Pienoismallit.net

Ryhmärakentelu: Keskeneräisiä malleja valmiiksi II

Markus Salminen kirjoitti:
Nuo pinnavanteet on kyllä ne suurin syy miksen ole itse ollut halukas tämän ikäluokan esikuviin lähtemään…
Pinnavanteethan ovat vain kiva haaste, joka on selätettävissä ;)
Minun valmistuvassa mallissa ei ollut pinnavannehaastetta, mutta muita oli. DH 91 on antenneja vaille "valmis".
Mika Kauranen kirjoitti:
Markus Salminen kirjoitti:
Nuo pinnavanteet on kyllä ne suurin syy miksen ole itse ollut halukas tämän ikäluokan esikuviin lähtemään…
Pinnavanteethan ovat vain kiva haaste, joka on selätettävissä ;)
Joo, ton ysisatkun kanssahan noi (melkein) selätettiin! Aikaa meni vaan yhdeksän vuotta, ja pari kitaraa piti rakentaa, että sai tarpeeksi e-kieliä pinnojen tekoon ;-)

Tässä ei viitsinyt moista harkita, ehkä kahden vanteen kanssa, mutta ei neljän.

Ikävä kyllä, näitä pinnapyöräisiä tuolla hyllyssä on vielä useampia, Airfixin Nortoni, Escin Trumppa, Tamiyan 1:6 Tuutti, pari Hasen 70-luvun pyörää :(
Tervo Salminen kirjoitti:
Ikävä kyllä, näitä pinnapyöräisiä tuolla hyllyssä on vielä useampia, Airfixin Nortoni, Escin Trumppa, Tamiyan 1:6 Tuutti, pari Hasen 70-luvun pyörää :(
Ymmärrän kyllä tuskan. Mutta jos on taito hallussa ja vaihde päällä, niin miksi ei toteuttamaan useampia kerralla?

Kohtuus tietysti kaikessa. Mallailu ei saa olla liian suorittamispainoittesta, vaan erityisesti kivaa.

yt.
MK
Mika Kauranen kirjoitti:
vaihde päällä, niin miksi ei toteuttamaan useampia kerralla?
Tuppaa käymään niin, että kun on useampi hyvin samanlainen yhtäaikaa menossa, niin into loppuu siihen toistoon, ja loppujen lopuksi yksi (ehkä, kaapista löytyy kolme hyvinkin pitkälle rakennettua, telakalle jäänyttä F-16:ta) valmistuu, ja loput jäävät odottamaan seuraavaa keskeneräisten ryhmistä.
Toinen, minkä olen huomannut näitä jättävän seisomaan on se, että pyrkii liian täydelliseen toteutukseen, puoliturhine lisäosineen. Ja pienenkin takaiskun jälkeen kasataan kamat laatikkoon ja avataan uusi. Pyrkinyt nyt tuota vähentämään (no joo, ainakin tuon Jettimen 737:n kanssa jäi pyrkimykseksi). Ja myös katsellut noita kesken jääneitä sillä silmällä, että täytyy niitä vähentää, jopa ilman mitään ryhmistä.
Tervo Salminen kirjoitti:
Mika Kauranen kirjoitti:
vaihde päällä, niin miksi ei toteuttamaan useampia kerralla?
Tuppaa käymään niin, että kun on useampi hyvin samanlainen yhtäaikaa menossa, niin into loppuu siihen toistoon, ja loppujen lopuksi yksi (ehkä, kaapista löytyy kolme hyvinkin pitkälle rakennettua, telakalle jäänyttä F-16:ta) valmistuu, ja loput jäävät odottamaan seuraavaa keskeneräisten ryhmistä.
Toinen, minkä olen huomannut näitä jättävän seisomaan on se, että pyrkii liian täydelliseen toteutukseen, puoliturhine lisäosineen. Ja pienenkin takaiskun jälkeen kasataan kamat laatikkoon ja avataan uusi. Pyrkinyt nyt tuota vähentämään (no joo, ainakin tuon Jettimen 737:n kanssa jäi pyrkimykseksi). Ja myös katsellut noita kesken jääneitä sillä silmällä, että täytyy niitä vähentää, jopa ilman mitään ryhmistä.
Joo, noinhan tuossa voi käydä. Ajattelin vaan, että jos on useampi samanlainen projekti käynnissä yhtäaikaa, niin toinen voi tukea toista ja kokonaisefekti olisi sillätavalla helpompi.

