Pienoismallit.net

Pienoismalli Finlaysonin tehtaasta

Tervehdys kaikille!

Olen Sami Nissinen ja toimin tällä hetkellä tutkijana Tampereella Museokeskus Vapriikissa. Suunnittelemme parhaillaan vuonna 2020 avautuvaa näyttelyä, jonka aiheena on Finlaysonin tehtaat Tampereella. Tällöin tulee kuluneeksi 200 vuotta siitä kun skotlantilainen James Finlayson sai luvan perustaa tehtaan Tammerkosken rannalle.

Aikomuksenamme on teettää tulevaa näyttelyä varten pienoismalli Finlaysonin vanhasta tehtaasta. TR1, tehdasrakennus 1, eli "kuusvooninkinen" (kuusikerroksinen) - rakennuksella oli ja on monia kutsumanimiä - oli valmistuessaan vuonna 1837 Suomen ensimmäinen moderni tehdasrakennus. Tämä perustuu sen kantavaan rakenteeseen, joka on väliseinien sijaan toteutettu valurautapylväin, sekä toiminta periaatteeseen, jonka mukaan jokaisella kerroksella oli oma osuutensa tekstiilin jalostamisessa raakapuuvillasta valmiiksi kankaaksi.

Lisää infoa täältä:

fi.wikipedia.org/wiki/Finlaysonin_tehdasalue

Ajatuksena on tuottaa siis isokokoinen pienoismalli (korkeus 100-150 cm) tehtaasta. Tehtaan rakenne ja ulkomuoto on rekonstruoitavissa piirrosten ja muiden lähteiden avulla. Pienoismallin alustalle voisi rakentaa myös hieman elämänmerkkejä, esimerkiksi ihmisiä ja hevosia työssään, mutta varsinaisesta dioraamasta ei ole kyse.

Finlaysonin tehdas otti voimansa koskesta vesipyörän avulla, josta voima johdettiin erilaisin akselein koneiden käyttöön. Olemme näyttelyn työryhmässä miettineet, että olisi hienoa tehdä myös pienoismalliin jonkinlaista mekaniikkaa, ainakin nyt se liikkuva vesipyörä! Olemme pohtineet myös sitä, että olisi todennäköisesti hyvä ratkaisu että malli olisi sivusta avoin, jolloin mallin katsoja voisi kurkistaa sisälle tehdassaleihin.

Tämän johdosta myös tehtaan sisustus (ainakin joiltain osin) täytyisi mallintaa. Lukuisten samanlaisten tehdaskoneiden valmistuksessa 3D -tulostus voi olla kätevä tapa hyvän tarkkuuden ja monistamisen suhteen. Kenties mahdollista olisi käyttää jonkinlaista multimediaa ja sijoitta esimerkiksi pieni näyttö mallin sisälle?

Haussa on nyt projektiin hyvä mallintekijä tai useampikin! Koska kyseessä on uniikki ja historiallisen rekonstruktion keinoin mallinnettava pienoismalli, ei vertailukohteita luonnollisesti ole. Siksi kaikenlaiset ideat ovat tervetulleita!

Lopulliseen päätökseen mallin tekijästä vaikuttaa tietysti myös hinta-arvio, mutta tärkeintä on kuitenkin hyvä laatu.

Kommentoikaahan, arvon mallarit, joko alle tai lähettäkää yksityisviestiä!

Ystävällisin terveisin

Sami Nissinen
Kyseessä vaikuttaa olevan tuhansien työtuntien pienoismalli. Nyt alkuun olis hyvä päättää mittakaava tiaajan toimesta, jos mittakaava on sellainen että markkinoilla olevat tarvikkeet tukevat rakentamista, säästyy tuhansia euroja.
Projekti sen verran iso että sopisi jollekin moniosaavalle kollektiiville, yhdelle mallarille homma on liian suuri ellei se ole päätoiminen tehtävä.
Pienoismalliartesaanin palkka on kokemukseen perustuen 25-80€/h ja toimeksiannon tyypistä riippuen sisältää ALV:n tai sitten ei. Joten puhutaan 30.000€ ja siitä ylöspäin hinnasta.
Kiitos vastauksesta Jari!

