairilla lentokentille 11. ja 13.4. tuhoten 16 japanilaiskonetta ilmassa ja 20 maassa sekä tehden merkittävää tuhoa maakohteisiin, menettäen vain kolme konetta lentokenttien it-tulelle. Pakollinen Tukilaivaryhmä 57:n tankkaus tapahtui 14.4. ja Spruance pyysi jälleen Rawlingsia tekemään vielä yhden iskusarjan ennen täydennystaukoa, huolimatta brittien kone-, ammus- ja pommipulasta. Rawlings lähetti koneensa 16. ja 17.4. Ishigakin ja Miyakon lentokentille, jolloin neljä japanilaislekoa pudotettiin ja kentät pommitettiin kraatereille. Tukilaivaryhmä 57 ei ollut saanut yhtään täydennyskonetta sitten 9.4.1945 ja tankkaus 18.4. osoittautui riittämättömäksi; tästä huolimatta Rawlings otti riskin ja Spruancen toiveiden mukaan lähetti 20.4.1945 Vianin viiden tukialuksen HMS Indomitable:n, HMS Indefatigable:n, HMS Formidable:n (HMS Victorious oli aikeissa vetäytyä Kamikaze hyökkäyksen aiheuttamien vaurioiden takia ja HMS Formidable oli tullut korvaamaan sen) HMS Victorious:n ja HMS Illustrious:n kaikki likenevät koneet viiteen hyökkäysiskuun Ishigakin ja Miyakon lentokentille. Britit pudottivat 75 tonnia pommeja lentokentille, tuhosivat tutka-aseman, jäljelle jääneet parakit ja useita pieniä laivoja menettäen yhden Avengerin. Brittien Tukilaivaryhmä 57 osalta operaatio Jäävuori I (Operation Iceberg I) alkoi 23.3.1945 ja päättyi 23.4.1945, tuona aikana se oli menettänyt 19 lentokonetta, tuhonnut yli 70 lekoa (tiettävästi 73), vaurioittanut vähintään 53 lekoa, saanut kuusi kertaa polttoaine- ja kalustotäydennyksen Merikuormastolta ja tehnyt modernin brittilaivaston ennätyksen olemalla merellä operatiivisessa toiminnassa 32 vuorokautta putkeen. Mitscherin Tukilaivaryhmä 58:n lentokoneet upottivat operaatio Jäävuori I:n aikana viimeisen japanilaisen supertaistelulaiva Yamaton 7.4.1945; niinikään Mitscherin, tuolloin Tukilaivaryhmä 38, lentokoneet olivat upottaneet Yamaton sisaraluksen supertaistelulaiva Musashin jo Leytenlahden taistelussa 24.10.1944.

Lyhyen lepo- ja huoltotauon jälkeen brittien Tukilaivaryhmä 57 palasi yhä viiden tukialuksen voimin Sakishima Gunton saarille operaatio Jäävuori II:ssa (Operation Iceberg II) 1.5. - 25.5.1945 ja jatkoi hyökkäyksiä lentokenttiä vastaan. Lentotoiminta jatkui Seafire koneiden osalta jo totuttuun tapaan puolustuksellisilla alakorkeuksien lähipartiontilennoilla. HMS Formidable:en osui Kamikaze 4.5.1945, jolloin yksi Corsair ja 10 Avenger konetta tuhoutuivat, 8 miestä kaatui ja 47 haavottui ja aluksen lentokanteen tuli ammottava reikä. Viiden minuutin sisällä HMS Indomitable:en ja HMS Victorious:een iski Kamikazet, jotka laivojen miehistöjen onneksi pomppasivat panssaroiduista lentokansista yli laivojen ja räjähtivät - laivojen vauriot jäivät vähäisiksi, eikä miehistötappioita tullut. HMS Indefatigable:n 894. MeriLeLv:n Seafire koneet pudottivat neljä Kamikazea, HMS Indomitable:n Hellcatit kaksi, HMS Victorious:n Corsairit myös kaksi ja brittilaivaston it kuusi. Näin britit tuhosivat 14 jäpalaislekoa, mutta menettivät 15 konetta (Kamikaze tuhosi 11 lekoa Formidable:ssa ja japanilaisten it saarilla ampui alas kolme ja britti-it yhden oman). Seuraavan päivän iskussa britit eivät kohdanneet juuri vastarintaa ja ampuivat yhden tiedustelulekon alas. Tukilaivaryhmä 57:n tankkauksen jälkeen, tukialuskoneet suorittivat neljä hyökkäysiskua Ishigakin ja Miyakon lentokentille 8.5.1945 pudottaen 71 tonnia pommeja lentokentille ja tulittaen niitä raketeilla. Brittien hyökkäystä seurasi japanilaisten vastaisku tuttuun tyyliin Kamikaze-hyökkäyksillä ja HMS Formidable:en osui taas Kamikaze. Kevyt risteilijä HMNZS Gambia havaitsi Kamikazen ja avasi tulen kaikilla aseilleen, mutta silti Kamikaze iskeytyi HMS Formidable:n lentokanteen tuhoten kuusi Corsairia ja Avengerin; yksi miehistön jäsen kaatui ja useita loukkaantui. Kaiken lisäksi palavaa lentokonebensaa valui hangaariin vaurioittaen 11 konetta. Kaksi Kamikazea hyökkäsi HMS Victorious:n kimppuun; HMS Victorious:n it pudotti ensimmäisen, mutta leko putosi HMS Victorious lentokannelle tuhoten neljä Corsairia, surmaten kolme ja haavoittaen 15 miehistön jäsentä; taistelulaiva Howe:n it tulitti raivolla toista Kamikazea, joka putosi lopulta 90 metrin päähän siitä. Yhden päivän aikana Tukilaivaryhmä 57 menetti 20 konetta täysin tuhoutuneina ja lukuisia sailoreita oli kaatunut tai haavoittunut, mutta brittien panssaroidut tukialukset olivat kestäneet hyökkäykset. 12. ja 13.5. Tukilaivaryhmä 57 suoritti perinteiseksi muodostuneet pommi- ja rakettihyökkäykset Ishigakin ja Miyakon lentokentille, menettäen viisi lekoa, joista kaksi japanilais-it ampui alas, loput kolme tuhoutuvat laskeutumisonnettomuuksissa. Polttoainetäydennyksen jälkeen 14. - 15.5. tapahtui iskujen toisinto 16.5., jolloin menetettiin kolme lekoa. 17.5. Tukilaivaryhmä 57:n tankatessa jälleen, tapahtui HMS Victorious:lla laskeutumisonnettomuus, joka vaati kahden miehistön jäsenen hengen ja neljän loukkaantumisen - laskeutumassa ollut Corsair tuhoutui ja kolme muuta konetta vaurioitui. Pahin onnettomuus tapahtui heti seuraavana päivänä 18.5. HMS Formidable:lla, kun hangaarissa olleen Corsairin kk:t tulittivat vahingossa siellä ollutta Avengeria, sitä seuranneessa tulipalossa ja räjähdyksissä tuhoutui seitsemän Avengeria ja 21 Corsairia. Onnettomuuksista huolimatta lentoiskut Ishigakin ja Miyakon lentokentille jatkuivat 20. ja 21.5. ja niiden hinta oli yksi alasammuttu ja toinen nousussa tuhoutunut Corsair. Ainoastaan yksi japanilaiskone ammuttiin alas. Tukilaivaryhmä 57 suoritti viimeiset hyökkäyksensä Sakishima Gunton saarille 24.- 25.5,1945, jolloin Tukilaivaryhmä 57:n lekot iskivät viisi kertaa Ishigakin ja Miyakon lentokentille, joiden jälkeen Tukilaivaryhmä 57 aloitti vetäytymisen Sydneyhyn. Operaatio Jäävuori II:n aikana Seafire koneet kuittasivat itselleen kuusi pudotusta lisää ja jokaiseen Vianin Tukialusosasto 57.2:n brittitukialukseen HMS Indefatigable, HMS Illustrious, HMS Victorious, HMS Formidable ja HMS Indomitable oli osunut vähintään yksi Kamikaze-kone.

