Pienoismallit.net

Focke-Wulf Fw190D-11

JV44n Dora-11, punainen kakkonen

RV Aircraft FW-190 D-12 josta on muokattu D-11
JV44n toinen Dora-11, punainen kakkonen.

Focke Wulf 190D-9 seuraava Jumo moottorilla varustettu tuotantoon päätynyt versio oli D-11. Loogisesti edeltävä D-10 jäi piirustuslaudalle. D-11sen moottorina oli 2050 hevosvoimainen Jumo 213F. Aseistusta muutettiin poistamalla nokalla ollut aseistus ja ne korvattiin kahdella siipiin asennetuilla 30mm MK108 Rheinmetall Borsing kanuunalla. Siiven tyvessä olleet 20mm MG151 kanuunat säilytettiin. Kahdeksan prototyyppiä muokattiin A8 versioista. Kokonaistuotantomääräksi kaavailtiin 820 kappaletta mutta Soraun tehtailta toimitettiin laivueisiin vain 17 tuotantoversiota. Kaksi koneista päätyi JV44 riveihin.

Ensimmäistä kertaa käpistelen tämän valmistajan tuotetta. Malli on alunperin 190D-12 mutta parilla pienellä muutoksella tein siitä D-11 version kuvaamaan JV44n koneyksilöä punainen 2. Kovin paljon tietoa kyseisestä koneesta ei ole ja mallin esikuva perustuu Jerry Crandallin FW190 Dora kirjassa olevaan lyhyeen kuvaukseen ja oletuksiin. Muut JV44 Konenumerot olivat punainen 1, 3, 4 ja 13 Näistä nelonen oli D-11 muiden ollessa D-9 tyyppejä.

Muoviosien lisäksi mukana oli etsejä sekä resiiniosia. Valmistaja on tehnyt sarjat D-11, D-12 ja D-13 versioista ja mitä ilmeisemmin pakannut samat muovit ja etsit jokaiseen kolmeen sarjaan koska D-12 paketissa löytyvät osat joilla saa tehtyä D-11 version. Sarjassa on aikaisempi sekä myöhäisempi kapiini. Ohjaajan niskapanssarin jouduin ottamaan Academyn pakkauksesta, koska D-12 paketoinnissa ei tullut kuin aikaisempi versio.

Sarjassa on yksi vaaleanrusehtava valurunko muoviosille, pari hartsiosaa ja etsilevy. Siirtokuvat ja maalausohje ovat yhdelle D-12 prototyypille, valkoinen 59. Suurin osa merkeistä soveltuu myös D-11 versioon.

JV44n Dora koneiden näkyvin tunnusmerkki oli alapuolen värit. Valkoisia raitoja punaisella pohjalla. Valkoisten raitojen leveydestä ja lukumäärästä ei ole aavistustakaan, vaan jako perustuu JV44 toisen D-11 koneen tietoihin. Jokaisessa koneessa oli tiettävästi yksilöllinen raidoitus. Toinen tunnus oli kelta-musta spinneri, Koneisiin oli myös maalattu pilotin mietelause rungon sivuun. Punaisen kakkosen lause on varmaa tunnistamista vailla.

Valujälki näytti siistiltä ja kaiken maaliman kohdistustapit loistivat poissaolollaan. Pyöräkuilun takaseinä ja katto oli yksi yhtenäinen hartsiosa jonka sopivuus siipipuolskojen väliin olisi voinut olla parempikin. Tästä oli seurauksena pitkiä pristusaikoja liiman kuivumista odotellessa. Ja tietysti paklaus-hionta sassioita. Asentuikohan telinekuilut hieman väärin, kun joudiúin lyhentämään telineluukkuja useammalla millillä että renkaat näkyisivät luukujen takaa.

Myöskin siiven ja rungon saunakohtaa sai sovitella jokusen tovin. Pakkelia kului useampaan saumaan

Pohjan maalasin kahteen kertaan Humbrolin valkoisella. Teippailin ponjaa ennen punaista HU19. Teippaukset on aseteltu silmämääräisesti. Tiettävästi oikeissakin koneissa raidoitus oli suurpiirteisesti toteutettu. Kylkiin tuli ohuelti Humbrolin RLM76. Yälpinnat yhä Humbrolia, RLM82 ja 83. Eivät ole uudet Humbrolit vanhan veroisia. Saa sivellä useamman kerroksen eikä vieläkään oikein peitä. Ovat kaiken lisäksi kummallista liisteriä. Vaativatko pereuteellisemman sekoituksen. Näiden värien jälkeen oli toiveajattelua yrittää hentojen paneelirajojen korostusta vaikka parissa paikassa yritinkin. Tukkoonhan suurin osa viivoista oli mennyt. Tukipahan edes yritettyä. Jossakin Matchboxin mallissa voisi toimiakin.

Loppujen lopuksi aika hujahti varsin mukavasti tämän mallin parissa. Parista haasteellisesta paikasta huolimatta.

Valokuvat on otettu ikkunasta tulleesta lauantain loppuiltapäivän luonnonvalossa.

E-P

Kommentit

Maalauskaavio on mielenkiintoinen. It:n takia JV 44:n suojalentue käytti näinkin värikästä pohjakaaviota. Niinpä lentuetta kutsuttiin myös papukaija-lentueeksi.

Mielenkiintoisin oli lentueen päällikkö, Heinz "Wimmersal" Sachsenberg, 104 ilmavoittoa. Erikoinen lempinimi, "itkupilli" tai "valittaja", varsinkin yli 100 ilmavoiton expertille. Peter Duttmannin kirjassa on värikkäitä kuvauksia Wimmersalista.
Niin tosiaan, jäi mainitsematta puna-valkomahaisten FW-190 koneiden tehtävä. Sehän oli suojata Adolf Gallandin johtaman Me-262 osaston nousuja sekä laskuja. Vuoden 1945 puolella IT-porukka oli herkkäsormista ja nuorta sekä osittain myös kokematonta. Joten näkyvä tunnistamistapa tarvittiin.

E-P