Pienoismallit.net

Petljakov PE-2 (m. 1941)

Kansanvihollisen suunnittelema Pekka, PE-212, Immola, heinäkuu -42

PE-2 syöksypommittajan hankintahistoriaa lukiessa ei voi välttyä vaikutelmalta, että tämä oli pommittaja, jota Suomen Ilmavoimien esikunta todella halusi. Hankintaa tehtiin kesästä -41 alkaen, kun saksalaisilta saatiin tieto näitä koneita olevan Puolan ja Valko-Venäjän sotasaalisvarikoilla. Esikunta halusi ostaa 15 tällaista konetta, ja yksi ja toinen komennuskunta kolusi erilaisia saksalaisten sotasaalisvarikoita. Aseveljien lupaukset eivät olleet kovin pitäviä, ja komennuskunnat eivät yleensä saaneet, mitä olivat lähteneet hakemaan. Ei hanke ihan hukkaan mennyt, vaan lopulta vuoden 1941 lopussa Valtion Lentokonetehtaalle Tampereelle saatiin haalittua kuusi PE-2 konetta (211 – 216). Tammikuussa -44 saatiin jälkitoimituksena vielä PE-217. Siihenpä asevelikaupat tämän koneen suhteen loppuivatkin jatkuvista yrityksistä huolimatta. Sotasaaliina saatiin vielä syksyllä -42 Inarinjärven rannalta pakkolaskun tehnyt PE-3 (PE-301). Niinpä Llv 48:n Pekka-laivueen luetteloissa ollut kahdeksan PE-kakkosta, mutta tosin vain korkeintaan kaksi niistä oli ollut yhtä aikaa toimintakunnossa alasampumisten, kaputien ja huoltovaikeuksien (erityisesti kaasuttimet 6 kpl per moottori) vuoksi. Lopulta kaikki muut paitsi PE-211 ammuttiin alas tai tuhoutuivat pakkolaskujen myötä.

1938 PE-2:n suunnittelu annettiin NKVD:n pidättämälle Petljakoville Tupolevin suunnittelutoimistosta. Spesifikaationa oli suunnitella stratosfäärissä (10 000 – 12 000 m) toimiva pommituskone, joka pystyy torjumaan minkätyyppiset hyvänsä viholliskoneet. Nämä spesifikaatiot vaativat todella uudentyyppistä teknologia, esim. paineistettua ohjaamoa, sähköisesti toimivia hallintalaitteita ja suunnitelmissa oli jopa kauko-ohjattava taakse alas ampuva konekivääri. ”Satanen” valmistui vastaten annettuja spesifikaatiota, mutta valtionjohto oli tässä vaiheessa innostunut Luftwaffen uusista opeista ja vaati koneen muuttamista ns. monitoimipommittajaksi, jossa olisi paljon suurempi pommikuorma ja laajempi toimintakorkeus. Tämäkin malli valmistui, mutta saman tien keväällä -40 spesifikaatiot muutettiin stukamaiseksi syöksypommittajaksi (PB-100). Tässä yhteydessä paineohjaamosta luovuttiin, ohjaamojärjestelytkin muuttuivat, siipien alle tuli syöksyjarrut ja nokkaan tähystäjäikkunat. PE-2 oli syntynyt kesällä -40 ja pian syrjäytti SB-pommikoneen ollen parin vuoden päästä Neuvostoliiton yleisin ja tärkein rintamapommittaja.

Historiastansa johtuen koneesta tuli raskas, ja Klimovin M-105 moottorit vaativat pitkän kiitoradan lentoon nousua varten. PE-2 oli nopeudeltaan Messerschmitt Bf 109 E:n veroinen. Kone oli ilmeisen haasteellinen lennettävä (venäläisillekin), tekstikyltit venäjäksi eikä huolto- tai käyttöohjeita tietenkään ollut (taisipa jokunen vipu toimiakin päinvastaiseen suuntaan kuin muissa koneissa). Polttoainetankkien pienuudesta johtuen lentoaika oli suhteellisen lyhyt (2,5 tuntia, 1100 – 1300 km). Kiitoradan pöly myöskin söi nopeasti moottorit väljiksi, ja koneiden rullaus lähtöpaikalle kiellettiin eikä koneita voinut käytää rintamalentokentillä. Nopeudesta johtuen konetta ei voinut käyttää muiden pommittajien kanssa sekamuodostelmassa. Pekkoja käytettiinkin lähinnä valokuvaustiedustelussa, ja mukana oli aina muutama pommi häirintäpommituksia varten. Pekoille annetut valokuvauslennot olivat yleensä kaukana rintamalinjojen takana. Nämä lennot olivat lyhyestä toiminta-ajasta johtuen haasteellisiksi, mutta lentonopeus ja irtaantumisen mahdollisuus pystysyöksyllä koettiin elintärkeiksi eduiksi.

