Pienoismallit.net

Lockheed L-10A Electra

Tavoitteena on rakentaa malli Canadian Airwaysin käyttämästä Electrasta vuodelta 1936. Yhtiö lensi tällä tyypillä reittiä Vancouver-Seattle, kunnes valtio-omisteinen Trans Canada Airlines (TCA) otti reittioikeudet haltuunsa 1937. Yksilö, jota mallin on tarkoitus esittää (CF-AZY) päätyi tällöin myös TCA:lle.

Projekti perustuu Special Hobbyn sarjaan, ja dekaalit tulevat Whiskey Jack Decalsilta.

merkinnät

Kaikenmaailman pikkujuttuihin menee aina tolkuttomasti aikaa, ja lopulta alkaa tuntua siltä että jos yhtään enempää yrittää niin tekee vain lisää virheitä. Selvästi siis aika viheltää peli poikki ja julistaa malli valmiiksi. Virheineen päivineen. Malli esittää siis Canadian Airwaysin Electraa CF-AZY siinä asussa jossa se oli syksyllä 1936. Kone lensi päivittäistä reittiä Vancouver-Seattle-Vancouver, kunnes vuonna 1937 pitkällisen poliittisen kiistelyn jälkeen reittioikeudet ja sillä käytetty kalusto - Electrat mukaanlukien - siirrettiin valtio-omisteiselle TCA:lle. Teen vielä mallille dioraama-alustan ja postaan lisäkuvia siitä myöhemmin…
Iskälle iso päivä kun pikkunen on ensi kertaa omien jalkojensa varassa :) Laskutelineissä säätämistä riitti, sillä jokikinen tuki piti erikseen viritellä määrämittaan. Lisäksi koko ajan askarrutti jotta ovatko telineet sittenkään riittävän tukevat. Malli painaa yllättävän paljon, sillä Milliputtia ja muovia on kulunut selvästi yli suositusten. Onneksi otin tämän laskutelineitä tehdessä huomioon etukäteen ja tapitin liitokset kunnolla. Renkaita litistin paljon, sillä valokuvisssa näin näkyy aina olevan. Koneella operoitiin usein aika pieniltä ja huonopintaislta kentiltä, ja matalpainerenkaat olivat tarpeen. Pullistumaa korostin vielä hieman…
Tämä työvaihe huolestuttaa aina etukäteen tosi paljon: Töppäyksien korjaus on usein vaikeaa, ja virheet näkyvät kilometrien päähän. Metallipinta ei anna huolimattomuutta anteeksi ja siirtokuvakalvojen reunat jäävät helpolla ikävästi heijastelemaan. Suurin osa merkeistä tuli Whiskey-Jackin (aka Viski-Jaska) arkilta 72-003, jota valitettavasti ei enään tahdo löytyä mistään. Arkilla on tunnukset Canadian Airwaysin koneelle CF-AZY, ja kahdelle Trans Canada Airlinesin koneelle (CF-TCA ja CF-TCC). Tarkkuudessa ja esikuvanmukaisuudessa on kuitenkin toivomisen varaa. Merkittävin puute oli Candian Airwaysin hanhi-logoissa. Hanhet lentävät yleens…
Viimeistely vei aikaa paljon enemmän kun etukäteen ajattelin. Paikkailin koloja, kiinnitin repsottavia saumoja uudelleen ja lisäsin erilaisia luukkuja ja pntadetaljeja, joita ei myöhemmin voi laittaa. Nämä pikkujutut saavat mielestäni pinnan kuitenkin näyttämään paljon elävämmältä ja realistisemmalta. Samoin lisäsin pakoputket, korkeusvakaajien johtoreunoihin jäänpoistokumit sekä erilaisia pieniä poistoilmanaukkoja katolle ja alarunkoon. Valokuvia kannattaa tutkia aika tarkkaan sillä näissä kohdin eri koneyksilöt eroavat toisistaan huomattavasti. Kaikenlaista täytyy vielä tehdä, mutta nyt malli odottaa tyytyväisenä dekalejaan.
