Pienoismallit.net

U-2R "Senior Span"

Dragon Lady

Lockheed U-2 kuuluu koneisiin joiden olemassaolon olen aina tiennyt kuitenkaan tietämättä siitä paljoakaan. Tämä lienee ymmärrettävää kun kyseessä on salaiseksi ja huomaamattomaksi suunniteltu kone. Osa tämän mallin viehätyksestä olikin koneen erilaisuus ja sen historiaan tutustuminen.

Lyhyt historiikki, saattaa olla siitä syystä hieman oiottu ja epätarkka.
Korean Sodan aikana huomattiin silloisten tiedustelukoneiden haavoittuvuus MiG:n suhteen.
Lockheedin suunnittelija Kelly Johnsson (mies P-38:n ja P-80:n takana) haastatteli rintama-lentäjiä ja palautteen perusteella syntyi kone joka lensi lujempaa ja korkeammalla kuin yksikään MiG; F-104.
Tällä oli kuitenkin pieni toimintasäde ja olematon kuormankantokyky.
Lockheed jatkoi yksityistä kehitystyötä lähtökohtana F-104:n runko. CIA kiinnostuikin suunnitelmasta ja sopimus tehtiin 20 koneen rakentamisesta ja prototyypin valmistumisesta 8 kuukaudessa.
Rahoitus tuli CIA:lta ja USAF:ilta kiertoteitse, projektilla ei ollut edes Lockheedin mallinumeroa. Se tunnettiin nimellä ”CIA article 341”, peitetarinana yläkorkeuksien tutkimuskone. Painoa karsittin kaikin tavoin, laskuteline, kuomu jne mahdollisimman yksinkertaista. Tuloksena oli purjekonetta muistuttava kone. Se oli vakaa kuvauskoneena mutta vaikea lentää huippunopeuden ollessa lakikorkeudessa lähes sama kuin sakkausnopeus. Laskeutuminen oli myös hankalaa kapean laskutelineen takia, laskussa koneita seuraa auto josta pysähdyksen jäleen syöksyy kenttämiehistöä kiinnittämään siipin apupyörät (irtoavat taas nousussa).
Aivan tarkkaa tietoa valmistusmääristä ei ole, koneet olivat aikalailla käsintehtyjä ja saattoivat erota toisistaan. Koneita myös saatettiin modifioida ja valmistusnumeroita uusia/vaihtaa kesken elinkaaren.
Käyttöönottonsa aikoihin ei mikään kone lännessä eikä idässä saavuttanut vastaavaa korkeutta (24,3km).
Koneilla suoritettiin vakoilulentoja ympäri maailmaa. Kuuluisaksi kone tuli 1.5.1960 NL:n onnistuttua ampumaan alas Gary Powersin ohjaaman koneen keskellä ilmatilaansa. Alasampumiseen tarvittiin noin 14 SA-2 ohjusta joilla saatiin alas myös yksi torjuntaan osallistuneista MiG-19 koneista.
Vuoteen 1966 mennessä U-2 laivasto oli harventunut siinä määrin että tarvittiin uusittu malli joka pystyisi kuljettamaan uusimpia varusteita ja olisi käyttöiältään kestävämpi. Syntyi täysin uusi malli, U-2R. Kärkiväli kasvoi 7m, pituus lähes 4m toimintasäteen kasvaessa lähes 50% lakikorkeuden ollessa 27,4km. Edelleen, valvontakyvyn tarpeen kasvaessa tilattiin v.1977 nykyaikestettua mallia nimellä TR-1
25 kpl, lisäksi 10 kpl vanhempaa U-2R mallia. Paisi vakoilutehtävissä niitä on käytetty myös tutkimuskoneina NASA:n toimesta ym ym.
Kannattaa katsoa www.youtube.com/watch?v=kJoMDq4AyLc James May U-2:n kyydissä.

