Pienoismallit.net

B-25H Mitchell

Tyynenmeren Raivotar

B-25 Mitchell oli amerikkalainen kaksimoottorinen keskiraskas pommikone, jonka valmistaja oli North American Aviation. Lentokone oli nimetty Mitchelliksi I-maailmasodassa vaikuttaneen legendaarisen kenraalin William Mitchellin mukaan. Konetyypin ensilento tapahtui elokuussa 1940 ja sitä käytettiin tehokkaasti saksalaisia ja japanilaisia kohteita vastaan II-maailmansodan sotanäyttämöillä eri puolilla maapalloa.

B-25 pommikoneiden kuuluisin "keikka" taisi tapahtua 18. 4. 1942 kun 16 Mitchelliä nousi suorittamaan pommitustehtävää lentotukialus USS Hornetin kannelta. Nämä pommarit olivat sitten ensimmäiset amerikkalaiset koneet, jotka pommittivat II-maailmansodassa Japanin "kotimaan" alueella olevia kohteita.

Eräs B-25 pommikone on jäänyt Yhdysvaltain "pilvenpiirtäjien historiaan" negatiivisessa mielessä - nimittäin 28.7.1945 eräs Mitchell törmäsi paksussa sumussa lentäessään New Yorkin keskustassa olevaan Empire State Buildingiin - kone törmäsi tähän pilvenpiirtäjään 79. kerroksen kohdalle - pilvenpiirtäjä ei romahtanut.

Tyynenmeren taisteluiden alkuvaiheessa Mitchellit joutuivat taistelemaan japanilaisten Mitsubishi Zero-hävittäjiä vastaan ilman omaa hävittäjäsuojaa, mutta Mitchellit selvisivät Zeroista hyvin nopeutensa ja aseistuksensa ansiosta.

B-25 oli vakaa lennettävä ja se pysyi vahvan rakenteensa takia hämmästyttävän hyvin lentokuntoisena, vaikka usein kärsikin pahoja vaurioita vihollisen rankassa tulituksessa. Niinpä Mitchellin miehistöt kovasti tykkäsivät tästä konetyypistä - sen ainoana haittapuolena pidettiin moottoreiden aiheuttamaa aivan tajuttoman kauheata meteliä.
Mitchellin miehistöt vitsailivatkin, että B-25:n mootoreiden käynnistäminen on nopein tapa muuntaa lentobensiini mölyksi.

Tämä pienoismalli esittää B-25 Mitchellin H-versiota, jossa oli erittäin voimakas aseistus.
Koneessa oli peräti 14 kpl 50 cal konekiväärejä ja nokkaan oli myös asennettu erittäin järeä 75 mm tykki. Kone myös pystyi ottamaan 2700 kg pommikuorman + siipien alle asennettavat 8 kpl raketteja - joten tämähän se varsinainen Lentävä Linnoitus olikin ;-)
Tässä H-versiossa oli viiden hengen miehistö.

Kyseessä on Matchboxin 1970-luvulla julkaistu mallisarja, jonka rakensin suoraan laatikosta. Kyseinen mallisarja kulkeutui laatikossaan mukanani eri elämäntilanteissa n. 30 vuoden ajan, kunnes nyt vihdoinkin päätin, etä eiköhän tämäkin ole alunperin rakennettavaksi tarkoitettu :-)

Malli kuvaa Tyynellämerellä Peleliulla ja Okinawalla vuonna 1945 toiminutta yksilöä.