Dekalointi ja viimeistely lähestyy. Ennen sitä potkurit ja matkustamon ovi on syytä tehdä valmiiksi. Itselläni ainakin mallin siirtokuvituksen jälkeen valmistuminen alkaa poltella mielessä siihen malliin ettei tahtoisi enään malttaa rakentaa mitään vaativampaa. Potkurit: lapojen muoto ei miellyttänyt silmää ja aikani valokuvia tuijoteltuani päädyin muuttamaan jättöreunan muotoa tyvestä. Special Hobby lavat olivat konkaavit, ja oikeasti tyven kohdalta niiden pitäisi olla hieman konveksit. Samalla ohensin lapoja niin paljon kuin pystyin. Keskiöt detaljoin käyttäen eri paksuisia muovitankoja ja rimoja. Lavat maalasin Gunzen Chrome Silverillä ja…
Hei, pieni päivitys ennen mökille eristäytymistä ja metsittymistä. Foliointi on periaatteessa valmis - pieniä paneleita ja luukkuja on tosin lisättävä ja saumakohtia viimeisteltävä. Samoin moottorit on kiinnitetty. Tämä vaati hieman vaivaa sillä kiinnikkeet piti rakentaa itse ja samalla huolehtia siitä että kaikki tuli suoraan ja symmetrisesti. Potkureiden kohdalla jouduin muuttamaan suunnitelmia. Alunperin tarkotus oli käyttää Aeroclubin valkometallipotkureita ja hioinkin yhden lavat puhtaiksi. Kun tutkiskelin keskiötä totesin ettei siitä saisi kunnollista millään ilveellä: täynnä koloja, epäsymmetrinen ja valetut detaljit liian paksuja…
Kvartaaliraportti suoraan Lockheedin Vuosaaren telakalta: foilaus on melkein valmis - vielä puuttuu seitsemän panelia. Näiden jälkeen alkaa sitten viimeistelykierros, jossa paikataan ja siistitään se mitä voidaan. Vielä ei kuitenkaan olla siellä asti, joten kärsivällisyyttä tarvitaan. Aika on mennyt pääosin lasten kanssa pöljäilyyn, töiden tekoon ja vaimon iloisena pitämiseen. Niinpä moottoreiden kanssa meni paljon pitempään kuin aluksi kuvittelin. Jotta huomio ei kiinnittyisi liikaa kolhoihin sylintereihn, detaljoin näkyvät osat. Hyvän kontrastin aikaansaamiseksi pohjamaalasin tämän jälkeen mustalla. Tähän käytin Tamiyan puolikiiltävää jonka…
Moottorisuojat foilasin ja niititin seuraten mahdollisimman tarkasti valokuvia. Muutama pienempi paneli vielä puuttuu mutta ne lisään vasta loppuviimeistelyssä. Sisäpinnat malasin Gunzen Mr. Metal Stainless Steelillä. Alumiiniähan ne oikeasti ovat, mutta halusin suuremman kontrastin sisä- ja ulkopintojen välille - ja harvoinhan se moottoritila kovin puhdas on :) Aeroclubin valkometallimoottoreista sai poistaa aika paljon materiaalia sylinterien päistä jotta ne sai mahtumaan sisään. Mitään olennaista ei kuitenkaan tarvinnut tuhota, ja toivon että huolellisella maalauksella niistä saa kohtuulliset. Joitain detaljeja - pultteja ja johtoja - aion…
Sarjan moottorisuojat ovat alamittaiset, ja näyttävät aika huvittavilta kun niitä koesovittaa. Pengoin aikani miljoonalaatikkoa toivoen löytäväni jotain paremmalta näyttävää. Joko hyvän lähtökohdan uuden masterin tekoon, tai parin joka pienillä muutoksilla kävisi. Ei löytynyt. Muokkasin siis sarjan kopat paremmin esikuviensa näköisiksi käyttäen .25mm plastic cardia ja milliputtia. Tarina selviää taas kuvista parhaiten. Seuraavaksi työn alle joutuvat moottorit - etsinnöistä huolimatta en ole löytänyt kunnollsia Wasp Junioreita. Suunnitelma on nyt katsoa josko Aeroclubin valkometallimoottoreista saisi huolellisella maalauksella kohtuulliset.
