Pienoismallit.net

Me Bf-109 G2, Riihikallion kone 4/-44

MT-213. Kovia kokenut mersu

Mersut ei esittelyjä kaipaa, ei edes G2. Annetaan kuitenkin tupla Marskin Ritarin Hans Windin kertoa aluksi koneen lento-ominaisuuksista:

"Messerschmitt oli helppo lentää – sitten kun oli taidon oppinut – mutta oppiminen vaati enemmän aikaa ja lentotekniikkaan paneutumista kuin Brewster, joka oli kaikin puolin helppo. Kun MT:llä oppi temput, niin sillähän teki vaikka mitä. Taitavan ohjaajan käsittelemänä Me 109 toimi täysin moitteettomasti, mutta vähänkin huolimattoman pilotin käsittelyssä se käyttäytyi aivan odottamattomasti. Se ei sietänyt pienintäkään liikavetoa, jota taas BW kesti ties kuinka paljon. MT:n sakkausominaisuudet olivat täysin olemattomat. Se kaatui virheestä heti siivelleen, mikä piti muistaa sekä taistelussa että startissa ja laskussa. Se ei myöskään sietänyt 70°:ta jyrkempää syöksyä. Jos tämän kulman ylitti, peräsimet joutuivat vakumiin eikä kone siitä enää oiennut. Oli hypättävä - jos pääsi irti koneesta".

Koneesta ja Hasegawan sarjasta hieman:

Koneista varmaan kaikkitietävä kerhomme Opa Laitinen ( Akvavitix ) toteaa täällä Hasegawan MT-213:sta:

"MT-213 oli näitä harvoja Suomalaisia G2-koneita, jotka saivat ylleen Suomalaisen sotamaalauksen. G6 mersut puolestaan pysyivät jatkosodan läpi saksalaisväreissä.

MT-213 romuttui uransa aikana erinäisissä törmäilyissä ja mahalaskussa peräti neljä kertaa.
Sarjassa on mukana kolme erilaista Suomi siirtokuva vaihtoehtoa, joissa jokaiseen H.gawa kehottaa laittamaan G6 mersun pyörä patit. MT-213 oli ilmeisesti puhdasverinen G2 jossa ei patteja ollut. MT-222:ssa ja MT-225 :ssä pyöräpatit olivat kuitenkin molemmissa siivissä".

Omasta mallista:
H-gawa on simppeli rakentaa ja kittiä ei mennyt kuin ylimääräisten reikien täyttöön. Toki hioa osia täytyy ennen liimausta.Hioin myös aina maalauksien ja lakkausten välillä P2600-4000:lla vesihiomalla.

Pieniä lisäyksiä tein + aineet:
- Syöksyvyöt maskiteipistä.
- Jarruletkut - jotka jäävät piiloon aika hyvin, on mustaa pilkkisiimaa 0,16 mm.
- Keulan "ulokket", eli tulpanjohdoille ilmanottoautot porasin auki.
- Runko kk:t porasin auki.
- Antennilanka ( katkaisin kolmesti) on siimaa 0,12 mm ja eristepakkulat Erikeeperiä.
- Pakokaasu- ja ruutivanat Vallejon pigmenteillä
- Siipien takaosassa on joidenkin kuvien perusteella punaiset värit/valot, joten ne maalasin. Korkeusvakaajan takaosissa ei sarjassa ollut samanlaisia ulokkeita punaisille, joten jätin ne siksi maalaaamatta. Joissain täällä olevilta Hasegawan malleissa ne ulokkeet kuitenkin on. Miksi siis ei tässä valussa? Tässä Tally ho:n mallissa ne on, mutta ei ei siivissä. Nämä ovat vissiin siis hieman eri valua??
www.pienoismallit.net/galleria/malli_12113
- Pikku schippailua siipien kärkiin ja vasemman juureen, vakaajien etureunoihin ja antennilangan eristeisiin lyijykynällä.
- Lakat Vallejon satiinia ja kiiltävä on lattiavahaa, mutta se on tietenkin satiinilakan alla.

