Pienoismallit.net

Revell-neulaliiman tukkeutuminen

Tämä keskustelu on lukittu.

Petri Olavi kirjoitti:
Piikkiliiman käyttöä ei kuitenkaan pitäisi torpata, koska se on helposti saatavilla ja joistakin tuskin havaittavista puutteistaan huolimatta täysin käyttökelpoista (jos tietää, miten toimia :D ) Alkuperäinen kysyjä voisi mielestäni jatkaa sen käyttämistä ilman turhia paiseita.
cOnTaCTa tuubeilla kun sitä on alkujaan lähtenyt mallaamaan niin eihän tuota ilmankaan osaa olla, ja neulamallilla on päästy sentään eroon niistä 'hämähäkinseiteistä' sekä järkyttävän massiivisista liimapurkauksista, vaikka kyllä tuo neulamallikin välistä antaa enemmän kuin oli tarkoitus. Kysymys on enemmänkin tavasta. Vaikka toki Tamiyan vihreäkorkkista käytän pääasiassa. MUTTA olen ollut huomaavinani, että "kromiosiin" ei tahdo vihreäkorkkinen tehota yhtä hyvin kuin Contacta. Samoin jos pitää saada jokin kaponen pikkuosa kiinni runkoon niin contacta pitää paremmin. Pinsettikäsi alkaa täristä ennenkuin alkaa ottaa kiinni Tamiyalla.
Revellin neulaliimapurkkeja olen rassaillut auki ohuella sähkökitarankielellä ja hyvin on toiminut. Sopiva kielen paksuus on 0,2 - 0,3mm (tuumina noin 0.010 - 0.012). Avotuli ja liimatukos on minusta vähän epäterveellinen yhdistelma.
Pitänee purkaa kaikki vanhat mallinsa, koska en ole yhteenkään käyttänyt muita liimoja kuin pikaliimoja ja tuota Revellin parjattua neulaliimaa. Kirkasosiin tosin omaa tököttiänsä, mutta ei sekään tahna mitään hienomekaanista ainetta ole. Tamyan vihreäkorkkista en ole edes testannut. Sain trauman siveltimellä levitettäviin liimoihin jo kaukaisella -80 luvulla kun ostin sellaisen, kasasin sen avulla jonkun Dornierin lentoveneen, ja osat putosivat muutaman päivän päästä pois paikaltaan. Vika oli luultavasti käyttäjässä, mutta trauma jäi. Jos muistetaan niitä aikaisemmin olleita tuubiliimoja, niin Revellin neulaliima oli maata järisyttävä parannus.

Neulan kanyylin tukkeutuminen sen sijaan on todellinen ongelma kyseisessä purkissa. Itse olen jo toistakymmentä vuotta tehnyt niin, että kun otan purkin käyttöön, niin heitän vesilintua sillä sinisellä korkilla ja korvaan sen ohuella nuppineulalla. Sellaisella joita tulee esim. kauluspaitoja ostettaessa hirvittävät määrät kaupan päälle. Otan neulan pois kun liimaan, ja laitan sen takaisin samantien. Homma toimii, kunhan muistaa laittaa neulan aina paikalleen liimaamisen jälkeen.
Antti Pentikäinen kirjoitti:
Olen kyllä erimieltä tuosta, että neulaliimalla voisi liimata pieniä osia. --
No toi on vain valmistajan mainos, uskoo ken haluaa mutta selittää kumminkin miksi neulasta on haluttu noin ohut. Itse olen kyllä liimaillut Contactalla ihan onnistuneesti (omasta mielestä ainakin :) siviilikonemallien pikkuruisia antenneja ja antureita annostelemalla toisinaan liimaa suoraan putelista. Kirkasosien kanssa en käytä neulaliimaa paitsi silloin kun päälle tulee siirtokuvat.