Kommentit

Näkyy aurinko ja meri-ilma tehneen maalipinnalle tehtävänsä. ;) Hyvännäköinen, miellyttää omaa silmää kaikin puolin.
komia on, ja jotenkin sympaattinen kone muutenkin…
Late 4.2.2011 18:50 Vastaa lainauksella
Oliko siinä Matchboxin sarjassa muiden kuin H-version aineksia? (Liian vaikea kysymys Googlelle).
Late kirjoitti:
Oliko siinä Matchboxin sarjassa muiden kuin H-version aineksia?
Juu oli - siis mukana oli palikat pitkällä lasitetulla nokalla varustetun mallin tekemiseen (G-tyyppi). Muutenkin laatikossa oli kaikkia lasiosia tuplasti, joten sehän oli oikein miellyttävä ylläri.
Minun mielestäni tämä tylppänokkainen tykkiversio on aina ollut se härskeimmän näköinen B-25, joten sen takia tein tämän version.
Kyllä on komea! Varsinkin vanhennus on minun silmääni erittäin hienosti tehty. Ehdottomasti yksi suosikkikoneistani tämä mitchell, olen tälläisen kerran briteissä nähnyt livenäkin.
Otso Valkeeniemi kirjoitti:
Näkyy aurinko ja meri-ilma tehneen maalipinnalle tehtävänsä.
No näin nimenomaan olen tarkoittanutkin. Telkkarissa kun menee tiistaisin tämä The Pacific tv-sarja, niin tämä malli tavallaan sopii tuohon teemaan - varsinkin kun kyseisessä sarjassa sooditaan tällä hetkellä nimenomaan Peleliun saarella.
Raimo Leino kirjoitti:
Otso Valkeeniemi kirjoitti:
Näkyy aurinko ja meri-ilma tehneen maalipinnalle tehtävänsä.
No näin nimenomaan olen tarkoittanutkin. Telkkarissa kun menee tiistaisin tämä The Pacific tv-sarja, niin tämä malli tavallaan sopii tuohon teemaan - varsinkin kun kyseisessä sarjassa sooditaan tällä hetkellä nimenomaan Peleliun saarella.
Jep, viime jakso oli tosiaan melko kuumissa tunnelmissa, monessakin mielessä. Eikös Peleliulla lämpötila huidellut 40-50 asteessa? Meinaa siinä lämmössä ja auringossa tosiaan syntyy tuollaista jälkeä kuin mallissasi. ;)
Otso Valkeeniemi kirjoitti:
Eikös Peleliulla lämpötila huidellut 40-50 asteessa?
Juu - ja onneksi The Pacificin dvd-version "extroissa" ei ole mukana hajua ;-) Minä en edes yritä kuvitella millainen haju tuolla saarella leijui kosteassa helteessä - kun siellä haisi mädäntymässä tuhansia amerikkalaisia ja japanilaisia ruumiita.

Siitäkin huolimatta muista katsoa ensi viikon jakso - japanilaiset eivät todellakaan luovuttaneet Peleliuta sovinnolla!
MarkoT 4.2.2011 20:18 Vastaa lainauksella
Komea on. Himpun verran liian epämääräisesti hilseillyt maali herättää meikäläisessä jotain vieroksuntaa. Melko isolla kaliiberilla paukuttaa yläampuja :) Eipä nuo kuitenkaan mitään! Mainio kone kuitenkin.

ps. aiheuttaa järkyttävää kateutta tämä tahti millä pistät malleja tulemaan :) Ollapa tuo vapaa-aika.
MarkoT kirjoitti:
Melko isolla kaliiberilla paukuttaa yläampuja :)
Samalla kaliiberilla paukuttaa tässä mallissa kaikki ampujat eri puolilla konetta - kai nuo kauhean paksut konekivääreitä kuvaavat mustat putken pötkelöt sitten korostuvat tuolla ylätornissa. 1970-luvulla 1/72 skaalassa 50 cal konekiväärit olivat tuon näköisiä harjanvarsia - tämähän siis on rakennettu vain niistä tarvikkeista mitkä 1970-luvulla oli laatikkoon mukaan pakattu. :-)
Kunnon työjuhdan näköinen malli.
Haaveilin hankkivani tämän mallin joskus 80-luvun puolivälissä; Matchboxin sarjat olivat siitä hyviä ettei malleja tarvinnut maalata kun valurungot olivat eri värisiä ;D taisi kadota paikallisesta lelukaupasta ennen kuin sain viikkorahoista säästettyä. Näissä tuli myös miehistöfiguurit mukana, harmi ettei nykyissä saa.

Hyvän näköisen koneen olet tehnyt näin muinaisesta sarjasta. Laitappa laatikon kansikuva taulun kehyksiin kun noin pitkään mukana kulkenut.
Siistiä rakennusjälkeä, eipä tuo sarjan ikä tässä näy. Maalipinta ja kulumat on todellakin auringon haalistaman näköisiä. Kone muutenkin ajankohtainen jos tykkää pacificia katella. Onnistunt kokonaisuus ja jotenkin semmoinen sodan rasituksia ja rankkoja pommituslentoja läpikäynyt yksilö. On todellaki aseistuksen puolesta ollut todellinen raivotar:) Hienoa työtä.
AJ 4.2.2011 21:46 Vastaa lainauksella
Moi Raimo,

Historiikki ja taustoitus juuri niinkuin pienoismallilla pitääkin olla ja teemakin on ajankohtainen TV-sarjan ansiosta; erinomaista! Upea B-25H pikkuskaalassa ja vielä OOTB! Ei kannata huolestua pätkääkään paksuista kk:sta, koska ne olivat tuollaisia -70-luvun mallisarjoissa ja olet rakentanut mallin suoraan laatikosta - senhän mukaan mallisi tuleekin arvostella; ja mallisi on todella onnistunut.

