Pienoismallit.net

Rakennussarjojen hinnat

Ilkka K. kirjoitti:
Tero kirjoitti:
Yksi hinnotteluun liittyvä asia, mikä jaksaa aina ihmetyttää on kuljetus/postikulut. Keski-Euroopasta (Saksa, Hollanti, Alankomaat) Suomeen nyssäkkä kuin nyssäkkä maksaa 15€, briteistä, USAsta, Puolasta ja tsekeistä 5$/€. Kotimaassa taas Matkahuolto alkaa olla Itellaa nopeampi ja halvempi vaihtoehto, varsinkin pakettikoon kasvaessa.
Muuten samaa mieltä mutta USA:sta ei todellakaan saa mitään postitettua 5 taalalla.
Männäviikolla tilattu TowerHobbies/plasticmodels.comista postikulut 5$. Tosin tarjouskoodilla hieman alea postikustannuksista.
Petri Lyy kirjoitti:
No niin. Nyt puhutaan jo POSTITUSkuluista eikä vain POSTIkuluista ;D

,:n viilaus täältä tähän. Liikuttava keskustelu tosiaan :D
Erityisesti saksalaiset kuten Sockelshop ja muut Keski-Euroopan puljut suosivat DHL tai muita kalliimpia kuriireja kun taas idästä ja briteistä kusti polkee.

Mitä taas tulee postitus ja postikulujen eroon: Pulju A mallin hinta 10, postitus 15, pulju B mallin hinta 10, postitus 5. Pulju A postitus pysyy vakiona kun lisäät tilaukseen 50 arvosta lisää tavaraa (raja esim 5 kg asti). Pulju B postitus nousee painon mukaan. Eli heräteostoksia tulee taatusti Pulju A:n tapauksessa kun taas Pulju B on kertaostajalle parempi.
Minun mielestäni tämä keskusteluketju on harhautunut alkuperäisestä aiheestaan "rakennussarjojen hinnat" keskustelemaan postitus ym. oheiskuluista, jotka saattavat tietysti olla joskus olennaisia kustannuksia loppuostajalle, mutta eivät kuitenkaan ole olennaisimpia aiheeseen liittyen.

Alussa ihmeteltiin kuinka 70-luvulla rakennussarjojen hinnat olivat reaalirahassa huomattavasti alhaisempia kuin nyt. Silloin oli tilanne aivan toinen. Muovimallailu oli huomatavasti yleisempää kuin nyt. Eräät suuret toimijat (Airfix, Revell, Frog, Matchbox, jne.) tuottivat malleja suurissa sarjoissa hyvin edulliseen hintaan ja niitä oli saatavissa jopa lähes kaikissa perukan harrasteliikkeissä.

Nyt on tilanne aivan toinen. Pienoismalliharrastus ei valitettavasti ole enää sellainen suurten joukkojen harrastus kuin silloin. Älkää lynkatko minua, kun väitän, että tämä harrastus on nykyään pääasiassa meidän vanhojen ukkojen harrastus. Pieniä avauksia nuorempien harrastajien saamiseksi mukaan on ehkä nähty, mutta ne ovat mielestäni kilpistyneet alkuunsa. Ehkä osaamattomien markettien sisäänostajien toimesta, tai sitten ihan tarkoituksella. Suuri ongelma on kuitenkin mallien erittäin huono saatavuus erityisesti maakunnissa. Mitä on saatavilla, on pelkästään Revelliä joissain marketeissa.

Mitä tulee hintoihin, niin ei markettien Revell sarjojen hinnat ehkä reaalirahassa ole niin paljon korkeampia kuin muiden sarjojen hinnat ennen. Ero tulee postimyynnistä saatavien muiden (parempien) sarjojen kautta.

