Pienoismallit.net

Hutiloinnit mallauksessa

Osien irrottelu rangasta jalkojen päällä, sit kontataan lattialla lampun kanssa. Toinen on ejektorien jäljet luukkujen sisällä. JA pahin on laiskuus työpöytää kohtaan aina sekaisin ja osia saa etsiä ja hakea.
Tähän täytyy omalta kohdaltani mainita ajoittainen sortuminen "rakennusohjeet ovat nössöille"-asenteeseen. Itse keksittyyjen työvaiheiden jälkikäteinen sovitteleminen ja varsinkin purkaminen se vasta rattoissaa onkin.

Siis ihan oikeasti: kyllä se valmistaja on laittanut ne ohjeet sinne pakettiin ihan tarkoitusta varten.
Suurimmat hutiloinnit aiheuttuvat yksinkertaisesti malttamattomuudesta. En tahdo millään jaksaa odotella että maalipinta tai liimaus on riittävän kuiva. Toinen ongelmia aiheuttava luonteenpiirre on järjestelmällisyyden ja suunnitelmallisuuden puute. Esimerkkinä saatan aloittaa mallin vanhentamisen pigmenteillä, ennen kuin olen kiinnittänyt siirtokuvat. Siihen pölyjen päälle on sitten hyvä tällätä kansallisuustunnusta ja harmitella että "voi kun hopeoi".

Normaalit osien perässä lattialla konttaamiset kuuluvat luonnollisesti myös asiaan, johtuen usein huonoista pinseteistä yhdistettynä liian kovaan puristusvoimaan.
Laitan usein liikaa liimaa, kuin kuusivuotias, ja jätän liimaisen sormenjäljenkin sinne tänne. En pidä tätä valtavana ongelmana kun niitä osia tulee muutenkin kittailtua ja hiottua…Suihkumaalattavat osat kiinnitän telineeseensä usein liian huonosti ja ne sitten pyörivät & lentelevät ilmavirrassa.
Hiljakkoin liimasin Tamiyan Panzer IVD:n asekilven ajatuksissani väärin päin ja kun huomasin erheen, niin oli jo myöhäistä.
Tulee luettua rakennusohjeita huolimattomasti ja pääteltyä mikä osa tulee mihinkin ja missä järjestyksessä.
Mallin maskauksessa tulee joskus oiottua esim. sinitarramaskia käytettäessä. Juuri maalaamaani Dragonin M3 puolitelaan tuli kaksivärinen naamiomaalaus, jonka rajat ovat puoliterävät. Sinitarramaskia käytettäessä en jaksanut maskata jo maalattua aluetta piiloon teipillä/paperilla ajatuksena, että "kyllä siitä tarkasti maalaamalla hyvä tulee". Ja kuinka ollakaan taas sai korjailla levinneitä värirajoja ja väärään paikkaan joutunutta maalisumua. Eikä muuten ollut ensimmäinen kerta:).
Voin tunnustaa väänteleväni osi irti. Laiskuttaan ei jaksa, ja sittenhän niihin osiin jää kuoppia sun muuta! Olen malttamaton maalari, osat kiinni vaan niin nopeasti kuin mahdollista. Yksi ongelmistani ovat tela pyärät jotka liimaan ja heti sen jälkeen laittaan vaan letku teloija, niin eiköhän telapyörät lentele,vääntyil tai poikkeile!!! pitäisi opetella olemaan maltillisempi! tai tehdä tela pyörät juuri ennen nukkumaan menoa niin saisivat rauhassa kuivua. Et sillälailla…
Teemu Jokinen kirjoitti:
Yksi ongelmistani ovat tela pyärät jotka liimaan ja heti sen jälkeen laittaan vaan letku teloija, niin eiköhän telapyörät lentele,vääntyil tai poikkeile!!!
Yksi konsti jonka itse kehitin tuon ongelman torjumiseen on se, että rakennat samanaikaisesti mallin useita eri komponentteja: esim. niin että sinulla on samanaikaisesti telapyörät kuivumassa alarungossa ja tornin kokoaminen "vaiheessa", eli telapyörät ehtivät kuivua sillä aikaa kun kasaat tornia ja sitten taas tornin kuivuessa voi alkaa viritellä teloja paikalleen.
Suurin laiskuus vieläkin noissa saumoissa ja ejektorin jälkien siistimisessä. Usein suunnittelu vaiheessa huomaa ne ja sitten kun alkaa kasamaan niin ei enään vaivaudu niitä siistimään / kittailemaan enään (ei ne kuitenkaan näy mentaliteetilla). Joskus liimaa liikaa tai liian vähän, myös mallit saan kasaan tiettyyn pisteeseen ja tuleekin uusi inspiraatio tehdä jotain muuta, eli hyllyssä on aloitettuja eri vaiheeseen vietyjä monta ja valmiiksi asti ei montaakaan. Jotain tulee aina tehtyä melkein päivittäin. Maalaus myös tuottaa välillä hätäilyä. No tekemällä oppii.
Mulla ei ole koskaan 6-vuoden aikana hengityssuojainta, ei maalauksessa, kittauksessa ym… Ehkä se on sitten jonkunlainen hutilointi. Toinen on se, että rakennuspöytä on aina valtaisan kaaoksen vallassa, ja sieltä on kiva etsiä vaikkapa liimapurkin korkki tai jotain pientä pisteosaa. Osat irrotan ihan normaalisti pihdeillä, jonka jälkeen maalauskuntoon veitsellä, maalauksen pohjatöissä olisi kyllä paljon parantamisen varaa… Hiominen tuntuu välillä jäävän melko vähälle, kunhan ne isoimmat valusaumat ja kuopat sieltä poistaa, niin hyvä on… Usein myös joutuu ''valmiita'' osia kittaamaan ja hiomaan kun niissä on tullut kiire saada valmiiksi…