1/48 mittakaavan tsekkiläisen Special Hobby:n Supermarine Seafire Mk.III "Last Fights over Pasific" rakennussarja No. SH 48052; josta voi rakentaa Supermarine Seafire F Mk.IIIc/LF Mk.IIIc/(PR Mk.IIIc) lentotukialushävittäjät

Tämän rakennussarjan laatikon kannessa on Special Hobby:n maalausartistin Mr. Hajekin loistava maalaus HMS Indefatigable:n 894. Merilentolaivueen "Seafire ässä" lentäjän aliuutnantti Richard Reynolds:n "neljän ja puolen ilmavoiton" Seafire LF.Mk.IIIc koneesta S-146 PR256 ilmataistelussa Mitsubishi A6M5c Zero koneen kanssa 4.5.1945 operaatio Jäävuori II:ssa. Mielestäni Mr. Hajek on erityisen onnistunut maalauksessaan kuvaamaan Seafire:n ja Zeke 52:n ilmataistelua alakorkeuksissa meren yllä, laivojen liikkuessa alapuolella. Rakennussarjan pakkaus on samankokoinen - noin 36cm x 20,5cm x 5,2cm - kuin Seafire Mk.II rakennussarjan pahvilaatikko; laatikko aukeaa normitapaan nostamalla boksin kansi ylös.

Rakennussarjan sisältö

* Kuusi harmaan väristä muovivalurankaa osineen, joita on yhteensä 105; noin 90 osaa käytetään.
* Yksi kirkas muovivaluranka osineen, joita on 9; kaikki käytetään.
* Yksi etsiranka osineen, joita on 26; kaikki käytetään.
* Yksi maskiarkki maskeineen, joita on 6; 3 osaa käytetään.
* Yksi asetaattikalvo kalvoineen, joita on 3; kaikki käytetään.
* Kaksi siirtokuva-arkkia siirtokuvineen, joita ovat taktiset ja sapluunamerkinnät; kaikki kaavainmerkit/stensiilit käytetään, taktisten siirtokuvien käytön ratkaisee tehtävän pienoismalliyksilön valinta.
* Yksi mustavalkoinen ohjekirja.
* Yksi maalausohje, jossa on värilliset maalausohjeet kolmeen koneyksilöön.

Kaikki em. osat valurankoineen ja muine kiinnikkeineen on pakattu yhteen läpinäkyvään pussiin tarrasulkimellä. Eli osat voi ottaa pussista, tarkastella niitä ja laittaa takaisin pussiin ja sulkea pussin. sarjassa on yhteensä 149 osaa, joista 105 on harmaata styreeni-muoviosaa, 9 on kirkastaväritöntä styreeniosaa, 26 on syövytettyä messinkiosaa, 6 on maskitarraosaa ja 3 on asetaattikalvo-osaa. Rakennussarjan siirtokuvat sisältävät tarvittavat kaavaimet/stensiilit ja taktiset tunnukset kolmeen eri koneyksilöön. Mustavalkoisesta A4 arkista taivutettu 8-sivuinen ohjekirja käsittää kansilehden lyhyellä yleisellä Seafire Mk.III historialla ja teknisillä tiedoilla, valuranka- ja osalistauskuvat, varsinaiset rakennusohjeet 11 rakennusvaiheella, kaavainmerkintöjen/stensiilien merkintäohjeet. Rakennusohjeet ovat pääosin selkeät, mutta hyvin "kiireiset" eli täyteen ahdetut, joten rakentamisessa saa olla tarkkana. Värilliset maalausohjeet sisältävät taktisten tunnusten merkintäohjeet kolmeen eri koneversioon ja maalausohjeiden värit ovat annettu Gunze Sangyon maaleille. Jonkin verran käyttämättömiä osia jää extra-osiksi mallarin miljoonalaatikkoon.
Lainaus:
Valurankojen ja muiden kiinnikkeiden osat

