Pienoismallit.net

Dm 4 moottorivaunu+ vaunut

Valtionrautatiet tilasi v. 1949 Valmetilta 10 moottorivaunua sarjamerkinnällä Dm3 ja toiset kymmenen merkinnällä Dm 4. Dm 3-vaunut valmistuivat olympiavuonna 1952 ja Dm 4:set vuosina 1952-53. Myöhemmin kaikki moottorivaunut muutettiin sarjaan Dm 4.
Moottorivaunut edustivat aikanaan hyvin modernia ja kiiteltyäkin muotoilua kurvikkaine ja pyöreine muotoineen. Lisäksi vaunun rakentamisessa käytettiin uusia materiaaleja; korin kaaret, pituuslistat sekä seinien ulkoverhoilu tehtiin kevytmetallista. Vaunujen väritys poikkesi täysin aikaisemmasta vetokalustosta. Pääväreinä olivat harmaa ja punaruskea (minusta viininpunainen-melkein). Raidoitukset olivat kermanvalkoisia, myöhemmin keltaisia.
Näiden moottorivaunulen myötä Suomeen syntyi kiitojuna-käsite, jossa koko juna on sekä rakennustavaltaan että väritykseltään samankaltainen. Moottorivaunu sai peräänsä 3-vaunuisen kiitojunarungon. Kiitojunilla saatiin lyhennettyä huomattavasti matka-aikoja. Kiitojunilla ajettiin ainakin Helsingistä Poriin, Vaasaan, Kuopioon ja Savonlinnaan. Kiitojunat poistuivat vähitellen käytöstä tultaessa 1960-luvun lopulle.

Tavoitteena on rakentaa kyseisestä moottorivaunusta 1950-luvulle ajoittuva pienoismalli mittakaavassa 1:87. Pienoismallin toteuttajana toimii Tmi Mestarimallit ja tilaajana yksityishenkilö. Pienoismallin esikuvana on Dm 3:sta muutettu Dm 4. Erot näiden kahden mallin välillä olivat vähäisiä; näkyvinpänä ehkä Dm 3-vaunun toisessa päässä oleva matkatavaraosasto, jota ei ollut Dm 4:ssa. Erikoisuutena tässä projektissa on 3 D-tulosteen käyttäminen veturin korina.

