Pienoismallit.net

Mig-21 MF

Perus-Migi

Mig-21 on Neuvostoliiton ilmailuteollisuuden suurimpia menestystarinoita. Pitkään itäblokin maiden pääasiallisena hävittäjänä palvellut kone on maailman eniten valmistettu suihkukone, jota tehtiin vuosien 1959 ja 1985 välillä eri arvioiden mukaan 10000 - 13000 kappaletta. Se on palvellut yli 50 maan ilmavoimissa.

Mig-21 nimikkeen alle mahtuu melkoinen määrä hyvinkin paljon toisistaan poikkeavia versioita varhaisista toisen sukupolven hävittäjistä jo varsin kehittyneeseen Bis-malliin. Ovatpa Intian ilmavoimat modernisoineet
uusilla Venäläisillä ja Israelilaisilla avioniikka- ja asejärjestelmillä Migeistään oman Mig-21 Bison mallinsa, joka on harjoituksissa pärjännyt hyvin Yhdysvaltain ilmavoimien F-15 ja F-16 koneita vastaan.
Eri versioita ovat kuitenkin yhdistäneet samat vahvuudet. Mig-21 on nopea, kevyt, edullinen ja hyvin kestävä kone, joka pärjää huonoissa olosuhteissa, heikolla huollolla ja jolla oli helppo lentää. Sellaisena
se oli täydellinen kone erityisesi köyhille kehitysmaille, joilla oli rajalliset mahdollisuudet kouluttaa pilotteja ja järjestää koneille tehokasta ylläpitoa. Koneen pieni koko toisaalta tarkoitti suhteellisen lyhyttä toimintasädettä, ja rajoitti vahvasti sensorijärjestelmien tehoja. Usein ulkomaille menevät Migit myytiin myös karsituilla sensoreilla ja avioniikalla.

Eduard on tuonut markkinoille uuden sarjansa 1/48 mittakaavan Mig-21 MF-versiosta. Muita variantteja on tulossa pian perästä. Sarja on erittäin kunnianhimoinen. Osia on paljon ja yksityiskohdat ovat tarkkoja ja hienoja. Valujälki on hyvää, eikä ejektorinjälkiä juuri ole. Sarjan mukana tulee etsiosia ja nopean tilaajan etuna myös resiininen heittoistuin sekä aseistusta. Sarjassa muutenkin on siipien alle laitettavasta tavarasta mistä valita. Kaiken kaikkiaan varmaan yksi parhaista markkinoilla olevista
moderneista lekosarjoista. Ei kuitenkaan ihan ensimmäiseksi sarjaksi tai terapiamalliksi.

Tarkoituksena olisi siis tässä tehdä paljon lentotunteja nähnyt sotaratsu entisen Itä-Saksan ilmavoimista.

merkinnät

Kun siirtokuva olivat pinnassa ruiskutin koko yläpinnan Johnssonilla, johon oli sekoitettu hiukan vaalean vihreää. Tämä tasoitti värieroja ja himmensi siirtokuvien värejä. Sitten seurasi vielä jälkivarjostuksien tekoa hyvin vahvasti ohennetulla mustanruskealla. Tämä on erittäin herkkä työvaihe, koska valmiista kaaviosta överiksi mennyttä varjostusta on vaikea korjata. Siksi väri saa olla niin ohutta, että vasta usean ruiskunvedon jälkeen alkaa tummempi kohta hahmottua. Tein vielä pieniä chippailuja harmaalla ja alumiinilla. Lopuksi sinetöin koko homman mattalakalla. Kun tuli aika poistaa lasiosien maskit karu totuus paljastui. Tuulilasin…
Kun maalaus ja siirtokuvat olivat kohdillaan, oli aika ryhtyä lisäilemään runkoon viimeisiä detaljeja ja tehdä aseistus, laskutelineet, luukut ym. sälä valmiiksi. Migissä on jos jonkinlaista anturia, tikkua ja antennia, jotka aiheuttivat päänvaivaa. Yksityiskohtia oli mallissa tarjolla etseinä. Enimmäkseen kuitenkin jätin etsit käyttämättä ja tein yksityiskohdat styreenistä.
Alunperin suunnittelin tekeväni Neuvostoliiton ilmavoimien koneen, mutta jo varsin varhaisessa vaiheessa suunnitelmat muuttuivat ja kohteeksi valikoitui Itä-Saksalainen Migi kahden vihreän ja vaaleansinisen alapuolen kaaviossa. DDR:läinen naamiomaalaus on mielenkiintoinen yhdistelmä pyöreitä ja kulmikkaita kuvioita suhteellisen terävillä värirajoilla. Tavallisesti käyttämäni sinitarramaski ei oikein vaikuttanut sopivalta terävien kulmien tekemiseen. Niinpä käytin yhdistelmämaskia: pohjana oli sinitarralla tehdyt rajaukset ja kulmikkaisiin kohtiin käytin kiiltopaperista leikattuja sabluunoita, jotka kiinnitin malliin pienten sinitarrapalasten…
Eduard suunnittelee selvästi laittavansa markkinoille eri mig-21 versioita, ja tämän vuoksi mallissa on valettu erikseen joitain sellaisia rungon kohtia, jotka poikkeavat toisissa versioissa. Osien yhteensopivuus on kuitenkin erittäin hyvä, eikä rungon kokoamisessa ollut suurempia ongelmia. Alapinnalla joutui muutamaa saumaa hiukan hiomaan ja kittailemaan. Nokkakartioon pitää muistaa lisätä jonkin verran painoa, ettei valmis kone istu pyrstöllänsä. Laskutelinekuiluja jouduin vähän leikkelemään, että ne istuivat paikoilleen täydellisesti. Viimeiset detaljoinnit ja ripustimien kiinnityskohtien aukiporaaminen (kerrankin muistin) ja siivet olivat…
Aloitin rakentamisen laskutelinekuiluista. Ne kaipasivat jonkin verran lisädetaljointia. Maalamisen helpottamiseksi suurin osa pikkuosista ja detaljoinnista tuli lisättyä vasta maalaamisen jälkeen. Ohjaamo ei ole sarjan parhaita osa-alueita. Ohjaamoa varten on sarjassa valmiiksi maalatut Etsiosat. Periaatteessa ohjaamon voi valita rakentaa myös valetuista osista, mutta ne eivät ole parasta laatua ja esim. sivupaneelit löytyvät vain etseinä. Vaikka en erityisesti pidä valmiiksi maalatuista etseistä, ei siis ollut paljon vaihtoehtoja. Pienellä detaljoinnilla sai etsiosista sentään hiukan kolmiulotteisempia.