Pienoismallit.net

Kössi Karhila poissa

Pakko häpeäkseni myöntää, että minäkin havahduin Karhilan poismenoon vasta lukiessani tällä samalla sivustolla Günther Rallin kuolemasta. Hiljaista hetkeä en valitettavasti pitänyt, mutta Karhila samoin kuin joka ainoa muukin veteraani saa kyllä rajattoman kunnioitukseni ja arvostukseni.

Noita hesarin kommentteja en vaivautunut edes lukemaan, eivät ne ole sen arvoisia…
Kunnioitus ja kiitokset Karhilalle, samoin kuin kaikille muillekin jotka uhrasivat nuoruutensa / terveytensä kansakuntamme olemassaolon puolesta. Yhdyn täysin Raimon sanoihin tästä nykyajan touhusta ja halveksin sydämeni pohjasta tätä pintaliito / maailmanparantaja / viherpiipertäjä - osastoa.
Juha Tähtinen kirjoitti:
Kunnioitus ja kiitokset Karhilalle, samoin kuin kaikille muillekin jotka uhrasivat nuoruutensa / terveytensä kansakuntamme olemassaolon puolesta. Yhdyn täysin Raimon sanoihin tästä nykyajan touhusta ja halveksin sydämeni pohjasta tätä pintaliito / maailmanparantaja / viherpiipertäjä - osastoa.
Minulla oli onni tuntea pari vuotta sitten edesmennyt eversti Martti Uotinen, joka oli ansioitunut pommituslentäjä. Kun kerran yritin ilmaista, kuinka paljon kunnioitan hänen ja muiden lentäjien saavutuksia sodassa, hän heilautti huvittuneena kättään. "Mitäs hätää meillä lentäjillä oli. Joka ilta pääsimme nukkumaa puhtaiden lakanoiden väliin. Jalkaväki siellä työn teki."

Hän oli aina valmis antamaan kunniaa toisille eikä koskaan ylpeillyt sillä mitä hän teki. Saman olen kuullut monen ansioitueen veteraanin suusta - en minä mitään tehnyt, ne muut olivat paljon kovemmissa paikoissa.

Niin puhuvat todelliset MIEHET - ja NAISET, sillä samanlaisia ovat tuntemani rintamalotatkin.

He olivat valmiit antamaan kaikkensa kysymättä hintaa, jotta me, heidän jälkeläisemme, voisimme elää vapaassa maassa ja vapaassa Euroopassa. Kitisköön lapsenmieliset Hornetin ylilenosta vapaasti. Sellainen selkärangaton porukka ei tule koskaan saamaan aikaan mitään, ei edes huonoa.

Martti Uotisen tunnusomaisesta, asiallisen vaatimattomasta tyylistä on hyvä näyte täällä:

video.google.com/videoplay?docid=2460958524174555226#
Harmi, kun sotaveteraanien määrä vähenee koko ajan. Itse pidän jonkinlaisena rikkautena, että on voinut ja voi vielä puhua sellaisten henkilöiden kanssa, jotka ovat itse kokeneet Suomen itsenäistymisen ja sitä seuranneet sodat. Täytyy muistaa, että kovinkaan monen vuoden päästä veteraaneja ei enää ole, ja kaikki tieto on sitten toisen sukupolven kertomaa.

Pidän myös rikkautena sitä, että täällä maalla järven rannalla asuu myös naapurissa pari sotaveteraania. Toiselle vien joka aamu lehden meidän sen luettuamme ja viikonloppuisin käyn tuvankin puolella juttelemassa aina, kun on aikaa. Toinen sotaveteraani asuu (pikemminkin kesä-asunto) myös puolen kilometrin säteellä. Käyn siellä kesällä tekemässä töitä, josta isäntä sitten maksaa pientä vaivanpalkkaa. Isäntä oli sodassa yliluutnantti ja hänen vaimonsa ymmärtääkseni lotta. Joskus voi mennä tunti, ylikin, puhuessa kaikenlaisesta - sotaan ja sotaan liittymättömistä asioista molempien naapureiden kanssa.

Mielestäni eräs herra, jo edesmennyt jalkaväenkenraali Adolf Ehrnrooth, on puhunut erittäin hyvin tästä "pumpulisukupolvesta" sekä yleensä puolustusvoimista ym. sotaveteraanien iltahuuto -keräyksen haastattelussa 90-luvulla.

Osa 1

Osa 2

Osa 3

Kaikki kunnia ja apu sotaveteraaneille, lotille sekä kaikille, jotka ovat Suomea auttaneet vaikeina aikoina.
Jotenki tuntuu että pikkulotta ja lotta swärd toiminnasta ei arvosteta ihan niin korkealle ainakaan mediassa kuin saisi olla. Ja lottienjohtajaa fanni luukkosta tuskin monet ovat kuullutkaan,saati nikke pärmin mustasta nuolesta.
Samuli teet juuri sitä mitä mielestäni pitäisi tehdä enemmänkin. Normaalia kanssakäymistä ja keskustelua veteraani sukupolven kanssa harrastava nuorukainen, tätä myös veteraanit arvostavat. Näin ainakin on monesti täällä eri yhteydessä on tullut esille.