Maalaus ja viimeistelu on ehdottomasti huippuluokkaa - harvoin näkee näin hyvin onnistunutta; Mitchell pienoismallistasi hohkaa kuuman auringon, kostean meri-ilmaston ja suurten lämpötilaerojen (välillä ko. lekoilla lennettiin korkeallakin ja siellä oli pakkasta) vaikutus maalipintaan ja itse koneeseen (kulumat). Bueno!

Tässä lekossa on kyllä ainesta viikon malliksi, erittäin realistisen näköinen pienoismalli esikuvastaan ottaen huomioon rakennussarjan iän - ja tämä realistisuus on valitettavasti hyvin harvinaista useimmissa pienoismalleissa, mutta ei tässä mallissa. Hienoa työtä Raimo, olet onnistunut luomaan hyvin realistisen näköisen mallin, mikä on harvinaista herkkua!

Nostalgiapojut ovat myös ehdottomasti täydet - perjantai-illan piriste. Tähtisadetta päälle vaan!

Funtsin, että millä tekniikalla olet maalannut lekon, millä maaleilla, maalasitko ruiskulla vai siveltimillä ja miten onnistuit luomaan tuon aurinko/meri-ilmasto/lämpötila-erot/kulumat efektit noin realistisesti? Nimittäin on äärimmäisen vaikeaa onnistua siinä ja mielestäni onnistuit siinä täydellisesti, aivan kuten edelläkin jo monet ovat todenneet. Sorry Raimo, että noin monta kysymystä, mutta on ihan must kysyä.

Parhain terveisin, AJ

PS Tässä on ainesta kyllä viikon malliksi jo olemassa olevan viikon mallisi jatkoksi.
Janne Ikonen kirjoitti:
Laitappa laatikon kansikuva taulun kehyksiin kun noin pitkään mukana kulkenut.
… ja tässäpä tuo kyseinen loota :-)
[img]http://www.pienoismallit.net/media/kuvat/07/71/82/077182.jpg[/img]
Valtavan hieno fiilis mallissa! Tuota AJ:n kysymystä tekniikasta olisin itsekin kysynyt.
Raimo Leino kirjoitti:
-Aijai, nostalgiaa; taidanpa hankkia sarjan tuosta koneesta ja rakentaa viimeinkin. Osaakos leko-miehet suositella 1:72 mittakaavaisena..?
Janne Ikonen kirjoitti:
-Aijai, nostalgiaa; taidanpa hankkia sarjan tuosta koneesta ja rakentaa viimeinkin. Osaakos leko-miehet suositella 1:72 mittakaavaisena..?
B-25H 1/72 skaalassa löytyy ainakin Hasegawalta.
-Kiitän :)
MRB 5.2.2011 03:13 Vastaa lainauksella
Kawanishissä hieman kritoisoin liian "räikeää" ulkoasua, mutta tässä tuo kulahtaneisuus on onnistunut juuri mainiosti. Tähtisiirtokuvat taitavat hieman hopeoida reunoista ja siipien lasit ovat jotenkin muovisen oloiset, mutta muutoin oikein hienoa jälkeä, jossa on todella hyvää rähjäistä fiilistä!
Vau! Eipä voi kun ihailla taas tätä luomusta.
Tällaista olen itsekkin ajatellut joskus rakentaa,hieno kone.Näissä jenkki koneissa myös nuo tunnusmerkit kuluivat jopa kovempaa kuin itse kone,vielä kun olisi muutama risainen tunnus, a wot, mutta kyllä tuota pintaa kelpaa katsella.Hieno.
No on kyllä viimeisen päälle hieno! Vanhennus on erityiseti minun makuuni.Eli hieman leikillisesti, tyyliä on kuin muna-miehessä!
AJ kirjoitti:
Funtsin, että millä tekniikalla olet maalannut lekon, millä maaleilla, maalasitko ruiskulla vai siveltimillä ja miten onnistuit luomaan tuon aurinko/meri-ilmasto/lämpötila-erot/kulumat efektit noin realistisesti?
Tämä on maalattu jälleen kerran siveltimillä. Maaleina olivat Humbrolin mattaemalit Hu102 Army Green ja Hu116 Dark Green. Maalauksen jälkeen laitoin kirkaslakan vain niihin kohtiin joihin siirtokuvat tulevat - ja sitten vielä noiden kuvien päälle uudestaan kirkaslakkakerros. Sen jälkeen koko kone mattalakattiin Humbrolin mattalakalla.
Noita kulumisefektejä yritin toteuttaa lyijykynällä ja Humbrolin maalilla Hu56 Aluminium, jonka levittämisessä käytin cocktailtikun terävää kärkeä - hemmetin vaikeata tuo touhu on näin pienessä skaalassa.
Loppusilauksen tein jälleen kerran pastelliliitupölyillä. "Pölytysjärjestys" meni niin, että ihan ensimmäiseksi piti pölyttää koneen pohja, laskutelineet ja renkaat - tässä käytin kahta eri ruskean pastelliliidun sävyä. Sen jälkeen pölytettäväksi tuli koneen runko ja viimeiseksi vasta siivet. Raaputin vihreästä liidusta veitsellä liitupölyä lautaselle, ja sitten pumpulipuikolla hieromalla/töpöttelemällä toteutin tuon kulahtaneen ulkonäön - kyseisen vihreän liidun värisävy oli hieman vaaleampi kuin koneen pinnoissa käytetyt Humbrolin vihreät sävyt.
Aivan viimeiseksi tein sitten mustalla liitupölyllä nuo pakokaaasuvanat siipiin ja ruutivanat ohjaamon alapuolelle kylkiin.

