Pienoismallit.net

Ilmarinen, Suomen ensimmäinen höyrylaiva

Höyrykone

Ilmarisessa oli pietarilaisen Alexandrowskin konepajan toimittama höyrykone. Se oli tyyppiä Side Lever Steam Engine, suora suomennos lienee sivupalkkihöyrykone. Tälle oli tunnusomaista koneen molemmin puolin alas sijoitetut massiiviset palkit, jotka liikkuvat edestakaisin, ja joihin kaikki koneen toiminnat on laakeroitu erilaisilla vipusysteemeillä.
Kone toimi melko pienellä 2…3 bar:n höyrynpaineella, ja kehitti kokonaista 34 hevosvoimaa.

Kattilanpuoleisessa päässä on varsinainen työsylinteri, johon höyry tuodaan sen yhteyteen rakennetun luistisysteemin kautta. Luisti ohjaa höyryn jakoa vuoroin männän ala- vuoroin yläpuolelle, sekä huolehtii käytetyn höyryn poistosta lauhduttimeen. Koneen toisessa päässä oleva pienempi sylinteri on ilmapumppu joka imee lauhduttimeen tyhjön, siten parantaen koneen hyötysuhdetta. Koneen toisella sivulla alhaalla on lisäksi pari pientä pumppua, joista toinen pumppaa järvivettä jäähdytysvedeksi poistohöyryn joukkoon, siten nopeuttaen sen lauhtumista; ja toinen pumppu toimii syöttövesipumppuna, pumpaten lauhteen ja jäähdytysveden seosta takaisin kattilaan.

Koneen mallin rakentamisen aloitin piirtämällä paperille sen rakenteet luonnollisessa koossa. Tästä mittailin niin tarkasti kuin mahdollista eri vipujen ja muiden liikkuvien osien tilantarpeen, jotta koneella olisi edes jonkin verran mahdollisuuksia toimimiseen.

Tämän jälkeen rungon osat piirrettiin taas cadilla ja leikattiin 2,5 mm vanerista cnc jyrsimellä. Männänvarret tehtiin 4 mm hopeateräksestä, laakeroinnit messingistä ja Sikablockista ja erinäiset pultit ja mutterit ovat M3 ja M2 kokoa.
Kun kaikki komponentit olivat valmiit, alkoi koneen kokoaminen ja toimintaan saattaminen. Tässä meni melkoinen tovi hiomalla sieltä täältä ja tekemällä muutamia osia uudelleen, ennen kuin kone suostui liikahtamaan tarpeeksi herkästi. Mutta vähitellen se alkoi toimia tarpeeksi luotettavasti, joten tuli aika sen asentamiseksi paatin runkoon ja liittämiseksi voimansiirtoon.

Ohessa vielä lyhyt video koneen toiminnasta:

youtu.be/JZPeoHyhV0Q

Kommentit

Ja se toimii!!!
Luin juuri jälleen kerran Hermann Kaufmannin kirjasta Mieluisia muistoja Keski-Hämeestä kertomuksen Näsijärven ensimmäisen höyrysiipiratasaluksen Ahdin rakentamisesta. Siinä pohjanmaalainen laivanrakennusmestari Pihl ja englantilainen insinööri Dillworth kokeillen ja kinastellen saivat aluksen aikaan monien mutkien kautta. Nyt kun näen mallisi "elävänä", ei voi kuin ihmetellä kuinka hyvin olet saanut ikuistettua tuon 1800-luvun kokeilevan laivanrakennuksen hengen. Toivottavasti Ilmarinen-malli joskus päätyy laajemman ihmisjoukon katseltavaksi ( Sama koskee edellistä Lempi-mallia.). Mallit todella tuovat höyrylaivakehityksen Suomessa konkreettiseen muotoon.
Kiitos Kai kommentista. Olihan tämä höyrykoneen toimintaan saattaminen eräänlainen kohokohta tämän mallin tiimoilta. Loppu onkin sitten sitä normaalia ähellystä, sahaa, hio, kittaa, liimaa, maalaa, joka - täytyy myöntää - ei enää kovin suuresti motivoi mieltä. Mutta niin tai näin, täytyyhän se tavalla tai toisella valmiiksi saada, joten eikun kellariin ja sahanpurua tuottamaan.

