Pienoismallit.net

Bristol Blenheim (BL-149)

II-sarjan Blenheim olisi tarkoitus rakentaa MPM:n rakennussarjasta mittakaavassa 1:72, Galdecalsin pommikuilun myötävaikutuksella.
Hommaa näyttää olevan MPM:n sarjassa. Flashista nyt vielä selviää veitsellä ja hiomalla, mutta Murphyn lakien mukaisesti muottien kohdistushäikkä kohdistui juuri laskutelineisiin, eikä esim. potkurinlapoihin.

merkinnät

Eiköhän tätäkin voisi sitten sanoa valmiiksi. Siirtokuvien päälle ruiskutellun Jonhsonin kuivuttua maalailin hieman metallinvärisiä kulumia pienellä pensselillä ja Citadelin boltgun metal -sävyllä. Paneeliuria korostin tummalla pastellipölyllä, jonka pois pyyhkimisen yhteydessä toimi myös hieman litkutuksen tavoin, tuoden vähän varianssia maalipintaan. Tämä kuivutta ruiskutin pintaan puolimattaa Johnson/Flat Base -sekoitusta (1:10). Laskutelineitä kiinnittäessä sai kiroilla taas hieman lisää. Telinekuilun katto-osa pitää tosiaan saada hierottua suoraan kulmaan maahan nähden, sekä oikeaan paikkaa eteen-taakse-suunnassa jo siipeä kasatessa…
Hoh hoo, eipä sitten edellisestä päivityksestä kulunutkaan kuin reilu vuosi… :| Mutta onpa viime aikoina saanut jotain aikaiseksikin. Tuli hommattua AML:n Blenheim-siirtokuva-arkki, jonka ansiosta rakennettava yksilö vaihtui 158:sta 149:ksi ja malli on saanut maalia ja siirtokuvat pintaansa. Siivenkärkien aluset ja rungon revanssiraita olikin tullut maalatuksi jo aiemmin, joten keltaiseen ei tarvinnut enää tässä vaiheessa kajota. Muiksi väreiksi ruiskuttelin seuraavia: - Vallejo model color: deck tan - Vallejo model air: US dark green - Xtracrylics: 50/50-sekoitus night blackia ja RLM66:ta Maalauskaavio AML:n ohjeen mukaan. Rungon…
Viimeaikoina olen ollut erittäin toimelias tämän projektin suhteen. Edistystä viime kerrasta: ilmanottoihin tehty ritilät ja suihkittu pohjamaali pintaan… Opinpahan sen että maskattu malli kannattaa säilyttää pölyttömässä tilassa. Parissa kuukaudessa teippien reunat olivat keränneet erinäisen määrän pölyä ja karvaa, jota olikin kiva nyppiä pinseteillä pois. Ilmanottoskuuppien ritilöitä miettyäni ja osia pyöriteltyäni päädyin tekemään vain vaakatason "ritälät". Fazerin piirakkavuuan alumiinista leikkasin silmämitalla levyt, jotka sovittelin aukkoihin, liimasin Gatorilla ja varmistin pikaliimalla. Seuraavaksi esivarjostusta…
No, tältä ne MPM:n lasiosat sitten näyttävät. Nokanpuolikkaat kasasin etukäteen ja dippasin Johnsonin vahaan, kuten muutkin lasiosat. En jaksanut alkaa tapella nokan sisään tulevan kolmiomaisen etsiosan kanssa, vaan jätin sen kylmästi pois. Venytetystä valurungosta tein ilmastointiputken jonka liimasin nokan kärkeen. Kuivasovittelu auttoi todella paljon ja lopullinen lasien liimaus sujui jouhevasti. Ainoa ongelma tuli rungon alareunaan liimaamastani muovilistasta, jota sai viilata hiukan että lasitus istui tarpeeksi korkealle. Lasien maskaaminen oli, kuten arvasinkin, aikaavievä urakka. Ohjaamon laseihin vierähti varmaan reilu kolme ja puoli…
