Pienoismallit.net

Otto Carius Tiger I Mid Part I

Otto Carius Tiger I Mid-Production- Dragon Zimmerit pienoismallin rakennussarja Osa I

KAKSIOSAINEN Otto Carius Tiger I Mid-Production- Dragon Zimmerit PIENOISMALLIN RAKENNUSSARJA-ARVOSTELU, OSA I

Sydämelliset kiitokset Otto Cariukselle itselleen ja jättikiitokset Heinzille ja Wernerille Saksaan!
Mika H:lle ja Kimmo Siikalle suurkiitokset avusta ja tulituesta!


Valmistajan kuvia ja infoa rakennussarjasta:

www.dragon-models.com/d-m-item.asp?pid=CHC6763
www.dragonmodelsusa.com/dmlusa/prodd.asp?pid=CHC6763
www.cyber-hobby.com/shop/index.php?main_page=product_info&products_id=10474

Johdanto

Kun Cyber Hobby julkaisi tämän Otto Cariuksen pienoismallin rakennussarjan 1/35 skaalassa, ajattelin, että hyvä, sillä onhan Otto Carius erittäin tunnettu ja arvostettu panssarivaunukomentaja ja hänen omaelämänkertakirjansa Tiger im Schlamm: Die 2./schw.Pz.-Abt.502 vor Narwa und Dünaburg eli Tigers in the Mud on legendaarinen.

Toisaalta Tamiya on julkaissut jo vuonna 1996 www.super-hobby.de/products/Tiger-I-Otto-Carius.html (uudelleenjulkaistu vuonna 2002 www.1999.co.jp/eng/10026676) Otto Cariuksen Tiger I Midin (Mittlere) 1/35 skaalan rakennussarjan Military Miniature sarjassaan numerolla 35202. Tamiyan Carius Mid Tikru rakennussarja on lähinnä Tamiyan vanhempi Tiger I Mid Production rakennussarja numero 35194 www.1999.co.jp/eng/10000261 vuodelta 1995 höystettynä kolmella figuurilla, joista Otto Carius figuuri on yksi - Tamiyan Carius Tikru rakennussarjan figut ja niiden asennot Cariuksen Tikrun tornissa kuvaavat tilannetta, jossa Carius käy läpi hyökkäyssuunnitelmaansa ennen kuuluisaa Malonovkan/Malinovkan/Malinavan taistelua 22.7.1944. Kaksi muuta figua kuvaavat ilmeisesti vääpeli (Feldwebel) Kerscheria (Tiger I #213:n komentaja) ja alikersantti (Unteroffizier) Bareschia (Cariuksen Tiger I #217:n ajaja).

Sinänsä Tamiyan Mid Tikrusarjoista saa rakennettua aivan loistavia pienoismalleja, sillä ne ovat miellyttäviä rakennusarjoja koota, mutta toisaalta ne eivät ole täysin mittatarkkoja ja vaativat paljon aftermarket lisäosia. Joten oleellinen kysymys kuuluu, että tarvitaanko uusi 1/35 skaalan Otto Carius Tiger I Mid rakennussarja?

Ja selkeä vastaus on, että ehdottomasti tarvitaan, sillä a) pelkästään jo legendaarisena panssariässä-vaunukomentajana Otto Carius ansaitsee aidon työkalunsa laadukkaan pienoismallirakennussarjan, b) merkittävän ja uniikin panssaritaistelukirjan kirjoittajana Otto Carius ansaitsee oman työkalunsa autenttisen näköisen pienoismallirakennussarjan, c) Otto Cariuksen Tiger I Mittlere oli uniikki Tiikeriversio, d) Malonovkan/Malinovkan/Malinavan taistelu on historiallisesti tunnettu, kuuluisa sekä tärkeä ja e) aika on ainakin osittain ajanut jo ohi Tamiyan rakennussarjan.

Cyber Hobby/DML Dragon on selkeästi satsannut erittäin paljon tähän Otto Carius Tiger I Mid-Production Battle of Malonovka nro 6763 rakennussarjaan. Koko Cyber Hobbyn/DML Dragonin Tiger I:ten konsulttiarmeija on tehnyt valtavaa tutkimustyötä David Byrdenin johdolla. Mukana tutkimustyössä Davidin lisäksi ovat olleet ainakin Tom Cockle, Gary Edmundson, Evgeniy Muzalkov, Dmitriy Novikov, John Winner, Hartmund von Holdt, Chris Brown, Mario Lippert, Yann Jouault ja Grant Hall. Pääosa intensiivisestä tutkimustyöstä on luonnollisesti langennut David Byrdenille tutkijana (myöskin mallari ja kääntäjä) ja läheisenä apuna hänellä ovat olleet Tom Cockle (mallari/tekninen konsultti), Gary Edmundson (mallari/tekninen konsultti). Cyber Hobbyn/DML Dragonin tutkimus ja toteutus ko. nro 6763 pienoismallin rakennussarjan osalta on ollut äärimmäisen ensiluokkaista, sillä sarja ja sarjan yksityiskohdat ovat esikuvansa mukaisia.

Ainutlaatuista CH:n Otto Carius Tiger I Mid-Production Battle of Malonovka nro 6763 rakennussarjalle on juuri omintakeinen Cariuksen vaunu #217. Mitä ilmeisimmin ko. Tiikerivaunu oli valmistettu joulukuussa 1943 ja se toimitettiin Cariuksen yksikköön täydennysvaununa tammikuussa 1944. Cariuksen palveluyksikköhän oli kuuluisan mammuttitunnuksisen 502. Raskas Panssarivaunupataljoonan (schwere Panzer-Abteilung 502) 2. Panssarivaunukomppania (2. Kompanie).

Omintakeista Cariuksen Mid Tiger I:lle nro 217 ovat seuraavat piirteet:

1) Tiger I Late mallin eli myöhäisen Tikrun valmistusmallin runko - Late Tikrurunkot tulivat käyttöön juuri tammikuun 1944 aikana ja niitä käytettiin ensin ns. myöhäisissä Mid Tiger I versioissa,
2) Alunperin Tiger (P):hen eli Tiger Porscheen suunniteltu ja valmistettu ns. tasainen tykkikilpi/asekilpi eli flat mantlet - vaihdettu joko vaurioituneen (vauriot mahdollisia taisteluissa 22.1. - 29.2.1944 aikana) normaalin myöhäisen Tiger I Mid version vahvistetun tykkikilven (tulivat käyttöön elokuussa 1943) tilalle panssarivarikolla tai sitten Tiger (P) tykkikilpi oli asennettu jo tehtaalla, sillä Tiger (P) asekilpien valmistus lakkautettiin vasta elokuussa 1943 (David Byrdenin mukaan todennäköisesti ja ilmeisesti asennettu jo tehtaalla) ja
3) Vanhat tasaiset Tiger I Early Kgs 63/725/130 telaketjut, normaalien parannettujen ja vahvennettujen luistonestolla olevien (chevrons with ice cleat) Tiger I Mid Kgs 63/725/130 telaketjujen sijaan - Tiger I Mid Kgs 63/725/130 telaketjut tulivat käyttöön joulukuussa 1943. Tiger I Early Kgs 63/725/130 telaketjut ovat todennäköisesti vain vaihdettu loppuunkuluneiden normaalien Tiger I Mid Kgs 63/725/130 telaketjujen tilalle, sillä s.Pz.Abt.502 suoritti pitkiä moottorimarsseja.

Valokuvia omintakeisesta Tiger I Mittlere #217:sta ennen Cariuksen komentajuutta ja Cariuksen komentajuuden aikana löytyy mm. Bundesarchivesta, Panzer Colors III, Tiger I on the Eastern Front, Tiger I ja Encyclopedia of German Tanks of World War Two kirjoista sekä tietysti Tiger im Focus websivustolta. Voitaneen todeta ainakin kolmea eri Tiger I Mittlere versioita olevan; ns. early Mid versio heinä - elokuu 1943, ns. mid Mid versio syys - lokakuu 1943 ja ns. late Mid versio marraskuu 1943 - tammikuu 1944. Em. ei ole virallinen versiojako, sillä jotkut lähteet ja tutkijat pilkkovat Tiger I Mittlere vaunut vielä useampiin eri versioihin, kun taas jotkut lähteet ja tutkijat jakavat ne vain kahteen versioon ns. early Mid versioon ja ns. late Mid versioon. Kukin voi valita mieleisensä versiomäärän mihin uskoa.

Jokatapauksessa Cyber Hobby/DML Dragon saa kiittää edellä jo mainittuja konsulttejaan briljantista teknisestä avusta ja historiallisesta tutkimuksesta tämän rakennussarjan nro 6763 osalta sekä luonnollisesti Hirohisa Takadaa (projektin vetäjä/valvoja), Minoru Igarashia (graafikko) ja Cyber Hobbyn/DML Dragonin insinööriteamia loistavasta toteutuksesta. Cyber Hobby/DML Dragon on selkeästi kuunnellut asiakkaitaan (mallarit) ja historian/tekniikan tutkijoita ja tehnyt sen mukaan tarvittavia oikaisuja/korjauksia/muutoksia. Vaikuttaa siltä, että Cyber Hobby/DML Dragon ei ole unohtanut faktaa, että asiakas on aina kunkku, jopa silloinkin kun asiakas on väärässä.

Kaikkia eri Tiger I versioita valmistettiin eri lähteiden mukaan vain yhteensä 1353 - 1355 kappaletta. Wolfgang Schneiderin mukaan 1353 kpl:tta, Thomas L. Jentzin ja Hilary L. Doylen mukaan 1354 kpl:tta ja Patrick Agten, Will Feyn sekä Egon Kleinen ja Volkmar Kühnen mukaan 1355 kpl:tta eri versiota prototyypit mukaanlukien toimitettiin Tiger-yksiköille. Tiger I:n pääsuunnittelijan Dr.Ing. Erwin Adersin (työskenteli Henschelillä) samoin kuin Henschelin dokumentaation mukaan Tiger I:siä valmistettiin tasan 1355 kpl:tta mukaanlukien prototyypit; 83 kpl:tta vuonna 1942, 649 kpl:tta vuonna 1943 ja 623 kpl:tta vuonna 1944. Kuinka monta näistä sitten toimitettiin Tiger-yksiköille on kiistanalaista; todennäköisesti juuri tuo Schneiderin lukumäärä 1353 kpl:tta. Kaikista valmistetuista 1355 kpl:sta Tiger I:siä vain 89 kappaletta oli komentotiikereitä (Befehlstiger E 267 tai Befehlstiger E 268).

Harkitsin hyvin pitkään, että hankinko Otto Carius Tiger I Mid-Production Battle of Malonovka nro 6763 rakennussarjan; lopulta päädyin siihen tulokseen, että rakennussarja kannattaa hankkia jo pelkästään sen historiallisen viitekehyksen takia eli Otto Cariuksen persoonan, omintakeisen vaunun itsensä ja merkittävän taistelun takia. Tuskin tulen katumaan päätöstäni.

Oleellista infoa liittyen rakennussarjaan:

Oberleutnant Carius Mid Tiger Malinovka tiger1.info/models/products/CH6763
Lista pääosasta suosituimmista markkinoilla olevista Tiger I pienoismalleista: tiger1.info/kits.html
Lista Tiger I modifikaatioista ajanjaksoittain: www.missing-lynx.com/panzer_facts/pftiger.htm
Faktoja saksalaisesta naamiomaalauksista toisessa maailmansodassa: www.missing-lynx.com/panzer_facts.htm

Ohessa päivitetty lista kaikista DML Dragonin/Cyber Hobbyn valmistamista 1/35 mittakaavan Tiger I-versioista:

1. 6252 DML - Sd.Kfz. 181 Tiger I Initial Production (julkaistu vuonna 2005)
2. 6253 DML - Sd.Kfz. 181 Tiger I Late Production (julkaistu vuonna 2005)
3. 6286 Cyber Hobby - Tiger I Initial Production DAK, Exclusive Limited Edition (ainoastaan yksi valmistussarja - julkaistu vuonna 2005)
4. 6350 Cyber Hobby - Tiger I 'Michael Wittmann', Exclusive Limited Edition (ainoastaan yksi valmistussarja - julkaistu vuonna 2006)
5. 6335 Cyber Hobby - Gruppe Fehrman Tiger I, Exclusive Limited Edition (Hybridi, ainoastaan yksi valmistussarja - julkaistu vuonna 2007)
6. 6416 DML - Sd.Kfz. 181Tiger I Late Prod. Alfred Kurzmaul DX07 Special (ainoastaan yksi valmistussarja - julkaistu vuonna 2007)
7. 6269 DML - Sd.Kfz. 181 Tiger I (projektimalli tehty alunperin vuonna 2008, ei julkaistu vielä)
8. 6383 DML - Tiger I Late Production with Zimmerit - Dragon Zimmerit (julkaistu vuonna 2008)
9. 6406 DML - Tiger I Late Production 3-in-1 (julkaistu vuonna 2008)
10. 6610 Cyber Hobby - 'Wittmann's Last Tiger' Normandy 1944 - Dragon Zimmerit, Exclusive Limited Edition (ainoastaan yksi valmistussarja - julkaistu vuonna 2009)
11. 6600 DML - Pzkw. VI Ausf. E Tiger I Initial Production - s.Pz.Abt. 502 - 3-in-1 Smart Kit (julkaistu vuonna 2010)
12. 6660 Cyber Hobby - Pz.Kpfw. VI Ausf. E. Sd.Kfz. 181 Tiger I Mid (January '44) Production Command Version, Exclusive Limited Edition (ainoastaan yksi valmistussarja - julkaistu vuonna 2010)
13. 6650 Cyber Hobby - Tiger I, Sd.Kfz.181 Pz.Kpfw.VI Ausf.E, Feb, 1944 Production, Exclusive Limited Edition (ainoastaan yksi valmistussarja - julkaistu vuonna 2011)
14. 6763 Cyber Hobby - Sd.Kfz.181 Pz.Kpfw.VI Ausf.E, Otto Carius, Tiger I Mid, Battle of Malinovka, Exclusive Limited Edition (ainoastaan yksi valmistussarja - julkaistu vuonna 2012)

