Pienoismallit.net

Dornier Do X

Saksalainen lentävä valtamerilaiva

Kun valtavalla 12-moottorisella Dornier Do X-lentoveneellä tehtiin sen ensimmäinen koelento 12.7.1929, se oli maailman suurin lentokone. Claude Dornierin suunnittelema jättiläinen rakennettiin Sveitsissä Bodenjärven rannalla, ja se oli tarkoitettu Atlantin ylittäville lennoille. Koneen suunnitteluun meni seitsemän vuotta ja rakentamiseen kaksi vuotta.
Minulla tämän rakentamiseen meni kahdeksan viikkoa - hehee ja jippii ;-)

Moottorit oli järjestetty kuuteen pariin vinotuilla (sissus saakeli, mikä sanan taivutus - siis VINOTUKI) tuetun, kangaspäällysteisen siiven päälle.
Koneen alkuperäiset ilmajäähdytteiset Siemens Jupiter-moottorit osoittautuivat alitehoisiksi, ja ne korvattiin vesijäähdytteisillä Curtiss Conqueror-moottoreilla. Metallisessa vesirungossa, jossa oli porrastettu pohja, oli kolme kantta.
Ylelliselle pääkannelle mahtui 66-100 matkustajaa, ja sen varustuksiin kuuluivat ruokasali ja tupakointisalonki - matkustajien penkit pystyttiin muuntamaan sängyiksi yölentoja varten.
Matkustajatilojen takaosassa oli täysin sähköinen keittiö, WC:t ja matkatavaratilat.
Ohjaamo, navigaatiotilat, radiohytti ja moottoreiden tarkkailuhuone olivat yläkannella.
Alimmalla kannella olivat polttoainetankit ja yhdeksän vesitiivistä osastoa.
Miehistöä koneessa oli 10-14.

Rungon pituus oli 41 metriä ja siipien kärkiväli 48 metriä.

Onneksi Adolf Hitler ei päässyt vaikuttamaan tämän koneen kehitystyöhön - jos olisi päässyt, niin tästä todennäköisesti olisi tullut syöksyhävittäjä ;-)

Kaikkiaan tätä konetyyppiä valmistettiin kolme kappaletta. Ensimmäisenä valmistunut kone oli lyhyen aikaa saksalaisen Lufthansan palveluksessa, mutta Dornier Do X ei osoittautunut tuossa vaiheessa kaupallisesti kannattavaksi. Tämä kone päätyi sitten "nuorena eläkkeelle" berliiniläiseen museoon, jossa se valitettavasti tuhoutui liittoutuneiden pommituksessa II-maailmansodassa vuonna 1943. Kaksi Dornier Do X-konetta oli Regia Aeronautican käytössä Italiassa ja ne oli varustettu Fiatin valmistamilla moottoreilla - näiden kahden koneen viralliset nimet olivat X2 Umberto Maddalena ja X3 Alessandro Guidoni.

Tässä linkissä on hyvä valokuva tuosta italialaisesta Umberto Maddalena-nimisestä Dornierista - siinä näkyvät hyvin Fiatin valmistamat "virtaviivaistetut" moottorit (ja keulassa oikealla puolella oleva oleellinen asia, eli ankkuri, jonka Revell on tästä mallisarjasta hölmösti jättänyt pois):
www.aerei-italiani.net/Stemmi/idrov11.JPG

Tämä Revellin mallisarja oli melko hankala rakennettava - osissa oli paljon ylimääräistä muovipursetta, rungon puoliskot olivat kierot ja yksikään noista moottoreista ei valmiiksi rakennettuina sopinut niille kuuluville paikoilleen - piti taivuttaa, hioa ja täyttää koloja pakkelilla.
Harmillista oli myös se, että kahdestatoista nelilapaisesta potkurista kahdeksan oli ns. tuhannen päreinä - siis potkureiden pikkuruiset lavat olivat irti - hiomisen ja rankan noitumisen jälkeen sain ne pikaliiman avulla kiinnitettyä paikoilleen - toki sain ne myös kohellettua uudestaan irti siinä vaiheessa, kun virittelin noita kerpeleen antennilankoja. Noh, sitten vaan uudet hiomiset ja uudet liimaukset.

Rakensin tämän "suoraan laatikosta" - antennilankoja lukuunottamatta.
Maalasin siveltimillä Humbrolin emalimaaleja käyttäen.

Tätä rakentaessa tuli mieleeni sellainen pohdinta, että minkähänlainen möykkä tämän koneen matkustamoon on kuulunut, kun matkustajien päiden yläpuolella 12 mäntämoottoria huutaa täydellä teholla?

Ja lopuksi toteaisin, että se halvatun hyypiö, ektoplasma, turjake ja lampipolyyppi, joka on kehittänyt lentokoneiden antennilangat, saisi minun puolestani hirttää itsensä hitaasti piikkilangalla omista kiveksistään.