Nykyään tulee monesti käytettyä pikaliimaa tuon Revellin lisänä: pikaliima lukitsee osan/t paikoilleen siksi aikaa kun hitaampi ja paremmin vääntöä kestävä nesteliima alkaa pitää.
wade kirjoitti:
Nykyään tulee monesti käytettyä pikaliimaa tuon Revellin lisänä: pikaliima lukitsee osan/t paikoilleen siksi aikaa kun hitaampi ja paremmin vääntöä kestävä nesteliima alkaa pitää.
Hyvä idea. Kiitos!
Häpeäkseni pakko myöntää, etten ole edes osanut ajatella tuota toimintatapaa tuskaillessani esim. pitotputkien ym. kanssa.
Timo ja muut Revell-liiman käyttäjät, ei nyt ihan kannata heittäytyä katolta vaikka em. liima flakkia saakin :) Itsekin käyttäisin tuota liimaa jollei olisi parempaa tarjolla eli tässä tapauksessa Tamiyan viherkorkkista. Ehkäpä suurin etu Tamiyassa on sen nopea kuivuminen ja sitä kautta osien nopsa yhteenhitsautuminen. Ja se hiton kapillaari-ilmiö! Käytän tuota muuten lasiosienkin liimaamiseen.
Tuo nuppineulakikka on muuten hyvä, itsellä käytössä siitä karumpi versio, pelkkä langanpätkä korkin sijaan. Pojan kanssa liimaillaan Revellillä kun ei tuo Tamiya hänelle sovellu; junnu nääs ei liimaile osia ihan samaan tahtiin kuin isänsä :D Ja TÄMÄKÄÄN ei ollut mitään vinoilua kenenkään suuntaan työskentelytavoista tai -nopeudesta :O

Niko
wade kirjoitti:
Antti Pentikäinen kirjoitti:
Olen kyllä erimieltä tuosta, että neulaliimalla voisi liimata pieniä osia. --
No toi on vain valmistajan mainos, uskoo ken haluaa mutta selittää kumminkin miksi neulasta on haluttu noin ohut. Itse olen kyllä liimaillut Contactalla ihan onnistuneesti (omasta mielestä ainakin :) siviilikonemallien pikkuruisia antenneja ja antureita annostelemalla toisinaan liimaa suoraan putelista. Kirkasosien kanssa en käytä neulaliimaa paitsi silloin kun päälle tulee siirtokuvat.

Nykyään tulee monesti käytettyä pikaliimaa tuon Revellin lisänä: pikaliima lukitsee osan/t paikoilleen siksi aikaa kun hitaampi ja paremmin vääntöä kestävä nesteliima alkaa pitää.
Harjoittelua se vaatii että saa sopivan määrän liimaa Revellin putkesta ulos mutta ei mahdotonta.
Tuo pikaliimakikka on tietty kätevä mutta itse vältän sen käyttämällä vain yhtä liimaa.

Niko
Revellin neulaliima on hyvää tavaraa silloin kun tarvitaan järeää liimaa järeään saumaan missä liimalta tarvitaan myös täyttöominaisuuksia.

Juujuu, tiedän, että saumat sovitetaan niin, että tilkka nesteliimaa liimaa hyvin sopivat pinnat yhteen. Mutta tervetuloa rakentamaan mm. sellaisten laatuvaalmistajien kuin Mach2 tai Amodel sarjoja, niin alkaa löytyä neulaliimallekin käyttöä. Hieman epäsopiva iso sauma+neulaliima+kunnon puristus = liimapurse jonka siistimisen jälkeen käsissä on pitävä ja toivottavasti siisti sauma.
Kyllä piikkiliima on tarpeellinen isoja pintoja liimaillessa, ja sen putken saa pysymään auki kun laittaa ohuen metallilangan sinne putkeen. Tamiyan vihreäkorkkista tulee kyllä itelläkin käytettyä mutta ei sekään ilman huonoja puolia selviä. Kun liima alkaa loppua pullosta niin joutuu ravistamaan että tarttuu harjaan. Asia joka joskus kesken hektisen mallailun tympii lujasti.