Pienoismallit.net

Isovene

Perinnevene lounaissaaristosta

Isoveneen (storbåt) alkuperäinen nimitys oli viisilaitainen (fembordsbåt – fembelbåt, femböling). Vasta 1800-luvun puolivälissä, kun lautojen lukumääräkin viidestä alkoi kasvaa, alettiin entistä viisilaitaista kutsua isoveneeksi.
Isoveneen koko vaihteli aina postin kuljetukseen käytetyistä 27- jalkaisista suurimpiin jopa 40-jalkaisiin isoveneisiin.
Veneiden keula ja perä olivat vedenalaisilta osiltaan suhteellisen terävät. Runko oli leveähkö ja kantava. Kun kahveliriki sitten yleistyi, isoveneet suurine purjeineen olivat melko nopeita. Edellä mainitut seikat tekivät isoveneistä erinomaisia purjehtijoita.
Näyttää siltä, että 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun isoveneisiin johtaa kaksi erillistä kehitystietä:
Edellä mainittu viisilaitainen suureni vähitellen, niin että lautojen lukumäärä lopulta oli kahdeksan tai yhdeksän jopa enemmänkin. Kotivesillä veneitä käytettiin avonaisina ilman kajuuttaa, mutta markkinamatkoja varten veneen perään nostettiin irrotettava kajuutta. Vene oli normaalisti avonainen. Vain keulassa saattoi olla pieni kannen pätkä kulkemista helpottamassa. Riki oli aluksi raakapurjeriki; sittemmin jahti- eli kahveliriki: yksi masto, kahvelipurje ja fokka.
Jo 1600-luvulta tunnetaan venetyyppi nimeltään kajuuttavene (kajutbåt). Nämä veneet olivat isompia kuin myöhemmät isoveneet ja niissä oli kiinteä, perään sijoitettu kajuutta, joka muodoltaan ja rakenteeltaan muistutti paljon myöhempien isoveneiden irrotettavia kajuuttoja. Ainakin kökarilainen isovene näyttää kehittyneen tästä venetyypistä, sillä jo ison kokonsakin puolesta kökarilaiset veneet erosivat muualla käytetyistä. Kökarilaiset käyttivät myös veneissään toppiseiliä ja fokan lisäksi klyyvaria. Suurimmissa veneissä oli myös kiinteä kansi, kun isoveneet muualla olivat avonaisia.
Herääkin kysymys pitäisikö kökarilaisia veneitä ollenkaan kutsua isoveneiksi vaan ottaa alkuperäinen nimi kajuuttavene käyttöön. Saman tien voisi myös kysyä voiko nuottaveneinä (notbåt) käytettyjä veneitä kutsua isoveneiksi, kun niissä ei tuota isoveneisiin tyypillisesti kuuluvaa kajuutta ollut lainkaan.
Viisainta on varmaankin pitää voimassa väljempi määrittely ja antaa näiden kaikkien, vaikkakin varsin erilaisten veneiden, olla yleisnimeltään isoveneitä.

