Pienoismallit.net

Titanic

Ei tullut pienoismallia, mutta tulihan yövalo.

Titanicin tarina lienee kaikille tuttu, joten rikon hyvää tapaa ja jätän sen kertomatta.

Itselleni laivan kohtalo on oivallinen esimerkki siitä, kuinka ihminen saattaa napata ahneuksissaan lautaselleen sellaisen satsin, että sitä syödessä halkeaa. Elokuvasta huolimatta (saan siitä sokeritaudin ja ihmisvihakohtauksia) laivan tarina kiehtoo. Yllättäen malli antoi tämän symboliikan kolahtaa myös omaan nilkkaani. Tein nimittäin ahneuksissani rakentamisesta varsin hankalaa, koska sain päähäni että minulla olisi kiire päästä työvaiheeseen jossa runkoon ympätään ledit.

Itse tuote ei valitettavasti kauheasti kehuja ansaitse. En tiedä, josko Revellillä oli maanantai sarjaa valaessa, mutta koko projekti kärsi melkoisesti kansien osien huomattavasta kieroudesta. Tuli mieleen että on ollut melkein sulana muotista irroittaessa, kun kansi ei ole edes banaani vaan s-kirjaimen mallia porkurikierteellä. Siivottavaa myös piisasi vähän siellä sun täällä ja osien sovittaminen toisiinsa oli joskus melkoisen työn takana.

Kuvissa näkyy että kansi irvistää ja komentosillan osat ovat vähän sinnepäin. Juu… Huomasin. Olisi sen saanut kauniimmaksi liimaamalla pala kerrallaan pakottaen sitä samalla muotoonsa. Jätin kuitenkin kannen avattavaksi mahdollisen ledien vaihdon takia ja se on vain hyvin kevyesti kiinni parista nurkasta. Siksi mallin kierous pääsi vaikuttamaan ulkoasuun. Taitoni eivät piisanneet siihen että olisin saanut osat oiottua täydellisiksi.

Sisällä on Lidlin led-halpissetti kietaistuna lenkiksi. Pohjassa folio tarkoituksenaan tasata valoa. Loput seinät mustattu myös sisäpuolelta paitsi että muutaman käytävän kohdalla ajattelin läpi tulevan valon toimivan. No jossain toimii, jossain ei. Hyvä yritys kuitenkin. Lenkin yläpuolta varten liimasin välikanteen valurangasta leikkaamiani pätkiä, joissa led-nauha pysyy paikoillaan.

Ja kyllä vaan. Juuri se monivärinen setti, joka myös vilkkuu ja välkkyy. En tiedä, pitäisikö malli ajaa "what if" -osastolle, koska teemalla "soittiko laivan bändi kuitenkin viimeisenä biisinä Gloria Gaynorin I will surviven" saattaa valojen perusteella olla olemassaolon oikeutus.

Maalit Tamiyaa, jalustassa Lidlin tauluakryylit ja päällä TS 80. Kuvista huomasin että ledisetin murikka ja johdot on vielä syytä mustata.

Ei se nyt kovin kaunis ole. Ainoa lohtu lienee se että youtubesta ideoita hakiessani totesin että ei se sentään maailman rumin tämän skaalan malli ole. Sitäpaitsi tämä menee nurkkaan, jossa sen huomaa vain pimeässä ;D

Malli opetti - tai ainakin muistutti (pidätän itselläni oikeuden olla ottamatta opiksi kerrasta) - sen että vaikka kuinka luulee saavansa kuningasidean jotakin työvaihetta varten, kannattaa edetä sinne kiirehtimättä. Kun maalailee yksityiskohtia irtopalasten sijaan koko malliin, se on turhan vaikeaa ihan osaavallekin.

Mukava, kaikista pienistä ja suuremmista vastatuulista huolimatta, tätäkin oli silti näpertää.

Kommentit

Anteeksi nyt, mutta etkö kertonut työskennelleesi graafisella alalla? Miltä nämä kuvat näyttää, noin niinkuin graafikon silmin?
Eiköhän mallin ongelmat johdu siitä, että muotit ovat vuodelta 1970.
Tervo Salminen kirjoitti:
Anteeksi nyt, mutta etkö kertonut työskennelleesi graafisella alalla? Miltä nämä kuvat näyttää, noin niinkuin graafikon silmin?
Kuvathan ovat huippulaatua. Tätä kuitenkin vain ottaen huomioon että kamerana toimii yli 10 vuotta povitaskussa hioutunut Cat B 100.
Tuntuu olevan revellin sarjoissa enemmän sääntö kuin poikkeus tuo isojen osien kierona tuleminen… Nimenomaan laivoissa…
Ei soittanut. Bändi soitti Dixie Dregsin kappaletta "What if… '. Tämänhän olitkin jo saatetekstiin jemmannut 😉. Selostus oli muutenkin hupaisaa luettavaa. Laivamalli on niin iso että pieneltä padin ruudulta en yksityiskohtia erota. Ehkä rakennelma ei ole viimeistä huutoa tasoltaan mutta tärkein sanoma välityy ja se on mallailu riemu - vastoinkäymisistä huolimatta. Ja joskus jopa juuri sen vuoksi.
Mikko MM Mäkelä kirjoitti:
…ja se on mallailu riemu - vastoinkäymisistä huolimatta. Ja joskus jopa juuri sen vuoksi.
Enpäs tiedä, mikä kirous tässä nimessä on, mutta jonkinlaista itsetuhoisuutta tuo nimi "Titanic" esineeseen aiheuttaa. Tämäkin teos nimittäin päätti männäpäivänä sukeltaa parin metrin loikan hyllyn päältä lattialle.

Syypää tietenkin joku ensimmäisiä päiviään silmälasien käyttäjänä opetteleva, nimettömäksi jäävä kaukainen sukulaismieheni, jonka ymmärrys etäisyyksistä perustui vielä pieniin värien vivahde-eroihin siinä yleisessä puurossa joksi maailma oli vuosien aikana muuttunut. Miksi ei voi tehdä kakkuloita, jotka pitävät etäisyydet ennallaan?!? Hah? Onko seKIN liikaa vaadittu?!? Miksi missään ei ole holttia enää nykyaikana?

Takamaston jatkona on nyt hammastikku ja kapine on lasikaapissa piilossa odottelemassa inspiraatiota muiden naarmujen paikkaamiseen. Eli joskus sitä vastatuulta piisaa, vaikka suuremmankin katastrofin ainekset olivat ilmassa.