Harrastekunta kun on ukkoutunut, niin ukot osaavat kyllä vaatia parempaa. Ja parempaahan on kyllä nyt saatavilla. Lähes kaikkiin mahdollisiin aiheisiin on nykyään mahdollista saada malli. Se vaatii vaan hieman aktiivisuutta ja erottautumista paikallisten lähikauppiaisten ympyröistä. Täytyy rohkeasti penkoa nettiä ja sieltä löytyy kaikki. Kun asiaskunta on nyt aivan erilainen kuin ennen (70-80-luvuilla), niin hinnat toimivat kysynnän ja tarjonnan lakien mukaan. Monet ukot (tai nuoremmatkin afficionadot) haluavat saada lähes täydellisiä taideteoksia mistä mallinsa rakentavat. Näitäkin on nykyään saatavilla, kun tietää mitä haluaa ja tilaa. Siksipä yksimoottorisen lentokoneen 1/72 mallisarjan hinta voi olla luokkaa 60 euroa. Harrastajissa nykyään riittää niitä, jotka haluavat ja voivat maksaa sen, kunhan laatu on taattu. Siinä sivussa mallin rakentaminen voi vaatia jo hieman kehittyneempiä taitoja. Näiden huippumallien ja markettibulkin välillä on todellakin paljon välivaihtoehtoja, joiden hinnat eivät itseasiassa olisi juurikaan Revell-bulkkia kalliimpia. Se on eritäin valitettavaa, että markettien sisääostajat eivät ole ilmeisesti ollenkaan vaivautuneet selvittämän näitä vaihtoehtoja, vaan tarjoavat vain sitä yhtä ainoaa vaihtoehtoa (jossa on kieltämättä ihan hyviä yksilöitä). Mallailun laaja tarjonta, joka olisi nyt laajempaa kuin koskaan, jää tavalliselta marketti-kuluttajalta täysin huomaamatta, jos ei ole aktiivisuutta tutustua netin postimyyntiin.
Hävetkööt vähittäiskaupan harraste (lelu) sisäänostajat. Menettävät suuren markkinaraon.
Komppaan tota Mikan juttua, jossain -70 luvun puolivälin paikkeilla 1/72 perus mersu Airfixin paketissa oli sen 5mk, mutta sen aikaisista sai monesti unohtaa helpolla aidon näköistä kun muotit oli mitä oli, mutta tuosta hinnasta vielä että ei se ainakaan meikäläiselle ole vielä liian kallista kun ei valmistakaan tule vauhdilla enkä ole näin aloittelijana ottanut hypersuperfotoetchspecialeditionia työn alle, vaan harjoittelen halvemmilla paketeilla.

Siinä suhteessa katson että postimaksut katsotaan olevan osa paketin hintaa koska tälläinen maaseutumallari joutuu sen usein pulittamaan jos haluaa muuta kuin sen Revell 1/72 mallin, toisaalta kun pikkasen kerää ostoksia niin ainakin joskus on tarjouksia että yli 50€ ostokset rahtivapaasti.

Itse en usko että mallailu häviää, mutta mallareiden määrä pysyy aika tasaisen pienenä, uusia ei tule kun kiintoisaa rakenneltavaa ei ole tarjolla ja eikä kauppojen kannata pitää valikoimissaan juurikaan mitään kun menekki on niin pientä.

Kaiken kaikkiaan voin sanoa että olen ihan tyytyväinen tämän hetkiseen tilanteeseen vaikka joudunkin ehkä maksamaan posti/toimitus kuluja kun laadukkaita malleja on paljon saatavilla juurikin netin kautta, en ikinä haluaisi siihen aikaan takaisin kun piti jostain kataloogista näyttää kauppiaalle että voisiko tämmösen tilata.
Luulenpa, että mallikaupan markkinarako ei ole niin kovinkaan valtava, jotta suurten päivittäistavaraketjujen kannattaisi siihen panostaa - saati sitten että suuret ketjut haluaisivat toimia jonkinlaisena esiinmarssijana juuri pienoismalliharrastuksen suosion kasvattajana. Aika kova konsultti saa olla, joka myy S-ryhmälle ja Keskolle pienoismallailun uutena Angry Birdsinä ja että ketjut lähtevät sen varjolla kasvattamaan valikoimaa merkittävästi ilman takeita tavaran liikkumisesta. Ehkä he ovat jopa jo tehneet jonkinasteista tutkimusta ja ehkä siihen on myös syynsä, että aiemmin (esim. 80-luvulla) olleet laajat valikoimat hävisivät kaupoista.

