Pienoismallit.net

Dornier Do 217 J-1

Regia Aeronautica, 235 Squadriglia, 60 Gruppo, Lonate Pozzolo, 1943

Talvella 1942-43 liittoutuneiden yöpommitukset Italian teollisuuskaupunkeja vastaa kiihtyivät. Italian lentokoneteollisuus ei ollut kyennyt kehittämään sopivaa konetyyppiä raskaiden pommikoneiden torjuntaan yöllä ja niinpä Ilmailuministeriö joutui pyytämään apua saksalaisilta. (Ei ensimmäistä tai viimeistä kertaa) Luftwaffe tarjosi Italian kuninkaallisten ilmavoimien käyttöön 3 kappaletta Messerchmitt Bf 110 ja 12 kappaletta Dornier Do 217 raskaita hävittäjiä. Dornier koneet olivat alatyyppiä J-1, ilman tutkaa ja J-2, varustettu tutkalla.

Kone 235-4 oli tunnetuin näistä Dorniereista. Siitä on useita kuvia, koneen tehtyä pakkolaskun Lonate Pozzolon kentälle heinäkuussa 1943. Tällöin koneen ohjaimissa oli kapteeni Aramis Ammannato. Kapteeni Ammannato teki myös ainoan ilmapudotuksen, joka tehtiin Regia Aeronautican Dornierilla. Kohteena oli RAF:n Lancaster-pommikone 16.07.43. On täysin mahdollista, että pudotus tehtiin koneella 235-4, mutta tästä minulla ei ole varmaa tietoa.

Malli on vanha Italerin pommikoneversio, johon on lisätty muutama uusi osa. Umpionokka ja tutkavarret. Malli on vanhahtavaa kohoviivaa, mutta en välittänyt tästä. Osat menivät paikalleen suhkothyvin, kittiä käytin vain muutamassa kohtaa runkoa. Ohjaamon lasituksen kanssa olisin saanut olla huolellisempi. Se kun meni pikkuisen vinoon. Ohjaamon sisäosat ovat melkoisen karut, mutta annoin niiden olla, koska mittakaavassa ei juurikaan näe lasituksen sisälle.

Malli on maalattu Vallejon akryyliväreillä ja pensselillä. Pääväri on 862 Black Grey maalattuna kahtena ohuena kerroksena. Näyttää mielestäni paremmalta kuin puhdas musta. Lakkaus on tehty Xrtacolorsin lakoilla, pohjalakkauksen ollessa satiini. Se ei ehkäpä toiminut täysin ja kuvista näkee kuinka siirtokuvat hopeoivat. Käytin kyllä Mr Mark Softneria, mutta se ei auttanut täysin ongelmaan.

Dornier oli ensimmäinen kolmeen vuoteen aloittamani 1:72 malli. Pitkästä aikaa oli mukava työskennellä näin ”ison” koottavan kanssa. Tämä kun oli jättimäinen nykyiseen suosikkimittakaavaani 1:144 verrattuna. Pikkuvirheistä huolimatta olen kaikenkaikkiaan tyytyväinen lopputulokseen. Ei tällä palkintoja voiteta, mutta se näyttää varsin hyvältä mallikaapissani. Ehkäpä joku päivä vihdoin uskallan avata kaapissa odottavan Piaggio P.108 mallin.

Kommentit

Mielenkiintoinen juttu. Koneen musta väri haastava - jotenkin sitä pitäisi elävöittää.
Hopeoiko muutamat siirtokuvat?
Nätti ja erikoisempi kone.Onkos tuolla alasiivellä Saksan tunnus,rungossa Italiaa,aika jännä sekoitus ?
Petri Ola 14.7.2010 22:17 Vastaa lainauksella
Mielenkiintoinen koneyksilö - Kaapissa mullakin odottaa vino pino italialaisia, ja vain osa niistä on viinejä.

Pientä hopeointia siirtokuvissa näyttää olevan, mutta aiheenvalinta kuittaa sen mielestäni kokonaan :)

Petri
Mukavasti olet onnistunut tässä "jättiskaalassa" ja kuten itsekin toteat pikku virheistä huolimatta hyvä lopputulos.
Kiitoksia kommenteista. Minusta kiva tehdä ja tuoda tänne esille hieman harvinaisempia malleja. Siirtokuvat opettivat sen että käytä seuraavalla kerralla ihan suosiolla kiiltävää lakkaa, äläkä ota satiinilakkaa vain siksi että se oli sopivasti käsien ulottuvissa pöydän päällä. :) Seuraavaksi voisi rohkaistua lisätä moottorien määrää kolmeen (S.79 tai S.81) ja lopulta katsoa mitä Special Hobbyn Italialaisesta lentävästä linnoituksesta (P.108) syntyy.

Tummanharmaata en lähtenyt sen enenpää käsittelemään. Se on aika haastava väri, mutta tarkoituksella valitisin hieman puhdasta mustaa valeampaa nimenomaan efektiksi. Konekiväärit, pakoputket ja laskutelineet ovat litkutettu harmaalla öljyvärillä.
Jees, mukavaa vaihtelua nähdä R.A. : n harvinaisempaa kalustoa. Minä tykkään, siirtokuvat tosiaan hieman hopeoivat mutta kaikkea ei aina voi saada.
Hieno kone tuo kyllä on. Ihan hienosti rakennettukkin. Hienoa työtä.