Pienoismallit.net

Messerschmitt Me-262A-1a

Työn alla on Majuri Rudolf Sinnerin "Vihreä 1" Me-262. Malli on tuttua Tamiya laatua:menee kasaan laatikkoa ravistamalla. Käytän malliin Eduardin fotoetsejä.

21.6.

Tähän mennessä olen saanut ohjaamon kasaan.

23.6.

Juhannus on mukavasti mennyt mallaillessa. Eli olen saanut nyt koneen jo lentokuntoisen näköiseksi. Ei oo mitään ongelmaa ole ollut kasaamises. Mukavaa on ollut.

Lisäsin pari kuvaa mallista.

8.7.

Oon saanut nytten malliin väriä päälle. Otin kuvia maskeerauksesta. Ei mitään helpoimpia maskeerattavia vaikka kuvio näyttää simppeliltä.

Olis yks ongelma, johon toivoisin vastausta. Eli teenkö mallini ohjeiden mukaan minkä mukaan mallissa on hieman RLM65:sta tuolla pyrstössä vai teenkö maalauksen tän mukaan?: www.afwing.com/images/me262/sideview/me26213.jpg

12.7.

Olen saanut malliin maastokuvion, mutta en ole tyytyväinen lopputulokseen. Raidoitus on terävärajainen ja oikeesti pitäisi olla pehmeä rajainen ja pyrstöstä voidaan olla kaikki eri mieltä. Pohjan pitää vielä maalata RLM76:lla. Mutta turhaa sen on jos maastokuviokin on p****stä niin sanotusti. Taitaa tästä mallista tulla vaan harjoitusmalli…

19.7.

Noniin malli sai kiiltävän lakan päälle ja siirtokuvat kylkeen. Jätin pohjan RLM65 sävyiseksi joka kuintenkin väärä sävy. Siirtokuvat sinetöin kerroksella lattiavahaa.

20.7.

Huom! Malli on kokeilu. Olen kokeillut tässä erilaisia vanhennus-ja maalaustekniikoita. Yliampuvahan maalaus on, varsinkin pohja meni v*****leen, mutta kertokaa mitä ootte mieltä.

28.7.

Valmis. Testasin siis tähän malliin jälkivarjostusta joka meni aika överiks, mutta pääasia että tiedän miten se tehdään ja mihin kiinnittää huomiota kun/jos tekee seuraavan kerran.

Kommentit

KimmoR 21.6.2007 19:13 Vastaa lainauksella
Ohjaamo jälleen tuttua korkeaa mallailulaatua. Kyllä jotkut osaa.
joo! tosi hieno malli ohjaamo kuin oikeesta lentokoneesta itse olen vielä harjottelia rakentamaan pienoismalleja wow! toisilla on!
Kiitos kommenteista:)
matu 30.6.2007 00:17 Vastaa lainauksella
Hyvältä näyttää jo pelkästään tuo ohjaamo! Pitänee hankkia tuo Tamiyan sarja, itsellä Italerin/Revellin 262:n vielä koskemattomana laatikossa, aikeissa olis tehdä JV44:n Eduard Schallmoserin valkea 5:n.
Hyvännäköinen interiööri,miltähän tuo näyttää valmiina?…jään mielenkiinnolla odottamaan koska itsellänikin on vastaava tamiyan malli työnalla kunhan saisin nämä sbd dauntlesin ja a6m2-n rufen valmiiksi,kuvia en laita kun ei yhäkään oo kameraa.
Iltaa.

Luitko vastaukseni tuolta varsinaisen foorumin puolelta? Omassa tiedossani tästä koneesta on yksi kuva ja siinä koneen pyrstö on rajautunut kuvan ulkopuolelle, eli koko peräsimen maalaus on sivistyneiden arvausten varassa. Tiedän kaksi väripiirrosta koneesta ja molemmissa peräsimen maalaus on esitetty eri tavalla.

Jos et ole vielä maalannut ruskeaa väriä pintaan, ehdottaisin että käyttäisit pinnasta koholla olevia maskeja, sillä kuvien perusteella kaikki Me 262 koneet näyttävät olleen ilman maskeja ruiskulla maalattuja ja värirajat ovat siis ainakin hieman sumeita.