merkinnät

Dm4-moottorivaunu + Ei + F ovat nyt valmiit. Moottorivaunun telien ja pohjan asennuksen jälkeen tehtiin siihen pieniä viimeistelytöitä. Korin sisäpuolelle liimattiin vaaleanbeiget verhot, jotka saatiin kuorimalla lautasliinasta yksi läpikuultava kerros. Lautasliinasta leikattiin kapeita suikaleita, jotka liimattiin koriin pienellä pikaliimatipalla. Määräasemakyltteihin tulostettiin siirtokuvat Heinola-teksteineen, jotka laitettiin paikalleen siirtokuvapehmentimen avustuksella. Lopuksi määräasemakyltti lakattiin. Tämä junakokonaisuus on tilaustyö, johon kuulu myös vitriini. Vitriinin kotelo on valmistettu 4 mm akryylilevystä. Kotelo teetettiin…
Dm4 moottorivaunun telit ovat väriltään harmaat, harmaa on sama kuin veturinkorissa. Maalina käytettiin 2-komponenttiautomaalia ja maalaus suoritettiin kynäruiskulla. Samalla kertaa maalattiin telin- ja pohjalevynkiinityssovitteet. Jokaisen telisivun keskivaiheilla on Tampellan soikea valmistajalaatta; laatan pohja maalattiin punaiseksi (punainen ?) ja maalin kuivuttua poistettiin hiomapaperilla maali koholla olevista kirjaimista. Valmistajalaatat liimattiin telisivuihin, jonka jälkeen telit ruiskutettiin satiinilakalla. Teleihin ruuvattiin pohjalevysovitteet, jotka laskevat pohjalevyn lähemmäs radanpintaa. Sovitteisiin ruuvattava pohjalevy…
Dm4 moottorivaunu rakennetaan toimivaksi pienoismalliksi. Veturissa on kaksi kaksiakselista moottoriteliä, joissa molemmat akselit sekä vetävät että virroittavat. Tällä ratkaisulla (ja veturin lisäpainolla) saadaan luotua veturille riittävän tehokas vetokyky ja mahdollisimman hyvä virroitus ja kulkuominaisuudet. Dm4 on erittäin epäkiitollinen rakennettava, sillä sen telien akseliväli on pitkä ja korin helmapellit kääntyvät voimakkaasti sisäänpäin, lisäksi telien kohdalla on ovisyvennykset. Näiden syiden vuoksi moottoritelille jää vain niukasti tilaa kääntyä. Ja vielä; veturilla pitäisi voida ajaa 600 mm kaarresäteistä. Vaatimukset tuntuivat…
Dm4 moottorivaunun kori on nyt valmis. Sitten viime merkinnän on taas aikaa vierähtänyt ja puistakin jo lehdet varisseet… Veturinkori on saanut pintaansa satiinilakan. Lakka on automaalaajien (Deco-väri) käyttämä kaksikomponenttilakka, johon erikseen lisätään kovetin. Käytin tätä lakkaa siksi, koska sitä saa irtotavarana ja haluamallaan kiiltoisuusasteella. Lisäksi lakattu pinta on siistimpi kuin esim. Humbrollin ja Revellin lakoissa ja se tuntuu tulevan jouhevammin kynäruiskun läpi. Veturi siis lakattiin kauttaaltaan kyseisellä lakalla. Aikaisemmassa merkinnässä moottorivaunusta puuttui vielä joitain yksityiskohtia: pienet pillit…
Ennen yksityiskohtien liimaamista sihtailtiin paikoilleen moottorivaunun siirtokuvat; siirtokuvat on valmistettu silkkipainotekniikalla. Myös päätyjen ikkunoiden yläpuolinen turvamaalaus on toteutettu siirtokuvana. Siirtokuva mukautui hyvin korin kurveihin. Siirtokuvien jälkeen liimailtiin paikoilleen valmiiksi maalatut yksityiskohdat. Tämä vaihe sujui kohtuullisen joutuisasti, sillä kakki osien alkureiät porattiin auki jo ennen maalausta. Osat painettiin reikiinsä ja liimattiin korin sisäpuolelta. Osa osista ei tarvinnut liimausta lainkaan, myöhemmin tehtävä lakkaus varmistaa yksityiskohtien pysymisen veturinkorissa.
Suurin osa moottorivaunun yksityiskohdista päätettiin laittaa paikalleen vasta veturinkorin maalauksen jälkeen. Ajatuksena oli se, että näin helpotettaisiin korin maalauksen vaatimaa maskausta. Lisäksi ruiskulla olisi helpompaa maalata suurempia ja ehyempiä veturinkorin pintoja ja toisaalta yksityiskohtien ruiskuttaminen erillään korista sujuisi kätevämmin. Yksityiskohdat on tarkoitus liimata ennen korin lakkausta. Yksityiskohdat ovat sekä 0,3 mm syövytettyä messinki- että 0,3 mm uushopeapeltiä. Uushopea on jämäkämpää ja sen syöpyminenkin ehkä täsmällisempää kuin messingissä, mutta tarkoituksena uushopean käytössä on helpottaa hentojen osien…
Jälkiviisaus se on sitä jalostuneinta viisautta…Veturinkoria teipatessani havaitsin edenneeni maalauksessa väärässä järjestyksessä; harmaan jälkeen olisi pitänyt sutia keltainen väri ja vasta sitten tummanpunainen. Näin oltaisiin säästytty huomattavasti vähemmällä maskaamisella ja teippaaminenkin olisi ollut vaivattomampaa. Ja tuskaa ei helpottanut lainkaan se, että veturinkoreja on maalattavana kaksi kappaletta. Hyvän mallarin ominaisuus on mielestäni kuitenkin se, että hän osaa koota itsensä uudelleen isommankin töppäyksen edessä:). Joten rauhallisin mielin maskattiin korit jo aikaisemmin esitetyllä tavalla, tosin epämääräisen mutinan…
