Pienoismallit.net

Dornier Do 22KI

DR-196

Dornier Do 22 kone oli kolmipaikkainen meritoimintakone joka kellukkeiden lisäksi voitiin varustaa myös pyörillä tai suksilla. Kone ei valmistajalle Dornier-Werkelle ollut mikään myyntimenestys, Luftwaffe ei konetta halunnut ja ainoastaan Kreikka ja Jugoslavia tilasivat kumpikin 12 konetta, sekä Latvia 4 konetta, lisäksi yksi prototyyppi valmistui, eli yhteensä 29 konetta kaiken kaikkiaan.

Latvian koneita ei ennätetty toimittaa Venäjän miehitettyä maan. Suomi oli kiinnostunut näistä vuonna 1940 valmistetuista koneista, niinpä hankintapäätös koneista tehtiinkin 6.9.1941. Koneet lennettiinkin Suomeen jo 1.10.1941 ja saivat tunnukset DR-195 - DR-198. Vesikoneena toimessaan Do 22 koneisiin asennettiin kellukkeiden lisäksi suurempi sivuperäsin ja asennettiin alaevä takarungon alle, kannus poistettiin ja aukko peitettiin peitelevyllä. Ohjaamoon vaihdettiin vesikoneen jalkapolkimet.

Suomessa konetta käytettiin meritiedusteluun ja sukellusvene-etsintään, sulan veden aikana kellukevarusteiset koneet varustettiin usein myös syvyyspommeilla. DR-196 sai pyrstöönsä yhden sukellusveneupotuksesta kertovan merkinnän 23.6.1942 jolloin pudotettiin syvyyspommi sukeltavan veneen päälle ja uskottiin sen tuhoutuneen. Myöhemmin tuli kuitenkin ilmi että upotusta ei voitu todentaa.

Kaksi Do 22 konetta tuhoutui, DR-197 sumussa Viron edustalla 9.7.1942 ja DR-196 moottorihäiriön vuoksi Ahvenanmerellä 31.3.1944. DR-195 ja DR-198 osallistuivat vielä Lapin sotaan Osasto Jaurin komennuksessa tehden lähinnä sairaankuljetuksia ja postilentoja.

RS Models oli itselle tuntematon valmistaja ja odotukset mallisarjan suhteen olivat kuitenkin kohtuu korkeat, olihan tämä Suomitunnuksin oleva sarja kuitenkin 2020 paketointi ja hintaakin 40 eur. Tällä kertaa hinta ja laatu eivät kyllä kohdanneet, osien laatu ja sopivuus olivat kyllä kehnonlaiset, ohjeena epäselvä A4 moniste, jossa osien sijoitus suuntaa antava, kaikkia osia ei oltu mainittu lainkaan, maalausohje oli laatikon pohjassa olevat väripiirrokset tietenkin ilman väritunnuksia. No, Suomikoneen perus naamiovärit nyt tuntee muutenkin ja apuna oli lisäksi muutama mustavalkokuva mitä kirjoista löysin, sisätilojen osalta piti mennä arvauslinjalla ( RLM 02 ). Ilman valokuvia koneesta ei mallia olisi todennäköisesti kasaan saanut kun niin moni yksityiskohta piti varmistaa muista lähteistä. Kasaamista hankaloitti osittain myös se että referenssiaineistoa koneesta ( etenkään sisätiloista ) ei hirveästi ole, olihan kone kuitenkin suhteellisen harvinainen. Paketin tarjoamilla eväillä mentiin, antennilangat ja tukivaijerit lisätty ja ovat Uschin elastaanilankaa.

Tein koneesta suksilla olevan version ja malli kuvaa konetta marraskuussa 1942 Malmilla. Maalaukset, lakkaukset ja säistämiset LifeColorin, Vallejon, Akanin ja Migin tuotteilla.

Tämä taisi olla vasta toinen Do 22 tällä foorumilla, harvinainen kone, harvinainen malli?

Kommentit

Rinteen lentokonetehtaasta pukkaa konetta kymmenen päivän välein. Kerkeetkö muuta tehdäkään? Harrastus vie ja koukuttaa, mutta on niitä huonompiakin koukkuja…ainakin kaloille.
Malli on erikoisempi ja kiva historiikki, josta en ymmärtänyt ihan kaikkea koneiden lukumäärästä. Ostiko Suomi ne Latvian neljä konetta ja jostain vielä kaksi? Koska kaksi tuhoutui ennen Lapin sotaa vai miten historia menee?

Itse malli on tosi siisti - niin kuin aikaisemmatkin koneesi. Noihin aikaisempiin ei säistystä kaipaisikaan, mutta entä tämä? Pieniä kulumisia ja lennossa tulleita jälkiä, pakokaasuvanoja, maalin likaantumista/lohkeiluja yms. jäin tässä kaipaamaan. Ne eivät olisi varmaan sotkeneet kokonaisuutta.
Mutta onhan tämä tosi hyvin tehty ja vaikka sarja ei ole ollut mitään helpointa askartelua, niin ihmeen hyvin olet kyllä mallin saanut noin upeaksi.
Kiitos Timo! No juu, koukussa ollaan;-). Eihän noita ihan kymmenen päivän valein valmistu, 3-4 viikkoa kaiketi keskimäärin menee yhden mallin kanssa. Nyt vain on kertynyt julkaisemattomia kun tein nuo HX-koneet putkeen ja päätin julkaista ne samalla syklillä kun kävivät Suomessa, niiden kanssa vierähtikin viisi kuukautta kuuden koneen kanssa.