Kun tarkastellaan harrastekenttää laajemmin, huomataan näistä ketjuliikkeistä puuttuvan paljon muutakin. Kuinka monesta marketista löytyy esimerkiksi soittimia? Ja silti erilaista soittamista harrastetaan valtavasti, jopa lisääntyneessä määrin. Pitäisikö ajatella, että soittaminen ja musiikin teko vähenee tai lakkaa kiinnostamasta, koska marketeissa ei ole tarjolla haitareita ja marakasseja ja mitä näitä on? Minkälaisessa kunnossa on posliinimaalaushylly suurissa marketeissa? Taiteilijatarvehyllystä ehkä akvarellipaperia ja jokunen sivellin löytyy. Perhosidonta? Sitä harrastetaan luultavasti enemmän kuin malleja. Listaa voi jatkaa loputtomiin aina pienistä harrastealoista suuriin. Syynä on pitkälti se, että erikoisliikkeet ovat erikoisuuksia varten, marketit myyvät keskimääräisen tarpeen mukaan. On siis pikemminkin hatun noston, kuin häpeämisen arvoinen asia, että marketit ylipäänsä viitsivät pitää mitään mallailuun liittyvää hyllyssä. Toki olisi hienoa, mikäli valikoimaa olisi joka paikassa - realiteetit taitavat olla vain sellaiset, että tilanne ei muutu autuaaksi vain sisäänostajien herättämisellä mallailun ihanuuteen.
Pienoismalliteollisuuden historia on yhtä kuin leluteollisuuden historia. Kun rakennussarjoja — tai pikemminkin "koottavia" — ryhdyttiin teollisesti valmistamaan toisen maailmansodan jälkeen, ei tavoitteena ollut valmistaa pienoismalleja, vaan mahdollisimman halpoja leluja. Kauppiaiden mielestä lelu ei voinut maksaa kuin muutaman shillingin, joten tämä ohjasi tuotantoa, jonka seurauksena syntyivät mm. Airfixn pussimallit. Lelu saatiin halvaksi sillä, että sen kokoonpano ulkoistettiin asiakkaalle ja tuotepakkauksen tehtävänä oli lähinnä pitää osat yhdessä paikassa. Tämä oli täysin ymmärrettävä sodan tuhoamassa Euroopassa, jossa oli muutakin ajateltavaa kuin leikkikalujen valmistus. Muovin käyttö oli uutta ja sillä saatiin halvalla aikaiseksi suuria määriä leluja.

En tiedä, miksi valmistus keskittyi niin voimakkaasti sota-aiheisiin ja miksi sota-aiheet ovat yhä rakennussarjojen hallitseva teema. Toisaalta kysyntää saattaa ylläpitää yhä ns. "korkkarisukupolvi" — riskinä tässä saattaa olla se, että toisen maailmansodan aiheisiin perustuva rakennussarjateollisuus ajautuu vaikeuksiin, jahka korkkarisukupolvi siirtyy tuijottamaan koiranputkien juuria. Pienoisrautatiepuolella asiakaskunnan ikääntymisestä johtuva ongelma on jo vaikuttanut rajusti rautatieaiheisia pienoismalleja valmistaviin yrityksiin — taloudellisia vaikeuksia on ollut jo pitkään lähes kaikilla perinteisillä yrityksillä ja tuotettujen mallien aihepiiriä on jatkuvasti hilattu kohti nykyaikaa tavoitteena saada nuori polvi kiinnostumaan rautatieaiheista.