Ohjaamon maalauksen aloitin tavalliseen tapaani, maskaamalla osien liimapinnat sekä tällä kertaa ohjaamon ympäristön. Ohjaamon sisäväriksi päädyin käyttämään medium sea greytä, xtracrylicsia suoraan purkista. Mittaritaulua varten sekoittelin beigemmän sävyn vallejon iraqi sandista ja medium sea greystä. Tiedossa on kyllä että suomalaisvalmisteisten Blenheimien mittaritaulu oli hieman erilainen kuin brittiläinen, mutta joku raja tähän hulluuteen pitää vetää. ;) Polkimiakaan en lähtenyt korjaamaan, vaan liimasin ne ohjeitten mukaan ohjaamon lattiaan. Maalauksen jälkeen lisäsin johnsonia mittareihin ja tein ylijäämäsiirtokuvasta kompassin…
Nyt alkaa olla ohjaamo valmiina maalattavaksi. Värkkäilin wimperis-pommitähtäimen täyttämään muuten tyhjähköksi jäävää pommittajan työtilaa. Ei mikään tuhottoman tarkka eikä realistinen väsäys, mutta suljetussa ohjaamossa toiminee hyvin. Vielä pitää vääntä ilmastointiputki nokkaan. Vielä olen kahden vaiheilla tehdäkö pommittajan paikalle sivulle taittuvan istuimen. Kirjoissa on hyvä kuva ohjaamosta ylhäältä, missä näkyy penkki. Kuvatekstissä maininta että kyseessä oleva englantilaistyylinen ohjaamo "poikkesi hieman suomalaisvalmisteisten koneitten ohjaamosta". Eikä muuta… Tuolla kuvaa penkistä. Edit: Kerrankin vetkuttelu…
Edistys on hitaanpuoleista mutta sitä sentään esiintyy. ;) Ei sen kummempaa selostettavaa muista tämän merkinnän kuvista, mutta mielipiteitä kaipaisin etulasituksen ja mittaritaulun johdotuksien dilemmaan. Vaikuttaisi siltä että ohjaamon lasitus on parasta liimata yhteen ja sitten liittää runkoon, mutta tällöin mittariston johdotuksen asennus tulee lähes mahdottomaksi. Ne kulkivat käsittääkseni sivuseinällä, paneelin alla. Kokonaisen etulasin taktiikalla ainoat järkevät lähestymistavat taitavat olla taiteellisten vapauksien ottaminen ja johdotuksien vetäminen ohjaamon lattian alle, tai niitten jättäminen pois kokonaan. Itse olisiin…
Ensimmäisen metallivärillä kuivapensselöinnin jälkeen oli litkutuksen vuoro. Tähän kokeilin uusia kehuttuja Citadellin wash-liemiä. Ei ole turhaan saanut kehuja. Tuntuvat olevan kaikkea mitä aikaisemmat inkit eivät olleet. Väripitoisuus on kohdallaan, leviävät mukavasti eivätkä jämähdä kuten inkit tuppasivat tehdä (jättäen ikäviä värirajoja ja tahroja). Pari sivelyä tummanruskealla litkulla (jonka virallista nimeä en nyt muista) tuotti mukavan kuluneen ja käytetyn oloisen pinnan sylintereihin. Muut osat maalasin mustaksi ja kuivapensselöin sekoittamallani mustalla metallisävyllä. Maalin kuivuttua taistelin pakokaasunkerääjärenkaan tuet…