PE-kakkosen aseistuksena oli ohjaajalla oikeassa rungossa 12,7 mm UBT Berezina-konekivääri ja vasemmassa rungossa 7,62 mm ŠKAS-konekivääri, tähystäjällä 7,62 mm ŠKAS-konekivääri etutornissa ja radistilla oli 12,7 mm Berezina-konekivääri pohjaluukussa (ja ns liikkuva 7,62 mm ŠKAS-konekivääri, jota voitiin käyttää keskirungon ampumaikkunoista, mutta tätä konekivääriä ei koskaan käytetty ja ampuma-aukot tehtiin yhtenäisiksi ikkunoiksi). Normaali pommikuorma oli 600 kg (max 1000 kg). Ripustimet olivat suomalaiset RMS-malliset, ja Suomessa käytettiin ulkopuolisissa ripustimissa Tolfvanin 250 kg:n ja kuilussa sekä moottorikehtojen takaosissa 50 kg:n pommeja.

PE-212 oli kone, jota käytettiin runsaasti konetyypin ominaisuuksien kartoittamiseen, ml syöksypommituskoulutus (vaikkakaan PE-kakkosia ei Suomessa koskaan käytetty syöksypommittajina). Lentotunteja ei kuitenkaan ehtinyt kertymään kovin paljon, kun kone ammuttiin alas helmikuussa -43 jo toisella sotalennollaan.

Zvezdan rakennussarja on tekniseltä laadultaan ja yksityiskohdiltaan varmaan paras, mitä olen rakentanut. Muovi oli sopivan kovaa, osissa oli paljon yksityiskohtia, valujälki siisti, ei juurikaan purseita korjattavaksi, ja osat napsahtelivat toisiinsa välillä kuin olisi legoja kasannut. Avuiksi olin hankkinut Eduardin fotoetsisarjan (73689), joka vielä entisestään paransi ohjaamon ja pommikuilun vaikutelmaa. Lisäksi olin ostanut Koran resiiniset konversiosetit ja siirtokuvasetin (DEC72144); 250 kg:n pommisarjan (KORS72102, joka on ollut jo puolitoista kuukautta postimatkallaan). Lasipintojen maskeeraukseen hankin Eduardin maskit (mutta jäivät lopulta käyttämättä).

Mallin lähes kasattuani totesin, että Zvezdan PE-2 ei ole sellaisenaan suomalaiseksi soveltuva vaan on ns. 110-sarjan PE-2FT, jossa tähystäjällä oli Berezinalla varustettu konekivääritorni ja keulan lasituskin kovinkin erilainen. Enpä löytänyt yhtään kuvaa suomalaisista PE-kakkosista, joissa koneen nokka ja ohjaamolasitus olisi ollut Zvezdan kaltainen, ja konversio PE-3:ksi olisi ollut vielä haastavampi. Niinpä ostin Unimodelin Suomi-version (UNIM102) ja vaihdoin keulan, ohjaamokuomun ja pakoputket oikeiksi ja samalla tein rungon takaosaan suomalaisten käyttämät yläikkunat. Unimodelin lasiosat olivat huonokuntoiset ja rujot eivätkä muodoiltaan ihan vastanneet Zvezdan mittoja, mutta erilaisilla vippaskonsteilla istutukset menivät kohdalleen (mutta läpinäkyvyyttä ei saanut millään parannettua). Koran konversio-osista käytin lopulta vain PE-212:n radiosuuntima-antennin ja kamerat.

Kitbashingin ohella metritavarasta rakennettavaksi tuli aika vähän: ohjaajan konekiväärin tähtäimen heijastin, keskirungon sivuikkunat, keskipommikuilun ja moottorikehtojen pommikuilujen luukut, keskirungon bensiinitankin yläosa, rungon sisäpuoliset ja moottorikehtojen pommiripustimet ja pakoputkien ylösviennit.

