Pienoismallit.net

Ilmarinen, Suomen ensimmäinen höyrylaiva

Alustavia tuumailuja

Jo ammoisista ajoista Suomesta on kuljetettu puutavaraa alati laajenevan Pietarin kaupungin tarpeisiin. Aluksi näitä kuljetuksia hoidettiin maateitse sekä hyödyntäen purjekäyttöisiä aluksia, jotka saattoivat epäedullisissa oloissa viipyä matkallaan viikkokausia.
Puhoksen nuori sahanpatruuna Nils Ludvig Arppe oli monen muun sahanomistajan tavoin tuskastunut näiden kuljetusten epämääräisyyteen. 1830 luvun alussa hän sai tietoja muualta maailmasta, jossa tämänlaatuiset kuljetukset hoidettiin jo uuden upean höyryvoiman avulla.
Niinpä hän päättikin rakennuttaa perustamalleen yhtiölle Suomen ensimmäisen höyryvoimalla kulkevan aluksen. Pohjanmaalta palkattiin purjelaivojen rakentamiseen perehtyneet ammattimiehet, ja kevättalvella 1833 naputeltiin Puhoksen Varviniemessä puinen siipiratashinaajan runko mestari Sandsundin johdolla. Aluksen mitat olivat 26,2 x 4,0 metriä.
Uuden ajan tekniikan ihme sai kasteessa nimekseen Ilmarinen. Pietarilainen Alexandrowskin konepaja toimitti alukseen 34 hv tehoisen höyrykoneen apulaitteineen. Höyrykoneen valmistusta valvoi konepajalla englantilainen Matthew Clarke, ja sen asennusta runkoon Puhoksella mallimestari John Reed. Hän perehdytti myös ensimmäiset suomalaiset höyrykonemiehet tehtäviinsä. Koneenhoitajaksi opiskeli Kustaa Nousiainen ja perämieheksi Taneli Rouvinen. Aluksen päällikkönä toimi kokenut purjelaivakippari Aemelaeus.

Muutamia vuosia sitten kiinnostuin tästä Ilmarisesta etsiessäni uutta rakenteluprojektia. Eniten aluksessa kiinnosti sen tekniikka, lähinnä höyrykone. Sehän oli tyyppiä Side Beam Steam Engine, vapaasti suomennettuna "sivupalkkihöyrykone". Koska aluksen runko on avoin, ovat kattila ja höyrykone vapaasti näkyvillä. Tämä mahdollistaakin koneen rakentamisen toimivaksi, niin että kaikki vipstaakit voi tehdä liikkuviksi ja seurata niiden toimintaa vapaasti. Tarkoitus ei kuitenkaan ole rakentaa laitetta höyryllä toimivaksi, vaan sähköisen vaihdemoottorin avulla. Liike moottorilta siipirattaiden akselille on tarkoitus välittää hammashihnan tai ketjun avulla laivan rakenteiden sisällä näkymättömissä.

Pienen haasteen projektille tarjosi tosiseikka, että aluksi siitä ei näyttänyt olevan jäljellä muuta kuin pari taiteilijoiden tekemää summittaista maalausta. Kuitenkin salapoliisintyön tuloksena paljastui, että Suomen Laivahistoriallisella seuralla oli tarjota hienosti tehdyt piirustukset aluksesta. Nämä on ansiokkaasti piirretty herrojen Erkki Riimala ja Ari Vääräkkälä toimesta vuonna 2000. Ne esittävät kaunislinjaista purjealuksen muotoista runkoa kaaripiirroksineen, joten mitään suurempaa estettä projektin alkamiselle ei enää ollut.
Suurennutin taas piirustukset kopiolaitoksessa 1:25 kokoon, ja projekti voitiin aloittaa tekemällä aluksi kaarien mallit sopivan jäykästä pahvista.

