Pienoismallit.net

Boeing F-15E Strike Eagle

aka Mud Hen

F-15E Strike Eagle aka Mud Hen

Kun F-15 kehitettiin siitä tehtiin puhdes ilmaherruushävittäjä eli noudatettiin periaatett ”Not a pound for air to ground”. Aikojen saatossa ajatukset ovat muuttuneet ja F-15E on nimenomaan rynnäkkökayttön keitetty jokasään versio alkuperäisest ilmaherruusshävittäjästä.

Seymur Jonhstoniin tukikohtaan sijoitetun 4th TFWn kaksi laivuetta, 335th TFS ja 336th TFS, osallistui Desert Shield/Desert Storm operaatioon kaikkiaan 48 lonella. Pyästökoodin kirjaintunnus oli SJ. Kaksi koneista menetettiin operaation aikana. Koneet oli sijoitettu Saudi Arabiaan, Al Kharjn tukikohtaan.

Asevarustus vaihteli tehtävän mukaan. Kahden koneen Scud partiossa johtokoneessa GBU10 ja maalinosoitusvarustus kun taas siipikone ilman targeting podia oli varustettu CBU87 tai Mk82 LDBG pommeilla. Panssarivaunun metsästystehtävissä aseistus muodostui lähinnä GBU-12 PavewayII pommeista. Lisäksi koneissa oli AIM-9 ohjukset ja tehtävän vaatima määrä lisäpolttoaine säiliöitä.

Aluksi kuvittelin, että rakennussarja on Revellin omaa tuotantoa, mutta paketoinnin lähempi tarkastelu paljasti pikkutekstin ”Made In Japan”. Joten olettaisin, että kyseessä on Hasegawan uudelleen paketointi. Kyseessä ei taida olla edes kovin uudet muotit, koska joissa kin osissa oli valupurseita. Lisäksi mukana oli mittaritaulija, joita ei tarvita E-versiossa. Olettaisin, että E:tä tehdessään Hasegawa on kierrättänyt vanhan D-mallin valuja. Sarjassa tuli mukana kolmelle eri koneyksilölle arkoitetut siirtokuvat. Ajankohtaan sopivat siirtokuvat jouduin kuitenkin tilaamaan erikseen.

Rakentaminen alkoi perineiteiseen tyyliin ohjaamosta. Mittariston oikeellisuutta en tarkastanut. Mittaristo oli moniulotteinen ja mittarit oli annettu siirtokuvina. Rnunsas siirtokuvapehmentimien käyttö auttoi dekaleja imeytymääm mittariston pintaan.

Revellin ohjeessa ei kovin tarkasti esitetty ilmanottakanavien maalausta ja rakennetta. Joidenkin osien paikkaa piti arvata. Yksi tämmöinen oli ohjaajan mittaritaulu. Ohjeen kuvista ei selvinnyt aivan tarkasti mihin rakoon ohjaamoammeessa mittaristo piti liimata.

Rungom kasaaminen oli varsinainen palapeli. Olisin ollut tyytyväinen, jos osia olisi ollut hieman vähämmin. Ilmanottokanavien sisäpinnalle jäi turhan monta saumakohtaa. En kuitenkaan ryhtynyt kittaus- ja hiomisoperaatioon. Etenkin, kun ryhmärakentelulla on valmistumistakaraja johon mennessä pitäisi saada pari maillia valmiiksi.

Rakennusohjeen kuvien perusteella säätyväaukkoiset suihkuputkien päät on haasteellinen kohde. Kumpikin kun muodostui kuudesta kaarevasta muovonpalasta ja kuhunkin palaseen piti liimata klome ohutta säätötankoa. Mielessä kävi jopa ajatus asennusjigin tekemisestä. Onneksi läpysköiden vastakappaleessa oli pienoiset kolot osien kohdistamista varten. Enhän minä sitä rakennetta lopulta ihan ympyräiseksi saanut. Läpykät jäivät hieman törröttämään, eikä pikkuruisten tankojenkaan asennus täysin onnistnut.

