Pienoismallit.net

Me-109G-2

MT-219

MT-219

AModelin mersu on maannut varastossa jo pitkään, joten nyt on korkea aika rakentaa se. Oli muistaakseni hankinta hetkellä ainoa tarjolla oleva 1/72een G-2 tyypin malli. Samalla kertaa ensimmöinen AModelin malli jonka rakennan.

Mallin esikuvana on LeLv32n 1, lentueeseen kuulunut MT-219, vastaavana ohjaajana lentomestari Yrjö ”Pappa” Turkka. Ajankohta on kesäkuu 1943. Stenmannin Mersu kirjan mukaan Turkka pudotti tällä koneyksilöllä yhfen kolmesta Mersulla saavuttamastaan ilmavoitosta. Ykköslentueen koneissa oli punaiset numerotm yleensä valkoisella reunuksella. Joskin joitakin yksilöitä on esiintynyt ilman reunusta. Stenmanin kirjassa on kaksi valukuvaa joissa MT-219 esiintyy eri puolilta. Kuva tekstien mukaan ovat 2.6.43. Toisessa kuvassa punaisella ysillä on valkoiset reunukset ja toisessa ei. Valokuvissa ei erottunut keltaisia lavan kärkiä.

Valujälki ei aivan priimalta näytä. Purseita oli riittämiin. Valukanavat olivat paksuja joten niiden kohdalla hiomista piisasi, Myöskään osien sopivuus toisiinsa jätti toivomisen varaa. Aikaa, hoimatarvikkeita ja pakkelia kului etenkin rungom ja siiven liitoksessa, Ainakaan tästä näkökulmasta mallia ei oikein voi suositella aivan aloittelijalle. Lopputulos on kyllä Mersun näköinen vaikkakin rujon puoleinen. Kapiini ei asettunut kunnolla paikalleen. Tuntui kuin se olisi ollut eri sarjasta.

Värit on Lifecolorin RLM74, 75 ja 76. Keltainen on Lifecolorin Suomi-setistä. Lakattu Micro Scalen Satiini lakalla ja viimeistely Xtacrylixin mattalakalla. Ilmeisesti vaati paremman sekottamisen kun pinta jäi kiiltäväksi.

Siirtokuvat on enimmäkseen InScalen Mersu G-2 arkiltä. Kävin siirtokuva-arkistoa läpi, enkä löytänyt sopivaa suomalaista punaista ysiä valkoisilla reunuksilla. Pitänee tyytyä saksalaiseen ysiin ilman reunuksia.

Muodoiltaan malli sopi aika hyvin Stenmanin suuren Mersukirjan profiilipiirroksiin. Yksityiskohdiltaan malli on rujonpuoleinen. Melkein jätin pisteytyksen pois mutta jätin sen kuitenkin päälle. Mielenkiinnolla odotan tuleeko tähdenlentoja vaiko mustan aukon imaisemia sammuneita aurinkoja…

E-P

P.S, Niin, kipinä kyseisen Mersu-yksilön rakentamiseen läksi työpaikan järjestämän tilaisuuden kahvipöytäkeskustelusta. Sääli vaan, että muoviosat olivat mitä olivat.

Kommentit

Amodelin sarjat ovat tyypillisesti varsin haasteellisia. Jos sen ottaa työnalle, niin pitää lähtökohtaisesti suhtautua siihen kuin rujoon limited-run sarjaan. Purseita riittää ja ne kun on saanut poistettua, niin kokoamisvaiheessa pitää varautua runsaaseen kitin, viilan ja hiomapaperin käyttöön. Pelkästään osien irroittaminen valurangasta voi olla haasteellinen tehtävä.
Tässä olisi kyllä pitänyt satsata enemmän siihen. Lisäksi myös maalaustyöskentelyyn, kuten ennenkin on sanottu.
Valmistajan mallit ovat kuitenkin aika muototarkkoja ja pintadetaljointikin on yleensä aika hyvää, kunhan ne on saatu pelastettua purseiden poiston jäljiltä ja tarvittavat viilaukset osien sopimiseksi on tehty.
Kuitenkin Amodel mallin valmiiksi tekeminen on aina työvoitto. Olisi kuitenkin mielestäni kannattanut tehdä enemmän työtunteja. Tällaisia malleja ei voi saada nopeasti valmiiksi hienoina malleina ilman sitä.
Kiitokset kommentista. Jälkeenpäin ajatellen olisi ehkä pitänyt sittenkin uhrata muutama päivä lisää hienosäätöön. Mutta se vanha vika eli itseaiheutettu kiirus seuraavan projektin kimppuun teki taasen temppunsa. Ajattelin jopa yrittää maalata valkoiset reunukset punaisen ysin ympärille mutta sen töherryksen jätin tekemättä. Valmismaskeja kapiinille minulla ei ollut eikä ajatus taistelusta pienten teipinpalojen kanssa oikein innostanut.

Yksittäisten ruutujen mittailu Mauserilla kuulosta varsin työläältä sekin. Onko kukaan kokeillut pitempää teipinpätkää joka painellaan tiiviisti lasitukseen ja merkataan kynällä rajat. Omien kokemusten perusteella lyijykynä ei oikein tartu keltaiseen maskiteippiin. Pitää hieman kehitellä metodia.

E-P