Pienoismallit.net

MT-222:n runko

Hyvää Tapanin päivää arvoisat mallailukollegat. Mieltäni askarruttaa kovasti suomalaisten Bf 109 G2 (mm. MT-222, 227 ja 229) rungon väritys. Lähdekirjallisuudessa puhutaan, että em. koneiden runko olisi kauttaaltaan maalattu 74/75/76 camon tummimmalla värisävyllä eli RLM 74:llä. Onko kelläkään tietoa oliko koko runko vedetty tuolla 74:llä vai oliko alapuolet edelleen 76:lla. Ja toinen asia oli tuon päälle maalauksen peittävyys l. näkyikö alta normaali 74/75/76 täplityksineen…
Pitäisikö listaan lisätä vielä Nissisen MT-225, joka ainakin yhdessä kuvassa vaikuttaa hyvin tasaisen tummalta? Siipien alapinta vaikuttaisi olevan ainakin 229:ssä ja 225:ssä selkeästi vaaleampi. MT-229:ssä tämä näkyy myös öljynjäähdyttimessä nokan alla. (Olihan se öljynjäähdytin? Kinkun sulatus vie tehoa ajatustyöskentelystä). Toisaalta takarungossa tumma väri menee hyvin alas.
Enemmän minua kiinnostaisi tietää, että missä nämä koneet maalattiin uudestaan ja kenen toimesta? Jos suomalaisten, niin miksi niissä käytettiin saksalaisia maaleja, ja oliko kyseisiä maaleja saatu esim. koneiden mukana? Peruskorjatut koneethan aika yleisesti kai maalattiin standardinmukaiseen sotamaalaukseen.
Muistaakseni molemmat koneet ovat kierrätystavaraa, toisin sanoen rungot ovat vanhoja, jotka ovat ajanmukaisetettu uudempaan versioon. Maalaukset ovat siten saksalaisia.

Ihan varmaan joku tietävämpi / jolla on referenssit käsillä antaa kohta täydellisemmän vastauksen.
poistettu
Viimeksi muokattu 12.1.2013 20:29
Nämä yllämainitut "harmaat" koneet olivat alapuoleltaan RLM76, eli se vaalein harmaa. Yläpuolen 74/75- kaavio ylimaalattiin enemmän tai vähemmän ohuelti RLM74:llä ja joissakin valokuvissa näkyy, miten alkuperäinen 74/75-kaavion värirajat näkyvät läpi. Tuskin kovin iso virhe tai puute on, vaikka pienoismallissa yläpuoli olisikin "vain" RLM74. Tosin tuo ylimaalaus tuo kovasti elävyyttä malliin.

Myös kannattaa muistaa se, että vaikka koneet olivat G-2-alatyyppiä saattoi siivissä yläpuolella olla molemmin puolin ( MT-222 ) tai vain toisella puolella ( MT-227 ) G-6:n patit paksumpia pyöriä varten. G-2:n siiven yläpuolihan on sileä, ilman pyöräpatteja. Eli koneet siis olivat myös siiven osalta kierrätyskamaa.