Katselin tältä sivustolta monia samoja Mersuja ja aina jossain joku heitti toiseen nähden, eli yritin ns. keskitietä kulkea.
Oppikirjana oli kuitenkin netti ja vihkonen " Camouflage&Decals 4, jossa on värit Suomalaisille piloteille Mersuun, Hurricaneen, Curtis Hawkiin. Myös siirtokuvat kaikkiin koneisiin. Älyttömän hyvä teos. Kiitos OPA:lle sen lainaamisesta ja Tally ho:lle, kun laitoin linkin kysymättä lupaa H:gawan Mersustasi.

Yksilön väreistä kyselin kuitenkin täällä ja sain paljon vastauksia, joten kiitos kaikille keskusteluun osallistuneille.
Maalattu Humbrolin ja Revellin emaleilla ja loppusilaus van Goghin öljyväreillä tuomaan elävyyttä. En tiedä onnistuinko vai en, koska alapuolen ja alarungon maalasin Humbrolin 129:lla ja se oli liian harmaa. Vaalean sinistä yritin sotkea öljyväreillä, mutta kun siirtikset olivat jo paikallaan, niin helppoa ei ollut. Varmaan satoja topsipuikkoja ja aina uudelleen ja uudelleen..
Osa siirtokuvista hajosi p…n päreiksi jo liuotusvaiheessa, mutta miljoonalaatikosta uusia tilalle
Maalikerrosten välissä hioin joka kerta P1200, 2400-4000:veden kanssa pois pensselin jälkiä ja hieman kaiversin paneeliuria+niittien reikiä. Koetin siis saada pensselin jälkiä pois mahd. paljon.

Koneen Itärintama - omakonetunnusten väristä oli monenmoista tietoa täällä keskusteluissa ja päätin maalata ne H:n 24:lla, johon sotkin hieman mattamustaa sekaan ja lopuksi öljyväri päälle + hieman litkutusta uriin öljyväreillä.

Siipien etureunassa on monilla tällä saitilla MT-213:n tehneillä alapuolen siniharmaata myös siipien yläpinnalla laikkuina. Ohjeet ei tätä tue, eikä moni googlattu kuvakaan, eikä myöskään tuo yllä mainittu kirjanen, joten en niitä maalannut.

Myös siipien alapuolen keltaisen leveydestä on monia vaihtoehtoja. Päädyin siihen, että siivekkeiden vastapainot ovat pohjavärin alueella kuten ohjeissakin, mutta liekkö sitten väärin kuitenkin.
Spinneri juuressa on monilla sama tummanvirheä/musta kuin spinnerikin, mutta jälleen netistä kaivelemillani kuvilla malleista jo aidosta koneesta koko spinnerin kiertää musta väri. Maalasin satiinimustalla.

Siirtokuvana olisi tullut rungon keltainen "nauha", mutta A) sen väristä keltaista en osannut sekoittaa ja B) siirtokuva on n. 14 mm leveä ja jos koneisiin maalattiin 53 cm leveät tunnukset, niin sehän on liian leveä. ( 53/48= 11 mm ). Joten maalasin sen näistä syistä ja siirtikset jouti miljoonalaatikkoon.
Sarjan kansallisuustunnukset olivat mielestäni aivan liian vihreät myös hakaristi. Päädyin ottamaaan ne toiselta Galdekalin arkilta ja maalasin päälle hieman vihreä öljyväriä.
Spinnerille ja potkurin lavoille ohjeet antaa mattamustan ilman keltaisia potkurin kärkiä ja taas täällä käydyissä keskusteluissa päädyttiin keltaisin kärkiin nimenomaan tämän yksilön kohdalla ja sen tein. Lisäksi lavat eivät ole täysin mustaa, vaan ihan tummanvihreää.