Sisäpinnat Hataka Interior Grey-Green (HTK-A025) tai Testors/ModelMasters Lichtgrau (2077); sotamaalauksen musta Testors/ModelMasters Aircraft Interior (2040), vihreä Mr Hobby Dark Green (H320) ja vaalean sininen Mr Hobby RLM-65 Light Blue (H67); itärintamakeltainen Testors/ModelMasters Insignia Yellow FS-33538 (1708); asemetalli Tamiya Gun Metal (X-10); renkaat Mr Hobby Tire Black (H77); pakoputket Alclad Engine Manifold (ALC-123); pintasilaus Alclad Klear Kote Light Sheen (ALC311).

Lähteet: Jukka Raunio, Lentäjän näkökulma IV (1998); Atso Haapanen, Punatähdestä hakaristiin (2008)

Kaikenlainen kirjallinen palaute olisi valtaisan mieluisaa.

Kommentit

Todella hienosti onnistuit Suomi PE-2:n rakentamisessa ja hatunnosto sille että lähdit tekemään nuo monet muutostyöt jota Zvezdan malli edellytti. Itse rakensin saman sarjan aikomuksena tehdä myös Suomi versio, mutta törmäsin samaan ongelmaan kuin sinä ettei tästä sarjasta suoraan saa sen paremmin PE-2:sta kuin PE-3:stakaan. Itse nostin kädet pystyyn ja tein sitten itänaapurin version. Sama kokemus kuitenkin itse sarjasta, että todella laadukas osien detaljoinnin kuin sopivuudenkin suhteen.

Näitä Suomi PE-2:a näkee todellakin harvoin, johtuen siitä että ilman konversioita sitä ei voi rakentaa Zvezdan lisäksi kuin kammottavasta MPM:n sarjasta ( jos siitäkään? ).

Kaikkiaan siis tyylikäs siististi tehty malli jossa säistämisetkin hyvin tehtynä ja kuten noista työvaihekuvistakin tulee ilmi, ihan helpolla et päässyt. Hienoa myös runsaat hyvälaatuiset kuvat ja kattava historiikki / rakentamiskertomus.
Oikein hienolta toteutukselta näytää , ja erityistä plussaa tuosta konversiotyöstä. Joku kuva on ehkä hieman tummahko.
Lainaus:
"Mallin lähes kasattuani totesin, että Zvezdan PE-2 ei ole sellaisenaan suomalaiseksi soveltuva vaan on ns. 110-sarjan PE-2FT, jossa tähystäjällä oli Berezinalla varustettu konekivääritorni ja keulan lasituskin kovinkin erilainen. Enpä löytänyt yhtään kuvaa suomalaisista PE-kakkosista, joissa koneen nokka ja ohjaamolasitus olisi ollut Zvezdan kaltainen, ja konversio PE-3:ksi olisi ollut vielä haastavampi. Niinpä ostin Unimodelin Suomi-version (UNIM102) ja vaihdoin keulan, ohjaamokuomun ja pakoputket oikeiksi ja samalla tein rungon takaosaan suomalaisten käyttämät yläikkunat. Unimodelin lasiosat olivat huonokuntoiset ja rujot eivätkä muodoiltaan ihan vastanneet Zvezdan mittoja, mutta erilaisilla vippaskonsteilla istutukset menivät kohdalleen (mutta läpinäkyvyyttä ei saanut millään parannettua). Koran konversio-osista käytin lopulta vain PE-212:n radiosuuntima-antennin ja kamerat."

Joo, minulla on jemmassa PH-modelsin setti, jolla voi konvertoida myöhäisemmän version aikaisempaan ilman konekivääritornia ja oikeanmoisilla keulan laseilla. Aioin ottaa siinä tosi haasteen vastaan. On nimittäin HobbyBossin Pe-2 plakkarissa. Meinasin tehdä konversion siihen ja samalla päivttää ohjaamo, -yms. sisätilat skrätsillä. Saa nähdä milloin aloitan sen projektin.

PS.
Olen nyt Juhannusreissulla ja en pysty tarkistamaan, että minkälainen.

Palaan asiaan jahka olen kotona.
Hienoa, että toteutit nuo moottorikondolien avoimet pommikuilut. Kaikenkaikkiaan tähänkin "rojektiin" pätee ehkä meidän neukkumotoristien tunnuslause: "Vaikeuksien kautta voittoon" Lisäpisteet oikeasta translitteroinnista Suomen kielelle!
Kerrassaan kaunis malli. Menisi helposti isompimittakaavaisestakin.
Vaikeudet olleet luokkaa "suuret toleranssit", mutta kärsivällisyys palkitsee.
Upean mallin olet saanut aikaiseksi ja plussaa noista työvaihekuvista, koska niistä näkee miten paljon työtä koneen saaminen noin näyttäväksi on vaatinut.