Vuoden loppu on jostain syystä aina niin kiireinen ettei paljoa ehdi rakentamaan. Pikkuisen on kuitenkin päästy eteenpäin: laskutelinekuilut ovat lopultakin valmiit ja moottoreiden kanssa painiminen on aloitettu. Moottorit ovat sarjassa iso ongelma, ja niiden kanssa riittää työtä vielä paljon. Aloitin moottoripankoista joihin pitää saadaa oikea profiili. Mietin hetken jos antaisin niiden olla kuten sarjassa mutta mitä enemmän valokuvia katsoin, sitä tärkeämmältä niiden korjaaminen tuntui. Eikä työ kovin paljon aikaa loppujen lopuksi vienyt. Kuvista ja kuvateksteistä selviää paremmin miksi ja mitä on tehty :)
Hei pitkästä aikaa. Yritän ylläpitää illuusiota että malleja myöskin rakennetaan eikä vain hankita varastoon. Myönnän että huonolla menestyksellä - aika on mennyt töitä tehdessä ja Nordic on jo ihan liian pian. Nokka on saanut foliota ja niittejä pintaan ja samoin laskutelineet on maalattu. Siivet on myös käytännössä folioitu loppuun. Maalasin telinevarret GW:n Mithril Silverillä ja päälle musta pin wash. Renkaiden keskiöt rakensin uusiksi ja perään maalaus Vallejon ja GW:n väreillä. Valmis malli tulee dioraamaan jossa alustana on Vancouver Islandin kentän pölyinen ja hiekkainen pinta, joten lisäsin keskelle pölyvanan. Vaatii vielä hieman…
Laskutelineiden kiinnitystä varten olin etukäteen tehnyt kiinnityspisteet siipiin, mutta varret olivat mielestäni liian pitkät - ja reilusti. Niitä piti siis lyhentää ja samalla varmistaa että malli seisoo vaaterissa ja oikeassa asennossa. Tämä kannatti tehdä ennen varsinaista detaljointia. Telinevarsiin piti detaljit lisätä itse. Aloitin tekemällä kiinnityskohdat pieneille tukivarsille: yksi taakse ja kaksi sivuille. Käyttämällä Punch & Die settiä lisäsin vielä pultinkannat, jota kokonaisuuteen tulisi lisää eloa. Tämän jälkeen lisäsin valokuvia referenssinä käyttäen erilaisia paksunnoksia, ja jarruletkut taivutetusta teräslangasta…
Ennen lomille lähtöa pieni päivitys. Ikkunat ovat valmiit - reunat on foilattu, ja viimeistelty kevyesti hiomalla. Alumiinifolio on yllättävän kestävää materiaalia :) Tarkoitus on saadaa saumat mahdollsimman huomaamattomiksi. Tein myös ikkunoiden loppukiillotuksen ja putsasin pölyt. Vielä puuttuu pieniä detaljeja ohjaamon raameista, sekä niittien lisääminen. Nämä saavat odottaa kunnes rungon foilaus on pitemmällä. Siirtokuvien kanssa oli tulla ongelmia. Koneesta tulee siis Canadian Airwaysin CF-AZY, ja hankin tätä varten Whiskey-Jack Decalsin Electra arkin ja olin siihen hetken hyvin tyytyväinen. Valokuvia ja arkkia tutkiessa totesin…
Tämä työvaihe on askarruttanut oikeastaan alusta asti. Kun päätin foilata koneen, vaikeimpana kohtana pidin ohjaamon ja matkustamon ikkunoiden rajaamista. Nämä eivät ole kaikista kulmistaan suorakulmaisia, joten piti keksiä kuinka saa foilista siistit kaarevat kulmat. Ajattelin jopa vetää reunat Alcladilla, mutta tästä luovuin. Arvelin, että maali olisi erottunut foilista liian selvästi. Ohjaamon ikkunat rajasin ensin ala- ja yläreunoistaan foilin kaitaleilla. Tämän jälkeen käytin Punch&Die settiä, ja tein tällä sopivan kokoisia reikiä, joita käytin - sopivasti leikaten - kaarevina kulmina. Matkustamon ikkunat ovat vielä kesken, mutta…
