Pienoismallit.net

Saab J 35F Draken

DK-271

Suomelle toisen maailmansodan jälkeinen aika oli hiljaista hävittäjäkoneiden hankinnan suhteen ja aivan ymmärrettävästä syystä ja vasta 1960-luvulla siirryttiin uudelle ajanmukaiselle suihkuhävittäjäkaudelle Mig-21F hävittäjähankintojen myötä. Toki jo 1950-luvulla oli siirrytty suihkukoneaikakauteen De Haviland Vampire ja Folland Gnat koneiden myötä, mutta niiden määrä oli vähäinen ja rooli muutenkin rajallinen.

1970- ja 1980-luvuilla hävittäjäkonekantaa päivitettiin hankkimalla joka sään torjuntahävittäjiä niin itänaapurista Mig-21bis koneita kuin tällä kertaa myös länsinaapurista Ruotsista hankkimalla Saab J 35 Draken koneita. Suomeen hankittiin yhteensä 48 Drakenia, sen lisäksi kaksi "ei lentävää" konetta toimi mekaanikkojen harjoituskoneena. Koneita saapui Suomeen useassa erässä vuosina 1972-86, noin puolet koneista oli F ( FS ) mallia, seitsemän oli varhaisempaa B ( BS ) mallia, osa ( 12 kpl ) Suomessa lisenssillä koottua S mallia ja olipa muutama ( tarkemmin sanottuna viisi ) kaksipaikkainen C ( CS ) mallikin.

Saab valmisti Drakeneita aina vuodesta 1955 alkaen yhteensä yli 600 kpl ja se oli palveluskäytössä Ruotsin ja Suomen ilmavoimien lisäksi myös Tanskassa ja Itävallassa. Huomioitavaa että Ruotsissa näitä Drakeneita oli kaiken kaikkiaan yli 500 kpl, joten melko merkittävät ilmavoimat Ruotsilla oli etenkin -70- ja -80 luvuilla.

Palveluskäytössä Drakenit toimivat Suomen ilmavoimissa lähes viimevuosituhannen loppuun saakka, viimeisin lento ( DK-207 ) oli 24.8.2001, kone on nykyisin esillä Vesivehmaan ilmailumuseossa. Ruotsissa on nykyäänkin ilmeisesti ainakin kaksi lentokuntoista konetta ( yksipaikkainen ja kaksipaikkainen ) vielä jäljellä, tämä yksipaikkainen vieraili Tikkakoskella 2018 Ilmavoimien juhlalentonäytöksessä, eikä pelkästään vieraillut vaan esitti myös näytösohjelman.

Hasegawan rakennussarja oli uutukaista tänä vuonna ilmestynyttä Suomipaketointia, toki itse sarjahan on noin kymmenen vuotta vanhempi, mutta hyvälaatuinen kaikin puolin. Sarjassa on vaihtoehtoehtoisesti myös Ruotsin ja Tanskan versiot osineen ja siirtokuvineen, Suomiversion siirtokuvat ovat DK-271:lle, joten F mallihan siitä oli tehtävä ja vieläpä sijoittaa kone 80-luvulle isoine kansallisuustunnuksineen ( kansallisuustunnukset muutettiin pienemmiksi 1990 luvun taitteessa ) ja valkoisin rekisteritunnuksin. Minkähän takia nuo rekisteritkin piti olla noin julmetun suurella fontilla? Mitään mullistavaa ei kokoonpanon yhteydessä tullut vastaan, siivekkeet tosin olisin halunnut mieluimmin irrallisina jotta ne olisi voinut jättää ala-asentoon kuten ne "lepotilassa" ovat.

Eduardin sisäetsit hankin erikseen ja muutaman lisäyksen tein omista tarveaineista, antenni sivuvakaajaan, kohtauskulma anturin myös kuparilangasta hajonneen muovisen tilalle, sekä ohjaamon sisälle kaksi tukitankoa etukuomun taakse. Antennivarustuksen suhteen yritin mennä valokuvien mukaan enkä mallin ohjeiden mukaan, niissä oli muutamia virheellisyyksiä. Oli myös sellainenkin virhe, että tähän Suomen F malliin tarjottiin kahta tykkiä, eli kumpaankin siipeen, mutta ainoastaan oikean puoleisessahan tykki oli. Ainoastaan BS mallissa oli tykit molemmissa siivissä ja tykkihän oli 30 mm:n Aden. Alapuolen ripustimiin sijoitin ainoastaan lisäpolttoainesäiliöt.

DK-271 siirtolennettiin ( pilottina Paavo Janhunen ) Suomeen 24.1.1978 ja kone oli operatiivisessa käytössä 3.11.1998 saakka.

Kommentit

Etusivuun palatatakseni ei mitään nurinoita. Hieno malli taaskin Markulta.

Jos joku 1/48 mallari keksii valitettavaa, niin siitä vaan, mutta minä 1/72 mallarina en sellaista huomaa. Siitä vinkkelistä tosi hieno malli.
Muuta ei voi todeta kun h i e n o.
Tero Tyni 9.10.2020 09:50 Vastaa lainauksella
Upea malli. Oliko hankala koota? Näissähän Hasen malleissa on usein erilaisia paloja kun halutaan tuottaa useampia versioita mahdollisimman pienillä muutoksilla.