A valuranka: 33 osaa, sisältää rungon puolikkaat, ohjaamon osia, kannuspyörän ja peräsimen.
B valuranka: 7 osaa, sisältää C-siivet, siivekkeet ja taittomekanismin siipipalkit.
C valuranka: 49 osaa, sisältää korkeusvakaimet- ja peräsimet, ilman otot, siipijäähdyttimet, siipien laskutelinekuilut, laskutelineet, pyörät, pyörien navat, siipitykkien putket, siipien tykkipahkat, antenni, jne…suurimman osan pikkuosista.
D valuranka:11 osaa, sisältää nelilapaisen Rotol potkurin osineen, spinnerin siihen, uusi ilmanotto, pakoputket ja A:n mallinen jarrukoukku mekanismeineen.
E valuranka: Ei ole.
F valuranka: 2 osaa, sisältää siipien kärjet.
G valuranka: Ei ole.
H valuranka: 3 osaa, sisältää 30 (n.136 litraa), 45 (n. 203 litraa) ja 90 (n. 409 litraa) brittigallonan "slipper" eli "tohveli" pudotettavat lisäpolttoainesäiliöt.
I valuranka: Ei ole.
J valuranka: Ei ole.
K valuranka: 9 osaa, sisältää kirkkaat läpinäkyvät ohjaamon kuomun lasit, tähtäimen, typistetyt sivenkärjet, merkkivalot ja taustapeilin.
FP asetaattikalvo: 3 osaa, sisältää ohjaamon mittaristo-osia.
PP etsiranka: 26 osaa, sisältää ohjaamon mittaristo-osia, ohjaamon kuomun kahvan, ohjaamon sivuoven kahvan, lentäjän vyöt, rungon vahvistuspalat lähellä jarrukoukkumekanismia ja muita pieniä osia.
MP maskiarkki: 6 osaa, sisältää vahvistetut ulkoiset sidelevyt ja vahvistetun radion huoltoluukun.
Rakennussarjan styreeniosien valujälki on yksityiskohtaista ja laadukasta, osittain jopa erittäin yksityiskohtaista ja erinomaisen laadukasta. Paneelirajat ovat sopivan selkeästi kaiverrettuja ja osien valupinta on sileää. Jonkin verran erittäin pieniä valusaumoja ja purskeita on muutamissa osissa, mikä johtunee “Short Run” valutekniikasta. Rakennussarja kuuluu Special Hobby:n Limited Edition rakennussarjoihin, joita valmistetaan kolme vuotta, sitten muotit on käytetty loppuun. Epoksihartsimuotti valutekniikalla tehtyjen styreeniosien, syövytettyjen messinkiosien, maskiosien ja asetaattikalvo-osien vuoksi rakennussarjaa ei voine suositella aivan aloittelevalle pienoismallien rakentajalle. Tämäkin Special Hobbyn LE rakennussarja lienee kaukana ns. "ravista laatikkoa ja malli on valmis" sarjoista, vaikka sarja lienee hieman helpommin rakennettava kuin Seafire Mk.II sarja, johtuen hartsiosien puutteesta ja pienemmästä osamäärästä. Rakennussarjan yksityiskohdat ja mittasuhteet ovat tiettävästi 100% kohdallaan.

Siirtokuvat ja maalausohjeet

Kuten edellä on jo mainittu rakennussarjan mukana tulee kaksi siirtokuva-arkkia siirtokuvineen. Ensimmäinen siirtokuva-arkki sisältää kaavainmerkit/stensiilit. Toinen siirtokuva-arkki sisältää taktiset merkinnät mukaanlukien kansallisuustunnukset ja rakennussarjan laatikon kannen "Last Fights over Pasific" tekstin mukaisesti sarjan taktiset siirtokuvat ovat kolmeen eri koneversioon Iso-Britannian Tyynen valtameren laivastosta, BPF:stä:

1. Seafire LF.Mk.IIIc, PR256, S-146, aliluutnantti Richard Reynolds, 894. MeriLeLv, HMS Indefatigable, huhtikuu 1945, Tyyni valtameri. PR256 oli yksi 250 kpl:sta Westland Aircraft Ltd.:n Seafire LF.Mk.IIIc:ksi valmistamasta lekoerästä. Reynolds saavutti ko. koneyksilöllä 3 ja puoli ilmavoittoa 894. MeriLeLv:ssa Tyynellä valtamerellä. Brittien ilmavoittosysteemin mukaisesti Reynolds tuli ässä kuudella vahvistetulla ilmavoitolla (3 pudotusta + 3 jaettua pudotusta). Ko. lekon camokaavio yläpuolelta oli kaksisävyinen Dark Slate Grey/Extra Dark Sea Grey ja alapuolelta yksisävyinen Sky, ohessa linkki värilliseen maalausohjekuvaan: www.cmkkits.com/res/data/077/009130.jpg?seek=9