Malli perustuu Erik Rosenbergin vuonna 1921 veistämään runkomalliin; pituus 10,20m ja leveys 3,20m eli siis n. 33,5-jalkainen vene. Mallin mittakaava on 1:25. Takiloinnin malli on hyvin pitkälle otettu Turunmaan Perinneveneyhdistyksen valmistamasta storbåt Aurasta. Malli on sekoitus kökarilaista kiinteäkajuuttaista ja muualla tavallisempaa avovenemallia. Koska malli on menossa lahjaksi, siihen on yritetty saada mahdollisimman paljon perinnettä mukaan: ei ”rääsmotoria” vaan kolme airoparia, pilssipumppu, tukkiankkuri, vinoneliöikkunat jne. Se että malli kulkee pursiseuralipun alla, kuuluu sen lahjoitusluonteeseen ei historiaan.
Pienoismallin tekoon on käytetty: eri vahvuista lehmuslistaa, 6mm ja 3mm vaneria, tammen palasia, 4-8mm mäntypyörölistaa, puksipuuta knaapeihin ja pylpyröihin, tammi- ja koivuviilua, 0,5-1,5mm rautalankaa, 1,5mm haarasokkia hankaimiin, 0,5-1mm peltiä, erivahvuista pellava- ja kalastajanlankaa (+ompelulankaa), luonnonvalkoista ja sinistä puuvillakangasta, coctail- ja grillitikkuja, pieniä messinkinauloja. Liimoina on käytetty seuraavia: Erikeeper Plus, Uhu Hart, Loctite Power Epoxy Universal ja Metal, sekä Loctite Super Glue Brush on. Rungon ja takilan osien vanhennus on tehty petsilakalla ja puolikiiltävällä venelakalla. Sisäosat on käsitelty terva+vernissa+havupuutärpätti-sekoituksella. Langat on värjätty petsillä. Maalit ovat olleet akryylimaaleja.
Tällaisen perinneveneen rungon tekeminen alkaa tavallisesti kölipuun ja pohjalaudan (sikopalkin) sekä niihin kiinnittyvien keula- ja perästeevien teolla. Pohjalautaan sitten kiinnittyvät muotokaaret, jotka laudoituksen valmistuttua poistetaan ja korvataan veistokaarilla. Oikaisin kuitenkin jättämällä muotokaaret veistokaariksi, koska kaaret kuitenkin jäivät karneerauksen (sisälaudoituksen) alle piiloon. Kiinnitin kaaret ylösalaisin tukevalle pohjavanerille ja liimasin niihin 6mm vanerista sahatun kölipuun/keulasteevin sekä peräpeilin/perästeevin. Pohjalauta jäi siis tämän liimauksen takia pois. Steeveihin kuitenkin jyrsin punningit, jotta kylkilaudat sopivat paremmin. Koska kyseessä oli limisaumainen runko, jouduin aika monesta kylkilaudasta tekemään ensi pahvimallin, jotta laudan kavennus tuli oikein. Samoin keulaosaan moniin lautoihin piti jyrsiä kyntteet, jotta ne asettuivat paremmin. Kun runko oli laudoitettu, porasin kaarien kohdille 1mm reiät ja liimasin reikään coctailtikut, jotka katkaisin ja hioin muotoon. Näin runkoon tuli feikkijäljet naulaukselle ilman nauloja. Kun laudoitettu runko oli irrotettu pohjavanerista tein piitoiksi (poikittaistuiksi) lankut, jotka samalla toimivat maston tukena, sekä kajuutan ja keulakannen laipiot. Kansiosissa käytin myös samaa coctailtikkutekniikkaa. Karneerauksessa tein naulojen jäljet naskalilla, jolloin jäljet tummuivat tervatessa enemmän kuin ympäristö. Muutoin mallin valmistaminen noudatti pitkälle samoja tekniikoita, joita kerroin jo aikaisemmissa blogeissani. Mainittakoon kuitenkin, että purjeiden pohjat ovat jälleen Petra Kaupin pienoismallipurjeneulomon tekemät.
Tästä mallista en nyt tehnyt blogia johtuen siitä, että se menee juuri nyt lahjaksi, joten sitä ei voinut mainostaa ennakolta. Ehkä seuraavasta projektista tulee taas tarinaa; enkä ole Chapmanniakaan unohtanut. No, isovene siirtyy nyt keräämään pölyä toiseen hyllyyn ;-)

Tärkeimmät lähteet:
- Turunmaan perinneveneyhdistys ry ( www.perinnevene.com/index.phtml )
- Harro Koskinen, Talonpoikaisveneet lounaissaaristossa (https://www.puuvene.net/harro/ )

Kommentit

😵UPEA😵
Loistavaa veneenrakennustaitoa taaskin!
RaimoK 23.10.2020 14:49 Vastaa lainauksella
Kai, hienoa rakentamisen jälkeä taas. Ja hieno historiikki.
Tuota irrotettavaa kajuutta ihmettelin eräässä museoveneessä viime kesänä Houtskarin saaristomuseossa.
Luulin, että peräkajuutta oli entisöijillä jäänyt vaiheeseen, mutta kiitos selvityksesi, se todella kuului olla irrotettava. :)
Esko Rusi 24.10.2020 21:48 Vastaa lainauksella
Hienoa työtä, itselläkin kävi mielessä rakentaa jokin pienempi paatti väliprojektina kun Mayfloverin maalaukset ovat jotenkin niin rassaavia. Ja kiitos taas mielenkiintoisesta historiikistä.