Kommentit

wade 17.9.2011 12:09 Vastaa lainauksella
Vau! Siis se muovisäläryteikkö oli sittenkin tarkoitettu rakennettavaksi, omaa X-sarjaa olen vasta alustavasti hiplaillut ja todennut että joskus sitten. Nytpä tiedän ainakin mihin omassa mallissa pitää pyrkiä, jos kohta aloituskynnys nousi samalla…

Tästä lopputuloksesta ei voi muuta sanoa kuin että komea esitys joka on erittäinkin esikuvansa näköinen. Hieno!
wade kirjoitti:
Vau! Siis se muovisäläryteikkö oli sittenkin tarkoitettu rakennettavaksi, omaa X-sarjaa olen vasta alustavasti hiplaillut ja todennut että joskus sitten.
Däng juu.

Muista sitten asentaa noiden kaikkien moottoreiden väliin asiaan kuuluvat takilointivaijerit - ja koita olla menettämättä hermojasi siinä touhussa ;-)

Muuten, olisihan kerrassaan upeeta saada tästä Dornierista 1/72 skaalan muovisarja - ja tarkoitan sitä italialaista versiota jossa on virtaviivaiset Fiatin moottorit.
Tommi M 17.9.2011 17:27 Vastaa lainauksella
Raimo Leino kirjoitti:
Onneksi Adolf Hitler ei päässyt vaikuttamaan tämän koneen kehitystyöhön - jos olisi päässyt, niin tästä todennäköisesti olisi tullut syöksyhävittäjä ;-)
jota olisi käytetty panssarintorjuntaa :D
Metallipinnat ovat erittäin onnistuneet, muutenkin hienosti rakennettu. Tuttua Raimo-laatua!
AJ 17.9.2011 17:33 Vastaa lainauksella
Moi Raimo,

kyllä on leko nätti kuin karkki! Sairaanhyvä oletuskuva tuo mv-kuva, kelpaisi täysin aidosta lekosta ja sehän onkin pienoismallien tarkoitus.

Taustoitus on hienosti tehty ja valokuvat ovat tuttuun tyyliin huippuja! Tykkäsin myös erinomaisesta rakennuselostuksesta; 1/144 pikkuskaalassa tämän lekon rakentaminen on melkoinen huippusuoritus.

Aihealueena tämä Dornier Do X on poikkeuksellinen ja aivan varmasti haastava malli. Ei tästä mallista voi sanoa mitään negatiivissävytteistä sanaa, niin hyvin tämä malli on onnistunut.

Kuten Wade edellä jo toteaa, hieno ja komea esitys - jälleen huippumalli promallarilta; kerrassaan upea! Ei muuta kun tähtisadetta niskaan.

Parhain terveisin, AJ
Tommi M kirjoitti:
/quote]
jota olisi käytetty panssarintorjuntaa :D
Danke Schön, Herr Tommi M

Tuonne siipien alle olisi oikein hyvin mahtunut esim. 8 x 35 mm panssarintorjuntatykit - tosin olisi ollut melko mielenkiintoista nähdä tämä jättiläinen pansukkitorjuntatouhuissa matalalla - siis oikein MATALALLA - LALLALAAAAA … ;-) ;-)
[quote="AJ"]

Tämän viestin voi poistaa.
Kirjoittakaa googlen kuvahakuun ASMARA FIAT TAGLIERO ja voinette havaita jotain yhtäläisyyttä tämän säikeen mukaiseen härveliin. Asmara, jossa kuvissa esitetty rakennus sijaitsee, on Eritrean pääkaupunki; kaupunki, jonka italialaiset aikoinaan, voimansa tunnossa rakensivat nk. "Pikku-Roomaksi". Kaupunki tunnetaan yhtenä funktionaalien tyylisuuntauksen mukaisen arkkitehtuurin helmenä. Funktionaalisuus taasen on ymmärrettävissä käytännöllisyysarvoille alisteisena linjana.
Kenties tämä Dornierin valmistama vesilentolaite oli hyvinkin linjassa, ainakin muotonsa puolesta, käytännöllisyysarvoihin, joskin ideana vähän aikaansa - vaatimattomine teknisine sovelluksineen - edellä; mieltäkäämme tämän laitteen kylkeen esim. Viking Linen ja Silja Linen lay-outit.
Onpa komea esitys ja 144 masstabissa! Pintakäsittely on onnistunut näiden kuvien perusteella täydellisesti. Tietty kasaus on oltava myös täysin onnistunut. Wunderbar herr Leino!! Niin, tämä konemalli olisi varmaan sopinut Hitlerin strategiseksi pommariksi. Pommikuorma 2X sc 50 kg:n pommit ja pari 22 cal pistoolia. Ehe..ehe..:D
Petri Lyy 18.9.2011 14:01 Vastaa lainauksella
Onpahan ollut laite. Helposti tulee ajatelleeksi, ettei tuollaisen minkään fysiikan lain nojalla olisi kuulunut päästä edes ilmaan. Kiitos vaan tekijälle jälleen harvinaisesta mallista, jota kyllä kelpaa katsella.
Tätä samaa pakettia katselin Turun kaupassa,tässäpä samanlainen valmiina ja onpas hieno ja pinta vielä siveltimellä.Kuvauksen perusteella aika työläs rakennettava.
Jestas mikä…aivan sanaton tälläsestä härvelistä…
Juha K 19.9.2011 08:13 Vastaa lainauksella
Ehdottomasti paras näkemäni 1/144 Dornier X.