Malli on Testors/Italeri tuotantoa ja on Italerin uusin paketointi aiheesta sisältäen osat 80-luvulla käytössä olleeseen koneeseen. Yleisilmeeltään malli on hyvä mutta halutessa riittää korjattavaakin; siivekkeet ovat väärän mittaiset, laskutelinekuilu/moottorin ilmanottokuilut ovat varsin yksinkertaistetut ym ym. Itse tyydyin sarjaan sellaisenaan, ainoana muutoksena suihkuputken upotus syvälle runkoon ja joidenkin antennien lyhennys.

Kommentit

Dragon Lady:stä tuli ensi assosiaatio Crimson Glory- metalliyhtyeeseen, joka vaikutti suuresti soittotyylini muovautumiseen.
Tämä on toki toinen nainen, mutta eiköhän noita ole kaikilla jossain vaiheessa…
Suhteellisen monotoninen kokonaisuus, liekö sama ongelma originaalissa?
Muutamia asiaankuulumattomia saumoja luonnonvalo paljastaa, mutta ei todellakaan huono malli.
Historiikki miellyttävä.

Miten olis SR-71? ;)
Originaalit ovat eri sävyisiä mustia joten mitään ihmeempää väri-iloittelua ei voine toteuttaa. SR-71:stä olen ebaystä katsellut…
Harvinausuuksien kesä meneillään ilmeisesti, taas itselle eksoottinen uusi tuttavuus suihkukoneissa. Kone rakennettu ja maalattu hyvällä maulla. Musta väritys on hieno ja pinta todellakin vaihteleva.
Mielestäni olet saanut tylsän mustaan pintaan eloa ihan mukavasti. Mielenkiintoinen kone tosiaan ja mallin toteutus hyvää tasoa. Mikä muuten lienee mustan värityksen taustalla? Noin 25 km:ssä lentävä kone saa olla vaikka neonruskea, se tuskin sen enempää sieltä silmään hyppää…:)
A Lappalainen kirjoitti:
Mielestäni olet saanut tylsän mustaan pintaan eloa ihan mukavasti. Mielenkiintoinen kone tosiaan ja mallin toteutus hyvää tasoa. Mikä muuten lienee mustan värityksen taustalla? Noin 25 km:ssä lentävä kone saa olla vaikka neonruskea, se tuskin sen enempää sieltä silmään hyppää…:)
Olen itse kokoamassa paraikaa Testors:in 1/48 U2-C mallia. (juuri sitä mallia jolla Powers suoritti surullisen kuuluisan lentonsa) ja olen joutunut sen kautta ottamaan selvää U-2:n historiasta ja myös maalauksesta.

Sikäli kuin tiedän, on musta väri ( ns."Black Velvet" ) pitkällisen kehittelyn tulos. Aluksi CIA & USAF lensivät metallin värisillä koneilla, koska arveltiin, etteivät niin korkealla lentävät koneet tosiaankaan tarvitse suojamaalausta.
Pian kuitenkin ryhdyttiin maalaaman koneet tummalla sinisellä. Jopa sellaista kokeiltiin, että tumma, lähes mustan sinisen väri pilkutettiin epäsäännöllisesti valkoisilla ympyrän muotoisilla pilkuilla!

Maalauksen yhtenä tavoitteena oli silloin, paljon ennen stealth-koneita, pienentää U-2:n tutkaheijastusta. Tosin laihoin tuloksin, vaikka jopa kumimaisia massauksiakin kokeiltiin.

Lopulta päädyttiin nykyäänkin käytettyyn mustaan "Black Velvet"-maalaukseeen. Maali on erittäin himmeä, ja mattavaikutelma korostuu maaliin sekoitettujen erittäin pienien lasihelmien vaikutuksesta.

Kirjallisia lähteitä, joista saa lisää tietoja, olen internetistä löytänyt mm. seuraavat:
- Lockheed Martins Skunk Works (Midland)
- Dark Eagles - A history of Top Secret US Aircraft Programs
- The CIA and the U-2 program 1954-1974 (yli 200 sivua, ladattavissa CIA:n kotisivuilta!)
- Combat Aircraft series 04 - American Spy planes
- Squadron Signal (Aircraft in action) 1086 U-2 Spy plane
- Aerofax Minigraph 28 Lockheed U-2R & TR-1
- Wardbird Tech 16 U-2 Dragon Lady