Pienoismallit.net

Moto Guzzi V10 Centauro

On sen verran hiljaista tuolla moottoripyörägalleriassa, että piti aloittaa tuon F355:n rinnalle tällainen mopo. Kyseessä siis Tamiyan malli 90-luvun loppupuolen Moto Guzzista, 1000-kuutioinen 94 hevosvoimainen superpyörä, jonka muotoilussa jonkinlaista custom-henkeä, ajoasento kuitenkin ihan katupyörämäinen.
Malli saa toimia testialustana noille Alcladin metallimaaleille, joita en ole aiemmin käyttänyt, sekä tietysti tutustumiseen näihin Tamiyan uudempiin pyörämalleihin, aikaisemmat kokemukset kun ovat tuolta 80-90 lukujen taitteesta.

merkinnät

Tulihan se valmiiksi, vaikka loppu oli taas yhtä tuskaa! Toi viimisten nippeleiden kiinnitys ei ole koskaan ollut niitä vahvimpia puolia, ja töppäysmahdollisuuksia riittää viimeiseen osaan asti. Nytkin sain loppujen lopuksi tuon ohjausiskarin toisen kiinnikkeen murtumaan, piti liimata se sitten osista läjään, ja samalla fiksata ohjaus kiinteään asentoon. Malli oli kaikenkaikkiaan miellyttävä tuttavuus, osien sopivuus hyvä (paitsi tuo takakate, joka ei oikein tahtonut asettua, syynä voi olla maalikerroksen paksuus). Suosittelen mallia kaikille niille, jotka haluavat aggressivisimman näköisestä italialaispyörästä mallin hyllyynsä. Maalauskaan…
Pikkuhiljaa valmistuu tämäkin. Toi loppuhierominen näyttää taas vievän suurimman ajan, näissä pyörissä kun tuota pikkuosaa riittää ja riittää tuon peruskokoonpanon jälkeen. No nyt on kaikki (paitsi ohjausiskarin mäntä, joka vielä mietintämyssyssä) maalattu, ja vähitellen niputettu. Vilkut sai päälleen Tamiyan kuulto-oranssin, vähän jäi harmittamaan toi alla näkyvä sisärakenne, parempi olisi näköjään ollut foilata noi pohjat suoriksi. Peilit sai päälleen Alcladin kromin, peilinlasien kanssa pyörittelen foilattuja alkuperäisiä ja Bilteman peilinkorjaussarjasta dremelöityjä, katotaan nyt kummat siihen päätyy. Satula maalattiin Vallejon mustalla…
Tuossa keulassa tuntuu olevan ziljoona pikkuosaa, jotka vaativat oman siistimisensä, maalaamisensa, teippaamisensa, maalamisensa, lakkaamisensa, siirtokuvia ja taas lakkaa! Ja tuntuu, ettei valmista tule ikinä. Maalausteline muistutti jossain vaiheessa kesäistä auringonkukkaniittyä, kun noi jarrulevyt oli teipattuna, kumpikin 20:llä kahden sentin teipinpalalla! Nyt alkaa pahin olla takana, osat on viimeisen lakkauksen jäljiltä kuivumassa, viikonloppuna päässee noita jo liimaamaan. Sitten ei olekaan kuin samanlainen määrä loppuja pikkuosia (stonga, mittaristo, vilkut, jalkatapit ja takalokasuoja) maalaamatta. Tämähän vois olla viikon päästä jo…
Kun runko alkaa olla noinkin mallillaan, on aika keskittyä pyörän maalaamiseen. Pääväreillähän tässä on suhteellisen vähän maalattavaa, vain tankki ja sivukatteet, lokasuoja ja toi takamatkustajan istuimen peittävä pikku kate. Maalaus alkoi taas totuttuun tapaan, pinnan hionta 800 paperilla ja kunnollinen pesu käyttäen ikkunanpesuainetta (Cif) ja karhunkieltä. Tämän jälkeen ruiskutus tuolla Mipan muovipohjusteella. Pohjamaaliksi oli taas pakko valita toi Zeron oma maali, lähinnä tuon värivalinnan takia. Mipan pohjamaali kun on ruosteenpunainen, niin en uskaltanut sitä keltaisen alle vetää. Pitäis ehtiä hakemaan toi Mipan vesiohenteinen…
Runkoa on nyt saatu edistettyä sen verran, että tämä alkaa näyttää keulaa lukuunottamatta moottoripyörältä! Pakoputkisto sai tosiaan päälleen Alcladin kromin, joka mielestäni onnistui ihan hyvin. Pinta näyttää kromilta, ei kuitenkaan aivan yhtä kiiltävältä kuin Tamiyan oma kromaus, sopii kuitenkin mielestäni skaalaan paremmin. Tiensä paikoilleen ovat löytäneet myös vaihdevivusto, akku ja "digiboksi". Samoin kytkinvaijeri odottelee kahvoja, että saisi toisenkin pään kiinni. Pakoputkisto on muuten valmis, mutta nuo putkenpäät pitää vielä mustata. Näissä on toistaiseksi pahin "moka", eli noi alkukäyrien ja kollektorin välinen…
Pikkuhiljaa edistyy tämäkin. Nyt kun moottori alkais olla ruiskurunkoja vaille kasassa oli aika siirtyä alustan osien käsittelyyn. Moottoripyörässä näitä riittää yllättävän paljon, ja ovat vielä hankalia maalata, koska ruiskulla pitää päästä monesta suunnasta peittämään muovipintaa. Lisänä vielä se, että yksi kerros ei ainakaan Alcladin osalta riitä, vaan tarvitaan toi musta pohja, väri, siirtokuvat ja lakka. Suurin osa muistakin osista on tullut suihkittua tuolla Mipan muovipohjusteella ennen väriä, ihan vaan sen takia, että se selvästi parantaa ainakin Vallejon värien kiinnipysymistä. Tästä hyvänä esimerkkinä takahaarukka, josta vasta…
Pyörien kokoaminen alkaa lähestulkoon aina moottorista, sehän on pyörän sydän, ja itse asiassa melkein pakko olla valmiina ennen muiden osien liittämistä, runko kun kasataan lähes aina moottorin ympärille. Osia sovitellessa ei voinut kuin ihmetellä Tamiyan taitoa tehdä valumuotit, niin hyvin osat sopivat toisiinsa. Oikeastaan ainut jota joutui hiomaan olivat nuo sylinterit, jotka liimataan kolmesta osasta. Jäähdytysripojen saumoja joutui niissä viilailemaan ja hiomaan piiloon. Tosin tässäkin Tamiya helpottaa hommia, osajako on hyvin pitkälle suunniteltu niin että pahimmat saumat jäävät katseilta piiloon. Myös kohdistustapit on osattu…