2. Seafire LF.Mk.IIIc, PR240, N-155, lentäjä ei tiedossa, 880. MeriLeLv, HMS Implacable, kesäkuu 1945, Tyyni valtameri. Samoin kuin edellä oleva PR256 Seafire, PR240 oli yksi samasta 250 kpl:sta Westland Aircraft Ltd.:n alunperin Seafire LF.Mk.IIIc:ksi valmistamasta lekoerästä. Seafire LF.Mk.IIIc, PR240, N-155 osallistui syöksypommituksiin Dublonin saaren öljysäiliöitä vastaan Trukin laguunissa 880. MeriLeLv:n komentajan kapteeniluutnantti Robert Crosley:n johdolla. Ko. lekon camokaavio yläpuolelta oli kaksisävyinen Dark Slate Grey/Extra Dark Sea Grey ja alapuolelta yksisävyinen Sky, ohessa linkki värilliseen maalausohjekuvaan: www.cmkkits.com/res/data/077/009131.jpg?seek=9

3. Seafire LF.Mk.IIIc, NN212, S-112, aliluutnantti Gerry Murphy, 887. MeriLeLv, HMS Indefatigable, elokuu 1945, Tyyni valtameri. NN212 oli yksi 200 kpl:sta Westland Aircraft Ltd.:n Seafire LF.Mk.IIIc:ksi valmistamasta lekoerästä. Gerry "Spud" Murphy saavutti Seafire LF.Mk.IIIc, NN212, S-112 lekollaan ainoat kaksi ilmavoittoaan erittäin rajussa Toisen Maailmansodan viimeisessä todellisessa ilmataistelussa 15.8.1945 Tokionlahdella. Muistelmissaan "Spud" muistaa Seafire koneensa olleen tyyppiä F.Mk.IIIc, kuten 887. MeriLeLv:ssa yleensä olikin, mutta lekon valmistussarjatiedot osoittavat koneen olleen Seafire LF.Mk.IIIc. Ilmeisesti sodan tuossa vaiheessa LF.Mk.IIIc koneita oli toimitettu Merikuormastoryhmä 112 toimesta 887. MeriLeLv:n tuhoutuneiden ja vaurioituneiden F.Mk.IIIc koneiden tilalle. Ko. lekon camokaavio yläpuolelta oli kaksisävyinen Dark Slate Grey/Extra Dark Sea Grey ja alapuolelta yksisävyinen Sky, ohessa linkki värilliseen maalausohjekuvaan: www.cmkkits.com/res/data/077/009131.jpg?seek=9

Loppusanat

Special Hobby tuottanut erittäin mielenkiintoisen Supermarine Sea Spitfire version, Seafire F Mk.IIIc/LF Mk.IIIc/(PR Mk.IIIc), pienoismallirakennussarjan, sillä ko. Seafire tyyppi oli tärkein WWII:ssa käytössä ollut Seafire versio. Tämä rakennussarja tuli markkinoille jo vuonna 2009, joten kolmen vuoden Limited Edition tuotantoaika on jo mennyt umpeen. Huolimatta "short run" valmistusstatuksesta sarja pärjää mainiosti valulaadussa, yksityiskohdissa ja kokonaisuudessa Tamiyan ja Hasegawan vastaaville 1/48 skaalan lentokonemalleille; koska sarjassa paljon osia, mukaanlukien multimedia-osat, detaileita on jopa enemmän kuin useassa Tamiyan/Hasegawan sarjassa. Toisaalta lukuisat multimedia- ja pienet osat tekevät rakennussarjasta varmasti vaikean rakennettavan, joka ei sovi aloitteleville mallareille. Mikäli sarjasta haluaa rakentaa valokuvausversion PR Mk.IIIc, mallarin täytyy itse tehdä kaksi F24 kamerapaikkaa koneen runkoon. Rakennussarjassa ei ole erityisiä PR Mk.IIIc:n osia.

Mitään erityisen negatiivista, poislukien pienten purskeiden ja valusaumojen putsaaminen, on vaikea etsiä tästäkään SH:n Seafire F Mk.IIIc/LF Mk.IIIc/(PR Mk.IIIc) rakennussarjasta #48052, sillä se vaikuttaa erittäin hyvältä ja mittatarkalta, joskaan ei täydelliseltä, rakennussarjalta esikuvastaan. Kaipaisin kyllä konetta lentävää pilottifiguuria, P-40 koneen 337 litran (89 jenkkigallonan) lisäpolttoainesäiliötä ja pommiripustimia pommeineen mukaan paketointiin. Jos haluaa rakentaa 30. Merihävittäjärykmentin 801. ja 880. Merilentolaivueiden Seafire LF Mk.IIIc hävittäjän Trukin laguunin syksypommitusiskuun tai Latauspuikkohyökkäyksiin (Ramrod) Japanin kotisaarille, erityisesti Kionoken, Naruton ja Miyakan lentokentille, pommikiinnikkeet pommeineen olisi kiva juttu - mutta saahan 250lb pommeja ripustimineen ilmeisesti After Market lisäosinakin. Rakennussarja on saanut myös hyvin positiivisia arvosteluita maailmalla. Rakennussarjan hinta, kun sitä vertaa Tamiyan/Hasegawan sarjojen hintaan, tekee siitä myös huokuttelevan hankintakohteen. Special Hobby on onnistunut kaiken kaikkiaan hienosti valitessaan harvinaisemman, mutta erittäin kaivatun Seafire F Mk.IIIc/LF Mk.IIIc/(PR Mk.IIIc) rakennussarjan valmistettavaksi. Rakennussarjasta saa suoraan laatikosta rakennettua näyttävän Seafire pienoismallin. Rakennussarjaa voi suositella kaikille, jotka pitävät 1/48 skaalan Spitfire/Seafire koneista ja erityisesti kokeneille pienoismallien rakentajille, jotka pitävät haastavista, mutta laadukkaista lentokonemalleista.

