Pienoismallit.net

Se toinen Electra

Se toinen Electra.

50-60-lukujen vaihteessa Lockheed esitteli lentoyhtiöille 4-moottorisen potkuriturbiinikoneensa, joka 30-luvun menestyskoneen mukaan sai nimekseen Electra. Se jäi uusien, lentoliikennettä mullistavien suihkukoneiden varjoon, ja kyllähän se esim Caravellin tai DC-8:n rinnalla näyttikin melkoiselta rumilukselta. Kauppoja haittasivat lisäksi useat alkuaikojen oudot onnettomuudet, ja koneita valmistettiinkin vain 170. Kaikki ehjänä säilyneet otettiin korjattaviksi tehtaalle (mahtoi olla kallis paukku), mutta maine oli mennyt. Lentoyhtiöt keksivätkin hädissään uudet nimitykset Electra II, Super Electra tai pelkkä Lockheed 188. Ainoa eurooppalainen käyttäjä oli KLM. Työelämässäni matkustin (jouduin matkustamaan)
niillä useita kertoja, ja olihan kone mukava, tilava, hiljainen ja nopeakin, mutta pientä kihelmöintiä aiheutti tietoisuus siitä että pari konetta oli hajonnut ilmassa – syitä etsittiin kauan.

Minicraftin 1:144 sarja on siistiä ja tarkkaa työtä ja mielestäni helppo ja kiva koota. Koneesta tuli ihan oikean näköinen, joskin jänneväliä 2mm liian vähän ja pituutta 1mm liikaa. Silmiinpistävin riesa oli kuitenkin moottorikoteloiden etupäät, jotka olivat liian ylimalkaiset eikä niistä tunnistanut sitä oikeata “Allisonia”. Piti tehdä scratchinä oma uusi ja siitä resiinivalut. (Muotti tallella, jos kiinnostaa). Sarjassa oli Nationalin siirtokuvat, mutta löysin KLM:n kuvat F-DCALilta. Sen verran on dekaalitouhu vielä vierasta, että onnistuin tuhoamaan niitä niin, että piti tilata vielä toiset. Ja lopulta kuitenkin nokan siirtokuvat menivät niin pieleen, että jouduin vähän muuttamaankin KLM:n värikaaviota. Hopea väri on Tamiyan suihkepurkista, ja se oli aivan erinomaista ainetta ja ihmeen riittoisaakin. Valkoinen on Dupli-Color-merkkistä suihketta – Tarjoustalosta – ja ihan hyvää sekin.

Jotta koneen koko selviäisi paremmin valokuvista yritin hommata saman mittakaavan figuurin, mutta suppea kysely ei löytänyt niitä Suomesta, ja yhden äijän tilaaminen jostain valtamerten takaa tuntui vähän hassulta. Päätin kokeilla itse, ja se oli aika kiva homma. Ihmisen mitat ja suhteet löytyivät Googlesta, ne oli piirtänyt joku Leonardo Da Vinci. Muovisoiroa, pieniä levynpalasia, pikaliimaa, sivellin jossa vain muutama karva, kärsivällisyyttä, ja “Kenttämanu” syntyi.

Kommentit

Ei vielä kommentteja tai kysymyksiä. Kysy tai jaa arvokas mielipiteesi ja kommentoi!