Rakentaminen on pikkutarkkaa näpertelyä, jossa ei ole varaa virheisiin koska ne näkyvät huonoina sovitteina. Näin kävi rungon sivuille tulevien muotosuojusten kanssa. Oliko ne nyt Conformal Fuel Tanks tai jotakin tuonsuuntaista. Saumat irvistelivät sen verran, että rakoja piti paklata. Myös ilmajarru oli siinä ja siinä mutta sais sen edes joten kuten soviteltua paikoilleen. Minusta mallissa oli kaiken kaikkiaan liian paljon huonosti istuvia liimasaumoja.

Laskutelineissä näprääminrn jatkui. Päätelineet ja pari kiharaista tukivartta olivat omina osinaan. Myös niiden asemointia piti hieman arvuutella. Tämän mallin rakentamisessa referensseita on suunnaton apu. Ohjeen mukaan telineluukut ovat maassa ollessa pääsääntöisesti kiinni. Referenssikuvia tutkiessa selvisi että noin asia todellakin on.

Mallin mukana tulleesta runsaahkosta varustuksesta käytin vain lisäsäiliöt. Varustus oli pääsiassa pommeja sekä ripusimia jotka päätyivät suoraan miljoonalaatikkoon. Täsmäpommit ja ohjukset on Hasegawan tarvikepaketeista.

Asekuorma on panssarintuhoamisparin johtokoneen referenssien mukainen. Runkoripustimissa on neljä GBU-10 täsmäasetta ja siipiripustimissa on lisäsäiliöt sekä AIM-9 ohjukset. Runkoripustimiin piti tuuula neljä GBU-10 täsmäpommia mutta kummasti onnistuin kadottamaan yhden. Ohjusten keltaiset ja ruskeat raidat on maalattu. Siirtokuvavaihtoehdossa sopivan pituinen pätkä olisi pitänyt mitata ja leikata pitemmästä nauhasta. Pommien keltaiset nauhat on siirtokuvina. Osa katkeili asentamisen aikana ja osa meni niinsatusti väärinpäin. Eli kaikenkaikkiaan vähemmän onnistunut työsuoritus.

LANTIRN podeja on kaksi. Podien rimpustimissa oli kohdistustapit lliimausta varten, mutta koneen rungossa ei näkynyt kolon koloa johon tapit mahtuisivat. Rakennusohjeessa näytettiin kohdat mihin podit tulevat mutta missään ei pyydetty avaamaan reikiä podeille. No ne on sitten asennettu arvioimalla oikeat paikat.

Noihin podeihin liittyy mielenkiintoinen pikku tiedonmurunen. Maalinosoitus ja navigointi podeja oli kahianan alkaessa peräti viisi kappaletta kahden laivueen käyttöön. Laivueet saivat sotatoimien aikana kyseisiä podeja lisää. Mutta runsaudenpulaa ei esiintynyt eli niitä ei riittänyt jokaiseen koneeseen.

Maalaus on nykysuuntauksen mukaisesti harmaa. Vakiosävy ympäriinsä FS36118. Maalattu Xtracolorin sävyllä. Töhryt AK Interactien ja MiGin tuotteilla. Mattalakka on Humbrolia 49. Maalaillessa paljastui parikin paikkausta vaativaa, rumasti ilvistavää saumaa.

Siirtokuvat tilasin erikseen koska sarjan mukana ei tullut oikealle laivueelle. Suuri osa pikkuriprllyksestä on Revellin omalta arkilta koska ne olivat mielestäni helpompia liimata eikä näätä tarvinnut uittaa vedessä niin pitkään kuin tarvikevalmistajan dekaaleja, Joten tarvikearkiltä käytin lähinnä konekohtaisei spesiaalimerkinnät. Merkinnät kuvaavat 336th TFS, 4th TFW Saudi Arabiaan sijoitettua F-15E koneyksilöä AF87-203, Valmistajan mukaan Ajankohta on Tammikuu 1991. Valokuvareferensssejä en kyseisestä koneyksilöstä löytänyt, joten pommikuorma perustuu kirjasta luettuun. Siirtokuvaohjeessa on sitten erilainen aseistus.

