Pienoismallit.net

Talvisodan veteraanit, mitä on muistoja heistä

Nythän on ollut Talvisodan alkamispäivän muistutus 30.11.39.
Nyt kuitenkin haluasin muistuttaa teitä kaikkia teidän kaikista isistä ja iso-isistä, jotka palvelivat silloin Suomen puolustamiseksi.
Kertokaisitteko mitä teidän isänne/isoisänne tekivät, jos vaan voitte, muistatte ja haluatte, ja missä kun tilanne oli Suomen kannalta tosi tiukka.

Tämä on tietysti täysin vapaaehtoista, mutta kiva olisi saada tästä joku kattava kertomus mitä meidän (isoisämme) tekivät Suomen pelastamiseksi silloin.

Isäni puolelta (isoisäni) vääpeli Kauranen haavoittui pahasti (en tiedä missä) ja jatkosodassa joutui takalinjatehtäviin. Äitini puolelta, hevosmies, korpraali Salminen, haavoittui pahasti ilmapommituksessa kannaksella ja oli sitten myös jatkosodan ajan pois aktiivi palvelukseta.
Viimeksi muokattu 1.12.2019 12:24
Ei tietysti tarvise laittaa mitään sotilsarvoja, tms. kunhan vaan vähän tietoja missa palveli ja kaatuiko, haavoittuiko vaiko selvisikö ilman haavereita ja jatkoiko palvelusta

Jos kaatui tai haavoittui pahasti, niin ymmärrrän, että saatta olla paha ilmoittaa mitään. Olisi kuitenkin kiva saada joku kuva heistäkin. Aika käy vähiin. Jos ei nyt kerätä heistä tietoa, niin milloin sitten?
Hyvä kysymys.Isoisäni oli vasta 17 täyttänyt ja kuului jonkinlaiseen pioneeripataljoonaan viipurissa.Hän nukkui pois pari vuotta sitten ja muisti vasta kertoa ,kuin kysyin että.miten hänen palveluksensa men. 1939-1945.eipä ukkini paljoa kertonut,mutta neuvon antoi.Hän käytti nenäänsä kun vihulaisen miinoja purki.Oli kuulemma tapana jättää haiseva läjä miinojen lähelle,ikäänkuin tavaramerkiksi.Ukin muistin mukaan,kun joku otti Viipurin linnan tornista lipun,hän odotti kunnes lippu on sillan toisella puolella ennenkuin se posautettiin.

Toisen neuvon,kun hän on kerran ollut Idässä ja Lapissa.Kun ei asetta tarvii,ei sinne tarvitse mennä,eikä sitten elinaikanaan koskaan enää "ulkomailla"käynytkään.

Häntä harmitti vain kun häneltä ei oltu ennen kysytty.Oli 90 vuotis syntymäpäivä.Meidän suvusta löytyy tusinan verran veteraaneja,mutta se yleisin tapa on ollut ettei kyselty eikä kerrottu.Olin ensimmäinen kyselijä ukilta omilla 50 vuotispäiviltäni ja se harmitti meitä molempia ja nyt olen vain historiantietojen varassa.ja kertoihan ukki muutakin mutta siitä tulisi ihan omat juttunsa jotka jääköön meidän suvun omaan tietoon

T.Marko ja Anne
Eikös tällainen ei mallailuun liittyvä aloitus kuuluisi tuonne taukohuoneen puolelle?