Kasaamisen vaikeudet ja helppoudet: ( Jatkuu offtopicin jälkeen ).
Aiheeseen liittymätöntä. Klikkaa tästä nähdäksesi tekstin.
Huom! Pysythän aiheessa etkä ota tätä käyttäjän offtopiciksi merkitsemää sisältöä mukaan keskusteluun.
Vaikeuksia tuotti eniten siivekkeiden vastapainot. Irroitin ensimmäisen valurangasta veitsellä ja phiuuu, jonnekin se lensi. Tunnin-parin etsimisen jälkeen löysin ja liimasin kiinni. Toinen teki saman tempun, vaikka pidin muka sormella kiinni irroitusvaiheessa. Ja phiuuu se lähti jonnekin pitämättä edes ääntä, että minne päin lähti. Minulla on kaksi kissaa ja sairastan psoriaasia, eli arvatkaa paljoko lattialta löytyy töhkää… etsin ensin oikeesti parisen tuntia lattioilta, omista vaatteista, matolta ja vaikka mistä, mutte ei löytynyt. Painuin pehkuihin ja niin paljon asia stressasi, että ei edes nukuttanut kunnolla.
Aamulla päätin lakaista kaikki kulkuväylät missä olin käynyt ja voi sitä irtoroskan määrää. Kissojen karvoja, omia ihon hilseilyä ja pölyä.
Mutta tämä kanatti. Löysin sen vastapainon viimein kissojen lautasten alustalta ruoanklimppien seasta. Ne olisivat voineet syödä sen parin millin osan milloin vain. Kiinniliimaus lujemmin ja veitsellä tehtyyn koloon. Siten kun laitoin keltaista öljyväriä siipien alle, niin jossain vaiheessa se oli taas lähtenyt jonnekin. Eikä helevattu löytynyt enää mistään. Liekkö kisujen suolistossa. Muuta vaihtoehtoa ei ollut, kun tehdä uusi. Valurangasta kirurgin veitsellä aihio ja sitä vuolemaan ja hiomaan veitsen tylsään sivuun liimatulla P2600:lla vesihiomapaperilla jne..Ei vastaa muodoiltaan oikeaa, mutta parempaan en pysty kun on niin hemmetin pieni osa, jota ei saa edes pinsetteihin liimatulla maskiteipillä pysymään paikallaan, mutta koneen ulkoasua ajatellen tärkeä osa.
Toinen etulaskutelineen varsi katkesi kahdesti. Kolmannella kerralla porasin molempiin puoliskoihin 0,3 millisellä terällä reiät ja teräsharjasta katkaistulla harjaksella sain tukea roimasti ja nyt ainakin se kestää.
Sitten katkesi potkurin lapa juuresta. Sille sama temppu. Koko spinneri lapoineen vaati viitisen kertaa maalien puhdistusta, hiomista ja kerran jopa väkivalloin irroittamisen, että sain sen edes jonkinlaiseen kuosiin.

Antenilanka meni poikki kolmesti, mutta aika simppelihän se on tehdä uudelleen. Se on 0,12 millistä siimaa ja eristepatit on Erikeeperiä, joihin maalin jälkeen lyijykynällä hieman metalin väriä.
Mallin pintakäsittely vei kaksi viikkoa. Hioin, korjailin paikkoja, maalasin uudelleen, kaiversin paneeliuria, lakkailin, hioin, laittelin pakokaasuvanoja jne…Eikä vieläkään lopputulos kaikilta osin miellytä omaa silmää, mutta tulipahan ainaskin selväksi, että ei moneen kertaan kannata tehdä samaa asiaa, koska lopputulos saattaa vaan huonontua.

Koetin pyrkiä taas maalauksella siihen, että pensselin jälkiä ei näkyisi ja sarjan omat detaljoinnit jäisivät näkyviin pienellä säistyksellä, mutta vaikeaa on vaikka maalit on kuin rasvatonta maitoa. Ja vielä öljyvärit pensselillä päälle ja sitten lakat, vaikka lakkakerroksia tuli jo väliinkin. Vielä on matkaa ruiskumallareihin ja tulee pysymäänkin.

Kuivaharjausta vanteisiin ja hieman muuallekin. Maalattu siis Humbrolin ja Revellin emaleilla, van Goghin öljyväreillä ja litkut + pintamaalaus. Lakkaukset Vallejon satiinilla ja pakokaasu+ruutivanat Vallejon pigmenteillä.
Lyijykynällä pikku shippaukset ja siinäpä se.
Opin paljon ainakin siitä, että moneen kertaan ei pensselillä kannata alkaa mallia tuhria.

Sanallista palautetta olisin vailla vaikka kirjoitukseni hieman poikkelehtii aiheesta toiseen. Kiitos jos jaksoit lukea kaiken.
Tv. Timopimo

Kommentit

Tuon reiän käyttötarkoitus selvinnee kuvasta: hoestenmodel.club/wp/wp-content/uploads/2017/04/Bf-109-G-10-15.jpg
Luukun takana ilmeisesti? tunkki (hier aufbocken) ja reikä tuota tunkkia varten (hier anheben). Vai kääntääkö kuukkeli nuo lauseet siansaksaksi? Onko toi aufbocken kuitenkin tuki/tukea?