Suomi osti nimenomaan ainoastaan ne neljä Latvialle tehtyä konetta, käytiin varta vasten suoraan tehtaalta noutamassa ja lennettiin Suomeen. Kahden vaurioituneen/uponneen koneen tilalle ei enää uusia hankittu ja nämä kaksi Osasto Jaurin käytössä olluttakin konetta siirrettiin jo 15.10.1944 varikolle varastoitavaksi, joten ilmeisesti olivat vain avovesiajan käytössä siellä.

Ehkä joo, säistämisessä olisi voinut olla rohkeampikin, sitä vain on aika varovainen näiden pääosin kangasverhoiltujen koneiden kanssa ja mitä valokuvia katseli niin suhteellisen siistihän näiden yleisilme kuitenkin oli.
Uuh, loistavaa Markku. Hienosti toteutettu malli harvinaisemmasta Suomi-mallista. Kiinnostaisi vaan tietää että kuinka tämä poikkeaa vanhemmasta Av-usk/Xotic -sarjasta, joita itsellä odotta kaksin kappalein hyllyssä tekemistä.
Kiitos Mika kommenteista! Hieman ihmettelinkin, että miksi tästä harvinaisesta koneesta ei enempää ole malleja tehty, onhan tosiaan Aviation Uskin ja Xoticin sarjat olleet jo pitkään markkinoilla ja Suomiversion dekaalitkin sarjoihin ollut? Ei kovin kiinnostava koneena ehkä koko Euroopan mittakaavassa, mutta Suomimallereiden olisi luullut asiaan tarttuvan. Planet Modelsiltahan on löytynyt myös 1/48 skaalan versio mutta lähes 100 euron hinta on pitänyt ainakin minut erossa siitä ;-).

En noita aiemmin julkaistuja tarkemmin tunne, mutta laatikkoarvosteluja joskus luin ja niiden perusteella uskoisin olevan aika samankaltaisia tämän RS Modelsin kanssa. Lasit on vacua ja sisäpuolen osat resiiniosina, siinä kait ne merkittävämmät. RS Modelsin sarja on siinä mielessä parempi, että jos tekee kellukeversion niin sarjasta löytyy myös syvyyspommi Suomikoneeseen ja torpedo Kreikan/Jugoslavian koneille.

Nyt vain tartut toimeen, niin saadaan kolmaskin malli foorumille!
Terve!

Hieno malli! Olen itsekin harkinnut sen hankkimista. Ylijääneet kellukkeet voi käyttää sitten suomalaisen siviili-Norsemanin alle. Näin ainakn kerrotaan.

Do 22:n suomalaisessa käsikirjassa on ohjaamon sisustuksen valokuvia. Minulla on ollut paperiset valokopiot siitä, mutta niiden etsimiseen menisi päiviä. Vantaan ilmailumuseolla taitaa olla em. käsikirja? Joskus vanhoina hyvinä aikoina kun heillä oli kirjastotila niin selailin sitä. Näin ainakin muistaisin.

Kari
Kiitos Kari kommenteista! Kyllä tästä RS Modelsin sarjastakin kohtuullisen mallin saa aikaiseksi, mutta ei ihan ravistamalla. Degaaleissa hieman sanomista, laadultaan ihan ok, mutta ainakin nuo pikkumerkinnät ( sukellusvene ja ensiapulaukun merkki ) ovat skaalaan nähden liian isot. Laitoin kuitenkin ne kun ei korvaaviakaan ollut.