Raimo voisi ottaa seuraavaksi työnalle tällaisen ;): www.pienoismallit.net/kirjoitukset/arvostelu_505/
HIH. Onpahan ollut työnsarkaa, mutta jälki on kiitettävä.
Ei tosiaan uskoisi, että tämä on myös ilmaan noussut ja vielä vedestä…
Mallina taas erikoinen ja kertomussesi historiikistä on myös senverran valaiseva, että piti ihan Googlailla ja lukea.
Monen monta Dornieria on ollut olemassa, mutta tämä on todellinen pala historiaa.
Upeaa työtä noin pieneen skaalaan. Ymmärrän lankojenviritysajatuksesi täysin.

Käsitänkö mittakaavan oikein: eli mallin siipiväli on n. 55cm? ja runko n. 47cm?
Jolloin pikkuosia varsinkin valupurseineen on ollut aika lailla, mutta työ palkitsee tekijänsä!

Tässä minulta:
Timo Rissanen kirjoitti:
Käsitänkö mittakaavan oikein: eli mallin siipiväli on n. 55cm? ja runko n. 47cm?
No ei tämä noin iso ole - siipien kärkiväli on lähempänä 35 cm ja rungon pituus sitten muutamia senttejä vähemmän.
Juha K kirjoitti:
Raimo voisi ottaa seuraavaksi työnalle tällaisen ;): www.pienoismallit.net/kirjoitukset/arvostelu_505/
Ihan noin masokisti en sentään ole ;-)
Tämä alus on todella kovaa kamaa.
Veksi 24.3.2012 18:30 Vastaa lainauksella
Harvoin käyn näillä sivustoilla. Tulimpahan taas. Katselin aika monta mallia ja painoin "arvioi satunnainan malli" Tulikin satumoinen malli.
En hirvittävästi näitä sotavehkeitä katsele, kun tuli pikkupoikana pelättyä Siilinjärven pommituksia.
Asuttiin junanradan ja ammuslataamon vieressä. Ruumisjunat tuli ja ammuslastissa juna lähti.

Mutta jos oikein muistan, niin olen ennenkin sinun kuvia ja malleja katsellut. Ne ovat kyllä hienosti tehtyjä.
Annan tälle pisteitä vaikkapa neljä, koska tuollaisen kasaan saaminen ei liene ollut ihan helppoa. On ollut osa poikineen liimattavaksi ja maalattavaksi.
^
Kiitokset Veksi mieltä lämmittävistä sanoístasi. Ja tämähän ei todellakaan ole kuvailemasi "sotavehje" -vaan ihan siviili-ilmailuun kuuluva lentovene.
Veksi 24.3.2012 19:19 Vastaa lainauksella
Anteeksi. Ei tällä sodittu, mutta siihen aikaan näin tällaisia jossain lehdissä. Siis sotavuosina. Pelättiin pommituksia ja kun junanradan vieressä asuttiin, niin se oli aika ristiriitaista elämää.
Junat tuli ruumiita täynnä varsinkin kesällä -44 ja siitä syksyyn saakka. Ne purettiin siinä meidän kodin vieressä. Ruumiit purettiin junan toiselta puolelta ja kun vaunu oli tyhjä ja siivottu, niin meidän puolelta ammuslataamosta vaunut täytettiin ammuksilla ja trotyylillä.
Nykyisin sanotaan sitä logistiikaksi. Eli kuljetuksen pitää toimia loogisesti, vai miten se menee.
Silloin se ainakin toimi.

Tätä sota-ajan kuljetusta olen lukenut ja ihmetellyt. Heittihän Stalinkin muutamassa viikossa liki miljoonan verran ukkoja Suomen rajalle jatkosodan hyökkäysvaiheessa. Siinä piti ottaa mukaan aseet, ruuat ja ihan kaikki. Eli logistiikasta kun nykyisin keskustellaan, niin on se ollut aikamoista suunnittelua jo sodan aikaan.
Silloisilla ajoneuvoilla ja teillä tai kiskoilla.

Ja se miljoona ukkoa ja akaa on ihan käsittämätön määrä siirtää nelisentuhatta kilometriä paikasta toiseen.

Mutta mallisi on komea.
(klikkaampa seuraavan mallin kohta, paitsi, että alkaa olla nukkuma-aika tällä ijällä).