Rakennussarjan arvosteluita netissä:

Frank V. De Sisto: www.network54.com…e/1340838628/Kit%2C+Cyberhobby+6763%2C+Tiger+I+Mid-Production+Otto+Caruis
Cookie Sewell: www.cybermodeler.com/hobby/kits/dml/kit_dml_6763.shtml
Vinnie Branigan: www.modelarmour.com…2523:tiger-i-mid-production-otto-carius&catid=37:kits&Itemid=60
Rick Cooper: www.armorama.com…op=modload&name=Reviews&file=index&req=showcontent&id=8079

Historiaa

Alkuvaiheet

Otto Carius liittyi vapaaehtoisena 104. Jalkaväen sijoituspataljoonaan (Infanterie-Ersatz-Bataillon 104) toukokuussa 1940 ja hän sai jalkaväen sotilaan peruskoulutuksen. Jalkaväen koulutuksen jälkeen Carius sai vapaaehtoisena hakijana panssarimiehen koulutuksen 25. ja 7. Panssaritäydennyspataljoonissa (Panzer-Ersatz-und Ausbildungs-Abteilung 25 und 7). Carius määrättiin 20. Panssaridivisioonan (20. Panzer-Division) 21. Panssarirykmentin (Panzer-Regiment 21) 1. Panssarivaunukomppaniaan (1. Panzer-Kompanie).

Carius osallistui Operaatio Barbarossaan kesäkuussa 1941 Panzer 38(t) lataajana 1. Panssarivaunukomppaniassa ja haavottui jo heinäkuussa 1941, kun hänen Panzer 38(t):nsa tuhottiin. Otto Carius ylennettiin Unteroffizieriksi eli alikersantiksi elokuussa 1941 ja hän sai saman tien komennuksen 25. Panssaritäydennyspataljoonaan (Panzer-Ersatz-und Ausbildungs-Abteilung 25) upseerikoulutukseen 8. kurssille (8. Offiziersanwärter-Lehrgang) Wünsdorfissa. Siellä Carius sai hopeisen panssarihyökkäysmerkin (Silber Panzer-Kampfabzeichen). Carius ei kuitenkaan täyttänyt upseerikoulutuksen vaatimuksia helmikuussa 1942, eikä siten läpäissyt upseerikoulua (Offiziersschule). Carius ylennettiin vääpeliksi (Feldwebel) ja hänet käskytettiin takaisin 20. Panssaridivisioonan 21. Panssarirykmenttiin.

Cariukselle määrättiin silti komentoon panssarivaunujoukkue 10. Panssarivaunukomppaniasta, joka toimi jalkaväkenä panssarivaunujen puutteen vuoksi. Myöhemmin panssarivaunutäydennyksen yhteydessä myös Cariuksen joukkue sai Panzer 38(t) vaunut. 21. Panssarirykmentti sai Panzer III ja Panzer IV vaunuja alkukesästä 1942 ja Carius ylennettiin taistelukokemuksensa ja johtamistaitojensa ansiosta luutnantiksi (Leutnant) marraskuussa 1942. Carius toimi tuolloin 21. Panssarirykmentin esikuntakomppanian Panssaripioneerijoukkueen johtajana (Panzer-Pionier-Zug/Regimentsstab).

Tiikerit ja Narwan taistelu

Tammikuussa 1943 luutnantti Otto Carius käskytettiin 500. Täydennyspataljoonaan (Panzer-Ersatz-Abteilung 500) Padenborniin. 500. Täydennyspataljoonassa koulutettiin Tiger I vaunujen miehistöjä. Huhtikuun lopulla 1943 Carius määrättiin schwere Panzer-Abteilung 502:een aka s.Pz.Abt.502:een eli 502. Raskaaseen Panssaripataljoonaan, toisen komppanian (2.Ko/s.Pz.Abt.502) uuden komentajan kapteeni (Hauptmann) Schoberin mukana. Carius oli ystävystynyt jo koulutuksen aikana Ranskassa kapteeni Schoberin kanssa. Toukokuun 1943 aikana s.Pz.Abt.502 sai 28 uutta Tiger I vaunua ja Carius sai ensimmäisen Tiger I Frühe (Early) vaunun numero 213 komentoonsa sekä samalla kertaa ensimmäisen Tiger I joukkueen toisessa panssarivaunukomppaniassa (I.Zug/2.Kompanie). Carius pääsi ensimmäistä kertaa Tikrulla taisteluun heinäkuussa 1943. Carius ja hänen panssarivaunujoukkeensa taistelivat kahdeksan viikkoa putkeen ilman lepotaukoja, jolloin Carius kasvatti voittotiliään tasaisesti. Huomionarvoista on, että venäläiset olivat luvanneet "verikoira" Cariuksen luovuttamisesta 30 saksalaisvangin vapauttamisen.

Kuuluisassa Narvan "Ostsackin" taistelussa (venäläisten Narvan kannaksen sillanpääasemat Krivason suoalueella, joita kutsuttiin "Westsack" ja "Ostsack") 17.3.1944 Otto Cariuksen Tikruna oli yhä Early Tiger I mustalla numerolla 213, jonka värityksenä oli Dunkelgelb RAL7028 eli tummankeltainen ja jonka päälle oli maalattu valkoista väriä eli ns. talvicamo aka "whitewash". Tuossa Narvan taistelussa Cariksen apuna oli vääpeli (Feldwebel) Albert Kerscher Tikrullaan. Cariuksen joukkueen Tikrut (I.Zug/2.Ko/s.Pz.Abt.502) tukivat Narvan "Ostsackin" taistelussa saksalaisen 61. Jalkaväkidivisioonan (61. Infanterie Division) 162. Krenatöörirykmentin (Grenadier Regiment 162) jv-joukkoja. Venäläisillä oli erittäin vahva tykistötuli tukenaan ja venäläiset onnistuivat murtautumaan linjasta läpi, jolloin saksalaiset menettivät mm. kolme vahvaa asemaa. Tiikerit kutsuttiin apuun pelastamaan päivä ratsuväen tyyliin.

Taistelun alussa, heti kättelyssä ensimmäisessä venäläisten hyökkäyksessä, jolloin venäläiset vaunut etenivät ns. Kinderheimin (orpojen lastenkodin) kukkulan suuntaan, Carius tuhosi viisi pst-tykkiä, Kerscherin tuhoessa yhden T-34 tankin. Heti perään Carius ja Kerscher tuhosivat vielä viisi T-34 vaunua. Toisen hyökkäyksen alkuun venäläiset ampuivat puolen tunnin tykistökeskityksen saksalaisten asemiin. Tuon toisen hyökkäyksen aikana Carius ja Kerscher tuhosivat viisi T-34 vaunua ja yhden KV-1 vaunun lisää. Carius onnistui radionsa välityksellä pyytämään vielä saksalaisen tykistön tykistökeskityksen suoraan venäläisten hyökkäysryhmitykseen. Carius ja Kerscher olivat tuhonneet jo taistelussa yhteensä 11 T-34 vaunua, yhden KV-1 vaunun ja viisi pst-tykkiä, kun alikersantti (Unteroffizier) Gruber liittyi taisteluun Tiger I vaunullaan. Erityisesti Carius ja Kerscher olivat tehokkaalla toiminnallaan vieneet terän pois venäläisten hyökkäyksestä ja käytännössä pysäyttäneet sen.

Carius, Kerscher ja Gruber ampuivat Tikruillaan vielä kolme T-34 vaunua palaviksi pätseiksi. Loppusaldona Narvan "Ostsackin" taistelussa 17.3.1944 Carius, Kerscher ja Gruber tuhosivat yhteensä 14 T-34 vaunua, yhden KV-1 vaunun ja viisi pst-tykkiä. Em. taistelun jälkeen muodostettiin Kampfgruppe Carius aka KG Carius, joko koostui Cariuksesta, Kerscheristä ja Gruberistä. KG Carius tuhosi Tikruillaan seuraavana päivänä 18.3.1944 neljä T-34 vaunua ja yhden T-60 vaunun. Puolestaan 19.3.1944 Carius, Kerscher ja Gruber tuhosivat Tikruillaan kymmenen T-34 vaunua, yhden KV-1 vaunun ja yhden T-60 vaunun lisää. 20. - 22.3.1944 KG Carius tuhosi kunakin päivänä vielä kaksi T34 lisää eli yhteensä kuusi T34 vaunua. Kaiken kaikkiaan Kampfgruppe Carius Tikruineen 2.Ko/s.Pz.Abt.502:sta tuhosivat Narvan "Ostsackin" taisteluissa aikajänteellä 17 - 22.3.1944 yhteensä 38 tankkia, neljä rynnäkkötykkiä ja 17 pst- ja it-tykkiä ja siten pysäyttivät venäläisten hyökkäykset saavuttaen merkittävän torjuntavoiton. Suurin osa tuhotuista venäläisistä vaunuista olivat päätyneet Cariuksen saaliiksi. 2.Ko/s.Pz.Abt.502:n Tikrut tuhosivat Narvan "Ostsackin" taisteluissa aikajänteellä 17 - 22.3.1944 yhteensä 50 tankkia, neljä rynnäkkötykkiä ja lukemattoman määrän pst- ja it-tykkejä.

Operaatio Strachwitzit

Operaatio Strachwitzien tarkoitus oli jo mainittujen venäläisten Narvan kannaksen sillanpääasemien "Westsack" ja "Ostsack" Krivasossa tuhoaminen ja valtaaminen. Nimensä operaatiot saivat niiden johtajasta eversti (Oberst) Graf Strachwitzista. Ensimmäisessä Operaatio Strachwitzissa 26 - 31.3.1944 "Westsackin" valtaaminen onnistui ilman Tikruja, mutta Panther vaunujen apua tarvittiin venäläisten häätämisessä. Toisessa Operaatio Strachwitzissa 6 - 7.4.1944 "Ostsackin" puhdistamisessa tarvittiin Cariuksen johtamien 2.Ko/s.Pz.Abt.502:n neljän Tikrun - Leutnant Carius, Feldwebel Kerscher, Unteroffizier Gruber ja Oberfeldwebel (ylivääpeli) Zwetti - apua. Kolmannessa Operaatio Strachwitzissa tarkoitus oli kokonaan "putsata" venäläisten sillanpääasema Krivasossa. Kolmannen Operaatio Strachwitzin aikana 19 - 24.4.1944 Cariuksesta tulee ns. virkaa tekevä 2. komppanian päällikkö, kun Strachwitz erottaa yliluutnantti (Oberleutnant) von Schillerin väliaikaisesti 2. komppanian päällikkyydestä erimielisyyksien vuoksi.

Kolmannessa Operaatio Strachwitzissa Krivason sillanpääaseman taisteluissa 20.4.1944 Otto Cariuksen pitkäaikainen Tiger I Frühe musta 213 tuhoutui, kun venäläinen järeä rynnäkkötykki ISU-152 ampui sitä kaksi kertaa, ensin tornin tynnyrikupolan irti ja toisella kertaa tornin ja rungon väliin eli melko ideaaliin osumapisteeseen. Carius haavottui pahasti ja oli onnekas, että ylipäätään säilyi hengissä. Kolmas Operaatio Strachwitz keskeytettiin, kun hyökkäys jumiutui miinakenttiin ja etenkin saksalaisten oman tykistötulen keskityksen iskiessä omiin joukkoihin.

Otto Carius sai ritarinristin (Ritterkreuz des Eisernen Kreuzes aka Ritterkreuz) 122 tuhotusta panssarivaunusta 4.5.1944.

Mittlere Tiger I #217

Kapteeniksi ylennetty (Hauptmann) von Schiller toimi yhä kesäkuussa 1944 2.Ko/s.Pz.Abt.502 komentajana, jolloin Carius sai ko. komppaniasta jo tutun 1. panssarivaunujoukkueen (I.Zug) komentoonsa ja samalla järjestyksessä toisen ja viimeisen henkilökohtaisen Tiger I vaununsa. Tämä Tikru oli Mid Tiger I valkoisella numerolla 217. Vaunun värityksenä oli Dunkelgelb RAL7028 (tummankeltainen), jonka päällä oli Olivgrün RAL6003 (oliivinvihreä) raitoja. Tiger I Mid nro 217 ei ollut uusi vaunu, vaan se oli täydennysvaunu, joka oli toimitettu pataljoonaan jo tammikuussa 1944, jolloin s.Pz.Abt.502 sai yhteensä 22 täydennysvaunua. Tiger I Mittlere #217:n runkonumero todennäköisesti oli 250702 (Fgst. Nr. 250702) ja siinä oli Tiger (P):n tasainen tykkikilpi/asekilpi, Tiger I Late mallin runko ja tasaiset Tiger I Early Kgs 63/725/130 telaketjut.

