Pienoismallit.net

Spitfire IXc

Tunisia kevät 1943

Joudun työni puolesta reissaamaan usein Kaliforniaan. Jos jää aikaa, pyrin käymään tutustumassa paikallisiin pienoismalliliikkeisiin ja valmistajiin. Näillä reissuilla olen käynyt PCM:n konttorissa ja tutustunut omistajapariskuntaan. Ken on oikein mukava mies ja pitää erityisesti Suomesta. PCM on aikaisemmin keskittynyt italialaisiin malleihin, mutta on nyt tuonut markkinoille 1/32 Spitfire IXc ja IXe se FW TA-152.
Viime reissulta ostin molemmat Spitit ja Ken antoi mukaan vielä Model Airplane Internationalin syyskuun numeron, jossa IXc on arvosteltu. Artikkeli antoi osviittaa siitä, mitä on odotettavissa. Tämä on ensimmäinen ns. pienen tuotantosarjan kone, jonka teen. Mukana on ohjaamoon sekä Eduardin etsi-osat, että useita resiiniosia (Aires). Muoviosat on tehnyt tsekkiläinen Sword ja siirtokuvat tulevat Italiasta (Cartograph).
Kuten MAI:n artikkelista ymmärsin, tähän pitää suhtautua eri tavalla kuin esim. Tamiyan tai vaikka Eduardin malleihin. Osissa ei ole mm. kohdistustappeja ja osien yhteensopivuutta on syytä kokeilla kunnolla. Muovi on pehmeän oloista ja valujen paksuudet vaihtelevat. Pintajälki on kuitenkin hyvää.
Seuraavat haasteet ovat artikkelin mukaan odotettavissa:
-siipien kärkipalojen istuvuus
-takasiipien paksuus ja kiinnitys. Itselläni oli paljon hiottavaa.
-siipitykkien luukut ovat suoria. Tein viilalla lovituksia luukkuihin, jotta ne taipuisivat helpommin siiven muotoon. Vinkin sain lehdestä.
-sivuvakaajan poikkileikkauksen muoto kannattaa katsoa yhdessä peräsimen kanssa: leventää keskivaiheilta ja kaventaa ylhäältä
-koneen runkoa kannattaa leventää edestä alhaalta keskeltä (rungon ja siiven liitoskohdasta) n. 1.5mm, sillä muutoin siiven alakappale ei istu kunnolla.
- omia kokemuksia: Penkin taakse tulevaa panssari kannatta sovittaa ja kokeilla myös siten, että lovi on pilotista vasemmalla. Itselläni tuntui paneeli kanttaavan, jos lovi on oikealla.
-Istuinvyöt ovat liian uutta mallia ajattelemaani versioon (Tunisia -43 kevät, EN315, ZX 6 Ltn Stanislaw Skalaski). Sain apua Kari Partaselta johon Timosen Jari minut tutustutti. Iso Kiitos molemmille :0)
Lähteinä käytän pääasiassa:
spitfiresite.com,
America Spitfire Camouflage and Markings 1 and 2 (Ventura Publications; Classic Warbird Series3 ja 4),
Supermarine Spitfire Owners Manual (Haynes H4462)

merkinnät

Tässä koneessa harjoittelin kaksivärinaamiomaalausta sekä vanhennusta tosissaan. Keräämäni kuvamateriaalin mukaan Pohjois-Afrikassa olleet koneet olivat todella hiekkaisen näköisiä ja kuluneita. Maalipinnan rikkomisessa kokeilin maskeja (Mr Masking Neo), hiomista (3800-12000). Maalipinnan elävöittämisessä kokeilin pohjassa kolmea erisävyistä maalikerrosta ja hiomista. Yläpinnalle ja siirtokuviin tein laikkuja erivärisillä akryyleillä. Vanhennukseen käytin MIGin filttreitä (p400,401,402) pigmenttejä P232, sekä Tamiyan sand, light sand, mud (item 87079), lyijykynää, erittain paljon ohnennettuja tuubiakryylivärejä (sense, lefranc&bourgeos…
Ensimmäinen kaksivärinen naamiomaalaukseni eteni siten, että maskaamisen lisäksi laittelin Mr Hobbyn masking solia randomin epärandomisti eri puolille konetta. Koko yläpuoli on maalattu 2-3 kertaa Valejon 031 middlestone, jota vaalentelin valkoisella ja keltaisella jälleen lennosta. Jälki oli aika karua, sillä paineet ja maalin paksuus eivät olleet oikein kohdallaan. (mallaajan paineet olivat kyllä aika korkealla, mutta sitä helpottaa Spitfire ;0))) ) Sitten maskasin alueet valejon dark earth 71029 varten. Ja samat sävyttelyt valkoisella ja keltaisella. Kokeilin maskaamiseen sinitarraa ja paperipaloja siten, että joissain kohdin jätin paperin…
No on nyt päästy niin pitkälle, että "varjostukset" ja alapuoli on maalattu. Ruisku ei ole helppo väline MUTTA taas kokeilin jotain uutta. Dokumenteista päätellen noita alapuolen sinisiä sävyjä on ollut ainakin kolmea versiota vaaleammasta tummempaan sävyyn. Koska en jaksanut odottaa emalimaalin kuivumista otin valejon akryylejä Azul 70841 sinistä ja 71001 valkoista ja maalasin kolmisen kerrosta sävyä lennosta muutaen. Kokeilin nyt niin, että aloitin tummalla, sitten vaaleampaa ja taas tummempaa. Otin käyttöön kiilloitussetin (3600-12000 karkeudet) ja aloin hiomaan maalikulumia. Itseasiassa se on aika hauskaa puuhaa.. :0)
Rungon kasaamisessa ja etusiipien oikean siipikulman löytämisessä meni aikaa. Lisäsin tukirakenteita (jäätelö- ja coktailtikut rules :0)!!) pitämään etusiipirakenteen rungon alapuolista osaa oikeassa asennossa ja suhteessa runkoon. Minimoidakseni kittausta liimasin etusiipien rungon puoleisiin reunoihin ohuet muovilistat ja aloitin hitaan työstämisen. Takasiipien asentaminen vei myös aikaa ja kittaamista tuli. Hiomista hankaloittaa muovin pehmeys. Yksityiskohdat häviävät helposti ja niiden takaisin saaminen kaivertamalla vaatii harjaantumista. Liimasin ensin siivet runkoon edestä ja sivuilta. Kun tämä liimaus oli kuivunut, liimasin…
Periaatteessa resiiniosat ja mittaritaulut ovat ok, mutta tässä koossa "seinille" jäi liikaa tyhjää. Spitfire-sivustoilla on hyvät kuvat V:n ohjaamosta ja löysin myös jonkun IX:n manuaalin netistä. Päätin lisätä johdotuksia, tunnistuslaitteen omalle tutkalle, "valkoisen kytkimen" ja sisävalot molemmille puolille (aavikolla tulee pimeä aikaisin!). Eduardin kyltit olivat .. no kyllä niille käyttöä löytyi. Täytyy muistaa, että sodan aikana variantteja oli varmaa vaikka kuinka paljon. Ohjaamon sovittamiseen meni aikaa, etenkin mittaritaulun saamiseen oikeaan kohtaan. Kuivalaselta oli oikeat vyöt loppu (32088) MUTTA suttonithan…