Pienoismallit.net

Douglas C-47

Punatähtönen

Revell, Swissair/KLM DC-3 josta muokattu Sovjet C-47.

Neuvostoliitto osti eri kanavien kautta vuosien 1936 ja 1939 välillä 21 Douglas DC-3 konetta. Ainakin kaksi näistä toimitettiin osina jotka toimivat malleina lisenssivalmistusta varten. Vladimir Myasischev aloitti vetäjänä tiimissä joka valmisteli lisessivalmistusta. Myasischevin jouduttua vankilaan työtä jatkoi Boris Lisunov, joka vietti kaksi vuotta Santa Monicassa tutustuen Douglasin valmistusmenetelmiin ja toimi vetäjänä kun kyseisiä menetelmiä muokattiin Li-2 valmistukseen sopiviksi. Vuoteen 1945 mennessä Li-2 koneita oli valmistunut 2258 kappaletta. Kun valmistun päättyi 1954 koneita oli tehty 4937 kappaletta. Vuonna 2001 Unkarissa oli yksi lentokelpoinen LI-2..

Alaskan kautta Neuvostoliittoon toimitettiin noin 700 Lend-Lease C-47 koneitta. Tiettävästi alkuperäiset sarjanumerot säilyivät koneissa.

Mallista oli alunperin tarkoitus tulla Lisunov Li-2, mutta kun vaadittavien muutosten määrä selvisi tyydyin tekemään tarvikesiirtokuva-arkilla esitetyn C-47A version johon on lisätty yläampumo. VUC-1 tyyppisen kk-tornin aseena oli joko 12.7mm UBT tai 7,62mm SHYAS konekivääri. Kyseistä varustusta ei lisätty kaikkiin C-47 koneisiin.

Tietolähteenä oli kirja DC-1,-2,-3, The First Seventy Years (An Air-Britain Publication)

Konekivääritornin olin hankkinut erikseen. Oli kyllä melkoinen kasaaminen 1/72skaalssa. Hartsia ja pikkuriikkisiää photo-osia. Kun vielä onnistuin hukkaamaan pari etsiosaa, niin sen jälkeen alkoi improvisointi ja jätin suosiolla loput pikkuriikkisistä etseistä pois. Olivat vaan turhan pienninä käsiteltäväksi. Maalaus on tehty käsivaralla ja perustuu tarvikesiirtokuvien maalausohjeeseen. Torni on maalattu ulkoapäin AMT-4 sävyä kuvaaavalla värillä joka siirtokuvavalmistajan mukaan on Hu150. Sisäväri on tumman harmaa. Mokoma pieni osakokoonpano oli varsinainen Via Dolorosa.

Asemoin tykkitornin kuviin perustuen likimääräisesti kolmannen sivuikkunan etureunan mukaan. . Kun olin poraanut reikäjonot aukkoa varten tein varmistusmittauksen. No, liian suurihan siitä reiästä oli tulossa. Piti kehitellä vaihtoehtoinen asennustapa aiempaan suunnitelmaan. Pyöräytin lopulta muovinpalasta kauluksen, jonka istutin runkoon tekemääni reikään ja tulppasin kauluksen muovilevyllä, joka tomi samalla stopparina, ettei tykkitorni putoa rungon sisään. Ei kovin elegantti ratkaisu mutta saa kelvata.

Osia ei ollut kovin montaa eikä rakennusvauheesta ole mitää erikoisempaa kerrottavaa. Liitosten kanssa saa tosin olla tarkkana jottta irvistäviä saumoja ei jää. Ilmeisesti en onnistunut liimaamaan joitakin rungon alapuolias osia täysin oikeille paikoillee koska jouduin täyttämään rungon ja siiven välistä liitosta ohuella muovilevyllä.

Olen lukenut, että Revell paketoisi Italerin muoveja laatikoihinsa. Kun vertasin Revellin DC-3 Swissair/KLM paketointia Italerin C-47 pakeitn sisältöön, niin aivan sataprosenttisesti samanlaisia ne eivät olleet sillä joitakin yksityiskohtia oli toteutettu eri tavalla.