Seafire referenssikuvia: www.pienoismallit.net/galleria/referenssi_11802/

Linkki "Triple Trouble", Special Hobby Supermarine Seafire F.Mk.IIc & LF.Mk.IIc, Supermarine Seafire F.Mk.IIIc & LF.Mk.IIIc ja Supermarine Seafire F.Mk.XVc rakennussarjat + historia; osaan II: www.pienoismallit.net/kirjoitukset/arvostelu_616/

Pahoittelen mahdollisia virheitä jo etukäteen. Toivottavasti Seafire rakennussarjojen arvosteluista ja Seafire koneiden historiasta on jotain iloa ja apua lukijoille. Parhain terveisin, AJ

Kommentit

AJ 6.10.2013 15:03 Vastaa lainauksella
Lähteet ja referenssit "Triple Trouble", Special Hobby Supermarine Seafire F.Mk.IIc & LF.Mk.IIc, Supermarine Seafire F.Mk.IIIc & LF.Mk.IIIc ja Supermarine Seafire F.Mk.XVc rakennussarjat + historia; osiin I ja II:
Lainaus:
Lähde- ja referenssikirjoja (ei ranking järjestyksessä):

Ambrose, Hugh. The Pacific Tyynenmeren taistelutoverit. Otavan Kirjapaino Oy, 2010.

Angelucci, Enzo. The Rand McNally Encyclopedia of Military Aircraft 1914 to the Present. Crescent Books, 1990.

Apps, Michael. Send Her Victorious. William Kimber,1971.

Axell, Albert; Kase, Hideaki. Kamikaze Japanin itsemurhalentäjät. Werner Söderström Oy, 2005.

Ballantine, Duncan S. US Naval Logistics in the Second World War. Naval War College Press, 1998.

Barnett, Correlli. Engage the Enemy More Closely: The Royal Navy in the Second World War. W. W. Norton & Co., 1991.

Bodie, Warren M.; Boyd, Bob. World War II Pacific War Eagles: China/Pacific Air War in Original Color. Widewing Publications, 1997.

Bonney, Peter; Briggs, Bill. H.M.S. Indefatigable, Fleet Aircraft Carrier, December 1943 to March 1946 Part One. Peter Bonney, 2000.

Bonney, Peter; Briggs, Bill. H.M.S. Indefatigable, Fleet Aircraft Carrier, December 1943 to March 1946 Part Two. Peter Bonney, 2000.

Bradley,James. Flyboys: A True Story of Courage. Little, Brown and Company, 2003.

Brown, David. Seafire: The Spitfire that went to sea. Greenhill Books, 1989.

Brown, David. The British Pacific and East Indies Fleets - "The Forgotten Fleets' 50th Anniversary". Brodie Publishing, 1995.

Brown, Eric. Duels in the Sky: World War II Naval Aircraft in Combat. Airlife Publications, 1988.

Brown, Eric. Testing for Combat: Testing Experimental and Prototype Aircraft, 1930-45. Airlife Publications, 1994.

Brown, Eric. Wings of the Navy: Flying Carrier Aircraft of the World War Two. Jane's, 1980.

Brown, Eric. Wings on my Sleeve. Airlife Publications, 1968.

Caidin, Martin. The Zero Fighter. Ballantine Books, 1971.

Carter, Worral R. Beans, Bullets and Black Oil. The Story of Fleet Logistics Afloat in the Pacific During World War II. Government Printing Office, 1953.

Chant, Chris. II maailmansodan lentokoneet. Karisto Oy, 2008.

Costello, John. The Pacific War: 1941-1945. Rawson, Wade, 1981.

Crosley, Robert M. They Gave Me a Seafire. Airlife Publications, 2001.

Darling, Kev. Supermarine Seafire. Crowood Press, 2008.

Dean, Francis H. America's Hundred Thousand: U.S. Production Fighters of World War II. Schiffer Publishing, 2000.

Donald, David. American Warplanes of World War II. Grange Books, 2000.

Ethell, Jeffrey L.; et al. Great Book of World War II Airplanes. Bonanza Books, 1984.

Francillon, Rene J. Japanese Aircraft of the Pacific War. Naval Institute Press, 1987.

Goralski, Robert; Freeburg, Russell W. Oil and War. How the Deadly Struggle for Fuel in WWII Meant Victory or Defeat. William Morrow and Company, Inc., 1987.

Gray, Edwyn. Operation Pacific: The Royal Navy's War Against Japan, 1941-1945. Leo Cooper, 1990.

Green, William. War Planes of the Second World War, Fighters, Volume Four. Doubleday 1964.

Halsey, William F; Bryan III, J. Admiral Halsey's Story. Whittlesey House, 1947.

Hata, Ikuhiko; Izawa, Yasuho. Japanese Naval Aces and Fighter Units in World War II. Naval Institute Press, 1989.

Hobbs, David. Aviation in the Royal Navy: A Short History of the Fleet Air Arm. Maritime Books, 2004.

Hobbs, David. The British Pacific Fleet: The Royal Navy's Most Powerful Strike Force. Seaforth Publishing, 2011.

Humphreys, Robert; Franks, Richard A. The Supermarine Spitfire A Comprehensive Guide for the Modeller Part 1: Merlin Powered. SAM Publications, 2000.

Humphreys, Robert; Franks, Richard A. The Supermarine Spitfire A Comprehensive Guide for the Modeller Part 2: Griffon Powered. SAM Publications, 2001.

Iwamoto, Tetsuzo. Zero-sen Gekitsui-Oh (Zero Fighter Ace). Kyo-no-wadai-sha,1973.

Kane, Thomas M. Military Logistics and Strategic Performance. Frank Cass, 2001.

King, Dan. The Last Zero Fighter: Firsthand Accounts from WWII Japanese Naval Pilots. CreateSpace Independent Publishing Platform, 2012.

Lamont-Brown, Raymond. Kamikaze Japan's Suicide Samurai. Cassell & Co, 2000.

