Pienoismallit.net

T-70

Tyypillinen tapaus. Olet ostanut rakennussarjan ja siihen asianmukaiset aftermarket-kilkkeet, kohta jo ilmestyy uusi, selkeästi parempi malli.
Näin kävi tämän Techmodin (Togan paketoimana, jos tarkkoja ollaan) T-70:n kanssa. Ostin irtotelaa, etsisarjaa ja alumiinista sorvattua tykinputkea ja eikö vain vähän ajan kuluttua tule markkinoille Miniartin uusi sarja.

Tämä ei ole mikään maailmankaikkeuden parhaiten detaljoitu eikä mittatarkin sarja, joten ajattelin rakennella tämän sen kummempia stressejä ottamatta, lisäosilla parannellen ja omia detaljeja lisäillen, mikäli koen ne tarpeellisiksi.

merkinnät

Loppukoonnan yhteydessä pakoputket (vai ovatko nuo pöntöt äänenvaimentimet?) saivat samantyylisen käsittelyn kuin telat. Vaaleanruskean pohjan päälle mustaa ja tummemman ruskeaa llitkutusta, lopuksi kuivapensselöinti tummanruskehtavalla metallivärisekoituksella. Lopuksi pölyttelin mallia kevyesti parilla Migin ruskealla pigmentilla, sekä nokesin pakoputkistoa mustalla pastelliliitupölyllä. Ja sitten voidaan merkitään tämä valmiiksi. Figuuri pitää maalailla loppuun joku toinen kerta ja ehkä väsätä kokonaisuudelle pikku alusta.
Armoraman kampanjan uhkaavasti lähestyvä deadline se pisti kummasti liikettä niveliin. Etenkin kun kyseessä oli keskeneräisen proggisten valmiiksi saattamiseen tähtäävä semmoinen. Tämänhän siis piti alunperin valmistua jo viime vuoden helmikuussa päättyneeseen itärintama-kampanjaan… Mutta asiaan. Pohjamaalin kuivuttua ruiskutettelin mustan esivarjostuksen uriin, notkelmiin ja muihin enemmän tai vähemmän asiaankuuluviin kohtiin. Tämän kuivuttua sai koko malli kerroksen Vallejon "Russian uniform" -vihreää (#924), joka ei kyllä oikein vastaa käsitystäni venäläisen univormun väristä, mutta tuntui oikein hyvältä tankkivihreäksi…
Joo, se on hyvä useammin kuin kerran vuodessa päivitellä rakennus-blogiaan… Kun ei noita vetokoukkuja löytynyt oikein mistään, eikä niitä ilmestynyt tyhjästäkään vaikka kuinka toivoi ja odotti, piti ne sitten nöyrtyä tekemään itse. Loppujen lopuksi vaikein vaihe koko hommassa oli vain se ryhtyminen. Kun vaan sai lopulta ahterinsa tuoliin ja hommailemaan, ei noissa ollut isokaan homma. Kun malli oli jo aika hyvässä vaiheessa, ei enää ollut paljoakaan lisättävää ennen pohjamaalaukseen ryhtymistä, mutta jotain kuitenkin. Etulokareiden saranoita etsiosien litteitä detaljeja paremmin kuvaamaan liimasin pätkät puolipyöreää venytetty…
Katsos vaan, tämänhän alkaa edetä vauhdilla. Nyt aikaväli edellisestä päivityksestä kuroutui jo lähes käsittämättömän minimaaliseen kahteen kuukauteen! :D Vaikka telat olinkin jo aiemmin irrottanut valurungoista ja siistinyt leikkauskohdat, ei askartelu niitten parissa ollut suinkaan ohi, nyt edessä oli nimittäin toinen samanmoinen urakka, telakengät kun piti vielä saada istumaan toisiinsakin. Osisen strategisissa paikoissa oli sekä hieman valujätettä että aavistuksen epätasaisesti kohdanneista muoteista johtuvaa leveyttä. Muutama tunti siinä vierähti 346 telakengän viilailussa. Sarjan pakoputkisto koostui 'ihan ok'-tasoisista…
Jotain uuttakin taas muutaman kuukauden hiljaisuuden jälkeen. :O Moottorinilmanottokopan värkkäsin kuntoon ja asensin paikalleen. Sarjan ohje neuvoi laittamaan kopan sivulle rautakangen, mutta koska valtaosassa valokuvissa on tässä paikassa kaksi kahvaa (koppa aukesi sivulle), tein moiset messinkilangasta ja etsiosien jämistä. Sarjassamme kököt pikkuosat: - Torniin tein uuden kk:n rokotusneulasta ja messinkiputkesta - Äänimerkkitorvi Eduardin etsiarkilta. Tarkoitus oli käyttää Dragonin T-34:sta yli jäänyt osa, mutta se meni lattiaörkin saaliiksi. - Valonheittimen otin myös Dragonin T-34:sta.
Torni alkaa olla tässä vaiheessa lähestulkoon valmis. Sarjan omat nostolenkit olivat lähinnä karkea vitsi (U-muoto liimataan sopivaan kulmaan tornin kyljissä olevien mollukoiden jatkoksi sopivaan kulmaan), joten tein uudet ja paremmat kuparilangasta. Tämä operaatio tulee tosin tehtyä melkeinpä jokaiselle sarjalle, mutta tässä on hyvä esimerkki tapauksesta jossa se on minusta pakollista. Lokasuojille tuleville laatikoille oli Eduardin etsiarkilla osia, mutta parantelin niitä hiukan styreenisoirolla. Lisäsin myös lenkin messinkilankaa lukitussysteemiin. Eihän laatikkoa muuten saa lukittua. Lokasuojien tieltä sarjan lokareista silpaistiin ensin…
Jolloti-jolloti, vaikken olekaan Evilän Tommi. Pientä edistystä pukkaa. Rungon etulevyyn olen korvannut muutamat liian pienet pultit, lisännyt hitsisaumaa, sekä parannellut ajajan luukkua. Moottorin ilmanoton kuivasovittelu tuo "hienosti" esille rungon suurimman ongelman. Se on about 3mm liian kapea… Alue johon tulee reiät pakoputkille, jää tämän seurauksena liian kapeaksi. Ainoa järkevä ratkaisu taitaa olla värkätä ilmanotto istumaan enemmän rungon reunan yli. (Tai ostaa mieluummin se Miniartin sarja. Voisihan sitä runkoa leventää, mutta taidan jostain syystä jättää väliin… ;) Jousituksen varret istuvat melko väljästi…
Ensivaikutelma sarjasta on siisti, joskin hiukan karu. pikkuosat ovat paikoin krouveja ja raskaita. Hymykuoppiakin on täytettäväksi, onneksi ovat kaikki tasaisilla alueilla. Varhaisemmille itäsarjoille tyypillisesti vaunun runko kasataan puolesta tusinasta osasta. Sovitteet ovat hyvät, pohjan lievä kierouskin tuntuu oikenevan kun osat laittaa liimauksen ajaksi kuminauhoillla ja teipillä puristuksiin. Pohjan sisäpuolelle liimasin pari jätskitikusta tekemääni vahviketta, jotka toivon mukaan auttavat osaa suoremmaksi. Tykkitorni onkin semmoinen osa-alue jota tässä sarjassa tuskin kannattaa käydä korjaamaan. Techmodin torni on selkeästi liian…