Helmikuussa 1944 pataljoona sai 30 täydennysvaunua lisää, jolloin pataljoonan vahvuus nousi 71 Tiger I vaunuun eli 26 vaunua yli määrävahvuuden. Normaali raskaiden panssarivaunupataljoonien määrävahvuus oli 45 Tiger I vaunua. 71:stä Tiger I vaunusta 52 kpl:tta oli Mid Tikruja ja 19 kpl:tta Early Tikruja. Itse asiassa Cariuksen Tiger I Mid nro 217 oli myös osallistunut Narvan taisteluihin toisen vaununkomentajan alaisuudessa mustalla numerolla 217 ja tuolloin sen väritys oli Dunkelgelb RAL7028, jonka päällä oli ns. talvicamo eli "whitewash". Tällä "uudella" Mid Tiger I #217:lla Carius osallistui jatkossa taisteluihin kasvattaen voittotiliään.

24.6.1944 saksalaisten vastahyökkäyksessä Sujevon valloittamiseksi, 2.Ko/s.Pz.Abt.502 tuki hyökkäyksessä 94. Krenatöörirykmenttiä (Grenadier Regiment 94) 32. Jalkaväkidivisioonasta (32. Infanterie Division). Tuolloin venäläiset raskaat rynnäkkötykit ISU-152:t tuhoavat vääpeli Weselyn ja luutnantti Naumannin Tiikerit (Naumann kaatui) ja Cariuksen Tikru I Mid #217 sai todennäköisesti jonkun oman komppanian Tikrun 88mm tykistä vahingossa osuman tykkikilven ja tornin väliin. Cariuksen Tikru joutuu korjattavaksi panssarivarikolle 26.6.1944. Suora lainaus osumasta ja sen aiheuttamista vaurioista panssarivarikon dokumentista: "Runko No 250 702: 26 kesäkuuta 1944 Ostrov-Sujevo alueen ylämaastossa. Osuma tornin oikealla puolella vaununjohtajan kupolan kohdalla. Vaunumiehistön mukaan omien tulituksen vaikutuksesta. Vauriot: Tornin kehä lommolla. Pääaseen korkeussäädön kannatin repeytynyt irti. Kannatin vääntynyt. Useita hitsaussaumoja repeytynyt".

Koska kaikki hänen joukkueensa Tikrut olivat tuhoutuneet tai vaurioituneet - hänen oma #217 Tikrunsa, aliupseeri Löwen Tikru ja vääpeli Riehlin Tikru olivat vaurioituneet ja vääpeli Weselyn Tikru tuhottu - Carius sai neljä Tiikeriä joukkueelleen lainaksi 3.Ko/s.Pz.Abt.502:sta. Näillä lainatikruilla Carius joukkueineen osallistuu lopputaisteluhin Sujevon valloittamiseksi sekä muihin kesäkuun lopputaisteluihin. 1.7.1944 s.Pz.Abt.502 alistettiin XXXVIII. Armeijakunnan alaisuuteen (XXXVIII. Armee-Korps), joka kuului 16. Armeijaan (16. Armee). 16. Armeija puolestaan oli osa Pohjoista Maavoimien armeijaryhmää (Heeresgruppe Nord). Dünaburgissa Latviassa 3. - 7.7.1944 s.Pz.Abt.502 alistettiin II. Armeijakunnan alaisuuteen (II. Armee-Korps), joka myös kuului 16. Armeijaan (16. Armee). Tuolloin Dünaburgissa Latviassa 7.7.1944 Cariuksella oli jälleen käytössään tuttu ja turvallinen Tiger I Mid #217:nsa, jolla Carius hankki lisää vaunuvoittoja.

Malonovkan/Malinovkan/Malinavan panssaritaistelu

Malonovkan/Malinovkan/Malinavan kuuluisassa panssaritaistelussa 22.7.1944 Latviassa Otto Cariuksella oli juuri tuo Tiger I Mid:nsä valkoisella numerolla 217 ja Tiger I Early:n asekilvellä sekä Tiger I Early Kgs 63/725/130 telaketjuilla. Vaunun värityksenä oli edelleen vanha ja tuttu Dunkelgelb RAL7028, jonka päällä oli Olivgrün RAL6003 raitoja. 1.Ko ja 2.Ko/s.Pz.Abt.502 olivat tällöin yhä alistettuina II. Armeijakunnan alaisuuteen (II. Armee-Korps), mutta 3.Ko/s.Pz.Abt.502 oli alistettuna XXXXIII. Armeijakunnan alaisuuteen (XXXXIII. Armee-Korps), joka kuului, kuten II. Armeijakunta (II. Armee-Korps), 16. Armeijaan (16. Armee) ja siten Pohjoiseen Maavoimien armeijaryhmään (Heeresgruppe Nord).

Malonovka/Malinovka/Malinava on Krivanin kaupungin esikaupaunki tai pikemminkin kylä, joka sijaitsee noin 3 kilometriä koilliseen Krivanista ja noin 16 kilometriä koilliseen Dünaburgista. Krivani puolestaan sijaitsee noin 13 kilometriä koilliseen Dünaburgista. Katso Kartta 1: Krievanin kaupunki aka Krivani nimi alleviivattuna, yläpuolella Malonovkan aka Malinovkan aka Malinavan kylä ympyröitynä. Venäläiset olivat murtautuneet panssareillaan 290. Jalkaväkidivisioonan (290. Infanterie Division) linjojen läpi Lielie - Trulin tiellä ja etenivät kohti Viskia, joka sijaitsee noin 25 kilometriä koilliseen Dünaburgista. Tilanne oli saksalaisten kannalta erittäin kriittinen, joten 290. Jalkaväkidivisioona antoi s.Pz.Abt.502:n päällikölle majuri (Major) Schwanerille täysin vapaat kädet taistelutoimintaan. Katso Kartta 2: s.Pz.Abt.502 sijainti ja venäläisten hyökkäyskiilat Dunabergin alueella. 290. Jalkaväkidivisioona (290. Infanterie Division) kuului alunperin I. Armeijakuntaan (I. Armee-Korps), 16. Armeijaan (16. Armee) ja Pohjoiseen Maavoimien armeijaryhmään (Heeresgruppe Nord), mutta juuri kriittisen taistelutilanteen vuoksi 22.7.1944 se alistettiin II. Armeijakuntaan (II. Armee-Korps) eli samaan kuin missä 1.Ko ja 2.Ko/s.Pz.Abt.502 jo olivat.

Majuri Schwaner toimi nopeasti ja lähetti 1.Ko/s.Pz.Abt.502 komentajan yliluutnantti (Oberleutnant) Johannes (Hans) Bölterin (Bölter oli yksi kuuluisimmista panssarikomentajista ja -ässistä) komppaniansa kanssa torjumaan läpimurtoa. Bölter hyökkäsi komppaniansa kuudella Tikrulla Leikumiin/Leikuniin (Leikumi/Leikuni sijaitsee muutaman kilometrin kaakkoon Malonovkasta/Malinovkasta/Malinavasta), jossa odotti läpimurron suorittaneen venäläisen 41. Panssariprikaatin kahdeksan T-34/85 vaunua ja kaksi M3 Grant vaunua eli noin komppanian verran vaunuja. Näiden Leikumissa/Leikunissa olevien T-34/85 ja Grant venäläisvaunujen tarkoitus oli suojella venäläisiä saksalaisten vastahyökkäykseltä etelästä. Bölter tuhosi Tiikerillään kuusi T-34/85 vaunua kahdeksasta ja Bölterin komppanian Tiikerit kaksi M3 Grantia. Kaksi T-34/85 vaunua pakeni Malonovkaan/Malinovkaan/Malinavaan. Bölterin Tikruista kaksi vaurioitui, mutta Bölter komppaniansa kera valloitti ja varmisti Leikumin/Leikunin.

Majuri Schwaner lähetti välittömästi Bölterin jäljessä ja perässä Cariuksen johdolla 2.Ko/s.Pz.Abt.502:n Dünaburg - Rositten tietä pitkin Krivanin suuntaan. Kapteeni von Schiller toimi yhä 2.Ko/s.Pz.Abt.502 komentajana, mutta hän ei osallistunut tähän hyökkäykseen ja Carius toimi jälleen ns. virkaa tekevänä 2. komppanian päällikkönä. Carius ja Kerscher suorittivat maastotiedusteluretken Kübelwagenilla ennen hyökkäystään Malonovkaan/Malinovkaan/Malinavaan ja havaitsivat venäläisten olevan jo paikalla. Cariuksella oli kahdeksan Tikrua 2. komppaniassaan; oma Tiger I Mid #217:nsa, Kerscherin Tiger I Mid #213 ja tiettävästi luutnantti (Leutnant) Nienstedtin Tiger I Mid #215, ylivääpeli (Oberfeldwebel) Mayerin, ylivääpeli (Oberfeldwebel) Zwettin, vääpeli (Feldwebel) Weselyn, alikersantti (Unteroffizier) Wiegandin ja alikersantti (Unteroffizier) Carpaneton Tiger I Mid tankit. Carius jätti kuusi Tikruaan suojaamaan, varmistamaan, antamaan tulitukea ja tarvittaessa myös hyökkäämään, edetessään itse Tikrullaan #217 ja Kerscher Tikrullaan #213 kohti Malonovkaa/Malinovkaa/Malinavaa.

Cariuksen kiitäessä ensimmäisenä Malonovkaan/Malinovkaan/Malinavaan, Bölterin Tikruilta paenneet kaksi venäläisen 41. Panssariprikaatin T-34/85 vaunua yrittivät ampua Cariuksen. Joidenkin lähteiden mukaan Kerscher Tiger I Mid #213:llaan tuhosi ne, joidenkin lähteiden mukaan taas Carius Tiger I Mid #217:llaan tuhosi ne; ehkä totuus lienee se, että Carius tuhosi yhden niistä ja Kerscher toisen. Oli totuus miten oli, molemmat T-34/85 vaunut tuhottiin. Seuraavaksi yllätyksekseen Carius törmäsi 48. Kaartin Panssarirykmentin IS-2 vaunuun, jonka hän tuhosi.

Panssaritaistelu Malonovkassa/Malinovkassa/Malinavassa riehui noin 20 minuutista puoleen tuntiin, jonka aikana Carius ja Kerscher tuhosivat vielä yhdeksän 41. Panssariprikaatin T-34/85 vaunua ja viisi 48. Kaartin Panssarirykmentin IS-2 vaunua. Malonovkan/Malinovkan/Malinavan panssaritaistelun 22.7.1944 loppusaldo Cariukselle ja Kerscherille oli yhteensä 11 tuhottua 41. Panssariprikaatin T-34/85 vaunua ja kuusi tuhottua 48. Kaartin Panssarirykmentin IS-2 vaunua sekä vielä kuusi raskasta 122mm M1931/37 (A-19) kenttätykkiä Komintern vetovaunuineen, kuoma-autoja ynnä muuta pienempää kalustoa.

Malonovkan/Malinovkan/Malinavan tilinpäätös

Koko s.Pz.Abt.502:lle päivän 22.7.1944 tankkitaisteluiden viivan alle jääneet voittolukemat olivat yhteensä 25 tuhottua vihollisen vaunua, joista 17 oli 41. Panssariprikaatin T-34/85 vaunua (Bölter tuhosi niistä kuusi ja Carius sekä Kerscher loput yksitoista) ja kaksi oli 41. Panssariprikaatin M3 Grant vaunua (Bölterin Tikrut tuhosivat) ja joista kuusi oli 48. Kaartin Panssarirykmentin IS-2 vaunua (ilmeisesti Carius tuhosi kaikki IS-2:t). Näin ollen tuhottiin 6 T-34/85 vaunua Leikumissa/Leikunissa + 2 M3 Grant vaunua Leikumissa/Leikunissa + 11 T-34/85 vaunua Malonovkassa/Malinovkassa/Malinavassa + 6 IS-2 vaunua Malonovkassa/Malinovkassa/Malinavassa = 17 T-34/85 vaunua + 2 M3 Grant vaunua + 6 IS-2 vaunua = 25 vaunua. Vaunujen lisäksi venäläiset menettivät 6 122mm M1931/37 kenttätykkiä Komintern vetovaunuineen, kuoma-autoja ja pienempää kalustoa. Molemmat sekä 41. Panssariprikaati, että 48. Kaartin Panssarirykmentti kuuluivat venäläiseen 5. Panssariarmeijakuntaan, joka puolestaan kuului 2. Baltian Rintamaan. Katso Kartta 3: Tuhotut vaunut, keltaiset merkit ovat 17 kpl:tta T-34 vaunuja 85mm tykillä ja violetit merkit ovat 6 kpl:tta IS 2 vaunuja sekä vihreät merkit ovat 2 kpl:tta M3 Grant vaunuja. Bölterin tuhoamat kuusi T-34/85 vaunua ovat keltaiset numerot 14 - 19. Bölterin 1. Komppanian tuhoamat kaksi M3 Grant vaunua ovat vihreät numerot 11 ja 13. Cariuksen ja Kerscherin tuhoamat yksitoista T-34/85 vaunua ovat keltaiset numerot 1 - 10 ja 12. Cariuksen tuhoamat kuusi IS-2 vaunua ovat violetit numerot 20 - 25.

