Pienoismallit.net

Päivänsäde ja Menninkäinen

Kuvasta puuttuu kiintiökissanpentu ja pastellivärit

Niin.

Tämä syntyi puolivahingossa hauskasta ajatuksesta pienimuotoiseksi minivinjetiksi, ja ilmeisesti päätyy toiselle referenssille ystävänpä…KREÄHÖM. Lahjaksi. Muuten vain lahjaksi. En anna ystävänpäivälahjoja edes parisuhteessa. Olenhan tosimies. Vai miten se meni?

Eli pohjana käytin nochin valmiiksi maalattua figuurisettiä Lovers [15510], josta valikoin nuoren kasarihenkisen pariskunnan, tartuin kynäveitseen & kittiin ja pistin terän liukumaan. Materiaali itsessään oli hyvää työstettävää, ja paksu kumimaali tarjosi ihanteellisen lähtökohdan vaatetuksen uusimiselle- positiivisena yllätyksenä tuli muutenkin suhteellisen kova muovi, jota työsti miltei ilokseen.

Muokkasin siis miesfiguurille päälle "trässiliivin", johon alunperin oli tarkoitus tulla ties mitä härpäkettä, mutta kuten arvata saattaa, 1:87 on aika pieni mittakaava, niin pieni, että yrityksistäni huolimatta en onnistunut edes Sex Pistolsin "Good Save The Queen"-selkälipun teossa, vaan jouduin tyytymään perinteiseen Union Jackiin. Yllätin itseni kuitenkin positiivisesti, ja maskiteippien (..ja huonosti ohennetun maalin..) ansiosta sain tuohon lippuun jonkinverran kohollaan olevan kankaan tunnelmaa. Samaa efektiä käytin myöhemmin vyössä, joskin toivomani niittiefekti ei onnistunut niinkuin toivoin. Tämän jälkeen siirryin tuon tärkeimmän eli letin kimppuun, ja sytkärillä, viilalla und kynäveitsellä tuhosin melko järkyttävän ruskeaa väripisaraa muistuttavan kumimaalihiusmallin. Tämän jälkeen viilsin pään keskelle halkion, ja pikaliimalla & green stuffilla kittasin ja muotoilin tämän uljaan tosimiesten hiusmallin.

Mikäkö meni pieleen? Mm.yritys uusia kengät. En lähtenyt figuureja väkivaltaisesti toisistaan erottamaan pelkona niiden tärveleminen, joten sain heittää hyvästit ajatukselleni päin helvettiä jalassa olevista maihareista - kyllähän nuo tennaritkin nyt menevät, mutta olisivat olleet kiva lisä. Takataskut. Ne ovat housuissa nytkin, mutta kuten huomata saattaa, eivät juuri näy. Yritin soveltaa samaa maskiteippikikkaa niihinkin, mutta jostain syystä kohoumaa en syntynyt, enkä freehand kokeiluillakaan tyydyttäviin tuloksiin päässyt. Myös housujen yleisilme jäi pikkaisen setämäiseksi, jälkikäteen ajateltuna liivin alta vedetty paidanhelma olisi voinut parantaa yleisilmettä.

Ja neiti-ihmiseen. Tein verrattaen vähän muutoksia, suurimpana napamallisen T-paidan hihojen poisto ja yhdistys minihameeseen. Tämä onnistui helposti ja siististi, kiitos liuotinohenteisen kitin jopa auttoi sulauttamaan kumaisen maalin (kirjaimellisesti) kittiin. Toiseksi suurin projekti oli hiusten lyhennys, mutta sekin onnistui varsin mainiosti, joskin viimeiseen asti yritin saada niihin elävämpää tunnelmaa.
Legginssit (?) syntyivät pelkällä maalilla, ja niihin olen suht tyytyväinen, samoin kenkiin en maalikerrosta enempää koskenut - tämä oli puolittain tuuriakin, tarkoitus oli laittaa alusta asti jalkaan violetit converset kantapäävahvikkeilla joita ei kuvan kengissä kuitenkaan ole.

Oikeastaan kaikki meni (hiusten maalausta luk.ottamatta) varsin hyvin neidin kohdalla, maalaus muodostui paikoiteillen muutenkin murheenkryyniksi, erityisesti mittakaavan ja opiskelija-asunnon surkean työtuolin johdosta.

Alusta on sorvattua mallinnelevyä (roskapala joka osui käteen varsinaisten koulutöiden ohessa), asfalttipuolikas on siveltimellä ja akryylein sävytettyä hiuekkapaperia, metsähallituksen sektori taas hienonnettua (&maalattua) oreganoa - tämä oli taas se heikoin lenkki, ja IMO koko mallin kehnoin osuus..
Reunaviiva oli ensimmäinen suolakokeiluni, ja hyvinhän se meni. Täytyy tuota "suolavanhennusta" kokeilla seuraavaksi johonkin isompaankin kohteeseen.

Ja kehnoista päästäänkin sitten kärsimyksen ja vääryyden jatkumoon nimeltä kohteen valokuvaus. Aivan uskomatonta kärsimystä. Otin ~80 kuvaa, ja nämä ovat oikeasti onnistuneimmat niistä - en sitten tiedä mikä tässä aina menee pieleen, muttakun näille antaa eteen jotain 30sentin säkäkorkeuden omaavaa pienempää, alkaa tulla ongelmia tarkennuksen kanssa, oli sitten päällä auto, makro tai supermakro.. ja kyllä, minähän sain neronleimauksen, havaitsin että pitämällä kameraa vinossa (n.45astetta) kamera tarkentui jopa ihan siedettävästi. Mutta auta armias, kun pääsin koneelle ja aloin corellilla kääntää kuvaa suoraan, niin kuvanlaatu pisti narun kaulaan ja loikkasi ikkunasta. Juuri kun olin heittämässä hanskoja naulaan ja lappua luukulle, havaitsin yleiseksi iloksi & hämmennykseksi että IrfanView käänsi nätisti kuvat, eikä juuri laatuakaan raiskannut.. mutta eihän siinä tietenkään kaikki vielä voinut olla, ei tietenkään. Kuvia tutkaillessa harmikseni havaitsin, että ovela ketku nimeltä staattinen sähkö ja luokan pöly olivat kahvitauon aikana kiivenneet figuureihin kiinni kun kuppa kaniin, ja enhän minä pöhelö niitä pois ollut älynnyt puhallella ennen kuvia - varsinkin vihreät superlonhiput niin herrasmiehen reidellä kun neidin pohkeessakin ansaitsevat jussin aiheesta "vuoden kuvanpilaajat"..

Noh, näillä eväillä eteenpäin (muka) viisastuneena.

Kommentit

kommee on mie ainaski dikkaan! siin kapinallinen on sortunu viettää hellää hetkee naisensa kanssa:) maalaus ja valmistus on siistejä ku kyseessä o noin pieni vinjetti