Ja itse mallista: siivostihan toi on siveltimellä maalattu, ja muutenkin kasattu. Kuvat vaan kovasti erivärisiä :(
Kyseessä on läpireikä, avoin putki, jonka läpi työnnetään "akseli" jonka varassa/varaan pyrstö tunkataan ylös aseiden suuntausta varten.
Sieltä ei pitäisi valua mitään.
Raine Luotonen kirjoitti:
Kyseessä on läpireikä, avoin putki, jonka läpi työnnetään "akseli" jonka varassa/varaan pyrstö tunkataan ylös aseiden suuntausta varten.
Sieltä ei pitäisi valua mitään.
Kyllä, läpireikä on koneen takapään nostoa varten, muistan tämän eräästä omasta Mersu mallista jossa tuli dekaalit tuohon rei'än holleille joissa taisi lukea juurikin tuohon takapään nostoon liittyvää saksaksi. Myös googlailin silloin reikien käyttötarkoituksen ja foorumikeskustelut kertoivat samaa asiaa.
Matti M 17.11.2020 21:22 Vastaa lainauksella
Hieno Mersuhan sieltä kuoriutui :-)
Minä en ainakaan siveltimen jälkiä erota, värirajat on pehmeitä, muutenkin hyvän näköinen pinta litkutuksineen.
Minulla kävi muuten samoin yhden vakaajan vastapainon kanssa, olin laittamassa sitä paikoilleen kun se lensi pinsettien otteesta jonnekin, noin 5 minuuttia kulutin etsimiseen, ei löytynyt joten päätin tehdä uuden.
Oliko se tämä Mersu menossa sinne sukulaispojan kattoon? Hylly tai vitriini olisi parempi säilytyspaikka kun kerran alustankin olet tehnyt.
Veli Timo!

Mielestäni - sivellinmaalari itsekin - olet onnistunut hyvin!! Etenkin itärintamatunnusten keltainen on mielestäni onnistunut upeasti!!

Spinnerikin - vaikka keskusteluissa olikin monenlaista mieltä - on mielestäni oikein. Ja spinnerin taustalevy on koko ympäryysmitaltaan mustanvihreä.

Itse olen sitä mieltä, että tuon alapuolen DN-värin olisi pitänyt nousta siiven etureunojen alueella yläpinnoille. Mutta kyseessä on vain mielipiteeni; en ollut näkemässä 76 vuotta sitten kuinka ko koneyksilö oli maalattu…
Noniin Timo, sieltähän sitä Mersua pukkasi, esittelyteksti ainakin hakkaa minun omat mennen tullen vaikka en itsekään kovin lyhytsanainen ole! Itseäni huvitti tuo tarina kadonneen osan metsästyksestä ja saatoin hyvin kuvitella itsenikin vastaavaan tilanteeseen, niin tuttua, niin tuttua, eihän se mikään mallari edes ole ellei housunpolviaan ole lattialla puhki kuluttanut, eikö niin?

Varsin hyvinhän olet Mersun kanssa onnistunut, eikä minun mielestäni tuon maalauksenkaan suhteen tarvitse hävetä ja säistäminenhän on hyvin tehty. Valokuvat ovat liian tummia ja tuon kiiltävän lakan sijaan olisin käyttänyt mattalakkaa, kovin kiillottomiahan ne oikeastikin olivat.

Sinulla oli monia kysymyksiä, tässä vastaus muutamaan: Itärintamakeltaiset olivat ohjeen mukaan siipien kärjissä 1/6 osa siipien kärkivälistä ja runkonauha 50cm. Eli juuri noin kuin olet tehnytkin ja värihän on varsin hyvä. Tuosta siipien jättöreunan punaisesta valosta. Siellä ei ole valoa, on vain punainen teksti…Älä koske, samoin korkeusvakaajissa. Nuo siipien kärkien navigointivalot ovat mielestäni hieman liian kookkaat.