22.7.1944 päivän s.Pz.Abt.502:n taisteluraportti eli After Action Report aka AAR vahvistaa Malonovkan/Malinovkan/Malinavan panssaritaisteluiden em. tapahtumat ja tuhottujen vaunujen määrät, samoin kuin venäläisten 48. Kaartin Panssarirykmentin ja 41. Panssariprikaatin taisteluraportit. Jälleen kerran panssariässät Carius ja Kerscher olivat erityisen tehokkaalla toiminnallaan vieneet terän pois venäläisten hyökkäyksestä ja käytännössä tuhonneet ja pysäyttäneet 5. Panssariarmeijakunnan hyökkäyskärjen, 41. Panssariprikaatin ja 48. Kaartin Panssarirykmentin.

Kuoleman kosketus

Ollessaan ajajansa Lokeyn kanssa tiedusteluretkellä sivuvaunullisella moottoripyörällä Kosniskissa 24.7.1944, Carius joutuu väijytykseen. Cariukseen osuu useita luoteja samoin kuin Cariuksen kuljettajaan Lokeyhin. Venäläisen upseerin tullessa antamaan Cariukselle coup de grâcea, Carius onnistuu liikuttamaan päätään niin, ettei luoti osu selkärankaan, vaikka se lävistää niskan. Luutnantti Eichhornin ja ylivääpeli Göringin Tiikerit lähestyvät aluetta ja venäläiset vetäytyvät. Molemmat, sekä Lokey, että Carius evakoidaan ja he selviytyvät koittelemuksestaan hengissä. Carius on jälleen pelastunut kuin ihmeen kautta.

Otto Carius sai ritarinristiinsä tammenlehvät (Ritterkreuz des Eisernen Kreuzes mit Eichenlaub) 27.7.1944 ollessaan sairaalassa (535. Tammenlehvien saaja). Ollessaan yhä sairaalassa syyskuussa 1944, Carius saa neljännen tason panssarihyökkäysmerkin yli 75 panssaritaistelusta (4. Stufe: Panzerkampfabzeichen mit Einsatzzahl 75) sekä kultaisen haavoittumismerkin (Verwundetenabzeichen in Gold).

Metsästystiikerit

Elokuussa 1944 Carius ylennetään yliluutnantiksi (Oberleutnant) ja hänet määrätään tammikuussa 1945 Tiikeritäydennyspataljoonaan (Tiger-Ersatz-Abteilung) Padenborniin. Helmikuussa 1945 Carius nimitetään 2.Kompanie/schwere Panzerjäger-Abteilung 512 eli Raskaan Panssarinmetsästyspataljoonan 2. komppanian päälliköksi. Cariuksen johtamassa Kompanie Carius eli komppania Cariuksessa (2.Ko/s.Pz.Jäg.Abt.512) oli 10 kpl:tta Jadgtigereitä ja ne olivat merkityt seuraavasti: Y1, Y2, Y3, Y4, Y5, Y6, Y7, Y8, Y9 ja Y10, joista luonnollisesti Cariuksen vaunu oli Y1. Cariuksen Jagdtigerit eli Metsästystiikerit olivat saksalaisten perinteisessä tricamomaalauksessa telapyöriä myöten. Komppania Carius operoi pilkottuna eli melko lailla yksittäisinä vaunuina LIII. Panzer Korpsin eli LIII. Panssariarmeijakunnan suorassa alaisuudessa sen laajalla toiminta-alueella Siegenistä Ergsteen.

Cariuksen komppania ja kapteeni Albert Ernstin johtama 1.Ko/s.Pz.Jäg.Abt.512 eivät koskaan kohdanneet, eivätkä taistelleet yhdessä. Ernst toivoi, että Carius olisi komppanioineen päässyt Ergstenistä Iserlohniin ja pataljoonan kaksi Jagdtiger komppaniaa olisivat taistelleet yhdessä kokonaisuutena. Näin ei kuitenkaan koskaan käynyt, vaan tapahtumat vyöryivät omaa tahtiaan. Lopulta Carius komppanioineen (4 kpl:tta Jadgtigereitä jäljellä) taisteli menestyksekästä torjuntataistelua Waldenausta, Unnan kähinöiden kautta Ergsteen. Huhtikuussa 1945 Carius saa korkeimman viidennen tason panssarihyökkäysmerkin yli 100 panssaritaistelusta (5. Stufe: Panzerkampfabzeichen mit Einsatzzahl 100). Carius komppanioineen antautui USA:n armeijalle 15.4.1945 Ergstessä ja amerikkalaiset vapauttivat hänet vankeudesta jo 21.05.1945.

Tiikerin kohtalo

5.1.1945 schwere Panzer-Abteilung 502 uudelleennimetään käskyllä schwere Panzer-Abteilung 511:ksi aka s.Pz.Abt.511:ksi eli 511. Raskaaksi Panssarivaunupataljoonaksi. Mikä sitten oli Otto Cariuksen Tiger I Mittlere numero 217:n kohtalo?

Tikru nro 217 jatkoi tiettävästi taisteluaan miltei hamaan loppuun saakka lukuisissa taisteluissa mm. Dünaburgissa, Roskiskisissa, Schönburgissa, Bauskessa, Riikan ja Memelin sillanpäissä ja Norgaussa. Vääpeli Köstleristä (Köstler toimi Unteroffizierina Cariuksen Tiger I Earlyssä ajajana) tuli Tiger I Mittlere #217 vaunun seuraava ja samalla viimeisin komentaja heti heinäkuun lopulla 1944, Cariuksen haavoittumisen jälkeen. Voitaneen syystäkin todeta, että Tiger I Mid nro 217 kantoi vertauskuvannollisesti itärintaman taisteluiden merkit panssaroinnissaan.

Tiger I Mittlere numero 217 lienee ollut s.Pz.Abt.502:n viimeinen Tiikeri, joka saavutti menestystä venäläisiä vastaan. Frische Nehrungissa Puolassa, 26 - 27.4.1945, Köstlerin komennossa Tikru #217 tuhosi vielä tuona kahden päivän aikana 16 T-34/85 vaunua, kaksi IS-2 vaunua, yhden KV-1 vaunun ja yhden M4 Sherman vaunun eli kaikenkaikkiaan yhteensä 20 panssarivaunua. 27.4.1945 miehistön ollessa lepotauolla, vaunu yhtäkkiä räjähti. Räjähdyksen syy lienee ollut sabotaasi, vaunun miehistö kuitenkin selviytyi vammoitta. Tiger I Mittlere numero 217:n erittäin ansiokas taival oli päättynyt.

Tiikeripataljoonien menestyksestä

Schwere Panzer-Abteilung 502/schwere Panzer-Abteilung 511 oli toiseksi menestynein Tiikeripataljoona schwere Panzer-Abteilung 503/Feldherrnhalle Tiikeripataljoonan jälkeen. S.Pz.Abt.503/FHH tuhosi operatiivisen uransa aikana 1700+ panssarivaunua ja 2000+ tykkiä. S.Pz.Abt.503/FHH menetti yhteensä 252 Tiger I ja Tiger II vaunua ja yksikön voittotappiosuhde oli 6,75+:1. Puolestaan s.Pz.Abt.502/s.Pz.Abt.511 tuhosi operatiivisen uransa aikana 1400+ panssarivaunua ja 2000+ tykkiä. S.Pz.Abt.502/s.Pz.Abt.511 menetti yhteensä 107 Tiger I ja Tiger II vaunua ja yksikön voittotappiosuhde oli 13,08+:1. Näin ollen s.Pz.Abt.502/s.Pz.Abt.511:n voittotappiosuhde oli kuitenkin parempi kuin s.Pz.Abt.503/FHH:n; ainoastaan 13./Panzer-Regiment Grossdeutschlandin (13. Komppania Panssarirykmentti Suursaksa), joka oli Tiger I panssarivaunukomppania voittotappiosuhde oli parempi 100 tuhotulla vaunulla ja kuudella tappiolla eli 16,67:1.

Kaikkien Tiikeriyksiköiden, mukana molemmat sekä Tiger I että Tiger II vaunut, yhteenlaskettu voittotappiosuhde oli 5,76+:1. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että yhtä tuhottua Tiger I tai Tiger II vaunua vastaan vastustaja menetti pyöristettynä hieman ylöspäin noin kuusi omaa vaunua. Tunnettu sanonta, että vähintään viisi Sherman vaunua tarvittiin yhden Tiikerin tuhoamiseen ei siis ole myytti vaan alaspäin pyöristetty tilastollinen fakta. Itse asiassa puhtaasti taistelutilanteiden yhteenlaskettu voittotappiosuhde Tiger I ja Tiger II vaunuilla oli 11,71+:1. Keskimääräinen voittotappiosuhde Tiger I:n ja Shermanin/T-34:n välillä oli noin 8 - 10 tuhottua Shermania/T-34:sta yhtä Tiger I:stä kohti. IS-2/Sherman Firefly vaunuja vastaan Tiger I:n voittotappiosuhde oli neljä tuhottua IS-2/Sherman Firefly vaunua yhtä Tiger I:stä kohti. Käytännössä todellinen Tiger I vaunu vastaan Sherman/T-34/IS-2/Sherman Firefly vaunu voittotappiosuhde oli jopa viisinkertainen em. lukuihin nähden, koska pääosa Tiger I tappiosta johtui joko teknisistä vioista tai ilma-aseen vaikutuksesta. Siten realistinen Tiger I versus Sherman/T-34 voittotappiosuhde oli liki 40 - 50:1 ja puolestaan Tiger I versus IS-2/Sherman Firefly oli liki 20:1.

Tiger I ja Tiger II vaunut tuhosivat yhteensä yli 9850 vastustajan vaunua, tappioiden ollessa 1709 tuhottua Tiger I ja Tiger II vaunua. Tuhoutuneista Tiger I ja Tiger II vaunuista ainoastaan 841 kpl:tta tuhottiin taisteluissa, loput 868 joko tuhottiin itse tai ne tuhoutuivat jostain muusta syystä; ei kuitenkaan vihollisvaikutuksesta. Täten suurin osa tuhoutuneista Tiger I ja Tiger II vaunuista ei tuhoutunut vihollisvaikutuksesta. Toki täytyy muistaa, että Sturmgeschütz (StuG) rynnäkkötykkien eri variaatioilla tuhottiin ainakin yli 20000, mahdollisesti jopa yli 25000 vastustajan vaunua, mutta toisaalta myös StuG:ja tuhottiin todella paljon yli 7000.

Venäläiset menettivät Toisessa Maailmansodassa vuosina 1941 - 45 yhteensä noin 97000 panssarivaunua/rynnäkkötykkiä/panssarintorjuntavaunua/telatykkiä (pelkästään noin 42000 T-34 vaunua). Venäläiset valmistivat Toisen Maailmansodan aikana ja sitä ennen yli 106000 panssarivaunua/rynnäkkötykkiä/panssarintorjuntavaunua/telatykkiä.

Puolestaan saksalaiset valmistivat Toisen Maailmansodan aikana ja sitä ennen yhteensä noin 50500 panssarivaunua/rynnäkkötykkiä/panssarintorjuntavaunua/telatykkiä/IT-vaunua, joista vajaat 22000 oli ns. moderneja panssarivaunuja Panzer III:sia, Panzer IV:sia, Panthereita, Tiger I:siä ja Tiger II:sia ja joista vajaat 12000 oli eri Sturmgeschütz variaatioita (III, IV, StuH). Loput yli 16000 olivat Panzer I:siä, Panzer II:sia, Panzer 35/38(t):tä sekä rynnäkkötykkejä/panssarintorjuntavaunuja/telatykkejä/IT-vaunuja, kuten esim. Bisoneita, Sturmpanzer IV:sia, Sturmtigereitä, Grillejä, Mardereita, Hetzereitä, Hornissejä, Jagdpanzer IV:sia, Ferdinand/Elefantteja, Jagdpanhereita, Jagdtigereitä, Wespeja, Hummeleita, Möbelwageneita, Wirbelwindeja ja Ostwindejä. Saksalaiset menettivät vuosina 1939 - 45 karkeasti vajaat 23600 panssarivaunua ja vajaat 10500 ryn.tyk:ä/pstv:a mukaanlukien telatykit.

USA:n tappiot Euroopassa olivat (European Theater of Operations = ETO) heti maihinnousun 6.6.1944 jälkeen sodan loppuun saakka hieman vajaat 7500 psv:a/ryn.tyk:ä/pstv:a mukaanlukien telatykit. Vastaavasti USA:n tappiot Afrikassa ja Välimeren alueella (Mediterranean Theater of Operations = MTO) olivat hieman yli 850 psv:a/ryn.tyk:ä/pstv:a mukaanlukien telatykit. Näin ollen USA:n kokonaistappiot saksalaisia (ja osittain italialaisia) vastaan olivat karkeasti hieman yli 8350 psv:a/ryn.tyk:ä/pstv:a/telatykkiä Afrikassa, MTO:lla ja ETO:lla. USA valmisti WWII aikana ja sitä ennen yli 102000 panssarivaunua/rynnäkkötykkiä/panssarintorjuntavaunua/telatykkiä.