Väreinä pääasiassa Hatakan Dark Olive Drab yläpinnoilla ja Neutral Gery pohjasssa. Vihreät laikut siiven reunoissa on saman valmistajan Medium Greeniä. Siivekkeiden yläpinnat on maalattu LifeColorin Kahden Olive Drabin blandingilla. Paikkamaalaukset punatähtien allaa ovat ohjeen mukaan AMT-4 (Hu150) ja AMT-7 (Oma sekoitus).

Mallissa on muutaman vastoinkäymiseen jäljiltä joitakin kohtia, joihin en ole täysin tyytyväinen, joten se on niin valmis kuin nykyisellä inspiraatiolla energriaa piisasi. Ja seuraavaa tekeille.

E-P

Kommentit

Iso homma yhden ampumon kanssa, mutta parantaa heti mallin olemusta.
Siististi tehty muutenkin.
Jää ihmetyttämän tuo camo? Pieniä sinisiä laikkuja hyvin vähän. Mulla ei ole tietoa kuuluuko se olla noin, mutta jotenkin ei sovi koneen ilmeeseen. Erottuvat oudosti.
Näin se varmaan sitten kuuluu ollakin, kun olet perehtynyt koneeseen.

Alapuoli ja miksei myös yläpuolelta olisin toivonut hieman paneeliurien korostamista, mutta ei liikaa. Antaisi ilmettä lisää, mutta kyllä tätä passaa näytellä ja katsella.
Hyvännäköinen Russki C-47!
Kuvaustekniikoista sen verran E-P:lle vinkkiä, että ainakin pari kuvaa kannattaa ottaa myös "maan tasolta" jolloinka katsoja pääsee lähemmäksi siellä olemisen tunnetta. Lähikuvat on myös tervetulleita ja valoa ei voi koskaan olla liikaa, nyt jäivät harmiksi hiukan tummiksi nämä kuvat.
USAAF pyrki suojaamaan koneiden (isompien) suojamaalausta lisäämällä reunoille tumman vihreitä laikkuja jotka vähentäisivät ääriviivojen havaittavuutta kentällä. Konehan on USAAF:in ylimaalatuilla tunnuksilla joten laikut ovat aivan oikein.
Oikein hyvin onnistunut C-47. Jatkossa vaan enemmän kärsivällisyyttä fotoetsien kanssa. Kuvauksesta onkin jo tullut kritiikkiä, joten ei siitä sen enempää.
Matti M 9.8.2020 14:27 Vastaa lainauksella
Hyvän näköinen malli, aina noihin jää omasta mielestä jotain parannettavaa, se kai kuuluu asiaan :-)
Onkohan Italerin malli alunperin Escin? Pikkupoikana ostin Escin DC-3:n ja Italerilla taisi olla jo silloin, 80-90 luvun taitteessa DC-3 ja C-47 versiot. Joitakin Escin mallejahan saa vielä Italerin uudelleen paketoimana.
Kiitokset kaikille kommentoijille ja perään pari meriselitystä-

Kyllä niiden sinisten laikkujen (siivan ja vakaajan johto- sekä jättöreunoissa) pitäisi olla näyttää vihreiltä. Ainakin Hatakan pullossa luki Medium Green. Liekö valaistus vaikuttanut asiaan. Aamupäivän luonnonvalo joka siivilöityi ei niin puhtaan ikkunan läpi. Laikkujen sijoittelu ja muotoilu on käsivaralla pensseloity tarvikesiirtokuvien maalausohjeesta.

Pitäisi siivota kuvauspaikan ympäristö ja tehdä pari irtonaista seinää, niin voisi ottaa myös "sammakkoperspektiivin" kuvia. Pitää varmaan hommata pari päivänvalolamppua, että pimentopaikkoja ei jäisi.

Ne pikkuiset etsiosat vaativat leikkaussali tasoisen valaistuksen ja lähes yhtä puhtaat ja steriilit kösittelytilat (singahdelleet osat pitäisi löytymän helpommin). No seuraavan kerran kun käyätn etsiosia, niin pitää muistaa maltti mallatessa.