Neuvotaanko Tamiyan ohjeessa todellakin käyttämään RLM 65:sta? Itse olen sitä mieltä, että Me 262 koneissa käytettiin RLM 76:sta.
Harri

Ohjeissa sanottiin Light Blue, mutta tällä voidaan tarkoittaa RLM65:ttä tai RLM76:sta. Mutta kun tarkemmin luin niin se olisi ollut RLM76. Voe prkl! Saa nähdä maalaanko uudestaan mallia…
Hyvältä se taas näyttää, Antti.

Käytä vain sitä RLM 76:sta, ei oikein käy ajatukseen että loppuvuodesta 1944 olisi enää 65:sta hävittäjissä käytetty.
Samoin hieman pehmennetty väsiraja on takuulla paremman näköinen kuin täysin terävä (Oma mielipide josta en vastaa :))

Mie aloittelin tuota mallia kanssa viime talvena, mutta nyt se lepäilee laatikossa. Ajatuksena oli tehdä Heinz Bärin kuusitykkinen, mutta se hyytyi lähdemateriaalin puutteeseen. Teen sitten joskus Bärin "punaisen 13:n"

Ostin hannantsin tarjouksesta vielä CMK:n resiiniset Mk 108 kanuunat, vain huomatakseni että sarjan omat ovat paljon paremmat. Aion rakentaa omani aseluukut auki ihan niiden komeiden kanuunoiden takia.
Matti V 12.7.2007 23:27 Vastaa lainauksella
Kyllä mä ainakin tykkään maalauksestasi, mutta mitä tolle kuomulle kävi? Vai hämääkö kuva?
Siinä taitaa olla maskit kiinni. :D
Joo kuomussa on lateksiamaskit kiinni. Lateksista irronnut vaan maalia. Siksi valkoista näkyy alta.
Matti V 13.7.2007 09:36 Vastaa lainauksella
Aivan :)
En nyt ihan harjoittelumalliksi sanoisi ainakaan sen perusteella, että maalauskaavion oikeellisuudessa on jokunen kysymysmerkki. Itse rakennan mallini mahdollisuuksien mukaan mieluummin valokuviin, kuin pelkkiin väripiirroksiin luottaen ja mielestäni on ennemminkin poikkeuksellista, että esikuvan merkinnät selviäisivät kuvista kiistattomasti.

Täytyy muistaa, että väripiirrosten tekijöilläkään ei ole rajattomasti referenssäjä käytössään samaa konetta esittävissä laadukkaissakin piirroksissa on usein enemmän tai vähemmän tulkinnanvaraisia eroja.
Tuo jälkivarjostus meni kyllä vähän överiksi mielestäni. Pelkkä paneeliurien litkutus olisi varmaan riittänyt. Näitäkään koneita ei paljoa ehditty käyttämään, joten säistäminen pitäisi olla melko vähäistä.
Antti

Joo onhan siinä aika ison kontrastit ja tavallaan väärä "kehys"(eli uusi kone rintamalla joka ei nähnyt paljon käyttöä) mitä lähteä vanhentamaan, mutta periaate oli että malli meni heti alussa puihin niin siitä tulikin tuollainen testimalli.
Reilusti värihuuhteluita, niin feidaantuu jälkivarjostus ja tulee mukavan likaisen näköinen. Ja kun nyt vauhtiin pääsit, niin teehän samantien kunnolla reissussa rähjääntynyt malli, tähän tyyliin. :)
Pitää sanoa vielä että jälkivarjostus näyttää tosi ylikontrastiselta kun vielä vaalensin paneeleja vaaleammalla sävyllä.

Tomi

Kerroppa miten toteuttaa värihuuhtelut
Juu, minunkin mielestä saumojen korostaminen meni hieman yli.

Tästä tuli kuitenkin mieleen, että Me 262 koneissa (ja ainakin osassa muitakin saksalaiskoneita) paneeleiden väliset saumat ilmeisesti kitattiin ja hiottiin pinnan tasoittamiseksi. Tosin Hannu Valtonen väittää muutamassa kuvatekstissä, että kyseessä on korroosiosuojamaali. Maalia tai kittä, niin tai näin mutta osassa Me 262 koneita naamiomaalaus oli maalattu niin ohuena kerroksena, että kitatut (tai maalatut :) saumat paistavat värin alta siten, että lopputulos näyttää överiksi vedetyltä esivarjostukselta. On myös kuvia koneista, joissa ei ollu naamiomaalausta ollenkaan, mutta useimmat operatiiviseen käyttöön ehtineet yksilöt olivat kuitenkin ainakin enimmäkseen maalattuja.