Kaikin puolin tasapainoinen malli. Mitä maaleja käytit? Erityisen hyvin tuntuu onnistuneen ilmanottojen erikoinen väritys.

Nostalgisia nuo isot tunnukset ovat. Miltähän on lentäjästä tuntunut lentää tuollaiset isot maalitaulut ohjaamon molemmin puolin?
Kiitos kommenteista Mika, Timo ja Tero!

Ei mitään merkittäviä ongelmia ja kasaaminen sujui hyvin. Osatkin olivat oikein hyvin mittakaavassa eikä niitä joutunut sen kummemmin ohentelemaan tai muuten muokkaamaan. Eniten päänvaivaa aiheutti juuri nuo ilmanotot, tai lähinnä niiden maalaus kun halusin päästä mahdollisimman lähelle sitä millaisena niitä olen livenäkin katsellut. Tuo sisäpuolen kuvaaminen ei vain kovinkaan hyvin onnistunut.

Akanin maalit tuli yläpinnoille, vihreä ANA 613 Olive Drab ja sininen Sea Blue FS 35042, siipien ja vakaajan johtoreunat Vallejon Alumiini, tutkakupu Akanin "rengasmusta". Alapinnat harmaa LifeColor UA027 ja moottorin kohdalla Vallejon Alumiini. Imukanavan etureunan maalia/maaleja en enää muista. Litkutuksia LifeColorin tumman harmaalla Washilla ja alapuolella nestevalumia ruskealla Washilla.

Niin, varsinkin nuo Suomen kansallisuustunnukset ennen vuotta 1990 olivat kuin tikkatauluja johon tähdätä, onneksi ei tarvinnut ;-).
Varsin tyylikäs ja siististi viimeistelty kokonaisuus. Värimaailmakin on mielestäni varsin kohdallaan. Ruotsalaisvärit ovat pienoinen haaste mallarille. Ilmeisesti Hasen paketissa ei ollut minkäänlaisia "robotteja" siiven alle.

Milloin koneen selkäpuolen "keihäsantennit" katosivat? Vai tuliko kyseistä antennia sarjan mukana lainkaan? Miksiköhän Valmetin kasaamissa FS koneissa oli mustat tunnukset js Ruotsista ostetuissssa F-malleissa oli valkoiset? Ilmeisesti kansallisuustunnuksen pienentyessä kaikki konetunukset muuttuivat mustiksi.

t: E-P
Kiitos E-P kommenteista. Jos "roboteilla" tarkoitat ohjuksia, niin ei ollut, ainoastaan ripustimet. Toki sopii hyvin tehdä kone juuri tuollaisena…taisi olla se tyypillisin "lentoasu" siihen aikaan kuitenkin. Radiokompassin ( ADF ) antenneja oli alun perin asennettuna vain Suomessa koottuihin S sarjan ja Ruotsissa valmistettuihin BS sarjan koneisiin, myöhemmin nekin korvattiin uudenlasilla suunnistuslaitteilla 80-luvun alkupuolella. 80-luvulla valmistuneissa ja toimitetuissa FS-sarjan koneissa niitä ei enää ollut alunperinkään.

Noiden rekisteritunnuksien valkoiseen sävyyn en keksi muuta syytä kuin tunnistettavuus. Ruotsalaisethan käyttivät keltaista ja musta väri ei olisi käytännössä juurikaan erottunut muutenkin hyvin tummasävyisestä koneesta. Maalattiinko Suomessa kasatut sitten hieman vaaleammilla sävyillä, en tiedä? Kansallisuustunnuksien pienentyessä toki kaikki oli mustia ja sijoitus eturunkoon joka siitä tunnuksen kohdalta olikin hieman vaaleampi, eli vihreä.
Markku Rinne kirjoitti:
..Jos "roboteilla" tarkoitat ohjuksia..
Maalattiinko Suomessa kasatut sitten hieman vaaleammilla sävyillä, en tiedä?
Joo, ohjuksia tarkoitan. Ruotsalaisethan käyttävät ohjuksista sanaa Robot. Kuten Robot26, joka on muistaakseni toinen Drakenin AIM-4 Falcon ohjustyypeistä. Tosiaan, ei ole kovin paljoa valokuvia ohjuksin aseistetuista Drakeneista, mutta muutamia kuitenkin.

Se mitä olen lukenut, niin Suomi Drakenit maalattiin sammoilla sävyillä kuin Ruotsalaisetkin. Ainakin muutama ensimmäinen Valmetin kasaama FS lensi metallipintaisena mustilla runkotunnuksilla. Mustat tunnukset säilyivät myös maastovärjätyissä koneissa.

E-P
E-P Sinkkonen kirjoitti:
Se mitä olen lukenut, niin Suomi Drakenit maalattiin sammoilla sävyillä kuin Ruotsalaisetkin. Ainakin muutama ensimmäinen Valmetin kasaama FS lensi metallipintaisena mustilla runkotunnuksilla. Mustat tunnukset säilyivät myös maastovärjätyissä koneissa.

E-P
Aluksi metallipintaisia Valmetin kasaamia ei tainnut olla kuin DK-201 "Kake" ja kaksi konetta jostain syystä? maalattiin valkoisilla tunnuksilla, eli DK-207 ja DK-215. Nekin saivat mustat pienet tunnukset vasta siinä vaiheessa kun kansallisuustunnuksetkin pienennettiin, eli ilmeisesti vuonna 1990.