Jos saivartelemaan aletaan, minua kiinnostaa myös se näissä "harmaissa" Mersuissa, oliko Itärintaman keltainen suomalainen vai saksalainen sävy? Itse olen sitä mieltä, että se olisi saksalainen, koska koneet maalattiin Saksassa ja muistaakseni ainakin yhden koneen runkonauhakin ( MT-222 ) oli suomalaisittain väärässä kohdassa, eli liian takana.
MT-222 toisaalta muutamissa valokuvissa näyttää epämääräisen läikikkäältä. Ehkä siinä ylimaalaus oli ohuempi kuin muissa? Nauha tosiaan on liian takana. Enpä mokomaan ollut kiinnittänyt huomiota, ennen kuin Phantom asiasta mainitsi.
Merestä nostettu MT-208 oli muuten hyvä esimerkki kierrätyksestä. Sen siivissä oli pyöränpatit niin G2 kuin kone olikin. Saksalaisharmaita on kyllä tietty pitänyt olla meilläkin, koska alkuperäiset tunnukset sellaisella yli maalattiin. Vai sekoiteltiinko täällä vain sopiva harmaa ja annettiin ruiskun laulaa?
Kiitokset vastauksista. Tuhon keltaiseen itärintamatunnukseen: veikkaisin, että suurimpaan osaan maalattiin keltaiset alueet suomalaisella keltaisella (ainakin vanhassa Suomen ilmavoimien historia Mersuista on kuvia joissa Saksasta lennetyt Mersut ovat tyystin ilman keltaisia tunnuksia). MT-222 siirtolentotunnus Saksasta oli DL+IC ja tusn koneen kuvissa (SIH 6 sivu 36) oli ainakin takarungon eltainen nauha jo valmiina… Eli tuon perusteella voisi hatusta heitää että MT-222 takarungon keltainen oli alkuperäinen saksalainen ja muut suomalaista keltaista tai sitten ei…
Jotain tuollaistakin voisi uumoilla Petri ja Timo, noiden keltaisten nauhojen ym. suhteen. Samoin muuten Junkers-88:t, jotka olivat saksalaisessa kaaviossa; jotenkin muistelisin tuossa värityksessä olleiden koneiden keltasten alueiden - moottoripellityksen alapuolella ja runkonauhan - olleen jo maalattu valmiiksi, koneiden saapuessa Suomeen.

Käytännön merkitystähän sillä ei ainakaan silloin varmasti ollut, vaikka keltaiset nauhat olisi maalattu "Panu-isältä-pojalle-maalilla", mutta mallauksen kannalta olisi kiva tietää tuo keltainen sävy. Lähes 100 prosenttisesti kun se oli joko saksalainen tai suomalainen. Mallauksen kannaltakin varmaan molemmat sävyt käyvät?

Hei, tai jos mekaanikkona oli joku esimallari, joka välttämättä halusi vetää aivan oikean keltaisen sävyn koneeseen - eli suomalaisen tässä tapauksessa?
Tuosta vanhasta SIH Mersu kirjasta katselin kuvaa MT-215:stä Malmin hallissa ja näytti kovasti siltä, että nokan keltainen olisi maalattu kahdella sävyllä; alaosa saksalaisella ja yläosa (myöhemmin maalattu) suomalaisella
Kotimaista keltaista oli käytössä kahta lajia. "Lämpimämmän" sävyinen Schildt & Hallbergin valmistama Dicco 6, jolla määrättiin omakonetunnukset alunperin maalattavaksi. Tätä sävyä ei kuitenkaan ollut tarpeeksi saatavilla (300 konetta piti maalata parissa päivässä). Tilalle hankittiin hieman kirkkaampaa keltaista, Unica 12:ta.

Lisäksi tähän voisi todeta, että mallareina varmaan useat tietävät, kuinka huonosti peittävää keltainen maali on. Tämä pätee 1:1-mittakaavassakin. Jos koneeseen ei kiireestä johtuen ehditty vetää joko pohjaväriä tai tarpeeksi useaa kerrosta keltaista, väri-/tummuuserot näkyvät kuvissa, vaikka kyseessä olisi sama maali. Näin muistan jostain lukeneeni, että oli tapahtunut mm. MT-215:n kohdalla (moottoripellityksen vaihto).

Sota-aikaisista mustavalkokuvista pelkästään on vaikea päätellä käytettyä keltaista sävyä. Pitäisi tietää kummmankotyyppistä filmiä kuvaaja on käyttänyt. Orthokromaattinen filmi toistaa saman keltaisen tummahkona ja pankromaattinen vaaleana. Myös sinisen ja harmaan toistossa on eroja.
Viimeksi muokattu 29.12.2010 10:25