Itse tuon koneen väritys, vihreä olisi saanut olla aavistuksen verran enempi oliivinvihreä ja alapuolen väritys hieman enemmän siniseen taittuva. Samoin nuo kansallisuustunnukset, huhtikuussa-44 ne olivat tummennetuilla pohjilla. Tuo siiven johtoreunan väriraja ei ollut aivan suora, mutta ei se liioin tullut kovin näkyvästi siiven päällekään. Hyvä se on noinkin ja kuten Petri sanoi, kukapa sitä 76 vuoden taakse muistaa.

Muutenhan varsin mallikas suoritus ja kaikesta näkyi että olit hyvin perehtynyt itse kohteeseen. Kyllä kelpaa ripustella näytille!

Mitä tulee tuohon ruiskuun, niin eipä sekään ole avain onneen, joissain tilanteissa ( suuret pinnat ) jälki voittaa sivellintyön, mutta paljon sitä sivellintyötä on siitä huolimattakin ja molempien kanssa voi sössiä kunnes homman oppii. Toivottavasti pukki kuitenkin kuulee toiveesi!
Vitriinissä tämä pääsisi tosiaan kattoasennusta paremmin näkösälle, kyllä yläpuoltakin kehtaisi esitellä.
Ainakaan paneutumista ja yritystä ei tämän rakentamisesta ole puuttunut. Varsin onnistunutta pienoismallailua.
Kiitos kaikille..
Mukava saada oikeita palautteita ihmeen runsaasti vielä.
Joskus joku viikon mallikin on saanut peräti kaksi kommenttia, niin tuntuu oudolta saada näin runsaasti.
Vielä hieman.
Kone tulee tosiaan kattoon, koska siellä on tilaa ja vähemmän mahdollisuuuksia hajottaa mallia. Katossa on jo yksi Sukhoi, joka teetti enemmän töitä kuin tämä, koska siiirtokuvat olivat huonot ja tahdoin pojan sukunimen siirtokuvina koneen kylkeen " Cpt.Valontaival".

www.pienoismallit.net/profiilit/2262/kuvat/kuvapankki/kuva_156272/

Tässä mallissa on alapuolella satiinilakka, joka ehkä kuvissa ei niin helposti näy ja maastoväri on mattapintainen ja päällä satiinilakka, jonka päällä van Goghin öljyväri, joka muuttuu melko mataksi kun kuivaa kunnolla. Mallilla oli vain kiire Sipooseen, enkä ehtinyt sitä kuivattaa.
Kuvat ovat osaltaan tummia. Lainasin järkkärin kaverilta, joka on aika valovoimainen - siis kamera, mutta tällä leveysasteella ei edes päivällä riittänyt valoa, joten otin osan sisällä salamalla ja osan pokkarilla ulkona ja sisällä. Parisataa ruutua, joista olikin sitten valkkaaminen.

Alapuolen väri on liian harmaa, vaikka koetin saada sinisempää. Alapuolen väristä veli Jaakko jo sanoikin, että menikö se myös siiven yläpuolelle. Joissain kuvissa se menee, mutta joissain ei mene. Ohjeissa ei mennyt eikä myöskään tuossa mainitsemassani vihkosessa, jossa on tämä kone huhtikuulta -44. Mutta otappa näistä selvää.
- Timopimo
Jean Forsberg kirjoitti:
Raine Luotonen kirjoitti:
Kyseessä on läpireikä, avoin putki, jonka läpi työnnetään "akseli" jonka varassa/varaan pyrstö tunkataan ylös aseiden suuntausta varten.
Sieltä ei pitäisi valua mitään.
En katsonut tarpeeksi tarkkaan yllä mainitsemaani vihkosta. Olisi vaan pitänyt hieman reiän ympärille laittaa ruostetta. Tässä siitä kuva:
www.pienoismallit.net/profiilit/2262/kuvat/kuvapankki/kuva_157320/
Pitää kuitenkin muistaa että panssarivaunuista poiketen lentokoneet ovat pääasiassa alumiinirakenteisia eli kannattaa miettiä mihin sitä ruostetta levittelee…
Markku Rinne kirjoitti:
tuon kiiltävän lakan sijaan olisin käyttänyt mattalakkaa, kovin kiillottomiahan ne oikeastikin olivat.
Onko tämä vain kuvausta varten kiillotettu (ainakin siipi peilaa melkoisesti tuota valkoista voittomerkintärivistöä)?