Ja valokuvien ottamisen jälkeen menin toki pudottamaan valmiin mallin lattialle - niin että nyt tämä Mitchelli on taas tuhannen päreinä. Ja eipä nyt ihan kauheasti innosta ruveta korjaustoimenpiteisiin.

edit: ai niin, käytinhän minä vielä sinistäkin pastelliliitua - hieroin sitä noihin kansallisuustunnuksiin jotta sain niitä hieman vaalennettua.
Teppo Toiviainen kirjoitti:
Näissä jenkki koneissa myös nuo tunnusmerkit kuluivat jopa kovempaa kuin itse kone,vielä kun olisi muutama risainen tunnus, a wot,
Noista tunnusmerkeistä puheenollen onnistuin maskiteipillä repäisemään palasiksi oikeanpuolimmaisessa kyljessä olevan kansallisuustunnuksen, joten jouduin sitten etsimään uuden samankokoisen miljoonalootasta - onneksi löytyi.

Muuten, tuossa koneen nokassa olevassa punaisessa pallukassa on kuvattuna Aku Ankasta tuttu Pluto-koira, joka nostaa toista takajalkaa ja kusaisee Japanin sotalipun päälle - tuota ei varmaankaan vastapuolen Zero-pilotit hyvällä mielellä katselleet …
MRB kirjoitti:
Tähtisiirtokuvat taitavat hieman hopeoida reunoista ja siipien lasit ovat jotenkin muovisen oloiset, mutta muutoin oikein hienoa jälkeä, jossa on todella hyvää rähjäistä fiilistä!
Noiden huomioiden lisäksi, omaan silmääni nuo chippaukset ovat liian "päällemaalatun" oloisia. Lisää sävyjä, ts. tummempaa OD:ta ja vaaleamman vihreää, sitten tummempaa metallia ja vai aivan aavistus tuota kirkasta alumiinia. Toimii huomattavasti paremmin. Osa lasituksesta "istuu" ulkona kehyksistä.

Muuten kyllä ihan mukavan näköinen lentohärveli
Marko Teerioja kirjoitti:
Noiden huomioiden lisäksi, omaan silmääni nuo chippaukset ovat liian "päällemaalatun" oloisia. Lisää sävyjä, ts. tummempaa OD:ta ja vaaleamman vihreää, sitten tummempaa metallia ja vai aivan aavistus tuota kirkasta alumiinia. Toimii huomattavasti paremmin. Osa lasituksesta "istuu" ulkona kehyksistä.
No noinhan se on. Yritin tuota alumiinia tummentaa hieromalla päälle pastellipölyjä, mutta kun mallia valaisee 2 x 75 w kirkasta hehkulamppua, niin kyllähän siinä tuo alumiinin kirkkaus korostuu.
Humbrolin Gun Metal olisi ollut parempi vaihtoehto tuon alumiinin tilalle.

Tämä malli on muuten livenä aivan kauhean näköinen - vedin kaikki sävyt ym. värit överiksi - ja ihan vaan sen takia, että kerrankin ne myös valokuvista erottuvat. Nyt ei tarvitse kenenkään sanoa, että "vanhennusta lisää". :-)
AJ 5.2.2011 21:16 Vastaa lainauksella
Moi Raimo,

Kiitos tyhjentävästä vastuksesta. Pitää sulatella jonkin aikaa tuota koko prosessia. Paljon duunia siinä kyllä on ollut, eikä tosiaankaan varmasti mikään helppo rasti.

Harmi, että malli putosi, onko se tosiaan beyond repair eli 100% tuhoutunut, vai voitko vielä fixata sen, olisi kiva nähdä vielä lisää kuvia siitä mukaanlukien se mustavalkokuva.

Muuten tuo Pluto-koira on kiva humoristinen piriste. Vielä on pakko kehua pensselöintitaitojasi - olin melkein varma, että nyt olit käyttänyt ruiskua - mahtavaa sivellintyötä! Parhain terveisin, AJ
Raimo,

That is a very nice build of a classic kit. Your weathering and finish is excellent!