Juha osui analyysissään villakoiran ytimeen. On oikeastaan omituista, että marketeissa on näinkin pitkään kaupattu muovirakennussarjoja, kun samalla leluosastot supistuvat ja lelujen(kin) myynti keskittyy erikoisliikkeisiin. Muovirakennussarja lienee menettänyt pitkälti lelun statuksen, kun teollisuus on keskittynyt tuottamaan pienoismalleja. Niitä ei hankita enää heräteostoksina samalla periaatteella kuin jotain kumiankkaa tai vihaista lintua. Kohderyhmäkin lienee yhä enemmän jo keski-iän ylittänyt maksukykyinen äijä.
Tero kirjoitti:
Männäviikolla tilattu TowerHobbies/plasticmodels.comista postikulut 5$. Tosin tarjouskoodilla hieman alea postikustannuksista.
Joo tarjoukset eri juttu. US Postal Servicen kautta kun tulee niin yksi 1/48 lekon postitus maksaa +/- 20 taalaa. Ei oo halpaa.
On tullut tutustuttua Warhammer sceneen mukuloita opastaessa harrastusten valinnassa. Täytyy myöntää, että omat 70-luvun muistot ovat vaikuttaneet asiassa. Warhammer on malliesimerkki siitä, kuinka saadaan nuoret innostumaan miniatyyreistä ja samalla keräämään rahat pois. Se, että pienoismallailu ja figusotapelien väitetään ukkoutuvan kovaa vauhtia on monen asian summa. Nykynuoret saavat erilaisen koti ja koulukasvatuksen kuin me ukkoutujat. Muistuu mieleen, kuinka termi "sotahullu" sävytti nuoruutta ja kuinka silloin oli myös varaa ampua lutkulla juuri valmistuneet Tamiyan mallit päreiksi takapihalla. Nyt myöhemmällä iällä on jännä huomata, kuinka nettipelien maailmassa mukulat osaavat pelissä olevien härpäkkeiden tekniset tiedot ulkoa samalla tavalla kuin itse muistaa vieläkin kaluston ominaisuudet. Ja pienoismallit kiinnostavat kyllä nuoriakin, mutta kun "ensimallista" maksettu 5mk on nykyään (hyvässä lykyssä samoista muoteista puristettu) 120mk arvoinen niin kyllä se pistää miettimään kuinka nykyään Legoja on joka puolella kun ne olivat 70-luvulla yhtä harvinaisia kuin pienoismallit nykyään. Syytän kukkahattutätejä tästä epäkohdasta ! :)
Tero kirjoitti:
Ja pienoismallit kiinnostavat kyllä nuoriakin, mutta kun "ensimallista" maksettu 5mk on nykyään (hyvässä lykyssä samoista muoteista puristettu) 120mk arvoinen niin kyllä se pistää miettimään kuinka nykyään Legoja on joka puolella kun ne olivat 70-luvulla yhtä harvinaisia kuin pienoismallit nykyään. Syytän kukkahattutätejä tästä epäkohdasta ! :)
Lievästi eri mieltä, molemmista :)

Kun katsoo rahan ostoarvoa kautta aikain esim: www.stat.fi/til/khi/2012/khi_2012_2013-01-15_tau_001.html, niin tuo 60/70 -luvun taitteen markka vastasi noin puoltatoista nykyeuroa. Eli jos malli silloin maksoi vitosen, niin nykyhinta olisi noin 7,50, ja yllätys-yllätys, kun katsoo esim. Tietonikkarin 1:72 peruslekomalleja, niin aika samoihin mennään.

Itsellä (kotoisin kuitenkin alemman luokan duunariperheestä, isä kirvesmies, äiti kotirouva), oli Legoja huomattavasti aiemmin kuin pienoismalleja. Vanhempien ostamia pienoismalleja muistan kaksi, ja muutaman itse ostetun (satunnaisista lahjarahoista säästettyjä).

Itse näkisin tämän harrastuksen katoamisen suurimmaksi syyksi sen, että kun vanhemmat eivät enää osaa tehdä käsillään mitään, eivät sitä taitoa opi myöskään lapset. Uusavuttomuus tappaa pienoismallailunkin.
En usko, että vanhempien osaaminen on tässä kovin olennaista. Isoin juttu lienee se, että tarjontaa on vain valtavan paljon enemmän. Omien havaintojeni perusteella erilaiset RC-laitteet, tietokonepelit yms menevät useimpien lasten siisteysasteikossa pienoismallien ohi. Jos pienoismalleissa esiintyvät teemat (sotavehkeet, autot) kiinnostavat, niin markkinoilta löytyy loputtomasti valmiita leluja ja ihmisillä on myös varaa ostaa niitä.

Toisaalta pienoismallailua ollaan minusta julistamassa kuolleeksi aivan ennenaikaisesti. Pienoismallit eivät varmastikaan tule olemaan enää koko (poika)sukupolven yhteinen lapsuudenkokemus, mutta ei se vielä tarkoita etteikö nuorista löytyisi riittävästi kiinnostuneita astumaan nykyisten tosiharrastajien saappaisiin. Se vain tarkoittaa, että harrastus aloitetaan vanhempana ja sen aloittavat harvemmat. Se tarkoittaa myös, että (pikku)lapset eivät välttämättä otollisinta maaperää harrastuksen mainostamiseen vaan pitäisi keskittyä hiukan vanhempiin.