Nyt täytyy myöntää, että en ole tutustunut muaalin sukupuuhun tsrkemin, joten en osaa sanoa kuka on tehnyt alkuperäiset valut. Mitään nimiä en valurangoissa havainnut.

E-P
E-P Sinkkonen kirjoitti:
Kyllä niiden sinisten laikkujen (siivan ja vakaajan johto- sekä jättöreunoissa) pitäisi olla näyttää vihreiltä. Ainakin Hatakan pullossa luki Medium Green. Liekö valaistus vaikuttanut asiaan. Aamupäivän luonnonvalo joka siivilöityi ei niin puhtaan ikkunan läpi.

Nyt täytyy myöntää, että en ole tutustunut muaalin sukupuuhun tsrkemin, joten en osaa sanoa kuka on tehnyt alkuperäiset valut. Mitään nimiä en valurangoissa havainnut.

E-P
Tere

Kyllä ne laikut ainakin minun monitorillani näkyvät vihreinä. Sinertävän vihreinä, mutta vihreinä joka tapauksessa.
Värit ovat aina hankalia, koska harvalla on monitoria varsinaisesti kalibroitu niiden osalta oikein - ei myöskään minulla, vaikka pitäisi kun kuvaan paljon. Ja toki kameroiden automaattiasetuksetkin osaavat värejä muutella halutessaan, mutta nuo tosiaan näkyvät tänne siniseen taittuvana vihreänä.

Koetin Scalematen sivuilta penkoa tuon mallin historiaa, mutta eihän siitä sekasotkusta ota pirukaan selvää. Voi olla sukua Revellin aiemmalle Suomi-versiolle, tai sitten ei.
DC-3-sarjojen sukupuu on tosiaan erinomaisen sekava. En tiedä miksi, mutta innostuin vähän selvittelemään. Kun vertaa Revellin Swissair/KLM -mallin ohjeita kuviin Italerin valurangoista, niin sama mallihan tuo näyttäisi olevan. Jotain pieniä muutoksia osiin on toki voinut tulla, niin tarkkaan en syynännyt, mutta muottien asettelu on sinänsä ihan sama.
Sitten kun katsoo vielä ESCIn ohjeita, niin rakenne näyttää sinänsä petollisen samalta, mutta kun tarkemmin katsoo, niin esim. matkustamossa, kannuspyörässä ja laipoissa on eroja.

Scalemates väittää, että Revellin Ilmavoimat-paketointi olisi ESCIn sukua, mutta näin ei vaikuttaisi olevan. Toisaalta Scalematesin listauksessa on muitakin outouksia. Toisaalta jos sieltä löytyvät eri sukupuihin kuuluvat Italerin DC-3:t pitävät paikkaansa, niin se toki selittäisi E-P:n havainnot.
Tero Tyni 11.8.2020 02:29 Vastaa lainauksella
Kalle Rantanen kirjoitti:
Scalemates väittää, että Revellin Ilmavoimat-paketointi olisi ESCIn sukua, mutta näin ei vaikuttaisi olevan. Toisaalta Scalematesin listauksessa on muitakin outouksia. Toisaalta jos sieltä löytyvät eri sukupuihin kuuluvat Italerin DC-3:t pitävät paikkaansa, niin se toki selittäisi E-P:n havainnot.
Se alkuperäinen Revellin Finnair/Ilmavoimat -boksi julkaistiin 80-luvun lopulla ja siinä oli Escin malli. Nyt äskettäin julkaistu uusintapainos sisälsi Italerin mallin. Samoin päältä avattava laatikko muuttui päädystä avattavaksi. Siirtokuvat olivat aivan samat ja mietityttääkin kuinka Escille suunnitellut sopivat sittemmin Italerin malliin.

Tästä mallista sanottuna hyvää työtä ja mielenkiintoinen projekti.
Mielestäni menee onnistuneimpien malliesi joukkoon. Yläampumo antaa "perus" kuljetuskoneelle ihan omanlaisensa ilmeen.
Kiitokset kaikille kritiikeistä. Tästähän nousi yllättävän vilkas mielipiteiden vaihto.

E-P