Iso-Britannian vastaavat tappiolukemat aikajänteellä 1940 - 45 olivat vajaat 16000 psv:a/ryn.tyk:ä/pstv:a/telatykkiä, kun taas valmistusluvut olivat vajaat 33000 psv:a/ryn.tyk:ä/pstv:a/telatykkiä. Ranskan tappiot olivat vuosina 1940 - 45 olivat vajaat 2500 psv:a/ryn.tyk:ä/pstv:a/telatykkiä. Sodan alussa 1939 - 40 Ranska ehti valmistaa hieman yli 6000 psv:a/ryn.tyk:ä/pstv:a/telatykkiä.

Joten pääliittoutuneet valmistivat suurinpiirtein noin 247000 psv:a/ryn.tyk:ä/pstv:a/telatykkiä saksalaisten noin 50500 psv:a/ryn.tyk:ä/pstv:a/telatykkiä vastaan eli noin suhteessa 4,89:1. Puolestaan kaikkien psv:n/ryn.tyk:n/pstv:n/telatykkien yhteenlaskettu karkea voittotappiosuhde 3,65 oli saksalaisten eduksi noin 124000 tuhotulla psv:lla/ryn.tyk:lla/pstv:n/telatykillä versus 34000 tuhottua psv:a/ryn.tyk:ä/pstv:a/telatykkiä.

Lukujen tarkoitus on antaa lähinnä suuripiirteistä kuvaa siitä, millaista panssariylivoimaa vastaan saksalaiset panssareillaan taistelivat. Tiger I ja Tiger II vaunut pärjäsivät voittotappiosuhteellaan 5,76+:1 kerrassaan erinomaisesti ja jokatapauksessa WWII:ssa Tiger I ja Tiger II vaunujen voittotappiosuhde oli kirkkaasti ja ylivoimaisesti minkä tahansa maan panssarivaunujen/rynnäkkötykkien/panssarintorjuntavaunujen jne…paras.

Sodan jälkeen

Sodan jälkeen Carius ryhtyi apteekkariksi ja perusti menestyksekkään apteekin nimeltään Tiger Apotheke. Otto Carius elää, mutta on siirtynyt eläkkeellä; hänen apteekkinsa on edelleen toiminnassa. Otto Cariuksella oli tiettävästi 150+ tuhottua vaunua, hänen toimiessaan vaununjohtajana Tiger I:llä s.Pz.Abt.502:ssa ja komppanianpäällikkönä Jagdtiger:lla s.Pz.Jg.Abt.512:ssa. Cariuksen taistelutoverilla Albert Kerscherillä oli tiettävästi 100+ tuhottua vaunua (107 ei vahvistettua), hänen toimiessaan vaununjohtajana Tiger I:llä s.Pz.Abt.502:ssa. Johannes (Hans) Bölterillä puolestaan oli tiettävästi 144 tuhottua vaunua (150 ei vahvistettua), hänen toimiessaan vaununjohtajana ja komppanian päällikkönä Tiger I:llä s.Pz.Abt.502:ssa.

Sodan jälkeen Carius kiitti menestyksestään erityisesti pitkäaikasta taistelutoveriaan Oberfeldwebel Albert Kerscheriä (ritarinristillä palkittu), Unteroffizier Heinz Krameria (joka oli toiminut molempien Cariuksen Tiikereiden, Tiger I Early #213:n ja Tiger I Mid #217:n ampujana ja toimi myöhemmin Tiikerivaununjohtajana, ritarinristillä palkittu ja 50+ tuhottua vaunua - kaatui tammikuussa 1945), major Willy Jähdeä (joka oli Cariuksen mielestä paras s.Pz.Abt.502:n komentaja, ritarinristillä palkittu) ja Hauptmann Johannes (Hans) Bölteriä (1.Ko/s.Pz.Abt.502 komentaja, ritarinristillä tammenlehvien kanssa palkittu).

Otto Carius, syntynyt 27.5.1922, on voitoillaan suurinumeroisin yhä elossa oleva panssarituhooja. Lisätietoa Otto Cariuksesta löytyy laatikkoarvostelun video- ja web-linkeistä.

Pienoismallisarjaan liittyvät videot historiallisista Narvan ja Malonovkan/Malinovkan/Malinavan taisteluista 1944:

Greatest Tank Battles - The Battle for the Baltics - Kohtuullisen hyvä video Baltian tankkitaisteluista, kannattaa katsoa. Noin ajassa 9:35 alkaa Otto Cariuksen Narvan taistelu 17.3.1944 (valkoista väriä Dunkelgelb RAL7028 päällä, Early Tiger I musta numero 213; Mid Tiger I musta numero 217 oli toisella vaunukomentajalla) ja noin ajassa 19:40 alkaa Otto Cariuksen Malonovkan/ Malinovkan/ Malinavan taistelu 22.7.1944 (Olivgrün RAL6003 raitoja Dunkelgelb RAL7028 päällä, Mid Tiger I valkoinen numero 217): www.youtube.com/watch?v=eFm3YF-s-Ro
Narvan taistelu omassa videossaan. Greatest Tank Battles - Battle of Narva, March 1944: www.youtube.com/watch?v=DrOTNOoO0HY
Pieni videopätkä Malonovkan/Malinovkan/Malinavan taistelusta 22.7.1944. Greatest Tank Battles | Tiger vs IS-2: www.youtube.com/watch?v=QYW4Q6D-q_c

Otto Carius:
www.achtungpanzer.com/gen4.htm
en.wikipedia.org/wiki/Otto_Carius
fi.wikipedia.org/wiki/Otto_Carius
historywarsweapons.com/otto-carius/
www.ritterkreuztraeger-1939-45.de/Infanterie/Heer-Startseite.htm
www.tiger-apotheke.de/index.php?option=com_frontpage&Itemid=1
Hayao MIYAZAKI:n englanniksi käännetty loistava ja humoristinen sarjakuva Cariuksen Narvan taistelusta. Carius Comic. This is an unauthorized fan scanlation. The original work is copyright 1998-1999 by Hayao MIYAZAKI, Model Graphix/Dai Nippon Kaiga, and/or other appropriate copyright holders.: mangascanlations.kommiekomiks.com
Albert Kerscher:
www.military-art.com/mall/profiles.php?SigID=1226
Johannes (Hans) Bölter:
en.wikipedia.org/wiki/Johannes_B%C3%B6lter
www.ritterkreuztraeger-1939-45.de/Infanterie/B/Bo/Boelter-Johannes.htm
Hyazinth Graf Strachwitz von Groß-Zauche und Camminetz:
www.fprado.com/armorsite/tiger1_in_action.htm
www.achtungpanzer.com/gen11.htm

Tiger I tekniikkaa ja ominaisuuksia:

Valmistaja: Päävalmistaja Henschel & Sohn AG ja Krupp AG valmisti tornin pääaseineen
Hinta: Tiger I:n valmistus maksoi n. 250000 silloista valtakunnan markkaa eli Reichsmark (RM). On myös esitetty laskelmia, että lopullinen Tiger I vaunun valmistuskulu olisi ollut peräti 300000 RM:ää. Yhdellä Tiikerin hinnalla olisi saanut melkein kuusi (tai jopa seitsemän) Bf 109G-6 hävittäjää - Bf 109G-6:n valmistushinta oli n. 43000 RM:ää. Nykyarvona 1 RM vastaa karkeasti noin 5 € eli Tiikerin valmistus maksaisi nykyhintana 1,25 miljoonaa euroa (tai 1,5 miljoonaa euroa). Vertailun vuoksi Leopard 2 A 4 vaunun ostohinta oli n. 500000€, joten Tiger I vaunun pelkkä valmistushinta oli karkeasti noin 2,5 kertainen (tai jopa kolminkertainen) Leo 2:n ostohintaan nähden.
Paino: Kuljetuspaino 51,9 metristä tonnia (tn) ja taistelupaino 56,9 metristä tonnia (tn).
Miehistö: 5 henkilöä, johtaja tornissa vasemmalla takana, ampuja tornissa vasemmalla edessä, lataaja tornissa oikealla takana, ajaja rungossa vasemmalla edessä ja radisti/ala-kk-ampuja rungossa oikealla edessä. Kaikilla muilla paitsi lataajalla oli sisäisen puhelulaitteen eli intercomin liitäntä. Lataajan intercomin puuttumisen vuoksi komentaminen tuotti joskus vaikeuksia vaununjohtajan tähystäessä avoimesta luukusta. Ergonomisesti Tiger I tarjosi miehistölle hyvin riittävät tilat, poislukien vaununjohtajan tila, joka oli hieman ahdas. Vaununjohtajalla oli alunperin kupuna ns. korkea tynnyrikupoli, jossa tähystys kaikkiin suuntiin tapahtui panssarilasilla suojattujen tähystysrakojen kautta ja luukku jäi avattuna pystyasentoon. Helmikuuhun 1944 asti johtajan kuvussa oli maalin suunnan määrittämiseksi liikkuva 12 tunnin "kellonaika" osoitinrengas, joka osoitti suunnan suhteessa tornin asentoon ja helpotti sekä nopeutti ampujalle annettavia maalinosoituksia. Heinäkuusta 1943 alkaen Tiger I vaunuihin uuden tornimallin kera asennettiin uusi valettu matala johtajan kupu, jossa tähystysraot oli korvattu kulmapeileillä ja luukku avautui vaakatasossa.
Radiot: Radistilla/ala-kk-ampujalla oli standardi 10 watin Fu.5. ultralyhytaaltolähetin ja - vastaanotin aka Ultra Kurtz Welle Sender und Empfänger sekä standardi Fu.2. ultralyhytaaltovastaanotin aka Ultra Kurtz Welle Empfänger. Molemmat radiolaitteet käyttivät samaa 2 metrin mittaista piiska-antennia, joka oli sijoitettu vaunun rungon oikealle puolelle taakse.
Kriittiset mitat: Pituus tykki eteenpäin 8,240 m, tykki taaksepäin 8,350 m ja ilman tykkiä 6,200 m. Tykin kokonaispituus suujarruineen 5,316 m ja tykin putken pituus 4,928 m eli 56 kaliiperia. Tykin pituus eteenpäin rungosta 2,040 m. Kokonaisleveys suojalevyillä 3,705 m, leveys taistelutelojen kohdalta 3,560 m, leveys kuljetustelojen kohdalta 3,150 m ja akselileveys 2,822 m. Korkeus uudella vaununjohtajan valukuvulla 2,880 m ja vanhalla tynnyrikupolilla 3,000 m. Tornin ulkohalkaisija 1,920 m, tornin sisähalkaisija 1,800 m ja sisähalkaisija käytännössä käyttötilan mukaan 1,790 m. Torni oli muodoltaan symmetrinen "hevosenkenkä" aina heinäkuuhun 1943 asti, jolloin aloitettiin valmistaa epäsymmetristä "hevosenkenkä" tornia. Epäsymmetrisen tornin ansiosta tykin keskilinja saatiin yhdenmukaiseksi tornin keskilinjan kanssa. Tulituskorkeus 2,195 m (tykin putken keskilinja).
Bensiinimoottori: 21 litran (21353 cm³) vesijäädytteinen V-12 Maybach HL 210 P 45, 650 metristä PS (Pferdestärke)/hv (hevosvoimaa) @ 3000 rpm eli r/min; runkonumeroon (Fgst. Nr.) 250250 saakka. 23 litran (23880 cm³) vesijäädytteinen V-12 Maybach HL 230 P 45, 700 metristä PS (Pferdestärke) )/hv (hevosvoimaa) @ 3000 rpm eli r/min; alkaen runkonumerosta (Fgst. Nr.) 250251.
Tehopainosuhde taistelupainolla: Maybach HL 210 P 45 moottorilla 11,4 hv/tn ja Maybach HL 230 P 45 moottorilla 12,3 hv/tn.
Vaihteisto: Olvar 40 12 16 hydraulisesti ohjattu käsin esivalittava vaihteisto, 8 vaihdetta eteen ja 4 taakse.
Ohjaus: Henschel L600C; ohjauspyörän välityksellä käytettävä portaaton monisädeohjaus eli regeneratiivinen kaksisädeohjaus, jota tukevat tavanomaiset sauvoilla käytettävät ohjauskytkimet/jarrut. Ohjaussuhde oli 1:2,8 ja jarrut olivat mekaanisesti toimivat levyjarryt. Tiikeri oli em. ohjauksen vuoksi kevyt, helppo ja tarkka hallita.
Telat ja telapaine: Taistelutelojen Kgs 63/725/130 leveys 725 mm ja telapaine 1,03 kg/cm³; 130mm pitkiä kaksiharjaisia telakenkiä 96 kpl:tta per tela. Kuljetustelojen Kgs 63/520/130 leveys 520 mm ja telapaine 1,43 kg/cm³. Telojen kosketuspituus 3,605 m. Huom! Tiger I vaunua voitiin kuljettaa rautateillä vain Ssyms-erikoisrautatievaunukalustolla, johon kuljetustelat olivat yleensä varastoituja.
Jousitus: Vääntösauvajousitus eli ns. transverse torsion bars. Iskunvaimentimet molempien puolien ensimmäisessä ja viimeisessä akselissa eli molempien sivujen 1. ja 8. akseli, joiden kohdalla rungossa on myös vääntösauvojen liikkeen rajoittimet eli stopparit. Vasemmalla eli ajajan puolella vääntösauvat ovat käännetty eteenpäin ja oikealla eli runko-kk-ampujan/radistin puolella taaksepäin tilan säästämiseksi.
Telakoneisto: 8 itsenäisesti jousitettua limittäin porrastettua akselia per sivu eli yhteensä 16 akselia. Jokaisessa akselissa oli kolme 800 mm halkaisijan (800 x 75 mm) telapyörää eli 24 per sivu ja yhteensä 48 telapyörää. Helmikuussa 1944 terästelapyörien tullessa käyttöön uloimmat pyörät poistettiin/jätettiin pois, joten joka akselissa oli vain kaksi telapöyrää eli 16 per sivu ja yhteensä 32 telapyörää. Vetopyörät olivat edesssä ja niissä oli 10 puolaa ja 20 hammasta. Johtopyörät olivat takana ja niissä oli kaksinkertainen telojen kiritysmekanismi. Telakoneisto jakoi painon tasaisesti ja mahdollisti hyvän alustan ajomukavuuteen, tähystykseen ja ampumiseen. Erityisesti "vanhaan" kolmen pyörän per akseli telakoneistoon pakkautuva lumi tai lieju jäätyessään saattoi tehdä vaunusta lähes liikuntakyvyttömän. Samoin jyrkissä käännöksissä edessä oleva vetopyörä saattoi aiheuttaa telan kiipeämisen vetopyörän hampaille telakoneistoon pakkautuvan maamassan takia. Tällöin telojen jännitys oli niin suuri, että tela piti polttoleikata poikki. Telakoneisto ei kestänyt pitkiä marsseja suurella nopeudella (40 - 45 km/h) ja telapyörien kulutus oli erityisesti kesäoloissa suuri. Tilanne parantui merkittävästi helmikuussa 1944, jolloin telapyörät kumitelarenkailla (Gummibandagen mit dem alten Laufwerk) korvattiin terästelapyörillä (Stahlrollen/Stahlbandagen mit neuem Laufwerk). Tiger I vaunun terästelapyörissä kumivaimennus oli sijoitettu renkaan ja telapyörän kiekkojen väliin.
Suorituskyky: Maksiminopeus tiellä 45 km/h @ 3000 rpm ja normaali nopeus tiellä 38 km/h @ 2500 rpm. Pitkäkestoinen marssinopeus tiellä 20 km/h ja maastossa 15 km/h. Peruutusnopeus n. 10 km/h. Tomintasäde tiellä n. 100 - 120 km ja maastossa n. 60 - 80 km. Polttoainesäiliön tilavuus n. 534 l. Polttoaineen normikulutus tiellä n. 500 - 534 l per 100 km eli 5 - 5,34 l per km ja maastossa n. 900 - 935 l per 100 km eli 9 - 9,35 l per km. Maavara 47 cm, kaivannon ylityskyky 2,300 m, esteen ylityskyky 80 cm, nousukyky 35°, sivukallistus 20°, kahlauskyky runkokahlauksella 1,200 m, kahlauskyky tornikahlauksella 1,600 m ja sukellusvarusteilla syväkahlauksella 4,000 m.
Panssarointi: Tiger I:n panssari oli valssattua homogeenista panssarilevyä (RHA = Rolled Homogeneous Armor), jonka kovuus Brinellin kovuusasteikolla, BHN, vaihteli välillä 255 - 335. Robert D. Livingstonin ja Lorrin Rexford Birdin mittavan panssaroinnin tutkimustyön tulosten mukaan Tiger I:n panssaroinnin laatu oli koko WWII:n paras. Livingstonin ja Birdin johtopäätöksiä tukevat USA:n Aberdeen Proving Groundsin ja Iso-Britannian Royal Armoured Corpsin jo sodan aikana tehdyt testit. Saksalaiset päätyivät käytännössä samoihin tuloksiin Kummersdorfin testeissä. Panssarointi, kulmat asteissa vaakatasosta (horisontaalisesti) mitattuina: Rungon pohja on 26 mm @ 0° (vaakataso) 335 BHN, runko edestä alhaalta 63 mm @ 27° 265 BHN ja takaa alhaalta 63 mm @ 40° 265 BHN, rungon sivut alhaalla 63 mm @ 90° (pystysuora) 265 BHN, rungon etulevy 102 mm @ 65° 265 BHN, rungon takalevy 82 mm @ 81° 255 BHN, rungon etukansi 61 mm @ 10° (miltei vaakataso) 265 BHN, rungon etulevy ns. driver's front plate ajajan (ja radistin) kohdalla 102 mm @ 81° 265 BHN, rungon sivut 82 mm @ 90° (pystysuora) 255 BHN, rungon päällys 26 mm @ 0° (vaakataso) 335 BHN, tornin etuosa 100 mm @ 80° 265 BHN, tornin sivut ja takaosa 82 mm @ 90° (pystysuora) 255 BHN, tornin katto 26 mm @ 0 - 9° (miltei vaakataso) 290 BHN, alkaen maaliskuusta 1944 tornin katto 40 mm @ 0 - 9° (miltei vaakataso) 290 BHN, alkaen toukokuusta 1944 kaksiosainen tornin katto 40 mm @ 0 - 9° (miltei vaakataso) 290 BHN ja ase/tykkikilpi 120 mm @ 90° (pystysuora) 280 BHN.
Aseistus, pääase: 8,8 cm (Acht-komma-acht Zentimeter) KwK 36 L/56 panssarivaunukanuuna kaliiperissa 88 mm 56 kaliiperin putken pituudella, jossa on 32 oikealle kääntyvä rihlaa jyrkkenevällä rihlannousulla 1 kerroksesta per 45 kaliperia putken alussa 1 kierrokseen per 30 kaliiperia putken päässä. Tykissä on puoliautomaattinen kiilalukko pystysuunnassa liikkuvalla sulkukappaleella. Pääseen tähtäimenä oli 2,5 kertaa suurentava binokulaarinen tähtäinkaukoputki Zeiss TZF 9b 25° näkökentällä symmetrisessä "hevosenkenkä" tornissa heinäkuuhun 1943 asti ja epäsymmetrisessä "hevosenkenkä" tornissa maaliskuuhun 1944 asti. Tuolloin maaliskuusta 1944 alkaen tähtäinkaukoputki vaihtui monokulaariseksi tähtäinkaukoputkeksi Zeiss TZF 9c:ksi, jossa oli sekä 2,5 kertainen suurennus 28° näkökentällä, että 5 kertainen suurennos 14° näkökentällä. Tykin korotusalue oli -6,5° - +17° ja suuntaus tapahtui käsipyörästä. Torni suunnattiin sivusuunnassa hydraulisuuntauksella, joka sai voimansa pääakselilta. Ampuja käytti hydraulisuuntausta jalalla painettavalla keinukytkimellä. Hienosuuntaus suoritettiin tarvittaessa käsipyörällä ja vaununjohtajalla oli myös apukäsipyörä, jolla hän kykeni auttamaan ampujaa. Tornin kääntönopeus riippui moottorin kierrosluvusta ja oli nopeimmillaan 6°/sek, jolloin täyteen 360° pyörähdykseen kului tasan 60 sekuntia aikaa. Tykissä oli suujarru ja tykin rekyylipituus oli 58 cm. Pääaseeseen ammuksia oli alunperin yhteensä 92 kpl:tta. Torniuudistuksen yhteydessä heinäkuussa 1943 pääaseen a-tarvikemäärä saatiin korotettua 120 kranaattiin. Jo ennen Kurskia useiden Tiikereiden torneihin tehtiin pieniä muutoksia, jotta n. 120 ammusta saatiin mahtumaan vaunuun. Jokatapauksessa Mid ja Late Tiger I vaunuissa pääaseen a-tarvikemäärä oli pääsääntöisesti 120 ammusta yleisesti ilmoitetun 92 ammuksen sijaan. Panssarivaunukanuunan kranaatin mitat olivat 88 x 571R mm (88 mm oli projektiilin halkaisija, 571 mm hylsyn pituus ja R = Rimmed tarkoittaa laippakantaa hylsyssä). A-tarvikkeita oli viittä eri tyyppiä Tiger I:n KwK 36 L/56 panssarivaunukanuunalle: 1) 9,65 kg:n Panzergranate 8,8 cm KwK 36 eli Pzgr. 8,8 cm KwK 36 tai virallisesti Sprengladung der 8,8 cm Panzergranate eli Sprldg.d. 8,8 cm Pzgr. (APC(HE) = Armor Piercing Capped (High Explosive) eli peruspanssarinläpäisyammus 134 gramman TNT plus 34 gramman Nitropenta räjähteellä ja valojuovapanoksella), joka käytännössä heti korvattiin tehokkaammalla ja paremmin läpäisevällä Pzgr. 39:llä. 2) 10,2 kg:n Panzergranate 39 eli Pzgr. 39 (APCBC(HE) = Armor Piercing Composite Ballistic Capped Shot (High Explosive) eli panssarinläpäisyammus 64 gramman heksogeeniräjähteellä ja valojuovapanoksella), joka oli yleisin Tiger I:n panssarinläpäisyammus, 3) 7,3 kg:n Panzergranate 40 eli Pzgr. 40 (APCR = Armor Piercing Composite Rigid eli kevyt, mutta tungsten aka volframi ytimellä oleva panssarinläpäisyammus), jota käytettiin erityisesti Itärintamalla raskaita venäläisiä vaunuja (KV-1, KV-2, KV-85, IS-1 ja IS-2) ja rynnökkötykkejä (SU-100, SU-122, SU-152, ISU-122 ja ISU-152) vastaan ja 4) 7,65 kg:n Granate 39 Hohlgranate eli Gr. 39 HL (HEAT = High Explosive Anti-Tank eli onteloammus), erittäin vähän käytetty ammustyyppi, joka kompensoi sirpalekranaattia silloin, kun sirpalekranaattia ei syystä tai toisesta ollut saatavilla ja jota käytettiin lähinnä ei-panssaroituja maaleja vastaan, kuten kuorma-autot ja 5) 9,0 kg Schwere Sprenggranate Patronen L/4.5 eli Sch.Sprgr. L/4.5 (hyvin yleisesti käytössä ollut sirpalekranaatti 1 kg TNT gramman räjähteellä), joka oli Tiger I vaunun ainoa sirpalekranaattityyppi. Pääosin käytössä olivat Pzgr. 39, Sch.Sprgr. L/4.5 ja Pzgr. 40. Tykin ominaisuudet vaunun painon kanssa tekivät vaunusta erittäin tasaisen ja tarkan ammunta-alustan.
Aseistus, konekiväärit: Oikealla puolella tornissa oli pääaseen suuntainen (koaksaalinen) 7,92 mm (7,92 x 57 mm) MG 34 konekivääri. Konekiväärin tähtäämiseen käytettiin pääaseen tkp:tä eli joko Zeiss TZF 9b:tä tai Zeiss TZF 9c:tä. Luonnollisesti koro- ja sivusuuntaus oli sama kuin pääaseessa. Vaununampuja ampui vaunukanuunalla ja koaksaalisella konekiväärillä. Vaunun rungossa oikealla puolella oli toinen 7,92 mm (7,92 x 57 mm) MG 34 konekivääri Klugelblende 100 nivelpallossa, jota käytti radisti/ala-kk-ampuja. Nivelpallossa olevan MG 34 konekiväärin korotusalue oli -10° - +20° ja sivusuuntausalue 30° eli 15° sekä oikealle, että vasemmalle. A-tarvikemäärä kahdelle konekiväärille oli n. 4500 - 4800 patruunaa. Heinäkuun 1943 epäsymmetrisestä "hevosenkenkä" tornista alkaen, voitiin vaununjohtajan matalan valukupolan rengasjalustaan asentaa kolmas 7,92 mm (7,92 x 57 mm) MG 34 konekivääri ilmatorjuntaa varten. Tällöin a-tarvikemäärä nousi yhteensä 5700 patruunaan kolmelle konekiväärille.
Muu aseistus ja ammunnanhallintalaitteet: Jokaisella vaunumiehistön jäsenellä oli henkilökohtaisena aseena joku saksalainen itselataava pistooli, kuten esim. 9 mm Walther P-38 tai Parabellum 08, 7,65 mm Walther PP/PPK tai Mauser 1914/HSc tai Sauer 38H. Vaunun tornissa oli lisäksi yksi 9 mm MP 40 konepistooli, jolle oli 192 patruunaa. Elokuussa 1942 molemmille puolille tornin etuosaa asennettiin kolmiputkiset sisältä laukaistavat 90 mm NbK 39 suojasavunheittimet. Kesäkuussa 1943 suojasavunheittimien asennus lopetettiin ja ne yleensä poistettiin Tiikereistä. Joulukuussa 1942/tammikuussa 1943 vaunujen runkoon molemmille puolille runkoa asennettiin viisi sisältä laukaistavaa pientä sirpalemiinalaukaisijaa eli S-Minen. Rungon vasemmalla puolella oli kolme S-Minen putkea, joista kaksi oli rungon kulmissa ja kolmas tornin vasemman kulman kohdalla sekä rungon oikealla puolella kaksi rungon kulmissa. Lokakuussa 1943 sirpalemiinalaukaisijoiden asennus lopetettiin ja ne yleensä poistettiin Tiikereistä. Maaliskuussa 1944 alettiin vaunujen torniin asentaa yhtä sisältä ladattavaa, suunnattavaa ja laukaistavaa 92 mm Nahverteidigungswaffe lähipuolustusheitintä. Alunperin lähipuolustusheitin asennettiin laataajan luukun taakse, mutta myöhemmin luukun eteen. Lataaja pystyi ampumaan lähipuolustusheittimellä useita erityyppisiä ammuksia, kuten esim. 92 mm Schnellbelkerze 39 savukranaatteja tai 26 mm Sprenggranatpatrone sirpalekranaatteja. Tähystykseen ja maalienmääritykseen vaununjohtajalla oli mahdollisesti käytössään Zeissin 10 suurentava (10 x 50 mm) Scherenfernrohr S.F.14 Z Gi haarakaukoputki, joka voitiin kiinnittää vaununjohtajan kupoliin tai asentaa erilliselle tripodijalustalle. Vaununjohtajalla oli myös joko Zeissin tai Hensoldtin 10 suurentavat (10 x 50 mm) Dienstglas kiikarit tai seitsemän kertaa suurentavat (7 x 56) Nacht Dialyt kiikarit.
Tekniikan ja ominaisuuksien päälähdemateriaalit: Wa Prüf 6, 1943, Die Tigerfibel D 656/27 (saatavissa alla olevista linkeistä), Wa Prüf 6, 1944, technische Daten von Panzerkampfwagen (saatavissa Bundesarchivesta Saksasta ja NARA:sta USA:sta), Robert D. Livingstonin & Lorrin Rexford Birdin WW2 Armor and Gunnery (mahdollisesti saatavissa NARA:sta USA:sta), USA:n Aberdeen Proving Groundsin testit (mahdollisesti saatavissa APG:stä USA:sta tai NARA:sta USA:sta), Iso-Britannian Royal Armoured Corpsin testit (mahdollisesti saatavissa RAC Tank Museumista, Bovingtonista UK:sta), Kummersdorfin testit (mahdollisesti saatavissa NARA:sta USA:sta tai Bundesarchivesta Saksasta) ja alla listatut referenssilähteet.

