Pienoismallit.net

Vallejon maaleista

Miska kirjoitti:
lakka näille maaleille?
Itse olen käyttänyt Vallejon omia lakkoja, kirkasta ja mattaa. Niitä voi myös sekoittaa keskenään, jos haluaa puolikiiltävää.

Asko
Nopea kysymys: Vallejon (kuivan) maalipinnan päälle on tarttunut ikäviä sormenjälkiä juuri ennen välilakkausta. Millä aineella uskallan hinkata pintaa että saan jäljet pois ettei pinta kärsi?
En viitsinyt aloittaa kokonaista viestiketjua nopealle kysymykselle…
Vallejo ei erityisen hyvin kestä mekaanista kulutusta, joten ihmeemmin ei kannattane hinkata. Esimerkiksi mietoa astianpesuaineliuosta voisi kokeilla.
Jos sormenjälki on itse maalipinnassa niin sitten kevyt hionta erittäin hienolla hiekkapaperilla/hiontakankaalla. Tarvittaessa paikkamaalus päälle.
Sormenjäljet on tosissaan ikäviä. Hanki jostain #8000 ja #6000 Micro Mesh-hiomakankaita. Ensin testaat kasitonnisella, sitten vasta tuolla karkeammalla. Jos kasitonninen ei heti ala toimia, niin siirry saman tien kuusitonniseen. Jos liian pitkään hinkkaat kasitonnisella, saat kyllä pinnan kiiltäväksi, mutta sormenjälki jää siististi paikalleen😉.
Hiomatyynyt toki käyvät myös, mutta niiden kanssa tarvii vaan olla varovaisempi, ettei tule enempi vahinkoa. Kaikki hionta/kiillotus tulee tehdä veden kanssa. Ensin dippaat kankaan veteen, sitten paat toimeksi.
Saattaa olla, että maali lähtee hionnan vaikutuksesta, mutta tulipa edes yritettyä. Meikäläisellä nuo sormenjäljet ovat jatkuva riesa. Vinyylihanskojen käytöllä oon saanut hieman tuota kuriin.
Terve, olen itse opetellut pikkuhiljaa Vallejon käyttöä, se kun on niin paljon paremmin saatavilla oleva merkki Euroopassa kuin japanilaiset. Vallejon maalit ovat oivia käsinsutimiseen, kuten yllä on todettu, mutta ruiskun kanssa onkin aika lailla temppuilua ennen kuin onnistuu. Niksejä, jotka ovat minua auttaneet: pohjamaali (muuta kuin perusmaaleja, sillä niiden tarttuvuus suoraan muoviin on kehno); aika kova ilmanpaine (noin 20 psi, luin tämän vinkin jostain ja minusta auttaa, ei kuivu maali ilmalennossa); huolellinen sekoitus ohentimen kanssa *ennen* ruiskuun laittoa, Vallejon omaa retarderia aina tippa mukaan jo tässä vaiheessa. Ohennukseen olen alkanut käyttää Vallejon omaa ohenninta, vaikka suomalainen kraanavesikin kai käy. Jollei laita retarderia, minusta vetää ruiskun tukkoon alta aikayksikön, ja ärräpäät alkavat lennellä.

Sävyvalikoima on kiitettävän laaja, mutta käsittämättömän sekavasti ryhmitelty. Periaatteessa ModelAir -sarja pitäisi olla sellaista, että voi laittaa sellaisenaan ruiskuun, mutta ohennan tarpeen vaatiessa, eli yleensä aina.

Oma lempimaalini ruiskukäytössä on silti Tamiya. Toimii aina eikä tuki ruiskua. Sen sijaan ModelMasterin maaleja en oppinut oikein koskaan käyttämään, mikä on sääli, heillä kun on maaleja, joita muilla ei tunnu olevan, kuten japanilaiset camot. On tosi onnetonta, ettei Tamiyaa saa hyllystä kuin satunnaisesti.
Jaakko Lehtovirta kirjoitti:
Oma lempimaalini ruiskukäytössä on silti Tamiya. Toimii aina eikä tuki ruiskua. Sen sijaan ModelMasterin maaleja en oppinut oikein koskaan käyttämään, mikä on sääli, heillä kun on maaleja, joita muilla ei tunnu olevan, kuten japanilaiset camot. On tosi onnetonta, ettei Tamiyaa saa hyllystä kuin satunnaisesti.
Vähän ristiriitaisia nämä pari lausetta ;-)
Tamiya on jo näköjään luopunut toivosta keksiä oikeita sekoitussuhteita omille maaleilleen, ja tarjoaa esimerkiksi uuden Tomcatin ohjeissa pelkkiä spray-purkkeja pääväreihin! Eikö noista löydy edes japanilaisiin camoihin sävyjä, jos ne on MM-maaleilla maalattava?
Vallejoa en ole ruiskukäytössä käyttänytkään aikoihin, siveltimellä ovatkin ihan ykkösiä. Niinkuin Jaakko jo totesi Tamiyat ovat ihan pomminvarmoja ruiskukäytössä. Sävyvalikoima on harmillisen rajallinen…
Model Masterit on ruiskukäytössä meikäläisen ihan lemppareita! Nuo maalit joutuu tosi tarkkaan sekoittamaan ennen käyttöä. Pigmentti jää pohjalle, jos ovat pidempään käyttämättä - tikulla ensin sekoitus pohjaa myöten - korkki kiinni ja kunnon ravistus.
Model Masterin omalla ohenteella toimivat ihan sataprosenttisesti - tuloksena hyvää ja erityisen kestävää pintaa, kunhan käyttää ohjeen mukaista sekoitussuhdetta (1 osa ohenninta 4 osaa maalia) vaikkapa pipetillä. Paineiden kanssa ei niin hirveän tarkkaa, mieluummin ehkä tuota 1,5 bar luokkaa.
Mika A.C. Heikkilä kirjoitti:
Model Masterit on ruiskukäytössä meikäläisen ihan lemppareita! Nuo maalit joutuu tosi tarkkaan sekoittamaan ennen käyttöä. Pigmentti jää pohjalle, jos ovat pidempään käyttämättä - tikulla ensin sekoitus pohjaa myöten - korkki kiinni ja kunnon ravistus.
Model Masterin omalla ohenteella toimivat ihan sataprosenttisesti - tuloksena hyvää ja erityisen kestävää pintaa, kunhan käyttää ohjeen mukaista sekoitussuhdetta (1 osa ohenninta 4 osaa maalia) vaikkapa pipetillä. Paineiden kanssa ei niin hirveän tarkkaa, mieluummin ehkä tuota 1,5 bar luokkaa.
Millä sinä putsaat ruiskun Model Masterin akryylien jäljiltä? Noi tuntuu tarraavan ruiskuun kiinni, eikä Vallejon eikä UMP:n ruiskunpuhdistusaineet oikein tehoa. Puhtaaksi tosin tulee, mutta paljon isommalla työllä kuin noi muut akryylit.
Tuosta kysymyksestä jo huomaa, että M.M. tosiaan tuottaa akryylimaaliksi harvinaisen kestävää pintaa😉.
Oon putsannut Model Masterin jäljiltä ihan Life Colorin "Cleanerillä". Hyvin lähtee puhtaaksi, kun heti tuoreeltaan putsaa. Jos ei heti ehdi putsata, niin Tamiyan Cleaner (Pinkkikorkkinen) kyllä on viimeistään hoitanut homman.