Näinhän se on, että mittakaava ensin, ja sitten lähdetään pohtimaan asiaa eteenpäin. Mitä kaikkea tarkoitat markkinoilla olevilla tarvikkeilla? Itse olin siinä ajatuksessa, että homma täytyy tehdä scratchina, tietysti lukuun ottamatta mahdollisia figuureja.

Olemme miettineet juurikin sitä, että tämä voisi olla ryhmätyö joko niin, että jakaa projektin osiin, tai että joku kollektiivi tai kerho ottaa tämän tehtäväkseen.

Meillä on museolla iso joukko erilaisia pienoismalleja. Niiden teettäminen on pirun kallista, mutta edelleen ne pitävät pintansa osana näyttelytekniikkaa. Esim. Tampereella Työväenmuseo Werstaalla oleva Untamo Sallisen kohtalaisen uusi Pispala -dioraama oli erittäin kallis projekti.

Museolle se on tietysti priorisointikysymys: kuinka paljon ollaan valmiita budjetoimaan rahaa projektiin, tai toisaalta, kuinka yksityiskohtainen mallista halutaan. Toisinaan voi olla ihan tarkoituksenmukaista jättää pienet detaljit, jotka pienemmässä dioraamassa olisivat erittäin oleellisia, pois. Riippuu pitkälti siitä, mitä asiaa tai ilmiötä mallin kautta halutaan esittää. Usein näillä museomalleilla voi olla hieman erilaiset speksit ja funktiot kuin mallareilla on keskimäärin.

Joka tapauksessa iso projekti tästä tulee. Lisää ideoita kehiin!
Tarvikkeita löytyy siis muun muassa tiiliseinää, peltikattoa, kaikki sadevesijärjestelmät, ovet ja ikkunat + paljon muutakin. btw. Untamo on tuttu ja arvostan hänen työtään.
Melkein ottaisin vauhtia täältä (kuten Jarikin ehdottaa): Mestarimallit
No mutta, mielenkiintoista. Omia näkemyksiäni asiasta, hieman filosofisemmin:):

Tämänkaltaisessa projektissa hyvin oleellista on tavoiteltu tarkkuus, ei ehkä niinkään mittakaava. Toki juuri kuten Jari kertoi, oikea mittakaavavalinta mahdollistaa puolivalmisteiden käytön, ja alentaa näinollen toteutuskustannuksia. Tämä on ehkä enemmän rakentajan ammattitaitoa, kuin varsinainen rajoite?

Useassa museossa/näyttelyssä on käsiteltävää asiaa demonstroivia, melko karkeitakin, Mutta: asiansa hienosti hoitavia malleja.

Sallisen veljesten malleista voi vain todeta oman näkemykseni, että ne edustavat sitä toista ääripäätä: Viimeiseen asti vietyä teknistä ja historiallista huippumallinrakennusta. Tällaisen kustannus on tietenkin jotakin muuta, kuin ylläolevan.

Olen itse käyttänyt jonkinlaisena nyrkkisääntönä sitä, että miten läheltä mallia voi tarkastella (esim. valokuvaamalla, sic) niin että voidaan selkeästi erottaa esikuva ja siitä tehty malli toisistaan. Itse olen pyrkinyt 10 cm. etäisyyden tarkkuuteen, en ole vielä ihan pääsyt:)

Jos lähtöetäisyys on kaksi metriä, mikä onkin museossa tavallinen minimi tarkasteluetäisyys, yllättävänkin karkea työ toimii, mutta perusasiat täytyy osata, eikä saa oikoa liikaa (esim. luonnonkohteiden variointi jne.) Hyvä esimerkki on nk. arkkitehtuurimallit, ne tippuvat pääsääntöisesti 2-3 m kategoriaan, mutta ilman historiallista kontekstia (ja pikkutarkkuutta), siksi ne ovat aika kylmiä.

Ne Sallisen Unton työt, joita mm. edesmenneessä Pienoismalli-lehdessä on esitelty, näyttävät hyviltä=esikuvanmukaisilta vielä kameran makrokuvauksessa. Kahden metrin tarkasteluetäisyyteen verrattuna työmäärä on ehkä viisi- kymmenkertainen tuohon kahden metrin uskottavaan tarkasteluetäisyyteen.