Tuosta mallien esilletuonnista on minulla muutamia ajatuksia. Suurella innolla ja täynnä positiivisia ennakko-odotuksia olen mallejani kiikuttanut erinäisiin näyttelyihin valmistautuen rakentaviin keskusteluihin mallarikollegojen kanssa. Mutta yksin ja hiljaisena olen saanut tuotosteni vierellä seisoskella, kun kukaan ei tunnu ensisilmäysten jälkeen olevan niistä kiinnostunut. Tuomaritkin sivuuttavat laitteet parin silmäyksen jälkeen ja hyvässä lykyssä kirjoittavat jonkin lappusen mallin viereen ja siinä se. Lempikään ei kirvoittanut keneltäkään mitään kommenttia, saati palkintoa sen oltua esillä eräässä näyttelyssä. Joten näin meitä skrätsirakentajia valitettavasti kohdellaan. Tästä syystä harkitsen tulevaisuudessa kahdesti, lähdenkö näitä enää rahtaamaan mihinkään näyttelyyn.

Pohjanoteerauksena oli aikoinaan Bugatista 1:6 mittakaavaan tehty malli. Hankin kaiken kyseistä autoa koskevan kirjallisuuden mitä oli saatavilla, meillä oli jatkuva yhteys erääseen ruotsalaiseen harrastajaan joka omistaa ja kilpailee tällaisella täysikokoisella Bugatilla, kävin Ranskassa kuvaamassa täysikokoisia Bugatteja kilpailuissa ja Mulhousen museossa, hankin yli 500 kuvaa eräältä ranskalaiselta herralta joka oli entisöinyt kyseisen auton, ym. Tein mallia n. 3 vuotta huomioiden mm. että kaikki yli M10 pultit olivat mallissa oikein esitettyinä. Mallissa on toimiva kello ja kierroslukumittari, fiksusti kartiohammaspyörillä kompensoidut jarrut, jne. Sitten vein sen erääseen suomalaiseen näyttelyyn. Malli ei saanut edes tuota viereen kirjoitettua lappusta. Kun jälkeenpäin kyselin tuomareilta mikä tässä oli vikana, vastaus oli mm. että väri on väärä (vaikka kaikki Mulhousen museon Bugatit ovat tämän värisiä), sytytystulppien johtimet ovat mustaa muovia, jne.

Aivan toisenlainen on vastaanotto ollut kansainvälisillä areenoilla. Olenkin muutamista tuotoksistani pitänyt rakentelublogia Ships of Scale ja Model Shipworld sivustoilla, ja täytyy kyllä sanoa että vastaanotto on ollut huomattavasti antoisampaa, kirvoittaen usein mielenkiintoisiin keskusteluhetkiin eri kollegojen kanssa.
Matti Piilola kirjoitti:
Aivan toisenlainen on vastaanotto ollut kansainvälisillä areenoilla. Olenkin muutamista tuotoksistani pitänyt rakentelublogia Ships of Scale ja Model Shipworld sivustoilla, ja täytyy kyllä sanoa että vastaanotto on ollut huomattavasti antoisampaa, kirvoittaen usein mielenkiintoisiin keskusteluhetkiin eri kollegojen kanssa.
Ikävä kyllä ainakin autopuolella on toi Jenkkifoorumi hiljentynyt yhtä pahasti kuin täälläkin. Oliskohan se niin, että naamakirjan kautta on helpompi keskustella naamakkain kuin tosielämässä?
Moi vaan Matti
Ajattelin, että tuo laajempi ihmisjoukko voisi olla muutakin kuin vain mallareita esim. yleinen jotakin tiettyä alaa sivuava näyttely tai museo. Autojen ja muiden teiden hirmujen kohdalla esim. joku Vehoniemen automuseo tai Mobilia, vesialusten kohdalla eri kaupunkien merimuseot tai paikallismuseot. Tuollaiset järjestävät usein eri näyttelyitä - ehkä kannattaisi tarjota. Tampereen Suuri Snadi-näyttely olisi ollut hyvä, koska sen yhteydessä olisi ollut useampi messutapahtuma, mutta ehkä ensi vuonna…
Usein nuo pienoismallinäyttelyt ovat aika rajoittuneita, lyhytaikaisia ja kohdistuvat vain tiettyyn ihmisryhmään. Niissä kiinnitetään ehkä liikaakin huomiota rakennuskikkailuihin. Tosin mallit ovat todella hienoja, mutta skrätsirakentelijat useimmiten haluavat tarjota jotakin muutakin ja enemmän kuin vain rakennus- ja maalaustekniikoita.
RaimoK 8.5.2020 10:18 Vastaa lainauksella
Matti, on tuo kokonaisuus huikea aikaansaannos. Ja video hyvin havainnollistava.