Tiger I & Tiger II referenssikirjoja (ei ranking järjestyksessä):

Egon Kleine, Volkmar Kühn: Tiger, The History of a Legendary Weapon 1942-45 [Hardcover]; J. J. Fedorowicz Publishing; 1st edition (1989) & 2nd edition (2004)
Otto Carius: Tiger im Schlamm: Die 2./schw.Pz.-Abt.502 vor Narwa und Dünaburg [Hardcover]; Kurt Vowinckel Verlag, Neckargemünd; 1st edition (1960) & Verlag: Otto Carius Auflage; 6th revised edition (2012)
Otto Carius, Robert J Edwards: Tigers in the Mud [Hardcover]; J. J. Fedorowicz Publishing; 1st edition (1992)
Wolfgang Schneider: Tigers in Combat, Volume 1 [Hardcover]; J. J. Fedorowicz Publishing; 1st edition (1994) & 2nd edition (2000)
Wolfgang Schneider: Tigers in Combat, Volume 2 [Hardcover]; J. J. Fedorowicz Publishing; 1st edition (1998)
Patrick Agte: Michael Wittmann und die TIGER der Leibstandarte SS Adolf Hitler [Hardcover]; Deutsche Verlagsgesellschaft, Rosenheim; 1. Auflage (1994)
Patrick Agte: Michael Wittmann and the Tiger Commanders of the Leibstandarte [Hardcover]; J. J. Fedorowicz Publishing; 1st edition (1996)
Will Fey: Panzerkampf im Bild, Panzerkommandaten berichten [Hardcover]; VGB-Verlagsgesellschaft, Berg mbH; Edition Vowinckel - 1st edition (1996)
Wolfgang Schneider: Das Reich Tigers [Hardcover] ; J. J. Fedorowicz Publishing; 1st edition (2006)
Fred Steinhardt, Alfred Rubbel, Richard Freiherr von Rosen, Dr. Franz-Wilhelm Lochmann: The Combat History of schwere Panzer-Abteilung 503, In Action in the East and West with the Tiger I and II [Hardcover]; J. J. Fedorowicz Publishing; 1st edition (2000)
Helmut Schneider: The Combat History of schwere Panzer-Abteilung 507, In Action in the East and West with the Tiger I and Tiger II [Hardcover]; J. J. Fedorowicz Publishing; 1st edition (2003)
David Johnston, Kurt Hirlinger: The Combat History of schwere Panzer-Abteilung 508, In Action in Italy with the Tiger I [Hardcover]; J. J. Fedorowicz Publishing; 1st edition (2001)
Uwe Feist, Bruce Culver: TIGER I: 50th Anniversary Commemorative Edition [Illustrated] [Hardcover]; Ryton Publications; 1st edition (1992)
Walter J. Spielberger, Hilary L. Doyle: Tigers I and II and Their Variants [Hardcover]; Schiffer Publishing; 1st edition (2007)
Thomas L. Jentz, Hilary L. Doyle: Germany's Tiger Tanks D.W. to Tiger I: Design, Production & Modifications [Hardcover]; Schiffer Publishing; 1st edition (1999)
Thomas L. Jentz, Hilary L. Doyle: Germany's Tiger Tanks: VK45.02 to TIGER II Design, Production & Modifications [Hardcover]; Schiffer Publishing; 1st edition (1997)
Thomas L. Jentz: Germanys Tiger Tanks: Tiger I & Tiger II: Combat Tactics [Hardcover]; 1st edition Schiffer Publishing, Ltd. (1996)
Thomas L. Jentz: Tigers At the Front (Germany's Tiger Tanks) [Hardcover]; Schiffer Publishing; 1st edition (2007)
Patrick A. Stansell, Bruce Culver: The Modeler's Guide to the Tiger Tank: A Complete and Comprehensive Guide to Modeling the Tiger I and Tiger II in 1/35th Scale [Hardback]; Casemate Publishers & Book; 1st edition (2008)
Waldemar Trojca: Tiger 1942-1943 Vol.1, Technical and Operational History [Hardcover]; Model Hobby; 1st edition (2010)
Waldemar Trojca: Tiger 1944-1945 Vol.2, Technical and Operational History [Hardcover]; Model Hobby; 1st edition (2012)
Peter Chamberlain, Thomas L. Jentz, Hilary L. Doyle: Encyclopedia of German Tanks of World War Two [Hardcover]; Arms and Armour Press; Revised Edition (1993)
Jean Restayn: Tiger I on the Western Front [Hardcover]; Histoire & Collections; (2001)
Jean Restayn: Tiger I on the Eastern Front [Hardcover]; Histoire & Collections; (2001)
Mitsuru Bitoh: Panzerkampfwagen Tiger; Achtung Panzer No.6 [Softcover]; Dai Nippon Kaiga Co.,Ltd. (2000)
Michael H. Pruett: Panzerkampfgruppe Strachwitz [Hardcover]; J. J. Fedorowicz Publishing; 1st edition (2008)
Orr Kelly: King of the Killing Zone: The Story of the M-1, America's Super Tank [Hardcover]; W. W. Norton & Company, Inc.; 1st edition (1989) - linkkikirja faktoista, jotka osoittavat kuinka paljon vaikutusta Tiger I:llä ja Tiger II:lla oli/on nykyaikaisiin taisteluvaunuihin

Tiger I & Tiger II referenssisivuja netissä (ei ranking järjestyksessä):

tiger1.info
www.tiif.de
ww2armor.jexiste.fr…/Axis/Axis/2-Organization/Germany/2-Organization/sPz.Abt/sPzAbt-502.htm
www.alanhamby.com/unithist.shtml#502
www.alanhamby.com/tiger.html
www.achtungpanzer.com/panzerkampfwagen-vi-tiger-ausf-e-sd-kfz-181.htm
www.achtungpanzer.com…vi-tiger-ii-ausf-b-konigstiger-kingroyaltiger-tiger-ii-sd-kfz-182.htm
www.fprado.com/armorsite/tiger1.htm
www.fprado.com/armorsite/tiger2.htm
www.tigertank-h-e-181.com
www.worldwar2aces.com/tiger-tank/tiger-tank.htm
www.worldwar2aces.com
www.network54.com/Forum/47207/
www.panzerbasics.com

Tigerfibel ladattavissa netissä:

www.gunfun.de/html/links.html
www.alanhamby.com/tigerfibel.shtml
www.fprado.com/armorsite/tiger1.htm

OTTO CARIUS TIGER I MID-PRODUCTION REFERENSSIKUVIA:

www.pienoismallit.net/galleria/referenssi_10915/

Linkki Otto Carius Tiger I Mid Part II:een: www.pienoismallit.net/kirjoitukset/arvostelu_565/

Kommentit

Mahtava arvostelu. Hattu päästä ja kumarrus. Olen aikoinaan käynnut Narvan rintaman taistelupaikoilla ja hiljaiseksi veti mieli Virossa. Tätä herkkua lisää AJ.
Tyhjentävä esitys, aamen ja viisi tähteä!
Tätä jo odotettiinkin =) ja turhaan ei tarvinnut odottaa. Muutama tovi tulee vierähtämään lukiessa tätä eepposta. Mahtavaa AJ 10+

-Kimmo-
Kimmo: joko sait Otto-kirjasi Saksasta?
Tulihan tuo viimein =)
Huh… Jopas olikin pläjäys. Pitänee lukaista vielä kertaalleen…

Pari tarkennusta. Valojuovapanos kulkee ehkä paremmin pelletti nimellä koska se on (yllättävää) pelletti kranaatin pyrstössä. Lisäksi kääntäisin tuon tungsten aka volframi toisin päin sillä Suomessa tunnetaan tuo metalli paremmin volframina eikä tungstenina. Tungsten on englanninkielinen nimitys koska eihän sota-aikoina englannin kielessä voitu pitää mitään saksankieleltä kuulostavaa.

Ontelokranaatti on pelkästään ontelokranaatti eikä onteloammus räjähteellä.

Nuo pikku detaljit näin ammattimiehen silmään osuivat. Muuten, kuten sanoin, pitää lukaista vielä pariin otteeseen juttu.

T: Jaska
AJ 20.8.2012 09:51 Vastaa lainauksella
Moi Mika, Esko, Kimmo ja Jaakko,

Kiitokset kommenteista.

Pahoittelen, että tallennustilan puutteen takia Otto Carius Tiger I Mid-Production rakennussarjan laatikkoarvostelusta tuli kaksiosainen ja päälle vielä referenssikuvat. Nytkin tila teki hieman tiukkaa, mutta sain kaiken oleellisen mahtumaan. Tätä laatikkoarvostelua pitääkin käsitellä kokonaisuutena (Osat I ja II plus referenssikuvat), eikä erillisinä osioina.

Pahoittelen myös typoja yms…, joita varmasti löytyy paljon, sillä omalle tekstilleen tulee valitettavasti sokeaksi. Pyrin korjaamaan typot ajan kanssa sitä mukaan kun lukijat ja itse niitä havaitsen. Tallennustilan määrä rajaa korjauksia, joten typokorjaustenkin kanssa saa olla kieli keskellä suuta.

Pahoittelen myös tautologiaa, josta osa on tietoisesti tarkoitettua, koska sitä ei vaan voi välttää ja osa on puolestaan tahatonta.

Moi Jaakko,
Jaakko Pihlaja kirjoitti:
Valojuovapanos kulkee ehkä paremmin pelletti nimellä koska se on (yllättävää) pelletti kranaatin pyrstössä.
Molemmat sekä pelletti, että valojuovapanos ovat valideja; pv on käyttänyt valojuovapanosta kts. rakennussarjan arvostelun kuva www.pienoismallit.net/kirjoitukset/arvostelu_565/kuva_96828/
Jaakko Pihlaja kirjoitti:
Tungsten on englanninkielinen nimitys koska eihän sota-aikoina englannin kielessä voitu pitää mitään saksankieleltä kuulostavaa.
Totta, Tungsten on angloamerikkalainen termi, mutta Tungsten tai volframi nimikkeen käyttö on lähinnä semantiikkaa; toki saksalaiset kehittivät tungsten/volframi projektiilit ja siinä mielessä saksalainen Wolfram (volframi) termi olisi kenties sopivampi; Pzgr. 40 yhteydessä voisi tietysti käyttää myös saksalaisten itse käyttämää Wolframkern sanaa eli volframiydintä.

Toisaalta taas yleisesti käytössä ovat englanninkieliset termit, kuten AP, APC, APCBC, APCR, APDS, SVDS jne…, joten jälleen ko. lähinnä semantiikka.
Jaakko Pihlaja kirjoitti:
Ontelokranaatti on pelkästään ontelokranaatti eikä onteloammus räjähteellä.
Jokainen projektiili tarvitsee "ajopanoksen" tai "ruutipanoksen", joka laittaa projektiilin liikkeelle tai tässä tapauksessa eli ontelokranaatissa huikkassuihku tarvitsee räjähdepanoksen/ajopanoksen, joka laittaa plasmasuihkun tai ontelosuihkun (projektiilin) liikkeelle.