Olisi muuten melkoisen haastavaa tehdä malli tällaisesta maalaamattomasta koneesta. Ensimmäinen Länsiliittoutuneiden ehjänä käsiinsä saama kone oli maalaamaton, mutta muistaakseni se saatiin saaliiksi siten, että loikannut tehtaan koelentäjä lensi koneen liittoutuneiden kentälle.
Siis värihuuhtelut ylipäätänsä vai tähän nimenomaiseen malliin? Tässä nyt jotain tungettuna hyvin pieneen pähkinänkuoreen…

Itse käyttäisin tässä tapauksessa öljyvärejä. Eli sekoitetaan tärpättiin hieman öljyväriä, joku tummanruskea, ehkä tässä tapauksessa vähän vihertävä, voisi olla hyvä sävy. Tätä litkua sitten levitetään halutuille pinnoille isolla pehmeällä siveltimellä. Öljyväriä jää erityisesti syvennyksiin ja kohodetaljien ympärille korostaen niiden kolmiulotteisuutta. Samalla väriä jää myös tasaisille pinnoille, muuntaen niiden sävyä ja vähentäen pinnan monotonisuutta. Litkua voi levittää melko runsaastikin, ylimääräiset voi aina pyyhkiä pois siveltimellä tai nukkeemattomalla pyyhkeellä.

Omissa malleissani on aina useita kerroksia värihuuhteluita, mutta öljyvärejä käytettäessä huono puoli on niiden pitkä kuivumisaika. Eri kerroksien välillä on värin on hyvä kuivaa päiviä, jopa viikkoja. Joskus vedän väliin ylimääräisen kerroksen ohennettua vahaa, jos haluan olla varma ettei tapahdu ikävyyksiä.

Ai niin. Värihuuhtelut kannattaa tehdä aina vähintään puolikiiltävälle pinnalle, mattapinnalla niitä on hankala hallita eikä lopputulos ole välttämättä haluttu.

Öljyvärien sijasta voit toki käyttää myös tavallisia akryyli- tai emalimaaleja, mutta etenkin akryylien kanssa lyhyt kuivumisaika (=työskentelyaika) muodostaa usein ongelmia.
Tomi

Kiitos kattavasta informaatiosta pähkinäkuoressa. Tähän mallin ja yleisesti. Harmi että vetäsin malliin mattalakan. Pitää vissiin vetästä satiini, että voin tehdä tuon värihuuhtelun
Mun mielestäni tuo kontrasti ei ole ollenkaan liian kova. Itse asiassa sulla kävi tuuri tämän mallin kontrastien kanssa, koska muuten et välttämättä olisi tullut testanneeksi tuota filtteröintiä… On tärkeää, että maalipinta on tarpeeksi vaaleaa ja puolikiiltävää, koska filtterit ja muu käsittely aina tummentaa pintaa.

Ohennettu öljyväri on hyvä idea, mutta välillä pikkaisen rasittava, koska ohenneussuhdetta on hieman vaikeaa saada kunnolla hallintaan. Välillä kyseisestä filtteristä tulee liian paksua ja välillä liian mietoa.

Omasta mielestäni Humbrol- filtteri on koneen pinnoille helpoin, koska voit mitata mikstuuran insinöörimäisesti ruiskulla. Itse olen apinoinut Migiltä konseptin sekä sekoitussuhteen: 5 ml ruiskuun 0,5 ml Humbrol maalia ja loput 4,5 ml Humbrolin omaa ohenninta. Itselläni on ollut nääs huonoja kokemuksia tärpäteistä. Aargh!