Mitä rakenteita on vielä tulossa ennenkuin maalauksen vuoro?
Kai, ajatuksesi jostain muusta kuin pienoismallinäyttelystä on hyvä. Mieleen tulee joko Forum Marinum Turussa taikka Puhoksen kesätapahtuma, joihin voisi Ilmarista tarjota. Miksei vaikka kaikkia kolmea, Maaninkaa Lempiä ja Ilmarista niihin tai vaikka Varkauden museoon, ovathan kaksi ensinmainittua paattia syntyneet Varkaudessa.

Raimo, eipä tuosta kovin paljoa enää puutu. Lähinnä mieleen tulevat "lokasuojat", törmäyslistat rungon ulkopuolelle, kaiteet, sekä etukannelle keulapuomi kannatuksineen, vintturi ja miesluukku. Takakannelle sitten skailetti, peräsimen pinna ja hinausta varten pollari. Sitten tietysti radioiden ja peräsinservon asennukset ja lopuksi pintakäsittelyt maalauksineen ja koristeluineen.

Tässä vaiheessa projektia joudun todella pakottamaan itseni töihin että saan paatin valmiiksi. Tämä on tuttu tunne kaikkien projektien tiimoilta, kun loppu alkaa häämöttää niin mieli työskentelee jo seuraavan projektin kimpussa. Mutta sitä jos aloittaa niin varmaa on että tämä nykyinen jää keskeneräiseksi.

No, nyt taas kellariin siitä ja sahanpurua tuottamaan hus hus!
Tuo tekninen osaaminen on kylläkin ihan huippua.Tuubista tuli tykättyä ihan peukuilla.👍🇫🇮😁 Näyttelyitä on erilaisia ja niissäkin on suuria eroja, joskus ei tule muuta kuin ihmettelyä ja ohotteluja ja joskus mitalisadetta.Onpa joskus jopa jätetty palkitsematta, perusteella: nuo laivat Eivät ole rakennussarjoja, eivät osanneet verrata mihinkään ja joskus on sanottu ettei nuo ole minkään arvoisia ja tollasen han saa ostettua netistä.Ei siinä muuta voi kuin ihmetellä asenteita joskus.Tällainen on Suomi🇫🇮.Me ollaan jo kauan sitten otettu sellainen asenne, ettei odoteta mitään, niin ei pety.Paljon on malleja moniin paikkoihin kyselty ja nykyään voidaan jo kieltäytyä jos eivät osallistu matkakustannuksiin.kuten Kotkan meripäivät teki pari vuotta sitten.Kyllä nuo mallisi tekevät oman työnsä ennen kuin korona on ohitse.Usko pois.🤝😀🇫🇮
Tervehdys, Matti.

Hiljaisuus ei välttämättä kerro arvostuksen puutteesta, ainakaan omalla kohdallani. Itse kun en juurikaan puisten laivojen rakennuksesta tai höyrykoneista juuri mitään tiedä, en oikein osaa mitään kysyäkään. Blogimerkinnöissäsi on myös rakennusvaiheet ja toimintaperiaatteet selostettu sen verran tarkkaan ettei niistäkään juuri epäselvää jää. Skrätsirakennusta arvostan suuresti ja näistä mallleistasi käy ilmi se, että rakentaminen ja työstökoneiden käyttö on hallussa paremmin kuin hyvin.

Mitä mallitapahtumiin tulee, keskustelua voisi syntyä useammankin rakentajan kanssa, mikäli vain tietäisi minkänäköinen tyyppi nimeen yhdistyy että hänet osaisi tapahtumapaikalta etsiä. Nettifoorumi kun on aika lailla kasvoton. Näkisin jatkossakin mielelläni mallejasi myös tapahtumissa ihan livenä, aina siinä jotakin enemmän välittyy kuin kuvissa.