4.6 Ei paljoa uutta auringon alla. Ohjaamoalueen kanssa lähräämistä. Liimasin sopivanlevyisestä etsijämästä ohjurikiskot kuomun yläikkunaa varten ja ähersin kuomun takaosan sovitteiden kanssa. Osa istui varmaan pari milliä liian korkealla, sekä liian edessä. Tuntui että sekä lasissa että rungossa oli mokailtu. Lähdin korjaamaan virhettä molempia hiomalla. Ei niinkään vaikea, mutta hieman tarkkuutta vaativa leikkuu- ja hiontaoperaatio. Sitten kaksiosaisen etuosan kimppuun. Se näyttäisi olevan sekä hieman liian korkea, että leveä… (kuten myöhemmin huomasin, vähintään osittain pommikuilun asentamisen aiheuttamaa) 14.6 Aloittelin ohjaamon…
12.7 Viimeinkin taas edistystä; nyt pääsin jo aloittelemaan maalaustakin moottoreista. Kaivoin moottoreiden kuivapensselöintiä varten Humbrollin 191:tä, emalimaalit toimivat etenkin metallivärien kuivapensselöintiin paremmin, varsinkin pienemmässä skaalassa pienemmät maalihiukkaset ja pidempi kuivumisaika on etu. Ohjaamon päälasituskin istuu nyt varovaisen hionnan jälkeen paikoilleen ilman askelmaa rungon välisessä saumassa. Ihmetytti tuo liian leveä etulasitus, joten kaivoin kaapista mk.IV-sarjan, ja todellakin, suoraan laatikosta kuivasovittaen askelmaa ei synny, mutta puolikkaitten saumaan jää tällöin alapuolelle etureunaan rakoa…
20.5 No, josko sitä näin kesälaitumilla saisi nostettua hiukan tuota rakennusvauhtia. Yli kuukausi viime päivityksestä, aikamoista puuhastelua. Hyi-hyi… Kuitenkin, nyt alkaa olla koneen pääkomponentit vähitellen kasassa. Siivet menivät suht. mukavasti kasaan, tosin liimapintaa runkoon saa hioa suoraksi että siivet kiinnittyvät oikeassa kulmassa. Samoin tuo sauma vaikuttaa hiukan rimpulalta, jonkinlaista tappiliitosta täytyy kehitellä. Kittailtavaa löytyy siipien saumoista myös. No, milliputti toimii tämmöisiin oikein hyvin. Pitää kanssa tuonne siiven sisäpuolelle asennella pätkä muovitankoa, joka estää siiven puristumisen kasaan (ja auttaa…
12.4 Taas hiukkasen edistystä. Venyipä hävyttömän pitkäksi väli. Ja se spittikin vielä vaiheessa (joskin myöhäisessä)… Ei kummempia, mittaritaulun värkkäystä, laskutelineitten skrätsistä rakentamista olen miettinyt sekä telinekuilujen parantelua aloittelin. Moottorit ovat aika hyvässä vaiheessa, nyt puuttuu enää pakokaasunkerääjärenkaitten tuet, pakoputket ja öljynjäähdyttimen ilmanottoputket. 14.4 Pienimuotoinen päivitys tällä kertaa. Potkureitten kanssa oli mielessä tehdä pienimuotoinen jigi oikean lapakulman saamiseksi, mutta hetken ajan paria muovilevyn palaa ja potkurin osia pyöriteltyäni päädyin ihan käsikopeloon ja tarkkoihin mutta…
7.3 Homma etenee. Runko on kasassa ja pommikuilun sovittelu hyvässä vauhdissa. Ensimmäisen kerran löytyi muuten käyttöä Bare metal co:n kaivertimelle. (leventää ikävästi valmiita uria ja vaikea vetää suoraa uraa ilman tukia) Aivan yliveto työkalu harstin poistamiseen kuilun etuosasta. Reunat hoituivat sillä kuin itsestään, keskustaan vetelin tiuhaan syviä uria ja näversin veitsellä loput pois. Kuilu näyttäisi istuvan mukavasti jahka saa vielä millin verran muovia pois kuilun takaa rungosta. Poistin ensin tarkoituksella liian lyhyen palan rungosta, ettei sahaa liikaa. Sivujen lievää kaarevuutta en taida yrittää hioa runkoo. Viilaan hiukan…