Marshall, Jonathan. To Have and Have Not. Southeast Asian Raw Materials and the Origins of the Pacific War. University of California Press, 1995.

Mikesh, Robert C. Broken Wings of the Samurai: The Destruction of the Japanese Airforce. Naval Institute Press, 1993.

Mikesh, Robert C. Zero: Combat and Development History of Japan's Legendary Mitsubishi A6M Zero Fighter. Motorbooks International, 1994.

Morgan, Eric B; Shacklady, Edward. Spitfire: The History. Stamford: Key Books Ltd, 2000.

Nijboer, Donald. Seafire vs A6M Zero: Pacific Theatre. Osprey Publishing, 2009.

Odaka, Noritsura. Seishun Zerosen Tai (Young Zero Fighters). Kohjin-sha, 1985.

Price, Alfred. Late Marque Spitfire Aces 1942 - 1945. Oxford, UK: Osprey Publishing, 1995.

Price, Alfred. Spitfire Legendaarinen hävittäjäkone. Koala-Kustannus, 2011.

Price, Alfred. Spitfire at War. Ian Allen Ltd, 1974.

Reynolds, Clark G. The Fast Carriers: The Forging of an Air Navy. Naval Institute Press, 1968.

Roskill, Stephen W. The Navy at War 1939-1945. Collins, 1960.

Roskill, Stephen W. The War at Sea 1939-1945 Vol.I The Defensive. His/Her Majesty's Stationery Office (HMSO), 1954.

Roskill, Stephen W. The War at Sea 1939-1945 Vol.II The Period of Balance. His/Her Majesty's Stationery Office (HMSO), 1956.

Roskill, Stephen W. The War at Sea 1939-1945 Vol.III The Offensive Part 1. His/Her Majesty's Stationery Office (HMSO), 1960.

Roskill, Stephen W. The War at Sea 1939-1945 Vol.III The Offensive Part 2. His/Her Majesty's Stationery Office (HMSO), 1961.

Sakai, Saburo; Caidin, Martin; Saito, Fred. Samurai! New York, Dutton, 1957.

Sakaida, Henry. Imperial Japanese Navy Aces 1937-45. Osprey Publishing, 1998.

Sakaida, Henry. Pacific Air Combat WW II: Voices from the Past. Specialty Pr Pub & Wholesalers, 1993.

Sakaida, Henry. Winged Samurai - Saburo Sakai and the Zero Fighter Pilots. Champlin Fighter Museum, 1985.

Smallwood, Hugh. Spitfire in Blue. London: Osprey Aerospace, 1996.

Smith, Peter C. Task Force 57: The British Pacific Fleet, 1944-45. Crecy Publishing, 2001.

Spector, Ronald H. Eagle Against the Sun: The American War With Japan. Viking, 1985.

Sturtivant, Ray; Ballance, Theo. Squadrons of the Fleet Air Arm. Air Britain Historians Ltd, 1994.

Sturtivant, Ray; Burrow, Mick. Fleet Air Arm Aircraft, 1939 to 1945. Air Britain Historians Ltd, 1995.

Styling, Mark. Corsair Aces of World War 2. Osprey Publishing, 2009.

Swanborough, Gordon; Bowers, Peter M. United States Military Aircraft since 1909. Smithsonian Institution Press, 1989.

Swanston, Alexander. Historian suurimmat ilmataistelut: ilmasodankäynti kautta aikojen. Minerva Kustannus, 2010.

Thomas, Andrew. Royal Navy Aces of World War 2. Osprey Publishing, 2007.

Tillman, Barrett. Corsair: The F4U in World War II and Korea Naval Institute Press, 1979.

Tillman, Barrett. Hellcat Aces of World War 2. Osprey Publishing, 1996.

Van Deurs, George. Wings for the Fleet. Naval Institute Press, 1966.

Vian, Philip. Action This Day: A War Memoir. Fredrick Muller, 1960.

Wagner, Ray. American Combat Planes. Doubleday, 1982.

Watanabe, Yoji. Heavy Clouds. Bungei Shunju.1982

Waters, S.D. The Royal New Zealand Navy. War History Branch, Department of Internal Affairs, 1956.

Winslow, Walter G. The Fleet the Gods Forgot: The United States Asiatic Fleet in World War II. Naval Institute Press, 1982.

Winton, John. Find, Fix and Strike! The Fleet Air Arm at War 1939-1945. Batsford, 1980.

Winton, John. The Forgotten Fleet: The Story of the British Pacific Fleet, 1944-45. M. Joseph, 1970.

Worth, Roland H. Jr. No Choice But War. The United States Embargo Against Japan and the Eruption of War in the Pacific. Mcfarland & Co Inc., 1995.

Wragg, David. The Fleet Air Arm Handbook 1939-1945. Sutton Publishing, 2003.
Parhain terveisin, AJ
AJ 6.10.2013 15:08 Vastaa lainauksella
Lähteet ja referenssit "Triple Trouble", Special Hobby Supermarine Seafire F.Mk.IIc & LF.Mk.IIc, Supermarine Seafire F.Mk.IIIc & LF.Mk.IIIc ja Supermarine Seafire F.Mk.XVc rakennussarjat + historia; osiin I ja II:
Lainaus:
Muita lähde- ja referenssidokumentteja (ei ranking järjestyksessä):

Abe, Saburo; et al. ZeroSen, Kaku Tatakaeri! (We are Zero fighter pilots, these were our fights!). SeishunNesco-sha, 2004.

Innovation in Carrier Aviation. Naval War College Center for Naval Warfare Studies, 2011.

Jones, Benjamin. Ashore, afloat and airborne: The Logistics of British Naval Airpower 1918 - 1945. Department of War Studies, King's College, 2007.

