Pienoismallit.net

JVG - Frisbee

Making of Frisbee pienoismallit

Kaikki alkoi sillä, kun sain yhdistyksemme Suomen pienoismallirakentajat RY pomolta soiton maanantaina 6.5. Oli tullut tiedustelua pienoismallin rakentamisesta johonkin videoon ja olisinko kiinnostunut hommasta. No mikä ettei tuumin ja kohta jo sain uutta puhelua Bob the Robot Picturesin tuotantopäällikkö Venny Mervolalta ja homma aukesi hieman enemmän. Kyse olisi musiikkivideosta ja siihen tehtävistä pienoismalleista, kiinnostukseni lisääntyi ja jäin odottelemaan seuraavaa soittajaa. Seuraava soittaja olikin sitten se mies, jolla on se visio tulevasta, eli ohjaaja Jaakko Itäaho. Jaakon kanssa keskusteltiin hyvä tovi ja samalla selvisi että tarkoitus oli saada pyörillä rullaavat kaksi pienoismallia, jotka muistuttaisivat mahdollisimman paljon kuvauksissa käytettäviä oikeita autoja. Video joka kuvattaisi, olisi JVG:n uuden biisin musavideo ja pienoismallit tulisivat olemaan varsin keskeisessä roolissa. Tarkoituksena olisi käyttää pienoismalleja kaikissa kuvissa joissa kuvattaisi auton liikettä. Tässä vaiheessa oli vasta ehdotus autoista joita videolla käytettäisi ja alettiin pohtia mitä saataisi tehtyä. Aikataulu olisi todella kireä, sillä kuvauspäivään olisi 12 päivää aikaa. Alkoi pohdinta mitä käytettäisi lähtökohtana ja ajatukset liikkuivat diecast ja scalextric osastolla. Radan mittakaava oli jo tiedossa ja ohjaaja kävi tutkimassa vielä keskeneräistä rataa pari automallia mukanaan. Tämän kokeilun jälkeen saatiin vahvistettua että myös 1/20 mittakaavan mallikin toimisi radalla. Kaksi päivää myöhemmin varmistettiin autot joihin Jare ja VilleGalle istutettaisiin ja kohteiksi muodostuivat historic Formula VEE autot. Surfailtiin tovi kauppiaiden valikoimia läpi ja valinta osui Tamiyan Honda RA272 F1 rakennussarjaan, sillä niitä oli saatavilla kaksi kappaletta. Toinen hankittiin Tietonikkarista ja toinen Mallistolta, joista ensimmäisen sain haettua keskiviikkona 8.5. tutkittavaksi. Vielä jäi pohdittavaksi ongelma figuureista ja niihin löytyi ratkaisu lopulta myös tietonikkarista torstaina.
Ohjaaja halusi figuurit istumaan hieman syvemmälle malliin, joten aloin homman työstämisen torstai iltana figuurin muokkaamisella. Kasasin teipillä ohjaamon ja aloin viilaamaan figuurin takapuolen alta materiaalia pois ja myös selästä lähti pieni siivu, kunnes sain figuurin kohtuulliseen asentoon. Toistin homman myös toiselle figuurille. Perjantaina iltasella sain toisen rakennussarjan ja nähtiin Jaakon kanssa ensimmäisen kerran kasvokkain. Nyt alkoi vasta todellinen työskentely rakennussarjojen kanssa ja se alkoi etuakseliston suunnittelulla. Formula VEE pohjautuu VW Kuplan tekniikkaan ja sen etuakselisto on varsin tunnistettava, niinpä ensimmäinen ajatus oli että sellainen pitää ainakin olla. Aikaahan tässä vaiheessa olisi enää 8 päivää, joten oli keskitettävä muutokset siihen mikä näkyy eniten. 