Pienoismallit.net

Mallailun motivaatiot

Läheltä liippaava historia

14.8.2015 paljastettiin Rautalammilla Kivisalmen sillan lähellä kahden sota-aikana Konneveteen tuhoutuneen Ilmavoimiemme pommikoneen yhteinen muistomerkki.
www.rautalampilehti.fi/uutiset/rautalampi/rautalammin-lentoturmat-saivat-muistokiven

Nämä kaksi konetta ovat olleet minulle henkilökohtaisesti tärkeitä mallailumielessä. Olin jo jonkin aikaa rakennellut kaikennäköisiä pienoismalleja, kun joskus 80-luvulla huomasin, että mummolan rantakallioille oli ilmestynyt järvenpohjasta nostettu lentokoneen siiven salko, moottorin vahteistokopan pala ym. rojua. Siitähän oli pyrittävä heti ottamaan selkoa. Kirjallisuutta tutkimalla paljastui, että jäänteet ovat peräisin paikalla talvisodan alussa tuhoutuneesta Bristol Blenheimistä BL-110. Valokuvia koneyksilöstä oli saatavana aika niukasti, joten pienoismallin rakentaminen oli oivallinen vaihtoehto muuttaa historiallinen tapahtuma konkreettiseen muotoon. Tästä alkoi pitkä taustatietojen metsästys. Millainen tuo kone oli tuhoutumispäivänään? Tuohon aikaan ei paljoa ollut myöskään Blenheim- mallisarjoja olemassa. Ainoa, minkä sain käsiini oli 1/72 skaalan Frog/Novo. Siitä sitten vääntämään ykkössarjan Suomi-Peltiheikkiä luukuttomine pommikouruineen. Kk-ampumo on sarjassa huono, joten ensimmäisen kerran tuli harrastettua osan tekemistä itse. Muotoilin metallitapin pään oikean muotoiseksi ja vedin sen päälle pehmeäksi lämmitetystä kirkkaasta muovista ampumon kuomuja…siis useampia harjoituskappaleita syntyi. No jonkinlainen kolmiulotteinen pienoiskopio BL-110:stä kuitenkin tuli urakoitua.

Kirjastoja kolutessa sattui käsiini myös Kohtalokkaat lennot-kirja. Sitä selatessa kävi ilmi, että samaan järveen oli tuhoutunut toinenkin sotakone. Ja eikun taas taustatietoja etsimään. Kävi ilmi, että em. kirjassa on virhe tämän sotasaalis DB-3:n kohdalla. Runkotunnukseksi mainitaan DB-14. Kuitenkaan tähän yksilöön tunnus ei ehtinyt, koska määräys muutoksesta tuli vasta reilu kaksi kuukautta tuhoutumisen jälkeen. Seuraava salapoliisityö oli keltaiset omakonetunnukset. Ne koneeseen oli maalattu jo kesäkuussa. Kirjallisuudessa on aika hyvin valokuvia ja jopa piirroksia VP-14:stä, varsinkin sotamaalauksen värirajoista saa hyvän käsityksen. Mutta, mistä rakennussarja toteutukseen? Eipä ole vielä nykyäänkään Iljušin DB-3M:stä liiemmälti rakennussarjoja saatavilla. Sain kuitenkin hankittua VP-Canadan valmistaman vacuform-sarjan. Siinä sitä tuli kokeiltua tätäkin taiteenlajia. Siirtokuvia piti haalia mistä sattui löytymään ja loput tunnukset maalata itse.

Paikkakunnan mediassa tapaukset putkahtelevat aina sillointällöin esiin. Sisä-Savon lehdessä oli 90-luvulla kirjoitusia aiheesta. Tuoreimmat jutut kalastajien verkkoihin tarttuneista VP-14:n kappaleista ja muistokiven paljastustilalisuudesta. Aikoinaan oli myös kiinnostavaa kuunnella tuolloin vielä tapahtumapaikalla asuvilta sukulaisilta tarinoita noista sota-ajan sattumuksista.

BL-110 ja VP-14 kulkevat jatkuvasti mukana mallinrakentamismielessä. Koko ajan tulee tutkailtua rakennussarjojen valmistajien uutuuslistoja, josko tekisivät nykyaikaiset "laatuvaatimukset" täyttävät sarjat…ja vielä 1/48 mittakaavassa. Rakentaisin molemmat synnyiseudun maisemiin liittyvät koneet uudelleen…tämänhetkisellä tietotaidolla. Lisää detaljitietoa on noista ajoista tullut ja malleissa on muutamia puutteita, jotka pitäisi lisätä/korjata.

Lentolaivue 46:n ja LeR 4:n sotapäiväkirjat. Kansallisarkisto:

BL-110 digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=10372273 , digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1545402 ,
digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1545406

VP-14 digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3610172

Sisä-Savon sanomien kansi: www.pienoismallit.net/profiilit/3837/kuvat/kuvapankki/kuva_131227/

Kartat:
[img]http://www.pienoismallit.net/media/kuvat/11/87/63/118763.jpg[/img]
[img]http://www.pienoismallit.net/media/kuvat/11/87/64/118764.jpg[/img]
[img]http://www.pienoismallit.net/media/kuvat/11/88/77/118877.jpg[/img]

Kommentit

Motivaattorina oman lähipiirin historialliset tapahtumat on tietenkin hyvinkin ymmärrettävä syy, siinä tavallaan pääsee lähelle sitä historiaa joka on itselle vain kuultua ja näin sitä saa konkretisoitua mallailun kautta. Oma moottori mallailuun on himo pienoismallien tekoon, en hirveästi tee taustatyötä (ainakaan vielä) omien pienoismallien kanssa, vaan pyrin tiettyyn omaa silmää miellyttävään ulkoasuun merkintöineen, maalauskaavioineen.

Monella kuitenkin näkyy tuotoksissaan tuo historian merkitys ja hienoa nähdä kuinka tehdään tarkkaa taustatyötä jo ennen mallin hankkimista, saatikka valmistamista. Maallikolle ne pienet erot ei oikein kolahda, mutta kun asiaan oikeasti perehtynyt havaitsee että radio onkin kiinitetty kolmella ruuvilla tavanomaisen neljän sijaan niin peli muuttuu heti astetta kovemmaksi, tivataan faktoja asian tiimoilta ja jos on toisenlaista tietoa itsellä, niin kyseenalaistetaan oikeellisuus.

Pääasia kuitenkin, oli mallintaminen työ tai harrastus niin pitää siitä, eikä tee väkisin (työssä tietty se poikkeama, että tehtävä on kun on luvattu, tilattu, joten ihan sama pidit tai et niin valmista pitää tulla ilman omia ehtoja).