Lindley, John M. Wings Over the Ocean Parts 1 - 17. A History of Sea-Air Aviation. Naval Aviation News, 1977 - 1978.

MacDonald, Scot. Evolution of Aircraft Carriers Parts 1 - 14. Naval Aviation News, 1962 - 1964.

Report of Joint Fighter Conference: NAS Patuxent River, MD. Report 16-23 October 1944, Facsimile Documents. Schiffer Publishing, 2004

The Office of Statistical Control, Headquarters. The USAAF Statistical Digest World War II. Army Air Forces, 1946.

The USAAF, The USN & The RAE, The RN flight, performance and comparison test documents 1940-46 (useita eri dokumentteja, taulukoita yms…).

The Office of the Chief of Naval Operations. US Naval Aviation in the Pacific. US Navy, 1947.

US Pacific Fleet Air Force, Pacific Fleet. Third Fleet War Diary 1.8. - 31.8.1945. US Pacific Fleet, 1945.

US Strategic Bombing Survey. Pacific War. Oil and Chemical Division. Oil in Japan's War. Government Printing Office, 1946.

Seafire rakennussarjojen arvosteluita netissä (ei ranking järjestyksessä):

www.aeroscale.co.uk…modload&name=Reviews&file=index&req=showcontent&id=5463
Supermarine Seafire Mk.II

www.aeroscale.co.uk…modload&name=Reviews&file=index&req=showcontent&id=3886
Supermarine Seafire LF Mk.III

modelingmadness.com/review/allies/gb/reyseafire.htm
Special Hobby 1/48 Seafire II-III

www.aeroscale.co.uk…modload&name=Reviews&file=index&req=showcontent&id=7726
www.drewemanton.com/models/drewe/seafirexv/seafirexv.html
www.drewemanton.com/models/drewe/seafirexv/seafirexvdone.html
Seafire Mk.XV

Lähde- ja referenssisivuja netissä (ei ranking järjestyksessä):

www.fleetairarm.com

www.faaa.org.uk

www.royalnavy.mod.uk/The-Fleet/Aircraft

www.fleetairarmarchive.net/History/Index.htm

www.fleetairarmoa.org

www.aircrewman.org.uk

www.navy-net.co.uk

www.iiss.org

www.nationalarchives.gov.uk

en.wikipedia.org/wiki/Supermarine_Seafire

en.wikipedia.org/wiki/Fleet_Requirements_and_Aircraft_Direction_Unit

en.wikipedia.org/wiki/Fleet_Air_Arm

en.wikipedia.org/wiki/List_of_aircraft_of_the_Fleet_Air_Arm

en.wikipedia.org/wiki/List_of_Fleet_Air_Arm_aircraft_squadrons

en.wikipedia.org/wiki/British_Pacific_Fleet

spitfiresite.com

www.aeroflight.co.uk

www.history.army.mil

Videoita netissä (ei ranking järjestyksessä):

www.youtube.com/watch?v=TneYPcyGbbY
"The Seafire"

www.youtube.com/watch?v=4JP1sUTLrqU&list=TLYQ8gPwqAhdUbclTb5VVO1bhjiTg-mWKa
British Carriers Attack Sumatra (1945)

www.youtube.com/watch?v=TAeDbx7V8uM
Gun Camera - School of Air Combat, Fleet Air Arm, Royal Navy. 1944

www.youtube.com/watch?v=PmYARqJBPm4
British WW2 Aircraft Carriers in Indian Ocean

www.youtube.com/watch?v=3Vzz_QUl-7Y
Japanese KAMIKAZE PART 1 of 4 In color

www.youtube.com/watch?v=SRRjG9V4t1k
Japanese KAMIKAZE PART 2 of 4 In color

www.youtube.com/watch?v=yxss-MGLDPk
Japanese KAMIKAZE PART 3 of 4 in color

www.youtube.com/watch?v=P6ClLyVHF6g
Japanese KAMIKAZE PART 4 of 4 In color

www.youtube.com/watch?v=v-Kia79GyWU
1945 Kamikaze Hitting Carriers!!!

www.youtube.com/watch?v=BbwKIhQUOP0
Kamikaze pilots (WWII)

www.youtube.com/watch?v=5qhznCrg5eQ&list=PLBxqx6Ifjh02kiea5vhAojoIaWwcOREDR
Suicide Bomber Pilots, Footage from WW2, 1945 [HD]

www.youtube.com/watch?v=CzLejhFCHm4&list=PLBxqx6Ifjh02kiea5vhAojoIaWwcOREDR
The body is nothing, The soul is everything "Kamikaze´s"

www.youtube.com/watch?v=aQlcxo3gOJ0&list=PLBxqx6Ifjh02kiea5vhAojoIaWwcOREDR
特攻へのレクイエム Requiem for kamikaze.

www.youtube.com/watch?v=thrNeZdYysc&list=PLBxqx6Ifjh02kiea5vhAojoIaWwcOREDR
Japanese Suicide Pilots Strike U.S. Carriers (1945)

www.youtube.com/watch?v=G4NB3dl_roQ
Hiroshima & Nagasaki: 長崎県 Atomic Bombing of Japan 広島 原爆

www.youtube.com/watch?v=t19kvUiHvAE
Hiroshima Atomic Bomb, 1945 - A Day That Shook The World [HD]

www.youtube.com/watch?v=vcnH_kF1zXc&feature=player_embedded
Japanese Sign Final Surrender 日本の降伏

www.youtube.com/watch?v=v5MMVd5XOK8
Japanese Surrender in Color (1945)
Seafire referenssikuvia: www.pienoismallit.net/galleria/referenssi_11802/

Linkki "Triple Trouble", Special Hobby Supermarine Seafire F.Mk.IIc & LF.Mk.IIc, Supermarine Seafire F.Mk.IIIc & LF.Mk.IIIc ja Supermarine Seafire F.Mk.XVc rakennussarjat + historia; osaan II: www.pienoismallit.net/kirjoitukset/arvostelu_616/

Parhain terveisin, AJ
Tero Tyni 17.10.2013 22:12 Vastaa lainauksella
Tosi upeaa settiä. Kiitos AJ! Näitä artikkeleitasi olen saanut ajan kanssa tutkia ja paljon uusia asioita tuli opituksi. Olen rakentanut yhden Special Hobbyn 1/48 Seafire III:n ja useamman 1/72 Seafiren, pari kolmosta ja yhden II:n. Yksi Ib odottaa hyllyssä.