Hiukan silmään pistää pakokaasuvanojen väri. Millähän polttoaineella tulee noin vaaleita rantuja? Vai liekkö kameran valehtelemisesta kyse.

Mutta kyllä tätä passaa esitellä.
Jos olisi mahdollisuus pojottaa, niin aikas roimasti antaisin.
Markku Rinne kirjoitti:
Näitä Suomi PE-2:a näkee todellakin harvoin, johtuen siitä että ilman konversioita sitä ei voi rakentaa Zvezdan lisäksi kuin kammottavasta MPM:n sarjasta ( jos siitäkään? ).
Kiitos Markku. Löysin Raunion kirjasta kuvan PE-kakkoseksi väitetyn koneen nokasta, ja siinä ohjaamon alaosan lasitus oli vain alatasossa (kuin PE-3:ssa) mutta ohjaamon takaosa oli muodoltaan ilman PE-3:n kk-tornia. Oletko tietoinen kuvasta ja mitä konetta se esittäisi?

PE-2:n rakentaminen tuosta UM:n paketoinnista olisi ollut tuskaista, jos malliin olisi halunnut saada näyttävyyttä tai esikuvanmukaisuutta.
Mika Kauranen kirjoitti:
minulla on jemmassa HR-modelsin setti, jolla voi konvertoida myöhäisemmän version aikaisempaan ilman konekivääritornia ja oikeanmoisilla keulan laseilla. Aioin ottaa siinä tosi haasteen vastaan. On nimittäin HobbyBossin Pe-2 plakkarissa. Meinasin tehdä konversion siihen ja samalla päivttää ohjaamo, -yms. sisätilat skrätsillä. Saa nähdä milloin aloitan sen projektin.
Kiitos Mika. Enpä tuollaista konversiosarjaa nettiä kahlatessani löytänyt, mikä ei puolestaan kerro muusta kuin että tiedän vain muutamia konversiosarjojen tekijöitä. Olisipa mukava nähdä pian PE-2 projektisi alkavan!
Ari Oksanen kirjoitti:
Hienoa, että toteutit nuo moottorikondolien avoimet pommikuilut.
Kiitos Ari. Olipa hyvä, että ymmärsin tällä forumilla koneen pommikuormista kysellä ja saada pikaisesti selvän asiantuntijavastauksen. Vastaus auttoi minua heti ymmärtämään, että ne pari tutkimaani rakennepiirrosta oikeasti tarkoittivat pommikuilua siellä gondolin takana. Aika uskomaton ratkaisu. Tyypilliseen tapaan tämän asian kirkastuttua näin jopa valokuvan Raunion kirjassa, jossa nuo pommiluukut olivat auki ja siten osin näkyvissä.
A Lappalainen kirjoitti:
Kerrassaan kaunis malli. Menisi helposti isompimittakaavaisestakin.
Kiitos A. Esikuvansakin on ollut todella kauniin sulavan näköinen lentokone.
Timo Rissanen kirjoitti:
Hiukan silmään pistää pakokaasuvanojen väri. Millähän polttoaineella tulee noin vaaleita rantuja?
Kiitos Timo. Ilmeisesti PE-2 käytti korkeaoktaanisempaa bensaa, mutta se tieto ei vaikuttanut siihen, että tein poikkeuksellisesti vaaleammat pakokaasujen jäljet. Raunion kirjassa PE-212 on kuvattuna hiukan yläkantista takaoikealta, ja siinä nuo jälket olivat todella laajasti harmaat mustan ympäröimänä.
Juha Savola kirjoitti:
Löysin Raunion kirjasta kuvan PE-kakkoseksi väitetyn koneen nokasta, ja siinä ohjaamon alaosan lasitus oli vain alatasossa (kuin PE-3:ssa) mutta ohjaamon takaosa oli muodoltaan ilman PE-3:n kk-tornia. Oletko tietoinen kuvasta ja mitä konetta se esittäisi?
Valitettavasti minulla ei tuota Raunion kirjaa ole, joten en pysty kuvaan ottamaan kantaa. Muutama muu PE-2/PE-3 aiheinen kirja kyllä löytyy ja parhaimmat niistä Punatähdestä hakaristiin ja Suomen ilmavoimien pommittajat. Olen huomannut että monissa lähteissä PE-2/PE-3 sekoitetaan keskenään, vaikka jos esimerkiksi nokan alapuolen lasitusta ei näkyisikään, niin onhan sivuprofiilissakin se ero, että ala-ampumoa ei PE-3:ssa ollut eikä sitä myöden sivujen soikioita ikkunoitakaan.