Vantaan Ilmailumuseossa taitaa vieläkin olla nimenomaan DR-196:n toinen kelluke ja ilmeisesti niitä jostain muualtakin vielä löytyy, Hallinportin museossa ilmeisesti myöskin? Itsellä ei referenssiaineistona ollut juuri muuta kuin SIH 15 Meritoimintakoneet kirja, tuossa www.aviationshop.fi/product_info.php?products_id=4418 olisi ollut hyvä kirja myös Do 22 rakentajalle, mutta itse en sitä raaskinut ostaa pelkästään tähän projektiin.
Sarja on läpi surkea ja sinunkin mallissasi on tuo oikea siipi on vasenta paksumpi.
Koneet lennettiin Suomeen Friedrichshafenista ja niissä oli Saksan siivlitunnukset siirtolennon ajan.
Kuvista huomaa hyvin miten telinetuet sopivat surkeasti paikoilleen, jokaista joutuu modifioimaan että ne saa oikeaan kulmaan. Ohjaamon ja rungon sisustus on fiktiivinen. Kaikki tehonsäädöt sun muut heebelit puuttuvat ja radiolaitteisto on vedetty hatusta. Planet Modelsin 1/48 malli on yhtä sysisusi. muunmuassa kaikki telinetuet ovat valkometallia (pehmeää) ja ne eivät kestä umpiresiinisiiven painoa n. 130 grammaa. Runko on liian kapea ja täynnä valussa syntyneitä ilmakuplia… Koneesta on siis olemass kolmee surkeaa rakennussarjaa joista jokinen oli ylihintainen.
Jari B. Miettinen kirjoitti:
Koneesta on siis olemass kolmee surkeaa rakennussarjaa joista jokinen oli ylihintainen.
Nyt siis kaipaa mestarilta hyviä korjausvinkkejä.
Kiitos Jari kommenteista! Kaiken muun kyllä alleviivaan ja olen samaa mieltä, mutta tuota siipien paksuuseroa jäin kyllä miettimään jopa niin paljon että piti oikein käydä Mauserilla mittaamassa ( samalla tiputtamassa yhden siivekkeen vastapainon ), tehdessä kun en sellaiseen kiinnittänyt huomiota. Olihan sitä eroa ja nimenomaan niin että oikea siipi oli paksumpi tuen kohdalta ja sen molemmin puolin…0,3 mm, kansallisuustunnuksen kohdalla eroa ei ollut, tai korkeintaan 0,1mm. Tuota ei kyllä valokuvista erota, joten tieto täytyi perustua omakohtaiseen kokemukseen ;-).
Ok, ja IPMS Mallarissa 3/2020 on rakentelujuttu,jos ei sinulle lehteä tule, niin laitan jutun tänne kun se on julkaistu.
Jari B. Miettinen kirjoitti:
Ok, ja IPMS Mallarissa 3/2020 on rakentelujuttu,jos ei sinulle lehteä tule, niin laitan jutun tänne kun se on julkaistu.
Ei tule lehteä, joten ihan mukava jos laitat juttua Do 22:sta tännekin. Onhan se kiva nähdä näin jälkeenpäin mitä olisi voinut tehdä toisin ;-).
No tapitin kaikki tuet, lyhensin osaa niistä ja jatkoin osaa että tulivat oikeisiin kulmiin toisiinsa nähden. Potkurinlavat tein uusiksi. Avasin pakoputkien päät. Siiven jättöreunaa ohensin jonnin verran ja pitkään funtsin että irroitanko siivekkeet ja kiinnitän ne niin että siivekkeen ja siiven väliin jää n 1,5 mm rako. Korkeusohjaimia ja niiden ohjauslaippoja muokkasin raskaalla kädellä. Telineisssä ja niiden suojuksissa muutama muotoonviilaus, samoin ala-ampumon konekiväärin kuilussa. Radioita ja heebeleitä en korjaillut, kun vasta Suomessa ne koneisiin asennettiin aseitten kanssa. Oma koneeni on Latviaan toimitusasussa, siis jotain erilaista.
No kylläpä olet muutoksia tehnytkin roppakaupalla, lopputulos arvatenkin jo ihan toista luokkaa. Itsellä ei kunnon referenssiaineistoa ollut käytössä puhumattakaan mittapiirroksista, siksi lähes laatikosta suoraan rakentelin, mitä nyt jotain tukea lyhensin itsekin. Eniten minua ärsyttää useinkin näissä 1/72 malleissa se että monet osat eivät ole lähelläkään mittakaavassa, vaan jos hyvän mallin haluaa saada aikaiseksi niin lähes kaikkia osia pitäisi ohennella…turhauttavaa puuhaa. Hyvä se on kuitenkin näitäkin kokeilla ja palata takaisin tuttuun ja turvalliseen 1/48 skaalaan.
Markku Rinne kirjoitti:
Eniten minua ärsyttää useinkin näissä 1/72 malleissa se että monet osat eivät ole lähelläkään mittakaavassa, vaan jos hyvän mallin haluaa saada aikaiseksi niin lähes kaikkia osia pitäisi ohennella…turhauttavaa puuhaa. Hyvä se on kuitenkin näitäkin kokeilla ja palata takaisin tuttuun ja turvalliseen 1/48 skaalaan.
1/72 skaalojen limited-run ja resiini malleissa on se kiva puoli, että saa masokistisesti toteuttaa mallailutaitojen kehittämistä.
Tykkää siitä sitten tai ei.

Helppo malli ei kouluta.

yt.
MK
Mika Kauranen kirjoitti:
1/72 skaalojen limited-run ja resiini malleissa on se kiva puoli, että saa masokistisesti toteuttaa mallailutaitojen kehittämistä.
Tykkää siitä sitten tai ei.

Helppo malli ei kouluta.

yt.
MK
Minulla ei ole masokistisia piirteitä, enkä mitään kolutustakaan enää kaipaa. Helppoa mallia ( minun taidoillani ) en ole tehnyt vielä yhtään. Puuhastellaan mitä puuhastellaan ja nautitaan siitä mitä tehdään, joskus jopa lopputuloksista? Tämä malli ei ollut sellainen.