8 päivää aikaa rakentaa kaksi formulaa onnistuu helposti, mutta kun samalla pitää tehdä leipätyökin ja vähän seurata MM lätkääkin, on aika oikeasti kortilla. Hommahan olisi ollut helppo, jos mittakaava olisi ollut 1/24, mutta 1/20 mittakaavan kuplan akselin joutuu tekemään itse. Ensin mietin tekisinkö muovista, mutta koska autoja vedettäisi kameran perässä ja osumia saattaisi tulla, päädyin messinkiin. Messinkiputkea oli hyvä kokoelma omassa hyllyssä jo valmiina, joten sitä ei tarvinnut lähteä etsimään mistään. Juottamalla tulee lujat liitokset, joten etuakseleista tuli lopulta todella tukevat. Formulasta katkoin kaikki sarjan omat eturipustukset pois ja rakensin messinkiselle ekselistolle pukin keulan sisään. Oma hommansa oli saada akseli suoraksi ja vielä niin että kaikki neljä pyörää ottaisivat maahan kiinni. Tätä jouduin säätämään toisesta autosta vielä kuvauspaikallakin, mutta sekin lopulta rullasi kaikilla pyörillä. Ajanpuutteen takia ei ollut testiajoille kotona liikaa aikaa, joten se jäi lähinnä työpöydällä rullailuksi.
Kun etuakselit oli valmiit, siirryin muokkaamaan formuloiden nokkapaloja umpinaisiksi. Molemmissa on hieman omanmuotoisensa nokka, joten en tehnyt näistäkään identtisiä. Sahalla sopiva pätkä keulapalasta pois ja tilalle liimasin pikaliimalla 3 kerrosta 1,5mm muovilevyä. Tämä mahdollisti sen, että sain miniporan jyrsinterällä muotoiltua kulmat pyöreiksi. Kittasin pahimmat kolot nokista ja rungoista ensin pikaliimalla ja sitten loput tasoitin normi kitillä. Muutamaan kertaan homma piti tehdä, että pystyi siirtymään maalaamiseen. Ongelma oli siinä että pohjamaali, pintamaali ja lakkaus piti tehdä samana päivänä, mikä ei ikinä ole hyvä ratkaisu. Pohjamaalina käytin Alcladin valkoista pohjamaalia ja heti sen kuivuttua, kevyt tasoitushionta. Vihreän auton päälle maalasin keltaisen raidan ja kuivatin sitä hieman föönillä, vauhdittaakseni prosessia. Molempiin autoihin teippaus raitoja varten ja pintaväriä pintaan, Tamiyan maaleilla. Tässä vaiheessa taisin katsoa erän verran lätkää ja sitten takaisin ruiskun liipasimelle. Ruiskutin pintaan 2K lakan parina harsokerroksena, joiden väliin hieman taukoa. Lopuksi märkä kerros, joka näyttikin varsin hyvälle ja jätin taas kuivumaan erän ajaksi. Keskiviikkoa elettiin ja kaksi päivää aikaa jäljellä, nukkumatti alkoi kutsua ja nukkumaan mennessä kurkkasin vielä maalattuja osia. Sydän jätti ainakin kolme lyöntiä väliin, sillä kaikki takakatteiden osien lakkaus oli keittänyt pahasti. Koska lakka oli vielä tahmeaa, sille ei oikeastaan voinut tehdä mitään muuta kuin jättää kuivumaan. Aamulla töihin ja koko päivän mietin mikä olisi järkevin korjaus ja ehtisinkö tehdä malleja edes valmiiksi. Kotiin päästyäni hioin vain epäonnistuneiden osien pinnat sileiksi ja maalasin sekä lakkasin ne uudelleen.