Näitähän on sitten ostettava ennen kuin alkavat harvinaisiksi.
AJ 17.10.2013 22:51 Vastaa lainauksella
Moi Tero,

Kiitokset kommenteista ja kehuista.

Minulla oli tosiaan, kuten johdannossa kirjoitin, mennyt Seafire rakennussarjat ohi tyystin, kunnes Ari Honkonen kehoitti tutustumaan SH:n tarjontaan. Arvaa olinko iloinen, kun selvisi, että suosikkilekoskaalassani löytyy koko setti Seafire rakennussarjoja. Mika H:n ystävällisellä avustuksella pääsin tutustumaan SH:n sarjoihin ja olihan ne pakko hankkia Kuivalaiselta, kun niitä vielä ehti saada. Seafire koneet ovat ehdottomasti suosikki Spitfire versioitani, johtuen tukialuskäytöstä (vesi + ilmaelementit). Airfixhän on puolestaan tehnyt hienot rakennussarjat 1/48 skaalassa Seafire Mk.XVII:sta & Seafire F/FR Mk.47:sta. Tuo Hase 1/48 Seafire F Mk.Ib rakennussarja hyytyy vielä, mutta se lienee pakkohankinta. Joo, kyllä nuo Seafire rakennussarjat tuppaa loppumaan kesken, toivottavasti sitä ehtii hankkia vielä Firefly ja Barracuda sarjat, ennenkuin nekin katoaa…

Muuten jos tarvitset asian tiimoilta tiedoissa jeesausta, niin pistä mailia tulemaan, sillä piti jättää jotain detaileja melko paljonkin pois, kun ne ei olisi mahtunut kahteen stooriosaan ja laitoin itselleni limitiksi kaksi osaa. Tilan takia kikkailin noilla lainausmerkinnöillä ja suosiolla laitoin referenssit myös lainauksiksi ja kommenttiosuuksiin - toki referenssikuviakin voisi tehdä vielä toisenkin kansion…

Muuten jos ns. Iso-Britannian virallinen (Official) kanta Royal Navyn tekemisistä WWII:ssä kiinnostaa, niin hanki nuo Stephen Roskillin monumentaaliset teokset The War at Sea 1939-1945 Vol.I - Vol. 3, ne ovat se virallinen näkemys.

Mallauksen kannalta tärkeimmät kirjat lienevät Robert Humphreysin & Richard Franksin The Supermarine Spitfire A Comprehensive Guide for the Modeller Part 1 & 2 opukset, jotka ovat hyviä; toki niissä on virheitäkin.

Puolestaan paras yleiskuvaus Seafire lekoista WWII:ssa lienee David Brownin Seafire: The Spitfire that went to sea ja mielestäni kaikista parhain Seafire teos on ehdottomasti Robert "Mike" Crosleyn They Gave Me a Seafire kirja.

Mutta jokaisella on oma makunsa ja referenssikirjalistassa on paljon loistavia teoksia, kuten esim. ja mm. Tetsuzo Iwamoton Zero-sen Gekitsui-Oh (Zero Fighter Ace), Saburo Sakain & Martin Caidinin & Fred Saiton Samurai!, Dan Kingin The Last Zero Fighter: Firsthand Accounts from WWII Japanese Naval Pilots, Ray Sturtivantin & Alfred Pricen teokset jne…

Parhain terveisin, AJ
Tero Tyni 16.4.2014 21:57 Vastaa lainauksella
Nyt on ilmestynyt (tai jokin aika sitten) uusi Special Hobbyn Seafire III -boksaus:

www.scalemates.com/products/product.php?id=240718

Houkuttelevat ranskalaiset ja irlantilaiset siirtokuvavaihtoehdot.

Muuten, omalla kohdalla Seafire Mk. III:set ovat hetkisen aikaan telakalla. Luultavasti Griffon-Seafiret ja -Spitit pääsevät työpöydälle välillä. Mutta irkku-kolmonen ja Avalanche-kakkonen 48-skaalaan tulevat ennen pitkää projektiksi.
AJ 17.4.2014 09:42 Vastaa lainauksella
Moi Tero,

Joo, tuo uusi SH:n 1/48 Seafire Mk.III French Aeronavale & Irish Air Corps No. SH48138 boksaus on täysin sama kuin SH:n 1/48 Supermarine Seafire Mk.III "Last Fights over Pasific" No. SH 48052 rakennussarja; ainoastaan dekaalit ovat erilaisia ja ohjekirja on parempaa paperia ja värillinen. Tuli taannoin hommattua ko. boksaus juuri noiden siirtokuvien takia.

Minulla Seafiret ei ole vielä työn alla vaan pitkässä rakentamattomien rakennussarjojen jonossa, mutta joskus hamassa tulevaisuudessa kaikki eri Seafire tyypit tulee kyllä rakennettua - mahdollisesti myös Irkku-Kolmosena. Tosin nuo ranskalaiset merkinnät ovat myös mielenkiintoisia.

Tsemppiä rakenteluun, Tero! Parhain terveisin, AJ