Näin tapahtuu luonnollisesti myös kaikissa saksalaisissa Gr. 39 HL ontelokranaateissakin oli ne sitten Originaali-, A-, B-, C-ammustyyppiä. Se olennainen ero noiden Gr. 39 HL ammustyyppien välillä lienee se, että B- ja C-ammustyyppissä oli erilainen räjähde ja erilainen kartiomalli verrattuna Originaali- ja A- ammustyyppeihin.

Gr. 39 HL (Gr. 39 HL/C) toimii kuten normaali ontelokranaatti (HEAT) perustuen suunnattuun räjähdysvaikutukseen, ammuksessa olevan räjähteen ainoa funktio oli luoda paksumpi, tiheämpi ja sitkeämpi hiukkassuihku, joka kykenisi paremmin vastustamaan pyörimisefektiä - täten liike-energiaan pohjautuva panssarinläpäisy olisi parempi. Räjähde Gr. 39 HL:ssa oli tiettävästi TNT:tä, valitettavasti en tiedä räjähdetäytteen määrää, mutta spekuloisin sen olleen vähän. Eli Gr. 39 HL:n läpäisy perustuu on ainoastaan kineettiseen energiaan, kuten kaikilla ontelokranaateilla.

Valitettavasti rajallinen tila rajoittaa kirjoittamista, sen vuoksi laatikkoarvosteluun ei ihan kaikkea voi kirjoittaa, eikä ole edes syytäkään kirjoittaa.

Hyviä havaintoja Jaakko, varmasti kirjoituksessa on siellä täällä typoja, kuten edellä jo totesin.

Parhain terveisin, AJ
AJ kirjoitti:

Eli Gr. 39 HL:n läpäisy perustuu on ainoastaan kineettiseen energiaan, kuten kaikilla ontelokranaateilla.
Valitettavasti rajallinen tila rajoittaa kirjoittamista, sen vuoksi laatikkoarvosteluun ei ihan kaikkea voi kirjoittaa, eikä ole edes syytäkään kirjoittaa. Toivottavasti tämä selvitti tuon "onteloammus räjähteellä" taustan.
Niin ja jälleen pieni oikaisu. Ontelopanoksessa räjähdyspanoksella muotoillaan läpäisevä "porkkana". Kaikissa ontelopanoksissa siis on räjähdelataus mukana..

Ja ontelopanosten läpäisy perustuu kemialliseen energiaan (joka tietysti muuttuu aivan viime sekunnin miljoonasosilla kineettiseksi) koska sen energia ei häviä lennon aikana.

No, joo. Pientä knoppi tietoa ja kuten sanoit, ei kaikkea ole syytäkään kirjoittaa koska ei välttämättä kuulu tämän foorumin intresseihin…

Mutta näistäkin huolimatta pitää kyllä hattua nostaa tekemällesi työlle.
AJ 20.8.2012 16:06 Vastaa lainauksella
Moi Jaakko,
Jaakko Pihlaja kirjoitti:
Ja ontelopanosten läpäisy perustuu kemialliseen energiaan (joka tietysti muuttuu aivan viime sekunnin miljoonasosilla kineettiseksi) koska sen energia ei häviä lennon aikana.
Vaikkakin onteloammukset luokitellaan kemiallisen energian ampumatarvikkeiksi (CE = Chemical Energy), ne eivät itsessään toimita mitään räjähdettä kohteeseen, joka räjähtää kohteessa, vaan plasmasuihku tai ontelosuihku, joka on sulasta kartion metallista muodostunut "piikki" tai "porkkana" (oli plasmasuihku tai ontelosuihku sitten nestemäistä tai kiinteää tai sekä että) hyödyntää liike-energiaa eli kineettistä energiaa läpäisyyn. Ontelokranaatin plasmasuihku tai ontelosuihku läpäisee kohteen puhtaasti oman liike-energiansa turvin. Näin ollen läpäisy ei perustu kemialliseen energiaan vaan liike-energiaan eli kineettiseen energiaan.

No, joo, eihän nämä asiat kuulu tälle foorumille ja ovat pientä knoppitietoa, kuten hyvin toteat, mutta mielenkiintoista keskustelua sinänsä.
Jaakko Pihlaja kirjoitti:
…pitää kyllä hattua nostaa tekemällesi työlle.
Kiitos Jaakko, kyllähän tuollaisen kokonaisuuden eteen saa tehdä töitä, mutta sain myös loistavaa apua Otolta itseltään, Heinzilta, Werneriltä, Mika H:lta ja Kimmo Siikalta.

Parhain terveisin, AJ
Kiitokset erittäin hyvästä arvostelusta!!
AJ 20.8.2012 16:27 Vastaa lainauksella
Moi Ville, Ole hyvä, kiitokset. Parhain terveisin, AJ
Kiitokset erittäin mielenkiintoisista tilastotiedoista sekä varsinkin youtube-linkeistä, jotka on koottu selkeisiin kokonaisuuksiin. Niissä riittääkin katsottavaa pimeinä syysiltoina. Linkkejähän tosiaan löytyy lisää arvostelun kakkososasta.
AJ 22.8.2012 08:48 Vastaa lainauksella
Moi Toni, Ole hyvä, kiitokset.

Arvosteluhan on kokonaisuus, joka koostuu historista, tekniikasta, rakennussarjasta, valokuvista, linkeistä, tilastoista ja referensseistä. Mm. historian (tapahtumat) ja tekniikan (vaunun) osalta olen korjannut virheellisiä tietoja, joita mm. valitettavasti useissa linkeissä ja kirjoissa näkee - se on aikaavievää puuhaa, koska kaikki materiaali (jota on paljon) täytyy käydä läpi ja "eliminoida" virheet, mitään ei ole valmiiksi kirjoitettuna; sotahistorian harrastajana tietänet tämän.

Hyviä luku- ja katseluhetkiä. Parhain terveisin, AJ
Erittäin hyvä arvostelu, ja ajankohtainen itselle sillä kyseinen malli jäi käteen Ebaysta suht kohtuulliseen hintaan (mikä ei ole itsestäänselvyys näiden white box-julkaisujen kohdalla…).
AJ 14.5.2013 21:48 Vastaa lainauksella
Moi Tomi, Ole hyvä ja kiitokset.

Tulihan tuota stooria varten oltua yhteydessä itseensä herra Otto Cariukseenkin; aivan mahtava ja miellyttävä herrasmies - todellinen aito bushido soturi, samurai, käyttäen japanilaista terminologiaa.

Itse rakennussarja lienee esikuvavaunu huomioon ottaen paras markkinoilla oleva vaunurakennussarja missä tahansa skaalassa esikuvastaan. Upea rakennussarja!

Tsemppiä rakenteluun, mikäli päätät joskus rakentaa sarjan. Parhain terveisin, AJ
Eiköhän tuo tule työn alle kunhan saan nuo parit ryhmärakentelut pois alta.
Otto Carius on näköjään kuollut tänään 92 vuoden ikäisenä. Vähiin käyvät veteraanien rivit muuallakin.
AJ 24.1.2015 23:50 Vastaa lainauksella
Valitettavan surullista, mutta ennakoitavissa väistämättömästi korkean iän ja sairastelun vuoksi.

Suuri soturi on matkannut muiden suurten sotureiden joukkoon.

Otto Carius RIP.
Hieno kirjoitus AJ!
Kannattaisi mielestäni laittaa nettiin laajempaan jakeluun, hyvää työtä!

Itsekin luin tuon Cariuksen biografian "Tiikerit Mudassa" ja heh, tosiaan kundi perusti Tiikeri-apteekin, aivan mahtavaa. Hienoa selvitystyötä olet tässä tekstissäsi tehnyt!

Pikkasen olen omalla puolittain kuvitteellisella tavalla sivunnut Cariusta videossani: www.youtube.com/watch?v=iIu2ayzwD5E&t=133s

Siihen kokosin netistä löytämiäni pätkiä sekä avainnettuja kuvia kokoamistani Tiikeri-, Pantteri- ja T-34 tankeista. Taustalla Cephein musiikki.

Hyvää mallailujatkoa!

T.Kalle
AJ 7.2.2017 09:37 Vastaa lainauksella
Moi Kalle, Kiitos komplimenteista. Hyvä, että pidit kirjoituksesta ja siitä oli hyötyä.

Tätä stooria varten olin alunperin yhteydessä Otto Cariukseen välillisesti, koska hän sattui olemaan kirjoituksen ajankohtana hieman heikossa hapessa. Myöhemmin onnistuin olemaan suorassa yhteydessä häneen.

Otto Carius teki vaikutuksen minuun; hän oli vaatimaton miellyttävä aito herrasmies kiireestä kantapäähän ja samalla hönellä oli kuitenkin huumorin pilke silmäkulmassa - eräänlainen velikulta. Todellinen bushido-soturi käyttäen japanilaista terminologiaa ja vastaavasti länsimaisen terminologian mukaan kunnian mies.

Otto Cariuksen omaelämänkertakirja Tiger im Schlamm: Die 2./schw.Pz.-Abt.502 vor Narwa und Dünaburg aka Tigers in the Mud aka Tiikerit mudassa on legendaarinen ja lienee maailman luetuin ja tunnetuin panssaritaisteluista kertova kirja.

Luin joskus -90-luvun alkupuolella, lienee ollut 1992, ensi kertaa Cariuksen kirjan; ko. ensimmäinen englanninkielinen painos opuksesta. Olin kyllä jo -70/80-lukujen aikana päässyt selailemaan alkuperäistä saksankielistä painosta, mutta en ollut lukenut sitä kokonaan läpi. Myöhemmin juuri vuonna 2012 luin tuon saksankielisen Oton nimikirjoituksella olevan uusintapainoksen läpi; tästä painoksesta on muutama kuva referenssikansiossa. Sittemmin viime vuonna 2016 hankin ja luin myös suomenkielisen painoksen kirjasta; Tiikerit mudassa. Tällä hetkellä minulla on kirjasta tuo em. saksankieliset ja suomenkieliset painokset.

Tässä yhteydessä on pakko kehua Raimo Malkamäen kääntämää ja Koala-Kustannuksen kustantamaa suomenkielistä versiota - erinomaisesti käännetty opus muutamine lisäyksineen. Prikaatikenraali Pekka Toveri, jota arvostan erityisesti suomalaisena panssariasiantuntijana, on avustanut Raimo Malkamäkeä käännöstyössä. Suosittelen lämpimästi suomenkielistä Tiikerit mudassa kirjaa; etenkin jos saksakieli ei oikein taivu saksalaiseen painokseen Tiger im Schlamm: Die 2./schw.Pz.-Abt.502 vor Narwa und Dünaburg. Englanninkielinen painosversio kirjasta on huonoin. Kannattaa hankkia suomenkielinen painos, kun sitä on vielä saatavana.

Valitettavasti aika jättää meidät kaikki, näin kävi myös Otolle; nyt ei ole enää yhtään suurinumeroista panssarituhoojaa elossa. Otto Carius RIP.

Parhain terveisin, AJ
Jep AJ, oikeassa olet. Otto oli vanhan ajan Ritari isolla r:llä!

Koala-kustannukselta on tullut monia hyviä WWII-julkaisuja. Ohessa viimeisin lukemani: www.koalakustannus.fi/kirjat/kirja.php?id_prd=222

Suosittelen!

YT
Kalle
AJ 7.2.2017 10:19 Vastaa lainauksella
Moi Kalle, Tuo on hyvä kirja (olen tavannut sen englanninkielisen version eli tämän: Graf & Grislawski A Pair of Aces ja luulen, että suomenkielisessä versiossa on jotain lisäystä enkkuversioon verrattuna) ja olen samaa mieltä, että Koala-Kustannukselta on tullut paljon hyviä WWII-julkaisuja. Parhain terveisin, AJ
Tervehdys,
ja myöhäiset kiitokset yllä olevasta palautteesta. Hyvä palaute varsinkin todellisilta asiantuntijoilta tuntuu aina mukavalta.

Tiedoksi kaikille Tiger-miehille, ja miksei naisillekin, että nyt on työn alla seuraava aiheeseen liittyvä kirja: Richard Freiherr von Rosen: Als Panzeroffizier in Ost und West. Suunnilleen puolivälissä ollaan ja keväällä pitäisi olla valmista. Koalan sivuilta löytyy lisätietoa.

Mainittakoon kirjan tekijästä vielä sen verran, että monille lienee tuttu YouTubestakin löytyvä videopätkä Königstigereiden paraatista syksyllä 1944 Sennelagerissa. Von Rosen on kaveri vaunun nro 300 tornissa.

Hyvää joulua kaikille,

terv Raimo
AJ 25.12.2017 15:49 Vastaa lainauksella
Moi Raimo,

Hieno uutinen Richard Freiherr von Rosen: Als Panzeroffizier in Ost und West opuksen käännöstyöstä. Kyseessähän on kerrassaan hyvin mielenkiintoinen tarina myös hyvin tunnetun Tiikeri-ässän seikkailuista WWII:ssa. Odotan mielenkiinnolla käännöstyötäsi ko. kirjasta. Tsemppiä käännöstyöhön!

Kiitos vielä Tiikerit mudassa kirjan erinomaisesta käännöstyöstä!

Hyvää Joulua!

Parhain terveisin, AJ