Pienoismallit.net

Bristol Blenheim (BL-149)

Ohjaamo paketissa

No, tältä ne MPM:n lasiosat sitten näyttävät.
Nokanpuolikkaat kasasin etukäteen ja dippasin Johnsonin vahaan, kuten muutkin lasiosat. En jaksanut alkaa tapella nokan sisään tulevan kolmiomaisen etsiosan kanssa, vaan jätin sen kylmästi pois. Venytetystä valurungosta tein ilmastointiputken jonka liimasin nokan kärkeen.

Kuivasovittelu auttoi todella paljon ja lopullinen lasien liimaus sujui jouhevasti. Ainoa ongelma tuli rungon alareunaan liimaamastani muovilistasta, jota sai viilata hiukan että lasitus istui tarpeeksi korkealle.
Lasien maskaaminen oli, kuten arvasinkin, aikaavievä urakka. Ohjaamon laseihin vierähti varmaan reilu kolme ja puoli tuntia, kk-tornin kanssa meni ehkä tunnin verran.

Moottorikoppien pakokaasunkerääjärenkaat maalasin jo tässä vaiheessa. Ajattelin että helpommin onnistuu niitten maskaaminen näin päin.
Teippaus, musta pohjamaali spraypurkista, ja pari kuivapensselöintiä parilla metallisävyillä, välissään musta litkutus, tuotti mukavan vaikutelman. Ehkä hieman uudenoloinen väri, mutta niitähän saa halutessaan myöhemmässä vaiheessa tummennettua jos siltä tuntuu.

Kommentit

Petri Ola 29.8.2008 20:51 Vastaa lainauksella
Yllättävän hyvältä se MPM-lasi loppujen lopuksi näyttää, ja istuukin tosi siististi. Onnittelut! Ainakaan näiden kuvien perusteella ei vacu-kuomua edes kaipaa.

Pakokaasunkerääjärenkaat eivät ole mielestäni ainakaan liian tummat: valokuvissa tuntuu olevan vähän kaikenlaisia tummuusasteita. Varmaan valaistusolosuhteet vaikuttavat. Moottorit näyttävät samoin tosi hyviltä.

Kiitti kuvista. Alkaa varastopinon MPM:n Blennut poltella entistä pahemmin …

Petri
Kiitosta.

Jees, valokuvissa tosiaan näkee aika suurta kirjoa pakokaasunkerääjärenkaitten värissä. On lähes iskemättömästä (no, jossain vaiheessahan ne kaikki olivat) aina melkoisen tummaan sävyyn. Ja eri kuntoisten pakoputkien ja renkaitten yhdistelmiä.

Nuo lasitukset eivät istuneet täydellisesti suoraan laatikosta, mutta onneksi mitään monimutkaisia ei tarvinnut leikata tai hioa, suoria pintoja vain. Takalasitus istui ehkä puolitoista milliä liian ylhäällä, tämä hoitui suurimmaksi osaksi runkoa viilailemalla.
Etuveranta osoittautui Galdecalin pommikuilun asentamisen jälkeen liian leveäksi (hartsikuilu teki rungon hieman kapeammaksi). Keskisauman liimapintoja hiomalla ongelma ratkesi.
Tuota, tuosta ohjaamon lasituksesta. Kastelitko "lasiosat"todella vahaan? Miten maali pysyy maskeja irroitettaessa? Olen netissä joskus nähnyt ton vahajutun, mutta oma kokeiluni meni aivan pieleen. Maskeja irroitettaessa seuraavana päivänä raamimaalaukset irtosivat osittain. Mikä neuvoksi? Voisitko auttaa!

terv. Seppo