Ohjaamon katto ja ikkunat tulevat sarjassa vacu-osana. Etukäteen olin huolissani tämän sopivuudesta: alussa, katon korotuksen yhteydessä rungon poikkileikkaus kaikesta yrityksestä huolimatta varmastikin hivenen muuttui. Olin myös suunnitellut avaavani ohjaajan kohdalla olevan hätäpoistumisluukun. Muovi vaikutti kuitenkin sen verran lepsulta, että jätin avaamatta. Olin huolissani siitä että osa ei enään pysyisi muodossaan. Ohjaamon sivuikkunat kuitenkin avasin. Detaljeja lisäsin kattoon niin paljon kun pystyin, ja maalauksen käytin Vallejon värejä. Kuomun kiinnityksen tein Gator gluella, ja kolot täytin aluksi mustalla valurangalla. Päälle…
Laskutelinekuilujen viimestelyn suurin hankaluus oli löytää niistä valokuvia. Lopulta - sopivasti työmatkan sivussa - pääsin nätisti pyytämällä ryömimään Ottawassa museoidun Electran alle, ja sain muutaman kohtuullisen kuvan. Moottoripellityksen tein myös loppuun, ja tuttuun tapaan osissa riitti ohentamista ja sovittamista. Ohjaamon viimeistelin loppuun lisäämällä sinne istuimet, ohjaussauvat ja mittaritaulun päälle radistin kuulokkeet. Odotin tämän vaiheen kanssa siihen asti että kaikki suuremmat kittaus- ja hiontatyöt oli tehty.
Halusin esittää korkeuperäsimet poikkeutettuina, kuten ne valokuvista päätelleen usein maassa ollessa olivat. Samalla tiedossa oli ohennustalkoot, sillä kaikki ohjainpinnat olivat aivan liian paksuja. Sarjassa sivuperäsinten rakennetta on myös yksinkertaistettu aika paljon: oikeasti korkeusvakaaja kulkee sivuperäsinten läpi siten että väliin jää reiluhko, kääntymisen mahdollistava aukko. Tämäkin tulee samalla korjattua.
Koska runko silpoutui katon noston yhteydessä pahasti, oli pyrstön kanssa tiedossa kittausorgiat. Tärkeintä oli saada korkeusvakaaja istumaan oikeaan asentoon. Muokkaus tehtiin käyttämällä sarjan omia, aiemmin irtisahattuja osia, muovirimaa ja milliputtia.
Sarjan siivet ovat muodoiltaan hyvät. Suurin ongelma on aivan liian paksut siivenkärjet ja jättöreunat. Nämä ohennettiin hiomalla - siiven kärjet täytin sisältä Milliputilla jottei puhkihiotuminen olisi ongelma. Siivekkeet irrotin ja muokkasin uudelleen. Kiinnittäminen sujui normaaliin tapaan, tosin kittiä kului. Kyseessä ei selvästi ole enään muovimalli, vaan enempi milliput-malli.
Projekti on ollut työn alla jo pitkään, ja siirtyminen nykytilaan tapahtuu pikakelauksella. Aloitetaan rungosta. Sarjan runko on kuviin vertaamalla selvästi liian kapea perästä, ja päätin korjata tämän korottamalla kattoa. Samalla avasin matkustamon oven ja suurensin ikkuna-aukot. Ikkunat tein CD-kotelon kirkkaasta muovista, jotka liimasin pikaliimalla aukkoihin. Tämän jälkeen hionta, kittaus ja kiillotus Micromeshillä. Päätin myös avata rungon etuosassa olevan rahtiluukun, joten sisään piti rakentaa uskottava määrä detaljeja. Matkustamon sisustuksen rakensin scratchinä. Sarjan mittaritaulu tosin kelpasi lähes sellaisenaan kunhan lisäsi…