Eli rahalla saa, mutta kannattaa haarukoida miten suuri tarkkuus oikeasti on tarpeen, ja lisäksi mielestäni kannattaa maksaa hieman ekstraa mallinrakentajan nk. taiteellisesta silmästä, joka saa mallin elämään.

T:Ville H
Terve, jos esikuva on vaikka 30m korkea ja halutaan malli joka on 100-150cm korkea on mittakaava jotakin 1:30- 1:20. Siitähän tuleekin jo komea malli tuossa koossa!
Sami Nissinen kirjoitti:
Tampereella Työväenmuseo Werstaalla oleva Untamo Sallisen kohtalaisen uusi Pispala -dioraama oli erittäin kallis projekti.
Pispala-dioraaman tekemiseen vierähti itseltäni 1600 ja työharjoittelijalta 200 työtuntia eli noin yksi miestyövuosi.
Dioraamaan käytetystä ajasta kolmannes oli opinnäytetyötä ja kolmannes työharjoittelua, joista en saanut mitään rahallista korvausta.
Yksi kolmannes Pispala-dioraamasta oli oikeata asiakastyötä, josta maksettiin selvää kahisevaa. Tein työtä opiskelijana omalla toiminimelläni, jolloin en kuulunut arvonlisäverorekisteriin vuotuisten tulojeni jäädessä minimirajan alapuolelle. Lisäksi en ollut em. syistä johtuen velvoitettu YEL-vakuutukseen.
Jos nyt tekisin kokopäiväisenä ammatinharjoittajana kyseistä työtä, tulisivat alv ja YEL-maksut vielä lisäämään kokonaishintaa.
Jos kolmannes tehdystä työstä on rahallisesti korvattua, ei se mielestäni ole lähelläkään todellista markkinahintaa mitä tällaisesta työstä täytyisi saada eli ei sitä voi ainakaan kutsua erittäin kalliiksi projektiksi (mielenkiintoinen ja antoisa se toki oli).
Finlayson-projekti olisi iso työmaa riippumatta siitä kuka tai ketkä sitä tekisivät ja Jarin hinta-arvio antaa hyvin jotain osviittaa rahatukun minimipaksuudesta. Toki hinnanmuodostukseen vaikuttavat mittakaava, yksityiskohtien määrä, laatu jne.
Viimeksi muokattu 2.6.2018 14:42
Pitää muistaa, että erittäin kalliilla on kaksi merkitystä. Tässä epäilemättä tarkoitettiin, että maksajan resursseihin nähden projekti oli kallis kuten tällaiset paljon käsityötä vaativat projektit käytännössä aina ovat. Ei siis, että projekti olisi kallis yleiseen kustannustasoon verrattuna.
Kiitoksia kaikille vastauksista!

Hyviä ideoita on tullut jo paljon.

Tarkoitin tuolla tarkkuusvaatimuksella juuri tätä, mitä VilleH yllä pohti. Ja sillä, että Sallisen hieno Pispala oli kallis, tarkoitin sitä, että tiedän suunnilleen missä hintaluokissa liikutaan kun ajatellaan tätä tulevaa projektia. Pienoismalliartesaanille pitää maksaa asiallista palkkaa, jos ja kun on kyseessä tilaustyö.

Olen lähettänyt Untamolle pari sähköpostiviestiä. En tiedä, oletko lukenut niitä.. Jokatapauksessa kiva että kommentoit. Finlaysonin mallinrakentajien olisi hyvä löytyä piakkoin, jolloin rakentaminen saataisiin käyntiin viimeistään ensi vuoden alussa. Ryhmärakentelu voisi olla mielekäs toteutustapa, mutta kokonaisuuden suunnittelu vaatii suurta ammattitaitoa. Koko homman budjetista en päätä minä, vaan aivan muut tahot, mutta ei tätä ole tarkoitus tehdä mahdollisimman halvallakaan. Laatu maksaa ja tekijöille maksetaan palkkiot.

Toivon, että keskustelu täällä jatkuu!