PE-2 koneista oli tosiaan monia muunnoksia ja todennäköisesti yleisin oli tuo Zvezdan esittämä versio. Nokan alapuolen lasituksessa olen huomannut ainakin kolmea eri versiota, eli alapuolelta lasitettu, sitten sellainen jossa edellisen lisäksi aivan pienet lasit näiden yläpuolella ja sitten tämä "Suomalainen versio". Niin ja PE-3:ssahan oli vain kaksi lasiruutua nokan alapuolella. Samoin on laita tuo ampumon suhteen, Zvezdan esittämä versio oli se yleisin jota ei sitten Suomiversiossa ollutkaan.

Suomessakin näihin Saksasta ostettuihin koneisiin tehtiin vielä muutama muutos, mm. sisemmät pommiripustimet poistettiin. Koneen nokalla tuulilasin edessä on myös pieni patti ja siinä tähtäin, onko se syöksypommitustähtäin, vai kk-tähtäin, en tiedä, niitäkin näyttäisi olevan kahta erilaista. Kaikissa PE-211-216 koneissa se tähtäin näyttäisi olevan, viimeisessä PE-217 koneessa ei.

Yksi pikku huomio vielä, potkurien kärjet oli kaikissa Suomen PE-2 koneissa maalattu keltaiseksi.
Kiitos Markku. Raunion kirjan kuvassa on enemmän poroja kuin lentokonetta, joten muita osia ei näykään. Mutta tosiaan etuosassa sivuilla pienet lasit.

Kestipä kauan, kun joku noista potkurinlavoista huomautti. Taas kerran Raunion kirjan kuvat ovat olleet referenssinä, muutama siten että konetunnus selvästi näkyy ja nämä muutamat yksityiskohdat. Potkurinlapojen päissä ei näy mitään keltaiseen viittaavaa. Eikä sitä syöksypommitustähtäintä (kk-tähtäimenaä oli RAVI). Venäläisten pommitustähtäin vaihdettiin Suomessa siihen piirroskuvissa näytettyyn ”tikkuun”, mutta PE-212:ssa sitä ei selvästikään etulasin edessä näy, ja teksti kertoo muualla, että tässä koneessa oli tuulilasin sisäpuolella rungon yläosassa viiva tähtäimenä. Enpä tehnyt sitä viivaa, kun ei varman olisi näkynyt ulos. Ja samaisen kirjan kuvan perusteella sisemmät pommiripustimet olivat (vielä) paikallaan, mutta niinhän sitä väitettiin, että ne näistä koneista poistettiin.
Arvasinkin että olet tarkasti eri lähdeaineistoa tutkinut kuten aikaisemmissa malleissasikin on ollut nähtävissä ja luettavissa, päätin kuitenkin testata ;-).

On varmaan juuri noin kuten mainitsitkin noista potkurinlavoista ja tähtäimistä, kun puhutaan elokuusta 1942 johon ajankohtaan mallisi sijoititkin. Suomen Ilmavoimien pommittajat ( Stenman & Holda ) kirjassa on pari kuvaa PE-212:sta 4.9.1942 Onttolassa. Niissä kuvassa tähtäin ja se kyhmy näkyy ( ilmeisesti AGA Baltic ), kuten myös keltaiset lapojen kärjet. Ilmeisesti nämä muutokset tehtiin vielä Utissa vähän ennen siirtoa Onttolaan? Noista pommiripustimista en osaa enempää sanoa kun niitä ei missään kuvassa oikein näy, muistan vain lukeneeni että niin olisi tehty.