Omaan makuuni malli oli pilkottu turhan moneen pieneen osaan. Tästä oli seurauksena liimasaumojen lukumäärän kasvu. Ja jokainen saumakohtahan on tunnetusti potentiaalinen kämmäyskohta. Ja näitä huonosti onnistuneita saumoja oli pahjassa sen verran runsaasti että jätin alapuolem kuvat otttamatta.

Koneen mukan tulleella siirtokuva-arkilla oli todella runsas pikkumerkintöjen määrä. Tutkin muutamia referenssikuvia ja niissä ei monikaan pikuteksti erottunut, joten tästä syystä jätin suurimman osan ohjetekstejä liimaamatta.

Käyttämäni nesteliiman ominaisuuden olivat muuttuneet ajan kuluessa. Imeytyi saumaan hyvin mutta ei pitänyt vaan jätti aueen tahmaiseksi. Olisikohan korkki jäänyt hieman auki.
Ilmiön seurauksena kone sai nokkaasa muutaman sormenjäljen. Pienestä urputuksesta huolimatta sarja on toteutukseltaan paremmasta päästä vaikka ikä hieman näkyykin valurungoissa. Pitää vaan opetella rakentamaan…

E-P

Kommentit

Hyvä, että tähänkin ryhmikseen alkaa tippua kalustoa. Kannustaa saattamaan tuo omakin tekele valmiiksi asti.

Strike Eagle on ollut minulle aina se mielenkiintoisin versio F-15:sta. Ei ehkä vähiten siksi, että sen käyttö poikkeaa niinkin rajusti siitä mihin Eagle on alunperin suunniteltu niinkuin esittelytekstissä mainitsit. Onhan se samalla myös räyhäkkään näköinen kun mahanalusen saa ladata täyteen materiaalia.

Kuorma on tehtävään ja aikakauteen sopiva. Säistäminen esim. sivuperäsimissä vaikuttaisi hieman "sotkuiselta". Hartsiset suihkusuuttimet olisivat varmaan helpottaneet?
"Revellin ohjeessa ei kovin tarkasti esitetty ilmanottakanavien maalausta ja rakennetta. Ilmanottokanavien sisäpinnalle jäi turhan monta saumakohtaa. En kuitenkaan ryhtynyt kittaus- ja hiomisoperaatioon."

Tuo on aika tyypillistä ja monen muunkin mallivalmistajan perisynti, ihan kuin ei olisi viitsitty tutkia referenssejä. No, kyllä nuo imukanavat usein on se "hauskin" vaihe muutenkin monine saumoineen ja sisäpuolella olevien värirajojen takia. Todella huippua olisi jos osajako jopa noudattaisi noita värirajoja.

"Ohjeen mukaan telineluukut ovat maassa ollessa pääsääntöisesti kiinni. Referenssikuvia tutkiessa selvisi että noin asia todellakin on."

Eaglessa todellakin on juuri noin että muut tarvittavat luukut avautuvat vasta telineiden mennessä sisään tai ulos, näin on muuten F-35:ssakin. Minullekin tuo selvisi vasta koneita rakennellessa ;-).

"Ohjusten keltaiset ja ruskeat raidat on maalattu. Siirtokuvavaihtoehdossa sopivan pituinen pätkä olisi pitänyt mitata ja leikata pitemmästä nauhasta. Pommien keltaiset nauhat on siirtokuvina. Osa katkeili asentamisen aikana ja osa meni niinsatusti väärinpäin."

Hatunnosto tuosta ohjusten väriraitojen maalauksesta, ei ole niitä kaikkein helpoimpia. Ei ole aina helppoa niiden lukuisten väriraitojen laittaminen siirtokuvistakaan. Varsinkin pommeissa lähes aina pinta ei ole suora, vaan hieman kaareva ja siirtokuvat sen sijaan ovat suoria pötkylöitä…yritäpä siinä saada päät yhteen! Joskus harvoin olen törmännyt valmistajaan joka tämän on huomioinut tekemällä hieman kaarevia viivoja.