Mutta kuten sanoin, niin tehdään tämä niin, että mallailu on kivaa.
Parin värin jäljiltä. Noille pinnoille (ja nippeleille) täytyy etsiä joku siveltimelle kelpaava maali, teippausrumbasta tulee muuten ikuinen. Ehkä täytyy vetää ensin joku suojalakka näiden päälle, ei tarvii ihan alusta aloittaa, jos suti ei pysykään kädessä. Ei nämä muovipinnatkaan näköjään siistittynä, ainakaan tässä skaalassa, hirveen pahalta näytä, tosin todellisuushan paljastuu vasta, kun ne ovat mallin alla.

Jak etenee. Kuvittelin tietysti neuvostoliittolaisen 70-80-luvun hävittäjän ohjaamon olevan turkoosinvärinen. Käytin Akanin maalia. VASTA sitten katsoin referenssikuvia ja huomasin, että ohjaamo on vaaleanharmaa! Ei kun uusiksi. Maalasin Humbrolin emalilla. Ohjaamossa näkyy vielä entistäkin maalia, mutta ei pitäisi näkyä ulos.



Sarjan istuin oli aikamoinen olohuoneen laiskanlinna, joten pois. Varaosalaatikoissani oli jostain epämääräisestä Phantomin osista jäänyt valmiiksimaalattu heittoistuin, joka näytti olevan riittävän näköinen. Mittaritaulua sarjassa ei ole, joten Zvezdan MiG-21BIS-sarjan ylimääräinen mittaritaulu (luultavasti PF-mallin) saa kelvata. Sitä sai veistää hieman yläosastaan jotta se paikalleen sopii. Paljon muuta ohjaussauvan lisäksi ei sinne mahdukaan.

Siivet on koottu kahdesta palasta kukin. Kittiä sai käyttää. Piti ihan katsoa, että onko tämä Revellin malli alunperin jokin Pioneerin malli tai frogi tai vastaava, kun "laatu" vähän antoi niin ymmärtää. Mutta ei, Revellin omaa tuotantoa 80-90-lukujen vaihteesta.
Tervo Salminen kirjoitti:
Parin värin jäljiltä. … Ei nämä muovipinnatkaan näköjään siistittynä, ainakaan tässä skaalassa, hirveen pahalta näytä, tosin todellisuushan paljastuu vasta, kun ne ovat mallin alla.
Eihän ne mitään järin ohuita ole oikeassakaan pyörässä, eikä nuo ainakaan omaan silmään mitenkään epäsopusuhtaisilta näytä yksinään, mutta kuten sanoit, totuus paljastuu vasta mallin alla.
Markus Salminen kirjoitti:
Eihän ne mitään järin ohuita ole oikeassakaan pyörässä, eikä nuo ainakaan omaan silmään mitenkään epäsopusuhtaisilta näytä yksinään, mutta kuten sanoit, totuus paljastuu vasta mallin alla.
Pinnakauppoja kun katsoo, niin yleisesti myynnissä 3 - 5mm pinnoja. Näissä sotaratsuissa vois kuvitella olleen sieltä paksummasta päästä, mutta ei varmaan tuota viittä milliä paksumpia. Ne ois tässä skaalassa joku 0.55, mallissa kuitenkin 0.75, eli selvästi liian paksut (6.75mm). Mulla aikoinaan ollut K-pyörä (Dnepr) tais olla pinnattu neljämillisillä.

Tuolta edellisestä "valituslistasta" unohtui vielä yksi, eli onhan mulla myös tämän pyörän uudempi veli, eli Revellin R75/5 1:9 skaalassa ;-)