Ihan uteliaisuuttani kysyn myös, tiedätkö mitä alatyyppiä nämä Suomen koneet edusti, puhutaan vain PE-2:sta? En ole sellaista tietoa missään vaiheessa nähnyt lukemissani kirjoissa sen paremmin kuin netin syövereissäkään.
Juha Savola kirjoitti:
Kiitos Mika. Enpä tuollaista konversiosarjaa nettiä kahlatessani löytänyt, mikä ei puolestaan kerro muusta kuin että tiedän vain muutamia konversiosarjojen tekijöitä. Olisipa mukava nähdä pian PE-2 projektisi alkavan!
PH Modelsin settihän se on. www.pienoismallit.net/profiilit/4728/kuvat/kuvapankki/kuva_155159/
Kuvassa siis näkyy paketin kansi (ei tuotekoodia) ja sisältö.
Sisällössä on vacu-kirkasosat ja resiiniset moottoripellitykset ja yksi muu resiiniosa ja siirtokuvat PE-211:een.
Setin nykyisestä saatavuudesta en osaa sanoa mitään valitettavasti.
Markku Rinne kirjoitti:
Ihan uteliaisuuttani kysyn myös, tiedätkö mitä alatyyppiä nämä Suomen koneet edusti, puhutaan vain PE-2:sta? En ole sellaista tietoa missään vaiheessa nähnyt lukemissani kirjoissa sen paremmin kuin netin syövereissäkään.
Minunkin piti käydä kuvat vielä kerran läpi ja huomasin, että syyskuussa koneessa jo oli keltaiset lavankärjet ja AGAn tähtäin. Nuo sisemmät pommiripustimet otan takaisin, koska ne kuvat, jotka Raunion kirjassa ja SA-Kuvassa näkyvät, ovat PE-215 -koneesta.

Tuota alatyyppiä haeskelin itsekin. Ehkä erinomaiseksi mainitussa Petlakov PE-2 kirjasta (Petlyakov Pe-2 and Pe-3, And’al - Stapfer - Novorol’nik, HT Model Special No. 911, HT Model, ©2005, ISSN 1335-3667) olisi tarkennusta. Noita venäläisiä viivapiirroksia on netissä (esim tässä), ja niissä tämän mallin kohdalla puhutaan vain vuodesta 1941.
Mika Kauranen kirjoitti:
Tämä on tyystin jäänyt rekisteröimättä. Tuohan olisi erinomainen lisuke suomalaisen Pe-kakkosen rakentajalle!
Olli J. 22.6.2020 10:39 Vastaa lainauksella
Hieno malli kauniista koneesta! Mahtavaa, että näitä "Pekkoja" viitsii joku tehdä, vaikka lähtökohdat ovat tunnetun vaikeat. Tässä kitbashing onnistunut hienosti! Olen odotellut pitkään suomalaisversioksi sopivaa rakennussarjaa ja pettymys oli aika suuri, kun selvisi, että Zvezda ei ilman kirurgisia toimenpiteitä tällaiseksi sovellu.

Hieno historiikki ja erityisplussa työvaihekuvista! Maalaustyö myös ensiluokkaista. Joku mainitsi noista pakokaasuvanoista, niin ainakin omaan silmään ne ovat aika lähellä esikuvaa. Esimerkiksi Stenmanin ja Holdan "Suomen ilmavoimien pommittajat" -teoksessa sekä PE-213 ja 215 takaviistossa otetuissa kuvissa sivuilla 174 ja 180 näkyy selkeästi hyvinkin vaaleat pakokaasuvanat sekä siiven vihreää että mustaa taustaa vasten. Varsinkin PE-213 kuvassa kontrasti on voimakas.
Kiitos Olli! Pe-2:n Klimovit ovat ilmeisesti käyneet todella puhtaasti. Muutenkin Petjakovien tekniikka on ollut hyvin toteutettu, koska sellaisten öljyroiskeiden ja mitä lie jätteiden valumajälkiä ei näy näissä valokuvissa, mutta ovat vahvana esillä esim. Tupolevin SB-koneiden kuvissa.
Kimmo K. 22.6.2020 20:20 Vastaa lainauksella
Upea PE-2! Hienoa, että olet tässäkin mallissa pyrkinyt tekemään kaiken esikuvan mukaiseksi, vaikka se olisikin työläämpi ja vaikeampi tie kuljettavaksi. Rakennusjälki on moitteetonta muutostöistä huolimatta ja kone on maalattu tyylikkäästi.
Kimmo K. kirjoitti:
Hienoa, että olet tässäkin mallissa pyrkinyt tekemään kaiken esikuvan mukaiseksi, vaikka se olisikin työläämpi ja vaikeampi tie kuljettavaksi.
Kiitos Kimmo! Tämähän se viehättää tässä harrastuksessa, mitä kaikkea tekniikkaa ja yksityiskohtia nuo koneet ovatkaan sisältäneet. Sitten onkin tehtävänä vain niiden oivallusten siirtäminen malliin.