Korin maalauksessa on käytetty autojen maalaukseen tarkoitettuja 1- ja 2-komponenttimaaleja. Pohjamaali on himmeä 1-komponentti- ja pintamaalit (harmaa, tummanpunaine ja keltainen) kiiltäviä 2-komponenttimaaleja eli maaliin lisätään kovetin. Automaaleja voi ostaa irtotavarana (käyttämässäni liikkeessä min.määrä on muistaakseni 1 dl) ja sävytys onnistuu asiakkaan toiveiden mukaisesti. Dm4 -moottorivaunun maalit sävytettiin vanhan VR:n sävykartan mukaan. Kaikkien maalien ohentamisessa on käytetty tinneriä. Ennen pohjamaalausta kori pestiin vedellä ja miedolla pesuaineella ja pehmeällä sudilla. Mallin kuivuttua suoritettiin pohjamaalaus…
Dm4 -moottorivaunusta tulee myytävä rakennussarja. Rakennussarjassa veturin kori on yksi polyuretaanihartsista valettu kokonaisuus. Ikkuna-aukoissa on ohuet valukalvot, jotka täytyy poistaa. Kalvot poistettiin terävällä kirurginveitsellä ja ikkuna-aukkojen reunat siistittiin hienojakoisilla neulaviiloilla. Moottorivaunun ikkunat ovat valmiiksi valetut. Ikkuna-aukkojen siistimisen yhteydessä ikkunoita sovitettiin aukkoihinsa; ikkunat saavat olla hieman väljät, sillä korin maalauksen yhteydessä ikkuna-aukot hieman kaventuvat. Korin helmoissa mahdollisesti esiintyvät pienet ilmakuplat pakkeloitiin ja hiottiin. Moottorivaunun yksityiskohdat…
Tilaustyönä tehtävän 1950-luvun junakokoonpanon matkustajavaunu (Ei) ja konduktöörivaunu (F) ovat nyt valmiit. Ennen maalausta messinkiset vaunut harjattiin lasiharjalla puhtaiksi tina- ja rasvatahroista. Vaunut pestiin miedolla pesuaineella, runsaalla vedellä ja pehmeällä sudilla. Sekä pohja- että pintamaalaus suoritettiin kynäruiskulla. Tartuntapohjamaalina käytettiin Deco-väristä saatavia automaaleja. Pintamaalit puolestaan suihkutettiin Agaman valmistamilla kiiltävillä pienoismallimaaleilla. Ei-matkustajavaunuun liimattiin vasta maalauksen jälkeen otetangot, päätyportit ja ylikulkusillat. Konduktöörivaunussa nämä osat oli laitettu jo…
Puukoriset matkustajavaunut olivat varustetut joko kaasu- tai sähkövalaistuksella. Lämmityksenä oli vaunun oma kamiina tai höyryveturiaikana veturista tuleva höyrylämmitys.Vaunun katolla sijaitsevien kaasulampunkantojen, torpedotuulettimien ja kamiinanpiippujen määrä riippuu vaunun mallista, rakennusajankohdasta jne. Kattokalujen lukumäärässä esiintyy huomattavia eroja. Hiekkamassoituksen jälkeen katot varustettiin kaasulampunkannoilla, kaasuputkilla, torpedotuulettimilla ja kamiinanpiipulla. Kaikki samaan aikaan rakentamani vaunut ovat kaasuvalaistuja ja kamiinalämmitteisiä. Kaasulampunkannat ja osa torpedotuulettimista on valettu hartsista…
Suomalaisten puukoristen matkustajavaunujen katot olivat hiekoitettuja massakattoja. Kattomassa koostui seuraavista aineista: pellavaöljyvernissasta, liidusta, keltamullasta, umbrasta, hartsista ja hopeakiilteestä. Ainesosia keiteltiin ja kiehuteltiin tietyssä suhteessa, jotta siitä saatiin sopivaa säilytettäväksi ja kuljetettavaksi. Käytettäessä massaa kattoihin, täytyi sitä ohentaa vielä vernissalla. Vaunujen katot olivat pontattua lautaa, jotka malattiin öljyvärillä ennen kattomassan levittämistä. Heti massan levittämisen jälkeen pingoitettiin ja naulattiin saumaton säkkikangas katonpintaan. Ja jälleen levitettiin kattomassaa. Katto sai…
Moottorikiitojunien lisäksi Dm 4 moottorivaunulla vedettiin henkilö- ja paikallisjunia. Tätä junalajia kutsuttiin moottorijunaksi (M). Yleensä moottorijunassa oli moottorivaunun (Dm 4) lisäksi 1-2 matkustajavaunua ja tarvittaessa konduktöörivaununa F-sarjan vaunu. Tilaustyönä rakentamaani 1950-luvun kokoonpanoon tulee yksi Ei-sarjan (rakennettu 1920-luvulla,nrot 22046-22060) kaasuvalaistuksella ja viistoilla eteisillä varustettu matkustajavaunu sekä kaksiakselinen F-sarjan (nrot 3901-3903, 3938-3959) konduktöörivaunu. Tällainen kokoopano oli yleinen 1950- ja -60-luvuilla. Molemmat vaunut on rakennettu 0,3 mm syövytetystä messinkipellist…
Vaunussa on paljon kaarevia ja pyöreitä muotoja:sisäänpäin kääntyvät helmapellit, alaspäin kaartuvat sivuseinät, nokan vähän joka suuntaan pakenevat pyöristykset… Toisin sanoen korin rakentaminen olisi melko haasteellista ja aikaa vievää. Totutusta poiketen korin aihiona käytettiin 3 D-tulostetta. Tulosteen käytöllä säästettiin työajassa ja kustannuksissa. 3 D-tulosteiden hyödyntäminen pienoismalleissa, ainakin Suomessa, on vielä harvinaista, maailmalla jo tosin käytetympää. Suomessa tulostettuna tulostusjälkikin on vielä melko krouvia, mutta menetelmä on kyllä käyttökelpoinen hankalanmallisia kappaleita valmistettaessa. Ulkomailla on jo…