Pienoismallit.net

Tupolev Tu-22M3

Backfire C

Tupolev Tu-22M (Tupolevin suunnittelutoimiston mallinumero 45.) on mach 2 nopeuteen pystyvä nelipaikkainen kääntyväsiipinen pommittaja ja meritorjuntakone. Koneen perusdesign on 1960-luvulta, mutta reippaan asekuormansa ansiosta se on vielä tänäänkin myös lännen asiantuntijoiden mielestä kunnioitusta herättävä laite. Konetta on ollut käytössä ensisijaisesti kahta versiota. Ne eroavat toisistaan yksinkertaistettuna siten, että B:ssä on suorat ilmanotot, C:ssä kiilamaiset. B on varustettu myös pitemmällä ilmatankkausputkella.

80- ja 90-lukujen taitteessa Suomen ilmavoimat tarvitsi koneen paitsi pitkän matkan pommittajaksi, myös meritiedustelu- ja meritorjuntakoneeksi sekä maalinhinaukseen. Ilmavoimien esikunta kokosikin erillisen työryhmän kartoittamaan konetyyppiä joka sopisi tähän varsin laajaan tehtävien kirjoon. Samaan aikaan Neuvostoliitto natisi hajoamispisteessä ja valtion velan lyhennyksenä ja osaksi myös oligarkkien lompakoiden täydennyksenä NL tarjosi Tu-22M3 (NATO-koodi Backfire C) konetyyppiä suhteellisen edullisesti Suomen ilmavoimien käyttöön. Puolustusministeriön päätös koneiden hankinnasta tehtiin varsin nopeasti, kunhan ilmavoimat vakuuttui sen sopivuudesta parin viikon koekäytön jälkeen. Ensimmäinen 10 koneen sarja (100-109) saapui maahan 1991 ja sijoitettiin Joensuun kupeeseen Onttolaan (2.Er.PLLv), loput 10 (110-119) tulivat seuraavana vuonna länsirannikolle, Lohtajalle (1.Er.PLLv). Onttolan koneet ovat sijaintinsa vuoksi ensisijaisesti pommittajia, kun taas Lohtajan koneet huolehtivat pääosin meritoiminnasta. Harvalukuiset tehtävät -enimmäkseen tiedustelua, mutta myös härnäystä, provosointia ja melkein ilmatilan loukkauksia kaikilla rajavyöhykkeillä- on kuitenkin jaettu tasapuolisesti, että toimintaa riittäisi molemmille laivueille. Hankinta toteutettiin pääasiassa veikkausvaroin ja lykkäämällä Kansallisbaletin rakentamista kuudella vuodella. Muutoksia koneisiin ei juuri tehty, ainoastaan pyrstöön sijoitetut GSh-23-tykit poistettiin, koska maalinhinauskokeessa tykin tutkaohjaus osoittautui kommunistisen epäluuloiseksi ampuen hinauksessa olleen maalin alas. Lisäksi Suomen koneissa on vanhemman Backfire B-(22M2) mallin mukainen ilmatankkausputki.

Malli esittää Onttolaan sijoitetun 2. Erillisen Pommituslentolaivueen konetta BF-106. Kone oli tässä asussa vuosina 1994-2001. Kesällä 2001 koneet maalattiin kokoharmaaseen maalaukseen, ja ennen vuotta 94 koneiden ilmatankkausputket olivat yksivärisiä, joten ajanjakso on tarkka, ettei kukaan pääse viisastelemaan vääränlaisesta detaljoinnista. :) Aseistuksena siinä on yksi Raduga Kh-22 ohjuksesta modifioitu IM/MtO 91 ilmasta-maahan/ meritorjuntaohjus. Se eroaa alkuperäisestä esikuvastaan (NATO-koodi AS-4) vain konventionaalisen, Vihtavuori Oy:n valmistaman reikäpäisen taistelukärjen (jätti koeammunnoissa märkiin puhelinluetteloihin ammuttaessa sienen muotoisen savupilven) osalta.

Koneet ovat toimineet myös Itämerellä osallistumalla melko usein virka-apuosastoissa Ruotsin aluevesillä sukellusveneiden havainnointiin ja torjuntaan, mistä tehtävämerkinnät nokassa.

Siinäpä taustatarina. Italerin malli, tykki tosiaan poistettu, ja ohjaamon kuomut avattu. Aeroclubin jakkarat ja siirtokuvia miljoonalaatikosta, InScalen ja Galdecalin arkeilta. Humbrolilla maalattu ja lakattu, pientä paneelirajojen korostusta lähinnä ohjainpintoihin Vallejolla ja lyijykynällä. Kuuluu Suomikalusto-group buildiin.