Jotenkin Tom of Finland tulee kuvasta mieleen ;-)
Eipä varmaan erikseen ole kiillotettu, Romanian Mersujen maalausta en muuten vain tunne, on saattanut olla kiiltävämpi maali heillä käytössä? Yleisesti ottaen Suomen ja Saksan hävittäjät olivat aika mattapintaisia verrattuna esim. Venäjän vastaaviin joissa kiiltoa näkyi huomattavasti enemmän.

Tuossa kuvaa Timon MT-213:sta: i.pinimg.com/originals/25/3a/34/253a347ffc52dd3a7f80e5ae52311623.jpg

ja tässä sama kone tuloasussaan vielä Saksalaisvärityksessä : sa-kuva.fi…p;lang=FIN&doc_id=7aa7d2226023471efdf8a2d29a79e445&archive=&zoom=YES
Ei kannata yhden kuvan perusteella tehdä poikkeuksesta sääntöä. Romanian ilmavoimista en tiedä.
Kyllä koneita kiillotettiin huippunopeuden nostamiseksi. Lukemani perusteella ainakin Luftwaffen JG50:ssä koneita kiillotettiin ja monissa kuvissa heidän koneensa peilaavat kunnolla.
Jossain P-47 yksikössä lakisuojatehtäviä varten poistettiin maastoväri siipien johtoreunoista, konepellin etuosasta ja tuulilasin karmeista ja koneet kiillotettiin.
Poikkeuksia siis oli mutta niiden perusteella ja yksittäisen romanialaisesta koneesta olevan yksityiskohdiltaan tuntemattoman kuvan perusteella turhaa kuvitella että suomalaisetkin koneet olivat kiillotettuja. Etenkin kun suomikoneista on lähes kaikista yksilöista runsaasti kuvamateriaalia joka näyttää muuta.
Minunkin käsityksen - pohjautuen kuviin- mukaan suomalaisten sotilaskoneiden väritys sodan aikana oli himmeä. Lievänä poikkeuksena taisi olla Fiat G50:n italialainen maalauskaavio, joka taisi olla ainakin puolikiiltävä.

Neuvostoliiton ilmavoimat (niin laivaston kuin varsinaisten ilmavoimienkin) maalasivat/kiillottivat koneitaan jonkin verran kiiltävimmiksi. Kuvia nähtävissä mm. Red Stars kirjoissa.

Yhtäkaikki; Timon Mersu on kuitenkin varsin tyylikäs esitys!
Raine Luotonen kirjoitti:
Pitää kuitenkin muistaa että panssarivaunuista poiketen lentokoneet ovat pääasiassa alumiinirakenteisia eli kannattaa miettiä mihin sitä ruostetta levittelee…
En niinkään ruostetta tahtonut levitellä minnekään, vaan lähinnä ruskeita valumia. Kirjoitin väärin. Ei ruoste tosiaankaan syönyt tuon ajan lentokoneita varmaan mistään ainakaan kovin paljoa.
Olisiko ruostejäljet luukkujen ja kiinnkkeiden metalliosista, eihän kaikki osat ole alumiiniä. Hienosti silti maalattu.
Ammattitaitoista työtä.
Esko Paananen kirjoitti:
Olisiko ruostejäljet luukkujen ja kiinnkkeiden metalliosista, eihän kaikki osat ole alumiiniä. Hienosti silti maalattu.
Ammattitaitoista työtä.
Eipä niin Esko.
Valumajäljet löysin nettiä surffailemalla joistain kuvista ja päätin niitä yrittää.
Mutta ammattilaiset ovat vielä aivan eri henkilöitä. Nyt opettelen sivellinmaalausta sellaiseksi, että sitä ei paljoa - siis paljoa ruiskusta erottaisi, koska ruiskua en oikein voi kotiin hommata. Kerrostalo, työhuone keittiö ja kaksi kissaa…
Aiheeseen liittymätöntä. Klikkaa tästä nähdäksesi tekstin.
Huom! Pysythän aiheessa etkä ota tätä käyttäjän offtopiciksi merkitsemää sisältöä mukaan keskusteluun.
…ja puoliso, joka ei oikein tykkää tai ymmärrä tai sekä että, että keittiön pöydällä on joka päivä kaikenlaisia purnukoita ja työkaluja pikkulasten lelujen tekemiseen. Naiset on
Kiitos kommentista