Aloin liimailla moottoreita ja takarunkoja kasaan ja maalasin irto-osat niputtamista varten valmiiksi. Perjantaina töiden jälkeen suoraan mallin pariin, aikaa jäljellä ilta ja yö. Lakatut osat olivat kunnossa ja aloin kasata autoja, mikä etenikin ihan kivasti. Hieman piti vielä säätää toista etuakselia, mutta muuten vain liimailin osia yhteen. Figuurithan olivat vielä tässä vaiheessa täysin vaiheessa, vain asennot olivat valmiina ja elettiin jo yötä. Maalasin figuurit Andrea Colorin white paint setillä ja flesh paint setillä, melko nopealla kaavalla sillä hienostelulle ei nyt ollut aikaa. Päihin oli Jaakolla toivomus, että ne voisivat tärinässä hieman liikkua. Joten päät ovat tappiliitoksella paikallaan, ilman liimaa. Lopulta liimasin figuurit autoihin sisään, ilman että figuureissa on yhtään liimaa. Ote ratista puristaa figuurin takaseinään kiinni ja ratti on liimattu tukevasti paikalleen. Vielä hieman puhdistelua, viimeiset tarkastukset ja saatoin mennä muutamaksi tunniksi jopa nukkumaan.
Aamulla kun kuvauksien alkuun oli tunti, heräsin ja kasasin pikaisesti setin huoltovälineitä mukaan ja ajelin studiolle. Studiolla sain mukavan vastaanoton ja mallien ulkonäköön oltiin selvästi tyytyväisiä. Ensi testi radalla ja toinen auto kosketti vain kolmella pyörällä rataa, yhden vain hipoen sitä. Korjausta pihtien kanssa ja lopulta ongelma poistui taka-akselia hieman säätämällä. Kuvaukset saattoivat alkaa. Marko Sallisen rakentama kilpa-areena oli komea ja sekin oli rakennettu ennätysajassa. Kamera joka hoitaisi kuvaamisen oli mielenkiintoinen, kulmaliitoksella varustettu ohut puikko objektiivina. Mutta se Bolt Robotti joka liikutti kameraa olikin jo aavistuksen pelottava, ainakin mallien rakentajan silmissä. 600kg teollisuusrobotti ei edes heilahtaisi jos sen tielle sattuisi ihminen, joten miten kävisi pienoismallin pahassa kolarissa? Pienoismalli kiinnitettiin kameraan narulla ja teipillä, joten pahassa paikassa naru irtoaisi teipistä ennen katastrofia. Huh. Testiajot ajettii todella hitalla vauhdilla, mutta kohta mallit alkoivat saada enemmänkin kyytiä. Päätin jäädä kaikenvaralta koko päiväksi kuvauksiin, jos vahinkoja sattuisi ja niitähän sattui. Pieniä korjauksia sai tehdä osumien jälkeen useammankin kerran, mutta suurempia katastrofeja ei kuitenkaan sattunut. Messinkinen etuakseli osoittautui hyväksi ratkaisuksi, sillä lopulta sekin alkoi osoittaa väsymisen merkkejä. Tämän huomasi siitä, että etupyörät alkoivat harittaa, mutta muuten etuakselit eivät pettäneet, vain hienoista taipumista.
Kokemus kuvauksista oli aivan mahtava, sitä kun ei ihan joka päivä näe kuinka omat mallit "heräävät eloon". Kaikki valoilla ja savuilla tehdyt efektit ja muu mitä päivällä koki, teki tästä projektista yhden parhaimmista mallailukokemuksista ikinä. Noin 11h kuvauspäivän ja viikon lyhyiden yöunien jälkeen, ei tarvinnut kotona Nukkumattia odotella. Seuraavana päivänä piipahdin vielä studiolla kurkkaamassa, kun siellä kuvattiin Jarea ja VilleGallea oikeiden formuloiden ratin takana. Häkää en ikävä kyllä päässyt tapaamaan, mutta olenhan sentään ollut samassa projektissa Häkän kanssa ja sekin saa hymyilemään. Mikä hauskinta, tästä sai vielä hieman palkkaakin. Pelkkinä malleinahan nämä ovat melkoisia raakileita, sillä viikossa ei ihmeitä tehdä. Mutta miten ne istuivat filmille, sen voi jokainen käydä tarkistamassa alla olevista linkeistä.

JVG Frisbee
Making of Frisbee

Kommentit

Ei vielä kommentteja tai kysymyksiä. Kysy tai jaa arvokas mielipiteesi ja kommentoi!