Kommentit

Hieno ja upea maalipinta. En tiedä näistä mitään mutta hieno on.
Päinvastoin kuin ruotsalaiset - tämä siis todellakin on havinnut niitä sukellusveneitä, hienoa!
Muuten, pilotin kannattaa jättää se kahden euron kolikko pois rintataskusta lennolle lähtiessä - moinen metalliesine voisi aiheuttaa jotakin häikkää, jos lentäjä joutuisi käyttämään heittoistuinta. Vai toimiiko tuo kolikko ikäänkuin "käynnistyspolettina" koneen heittoistuimelle - siis että istuimet saa käynnistymään vain kahden euron kolikolla - samaan tapaan kuin marketeissa toisiinsa kiinni lukitut ostoskärryt saa irti? Noh, kyllähän lentäjän liksalla tuon pitäisi onnistua :-)

Kaunis on maastokuvio.
Raimo Leino kirjoitti:
Vai toimiiko tuo kolikko ikäänkuin "käynnistyspolettina" koneen heittoistuimelle
Kolikkohan oli vain selventävänä vertailukohtana, minkä kokoluokan mallista on kyse…
A Lappalainen kirjoitti:
Raimo Leino kirjoitti:
Vai toimiiko tuo kolikko ikäänkuin "käynnistyspolettina" koneen heittoistuimelle
Kolikkohan oli vain selventävänä vertailukohtana, minkä kokoluokan mallista on kyse…
Minä luulin, että etupenkkiläiset heittävät kruunaa ja klaavaa, kumpi saa käyttää toimivaa heittoistuinta!

Mikäli ei olisi mitä jos kategoriassa, olisin voinut vannoa nähneeni tuollaisen joskus lentävän täällä ylitse.
MarkoT 25.3.2010 16:36 Vastaa lainauksella
Höhöhö mikä ohjus :D Hienosti rakennettu. Paneelirajojen hienoista vahvistusta jäi jotenkin kaipaamaan.
Pernax 25.3.2010 16:37 Vastaa lainauksella
Jälleen hauska tarina luettavaksi, kommenteissakin heitetty hurttia huumoria, piristi päivää kummasti.
Mutta malliin siististi maalattu ja sopivasti vanhennettu. Nokkakartion olisin maalannut mattamustalla, jotenkin tuntuisi että sopisi paremmin muuhun maalaukseen nähden.
Tämän tarina laittoi hymyilyttämään, ja malli taas hiljensi. Minusta hienosti toteutettu todellinen what if suomikone. Maalipinta ja sävyt hivelevät omia silmiäni toimiva kokoonpano.
"…ettei kukaan pääse viisastelemaan vääränlaisesta detaljoinnista…" Juuri tämä onkin tämän ryhmärakentelun paras puoli. Minäkin sain ensimmäistä kertaa eläessäni rakennettua mallit, joissa ei ole mittakaavavirheitä ja väritkin ovat juuri kohdallaan ja yksityiskohdat todenmukaisia ;-)