Voithan toki testata pelkkääkin öljyväriä uppoviivoihin pienellä pensselillä levitettynä suoraan tuubista. Itselläni on tästäkin metodista hyviä kokemuksia. Ei edes tarvitse turhaan häslätä pahalta haisevien ohenteiden kanssa. Pensselöi kevyesti vaikkapa ensin Rembrantin Sepian sävyllä toisen siiven yläpinnan uppoviivat, jolloin öljyväri ehtii hieman kuivumaan. Sen jälkeen keveällä pyörittävällä liikkeellä pyyhi vaikka talouspaperilla liika öljyväri pois. Simppelimpää, miltä kuulostaa. Jälki on suht' samaa kuin filtteriä käyttämällä.

Lopuksi vielä mun mielipide tuosta mainitsemastasi "uudesta koneesta", jota ei mielestäsi kannata "vanhentaa". No hei, eivätkö saksalaiset säilyttäneet koneitaan metsän reunassa puiden alla? Sateessa ja vanhentavan auringon alla? Tuskin he koneita pesivät ainakaan bensalla joka lennon jälkeen, koska sitä ei riittänyt edes lentämiseen… Joten eivätköhän ne koneet olleet jo muutaman päivän jälkeen melko "vanhan" näköisiä:) Voin vielä laittaa jossain vaiheessa värilähikuvia vaikkapa "tylsistä" Spitfireista sekä Invadereista, jotka on melko kulahtaneen oloisia.
Ääh! Kun kirjoitin 5 ml ruiskusta, niin tarkoitin niitä apteekista saatavia lääkeruiskuja!! Olen kyllä joskus testannut käyttää maaliruiskuakin filtteröintiin, mutta kyllä tuo pensselillä sudittava versio on mielestäni parempi.

Niin, vielä muistutuksena: käytä filtterissä seokseen kostutettua pensseliä älä märkää! Jos filtterikerroksesta tulee liian paksu, niin silloin sen koko idea menee pieleen. Eli käytä malttia. Pyyhi pois mahdolliset lammikot ym. kuivalla pensselillä älä rätillä. Muuten tulee raitoja.
jumankauta on komee :D mahtava maalaus mun mielestä
Spitfiren ja Invaderin säistymisen vertaaminen 262:een ontuu hieman, 262:t otettiin käyttöön heinäkuussa -44 ja sota loppui Saksan osalta toukokuussa -45, eli koneet ehtivät olla käytössä n.10kk. Maalauksessa kannattaa ottaa myös säistymisen lisäksi huomioon se, että koneet kasattiin melkoisella kiireellä, joten viimeistely ei ole kovin siistin näköistä.

Maalaamaton kitattu 262:
www.curri.miyakyo-u.ac.jp/image/dat/si/air-space/ME262.GIF

Ilmeisesti nopeasti sudittu yöhävittäjämaalaus?
www.warbirdpictures.com/LCBW4/Me-262-59s.jpg
Spitfiren ja Invaderin säistymisen vertaaminen 262:een ontuu sikäli, että 262 makasi Saksassa onnettomassa talvisäässä ilman pesemiseen käytettävää bensaa tms., kun taas Spitti ja Invader köllöttelivät aikanaan puhtauden ja ylläpidon suhteen yltäkylläisyyden maissa.

Pointtini on se, että oli konetyyppi sitten Spitfire, Invader tai 262… jos kone on ollut ulkosalla syksyn ja talven aina kevääseen ilman ohjesäännön mukaista pesemistä heinäkuusta -44 toukokuuhun -45, niin eikö siinä ajassa kone ole kerännyt melko paljon pintaan pölyä ja sadetta, pölyä ja sadetta, pölyä ja sadetta ja se alkaa olla myös sen näköinen.

Tässä tulee otta huomioon se, että säistyminen ja vanhentaminen ovat mallailussa kaksi eri asiaa. Ohessa esimerkki erilaisia säitä nähneestä Invaderista:
[img]http://www.pienoismallit.net/media/kuvat/00/85/33/008533.jpg[/img]

Elikkä 262:n tehnyt mallari on minun mielestäni kasannut mukavan näköisen mallin. Nämä säistys-/vanhentamis-/patinoimis-/mitkälietekniikat ovat kuitenkin kaikki subjektiivisia juttuja, kuten jo pelkän hupsun viimeistelytekniikan eriävät nimityksetkin osoittavat.

Jotkut vain pitävät kulahtaneemman näköisistä malleista kuin toiset. Ei niitä voi mielestäni alkaa mittaamaan metrimitalla. Onko pointillismi realistista?