-Antti
Kimmo K. 8.5.2020 23:00 Vastaa lainauksella
A Lappalainen kirjoitti:
Hiljaisuus ei välttämättä kerro arvostuksen puutteesta, ainakaan omalla kohdallani. Itse kun en juurikaan puisten laivojen rakennuksesta tai höyrykoneista juuri mitään tiedä, en oikein osaa mitään kysyäkään. Blogimerkinnöissäsi on myös rakennusvaiheet ja toimintaperiaatteet selostettu sen verran tarkkaan ettei niistäkään juuri epäselvää jää. Skrätsirakennusta arvostan suuresti ja näistä mallleistasi käy ilmi se, että rakentaminen ja työstökoneiden käyttö on hallussa paremmin kuin hyvin.
Antti puki kommentissaan sanoiksi myös minun ajatukseni ja uskaltaisinpa veikata, että myös monen muun ajatukset. Seuraan blogia tarkasti ja suurella mielenkiinnolla.
Suuret kiitokset kommenteistanne Anne & Marko, Antti ja Kimmo! Pelastitte päiväni, taas riittää motivaatiota jatkaa rojektia. Hauskaa että seuraajia tarinalle kuitenkin löytyy.
Seuraavassa näyttelyssä pitää varmaan kiinnittää iso nimilappu rintaan niin tunnistetaan paremmin.
Nyt meinas mennä muiden kiireiden ohella ohi koko komeus.
Ei tosiaan kannata "pahoittaa mieltään" mallareiden "kylmyydellä", joillekkin kun mikään ei voi olla oikein jos se ei ole revellin paketista ravistamalla kasattu =D

Uskaltaisin väittää että jokainen meri/järvi aiheinen museo olisi kiinnostunut näistä malleista ja mahdollisesti jopa voisi toimia jonkinlaisina "vetonauloina" luokkaretkille yms jos tarjolla olisi allas jossa voisi höyrymoottorilla ajaa(toki sinun tai museon ohjaamana) ja lapset näkisi livenä miten homma toimii. Ohessa seikkaperäinen selostus siitä miten reiska ja jussi on kantanut koko yön halkoja laiturille ja lastannut ne siitä laivaan ja pannua on lämmitelty aamuviidestä lähtien että päästään puolilta päivin liikkeelle…

No itse olen erilainen nuori ja olisin ollut hyvinkin kiinnostunut lapsena moisesta, mutta uskon että moni muukin voisi olla, vielä tänäkin päivänä.

Mutta tokihan se on itsestään kiinni haluaako omia kättensä jälkiä jättää vieraisiin käsiin vai "saako" perikunta niistä sitten tapella aikanaan. Mutta sen tiedän että aivan liikaa kotimaista käden jälkeä katoaa vinteille ja kellareihin ja sieltä roskiin ellei tekijä itse niitä jonnekkin esille jätä.

Malleissasi kuitenkin on varsin järkevät työmenetelmät ja työnjälki ja laatu helposti havaittavissa, ne toimii ja on oikeasti kauniita. Olisi sääli jos ne olisi vain kuvina täällä ja sen jälkeen ei enää missään.
Kiitos kommenteista Toni. Ajatuksissasi on järkeä kovasti. Olen aina peräänkuuluttanut toivettani saada nuoret innostumaan tästä harrastuksesta, ja mikäpäs sen hienompaa kuin päästä itse kokemaan pienoismallien kiehtovaa maailmaa, vielä jos ne tosiaan olisivat toimivia. Ja tuo esitelmä höyrykoneista ja niiden käyttämisestä uppoaisi varmaan nuorisoon kuin häkä päähän.
Edesmenneessä Model Expo näyttelyssähän oli allas jossa voi mallejansa uittaa, mutta monen muun kiinnostavan jutun myötä se ei tainnut saada oikein katsojia liikkeelle, olivat enemmän kiinnostuneita vauhdikkaammista härpäkkeistä. Mutta joku järvi/meri/laivahommiin erikoistunut museo vois olla parempi kohde näitä esitellä. Pistetäänpäs korvan taakse.