Oikein hieno kone ja hupaisa tarina! Kyllä nuo venäläisten isot pommarit ovat hienoja. Erinomaista.
Raimo Leino kirjoitti:
Vai toimiiko tuo kolikko ikäänkuin "käynnistyspolettina" koneen heittoistuimelle - siis että istuimet saa käynnistymään vain kahden euron kolikolla - samaan tapaan kuin marketeissa toisiinsa kiinni lukitut ostoskärryt saa irti?
Tuo yksityiskohta kertookin kääntämistä ja lokalisointia tunteville paljon. Tuokin Raimon mainitsema "kolikkoautomaatti" taisi toimia alunperin 50 kopeekan kolikolla. Niiden saatavuus nyky-Suomesta taitaa olla melko heikkoa, joten kai se automaatti pitäisi lokalisoida eurokantaan :-P
Heh,nätisti rakennettu Tupolev.Mainio teksti kruunasi komeuden,noh ilmatankkausta en ihan ymmärrä näin suuressa koneessa jos ei meeting kyseessä,Suomessa niin lyhyet etäisyydet kohteisiin.
Itselle nämä uuden tyypin pommikoneet ei kyllä ole koskaan iskeneet, mutta silti tästä ei voi olla pitämättä. Upeaa maalausjälkeä sekä selkeästi hyvin suunniteltu ja toteutettu idea.
Hauska tarina yhdistettynä komeaan koneeseen = upeaa työtä. Jonkun maitseman matta musta nokka olisi minunkin mielestä sopinut paremmina. Mutta maku asioista .. voi kiistellä, mutta yhteisymmärykseen tokko pääsee.
Kiitosta vain tähän saakka kommentoineille. Tuon nokkakartion väriä mietin itsekin, mutta päädyin kiiltävään kun halusin hieman kontrastia muuten mattapintaiseen koneeseen.
Juha Holopainen kirjoitti:
Minä luulin, että etupenkkiläiset heittävät kruunaa ja klaavaa, kumpi saa käyttää toimivaa heittoistuinta!
Kuvassa koneen vieressä seistä tönötti koneen pommittaja, eli jos rahaa heittäisi, niin takapenkillä…:)
Upeen näköinen, minkä valmistajan maaleilla maalasit tämän?
Tapio Kallio kirjoitti:
Upeen näköinen, minkä valmistajan maaleilla maalasit tämän?
Humbrolin emaleilla. Vihreä nr. 80 ja tummanharmaa 67. Mastonin matta valkoinen spray pohjaan.
HIH…Hyvä juttu. Mallihan on loistava. Kaliiberi pieni, mutta toimii maalausrajat ja koko olemus. Tällaisia kun vain olisi, tai olisi ollut…Jos olisi ollut, niin olisi varmaan vieläkin. Rissalasta kun jälkipoltolla tuosta meijän talon yli aamutuimaan nousussa vetäisivät, niin siinäpä heräilisi emäntäkin. Joskin aika äreänä.
jo on nätti tupsu. näitä tällä sivulla harvemmin näkee. tässä rupesin penkomaan wings lehdestä juttua kyseisestä koneesta:)
Kiitokset positiivisesta palautteesta myös Tapiolle, Timolle ja Janille. Tuosta lehtiartikkelista kaivoin itsekin hieman referenssiä. Enempi kun olisi aikaa ollut eikä paineita valmistumisesta (nyt katsoin velvollisuudeksi saada aparaatin valmiiksi kun kerran olin luvannut) olisin yrittänyt tehdä tästä M2- version. Mielestäni suorilla ilmanotoilla tämä on paremman näköinen. Nyt ei jäänyt harmittamaan kun se, etten älynnyt avata lisäilmanottoja kanavien kyljistä, olisi tuonut ilmettä…
No kerpele…todella hieno. Pakkohan se on yrittää saada toi oma valmiiksi…
Kehuja on tullut runsaasti ja kyllä aiheesta.Hieno malli.Well done Antti.
Kiitoksia Mikko ja Opa.
Kaikilla tämän Escin mallin (nyt Italerin uudelleen pakkaamana) hankkineilla on yhteinen ongelma. Mitä tehdä tämän mallin kanssa, kun se menetti ajankohtaisuutensa yhdessä yössä Trumpeterin julkaistua Tupolevin veljekset. Tästä sarjasta saa näyttävän ja mitoiltaankin oikean modifioimalla,mutta vaatii runsaasti työtä,kun taas trumpan uutuuksien kanssa ei joudu niin paljon painimaan.Olet mielestäni ratkaissut ratkaissut sarjan kohtalon hienolla tavalla tekemällä siitä mallin what if eli täyttä potaskaa osioon.Vaivaa on nähty avaamalla etu-ja takaohjaamo ja camouflagekin on onnistunut ja ajalle tyypillinen.Tohon rungon alla olevaan KH-22 ohjukseen kun vielä lisäät tekstin "MAKET" niin ei oo Pariisin rauhansopimuksen vastainen siltäkään osin ;)

Idis ja toteutus niin hyvät, että pieni kateuden peikko hokee että miksen tota itse keksinyt…
Kiitoksia Karille kommenteista. Sarja tuli hankittua useampi vuosi sitten, kun se sattui silmään kaupan hyllyltä. Ongelmaton se ei todellakaan ole. Ohjaamoratkaisu on jo periaatteeltaan väärin, koko siiven etupuolinen runko on kaksi ja puoli senttiä liian lyhyt, nokkakartion ja ilmanottojen muoto on väärä, heittoistuimia ei ole mallinnettu sarjaan ollenkaan jne. Ohjaamon muutin oikeammaksi tekemällä penkkien taakse takaseinät ja takaohjaamoon yhtenäisen mittariston sulkemalla samalla kulkuväylän. Nokka on M2-version joka on enempi oikein. Ilmanotoille en tehnyt mitään, niidenhän pitäisi kaartua yläreunoistaan alaspäin. Heittoistuimet ovat aftermarkettia, mutta vääränlaiset, aidossa koneessa jakkarat ovat ainutlaatuiset, venäläinen K-36 osuisi lähimmäksi, mutta kun sekin olisi väärä penkki ja nuo olivat Kuivalaisella tarjouksessa, niin…