Kaiken kaikkiaan hyvin tunnistettava Srike Eagle ja hyvä kun veit projektin loppuun lukuisista ongelmista huolimatta. Suihkuputket ja niiden säätömekanismit ( jotka Eaglessa ovatkin hieman tavanomaisesta poikkeavat ) eivät ihan nappiin ole menneet, aika outoa tosin että ovat noinkin monesta osasta kasattavissa, useimmitenhan ne ovat jo valmiiksi pyöreitä ja niitä kerroksia kasataan vain peräkkäin.

Väritys on juuri tyypillinen Eagleväritys Persianlahden sodan ajoilta ja FS36118 ilmeisen oikea, tuota alapuolen väritystä hieman kummastelin…ihan kuin olisi siellä käytetty kahta värissävyä?

Vielä vinkkinä jatkoa ajatellen, mitä jos kuvaisit mallejasi enempi myös suoraan sivulta ( eli siltä korkeudelta mistä konetta yleensä maan kamaralla katsellaan ) noiden yläpuolikuvien sijaan…antaisi katsojalle paljon enemmän kun näkisi yksityiskohtia myös sieltä.
Kiitos palautteesta.

Tietolähteenä minulla oli Air War Debrief, Desert Storm. Siellä oli aika tarkkoja kuvauksia eeri tehtävistä sekä käytetyistä aseista. Koalition ilmavoimat oli parhaimmillaan lueteltu tunnusnumeron tarkkuudella. Mielenkiitoinen seikka oli, että rakentamani koneyksilön tunnusta en löytänyt. Värisävyt piti kaivaa muualta tai uskoa siirtokuva ja asennusohjetta.

Kyllä alapinnoillakin on samaa hramaata. Kaikkiin paikkoihin en ilmeisestikää saanut sudittua kahta kerrosta väriä niinkuin oli tarkotus. Myös lakkaus on tehty useammassa erässä, joten tämäkin voi aiheuttaa sävyeroja. Hasegawa tarjosi kaarevat värinauhat joihinkin täsmäpommeihinsa. Olivat vaan kovin hauraita eikä missään sanottu tuleeko sisä- vai ulkokaarre eteenpäin. Joten pari nauhaa meni takaperin.

Tällä hetkellä minulla ei ole kunnollista paikkaa, missä pääsisin ottamaan kuvia suoraan sivulta. Ensiksi pitäisi siivota työpiste (sinänsä hyvä ajatus). Minulla on jo kartonkiakin valmiina odottamassa jotta saan tehtyä sopivan taustapahvin. Se vaan on jäänyt. Varasin jopa vanhan leivinlaudan josta ajattelin tehdä kuvausalustan. Ainakin pienemmät mallit mahtusivat sille. Pitää enää pohtia toteutustapa.

E-P
E-P Sinkkonen kirjoitti:
Varasin jopa vanhan leivinlaudan josta ajattelin tehdä kuvausalustan. Ainakin pienemmät mallit mahtusivat sille. Pitää enää pohtia toteutustapa.

E-P
Ei kovin kummoista [img]https://www.pienoismallit.net/media/kuvat/14/27/08/142708.jpg[/img] toteutusta kaipaa ;-)
Tervo Salminen kirjoitti:
Heh! Nerokkaat ratkaisut ovat usein varsin yksinkertaisia.
E-P
E-P Sinkkonen kirjoitti:
Heh! Nerokkaat ratkaisut ovat usein varsin yksinkertaisia.
E-P
Joo, halogeenit ei vaan ollu kovin hyviä, vaikka valokuvauskäyttöön myivätkin. Liian epätasaisesti punertavia, eli valkotasapainoa ei saanut kuntoon. Mut ihan siisti kuva punasesta Ferrarista noilla syntyi.

Tämähän [img]https://www.pienoismallit.net/media/kuvat/04/67/99/046799.jpg[/img] omatekemä mulla on ollut toistakymmentä vuotta, Mersua tai autoa isompi ei vaan tahdo mahtua…