Kommentit

Tulihan se Ilmarinen sieltä. Olen jo ehtinyt vähän odotellakin.
Hyvin olet saanut materiaalia kokoon historioineen kaikkineen. Tuo valopöytä on kullan arvoinen juttu. Meidänkin koululla sellainen oli - vaan joku höntti sen ehti tuhoamaan. Täytyisi varmaan rakentaa itselle, jos noiden vanhojen piirustusten mukaan vielä jotakin alkaa tehdä.
Mukava alkaa seurata mielenkiintoista projektiasi.
Kiitos Kai kommentista. Parempi myöhään kuin ei ollenkaan, sanotaan sanassakin. Meni vähän pitkään tämän projektin alkamisen kanssa kun ensin piti saada valmiiksi tuo ikuisuusprojekti, stereovahvistin elektroniputkilla toteutettuna. Tuntui välillä että lopetan sen tekemisen ja heitän osat romukoppaan. No valmistuihan se aikanaan ja nyt kelpaa kuunnella musiikkia ihan eri soundeilla.
Mutta asiaan. Olen itsekin todennut tuon valopöydän hyödyllisyyden. Se tuli aikanaan värkättyä myös itse kahdesta loisteputkesta ja puulaatikosta. Pinta tuollaista valkoista valoa läpäisevää akryyliä. Sillä kelpaa kopioida nämä kaaret ym. ensin ohuemmalle paperille ja siitä sitten pahville josta lopulliset kaarimallit leikataan.
Meinaatko tuon höyrykattilan ihan alusta asti rakentaa vai löytyykö jotain aihiota josta muokata?
Terve Esko, ajattelin tehdä vaan höyrykattilan näköisen "möykyn" jostain sopivasta materiaalista. Esimerkiksi Sikaflexistä. Senhän ei tarvitse olla toimiva. Tai sitten yritän sijoittaa sen sisään jonkun savunkehittimen, jolloin savutorvesta tupruava savu toisi varmaan lisää realismia malliin. Mutta ihan tarkkaa suunnitelmaa ei vielä sen suhteen ole. Katsotaan nyt mihin päädytään.
RaimoK 3.3.2020 08:57 Vastaa lainauksella
No nyt on taas sinulla mielenkiintoinen projekti.
Tuohon mittakaavaan 1:25 sopii jo paljon yksityiskohtia. Ja pituuttakin valmiille mallille taitaa tulla reipas metri.
Mielenkiinnolla odottaen seuraavaa päivitystä.
Nyt ollaan taas jännän äärellä,tuo onkin mielenkiintoinen projekti.avokansi ja paljon tekemistä.pituutta riittävästi ja historiaa.Mielenkiinnolla pääsee taas seuraamaan työn etenemistä.Meillä on makkarin seinällä tuosta vanha piirros joka on tehty joskus kauan sitten.Siinä ei ole tekijän nimeä mutta sama paatti.Ilmarinen 1833.🇫🇮😀
Kiitokset kommenteista Raimo ja Anne & Marko. Hauskaa että tämä uusin projektini kiinnostaa niinkin montaa teistä kollegoista.
Tuo mittakaava asettaa tosiaan haasteita toteutukselle. Samalla kun se tekee detaljien työstämisen helpommaksi, niiden ei tarvitse olla aivan miniatyyrikokoa, niin samalla se velvoittaa esittämään niitä paljon. Onneksi kuitenkin tuossa aluksessa ei detaljeja ylipäätään kovin paljoa ole, poislukien tuo koneisto ja siipirattaat. Ja oikeassa olette, paatin kokonaispituus asettuu sinne 120 cm tuntumaan mukaanlukien bugsprööki ( meniköhän termi oikein).
Hauska olisi nähdä livenä tuo Markolla oleva lyijykynäpiirros aluksesta. Lienee tosiaankin melko vanha, koska historiatietojen mukaan alus olisi poistettu liikenteestä jo 1840 luvulla. Ja harmi että siitä ei ole jäänyt jälkipolville muuta kuin nuo harvalukuiset piirrokset ja maalaukset. Edes aluksen koneistosta ei ole mitään tietoa mihin se on kadonnut.
Yritän parantaa tapani ja julkaista seuraavan merkinnän mahdollisimman nopeasti, mutta siitä ei ole takeita. Tällaisen eläkevaarin touhut kun on alkaneet kovasti hidastua kun on noita kiireitä muillakin elämän alueilla.
Henkka H 3.3.2020 18:50 Vastaa lainauksella
Jahah, tämä kiinnostaa minuakin, vaikka olenkin näitten muovimallien räplääjä. Tuota savua käytetään esim. pienoisjunien vetureissa, josta voi ehkä kehittää jotain aiheeseen sopivaa. Tuollaisen valopöydän hommasin Englannista aikoinaan varsin kohtuullisesti. Amazonista voi kokeilla jos on tarvetta.
Terve Henkka ja kiitos kommenteistasi. En kyllä ollenkaan allekirjoita tuota lausahdusta "vain muovimallien räplääjä", sen verran upeita automalleja olet rakennellut. Miksipä et julkaisisi niistä jostain rakentelublogia tänne?
Kiitos vinkistä tuosta pienoisrautateillä käytetystä savunkehittimestä. Sehän on loistava ratkaisu tähänkin. Suoraan korsteeniin asennettava pienikokoinen härveli, ei mitään isoa säiliötä, kuumenninta, puhallinta jne. mitä olen tähän mennessä katsellut. Ja toimii 12 V jännitteellä eikä vie kohtuuttomasti virtaa. Täydellinen ratkaisu!
Tuosta valopöydästä vielä muutama sananen, se kun on herättänyt täälläkin keskustelua. Myös karttojen kanssa työskennellessä se on osoittautunut loistavaksi apuvälineeksi. Olen ollut avustamassa myös kentälle jääneiden suomalaisten sotilaiden etsinnöissä lähinnä paikallistamassa heidän viimeisiä leposijojaan. Sodan aikana kentälle haudatuista vainajista tekivät sotilaspastorit peitepiirroksia jotka liitettiin joukko-osastojen sotapäiväkirjoihin. Nämä löytyvät edelleen Kansallisarkistosta. Muutamalle etsintäryhmälle olen paikallistanut noita hautapaikkoja valopöydän avulla asettamalla noita peitepiirroksia sodanaikaisten karttojen kanssa kohdakkain ja selvittämällä kartan avulla hautojen koordinaatteja. Näiden ja GPS:n avulla etsintäryhmät on sitten voitu johdattaa suurin piirtein oikeille paikoille, joilla sitten varsinaisen haudan etsintä voi alkaa.
Nythän tässä tulee meikäläisen kotiseutu tunnetuksi, mainitut tapahtumathan sijoittuvat KITEEN Puhokseen. Muistelen joskus olleen (liekö vieläkin) tuolla kotiseutumuseossa Ilmarisen pienoismallinkin. Tekijästä ei mitään hajua. Mutta mielenkiinnolla tätä seuraan.
Terve Tuomo, olipa hienoa että otit yhteyttä. Tuo teidän museossa oleva(ollut) pienoismalli kiinnostaa kovasti. Jos käyt museolla ja se on siellä vielä niin otappas pari kuvaa ja lähetä minulle tavalla tai toisella. Kiinnostais todella, kun missään en ole vielä nähnyt tai kuullut kyseisestä paatista tehtyä pienoismallia olevan näytillä.
Matti Piilola kirjoitti:
Terve Tuomo, olipa hienoa että otit yhteyttä. Tuo teidän museossa oleva(ollut) pienoismalli kiinnostaa kovasti. Jos käyt museolla ja se on siellä vielä niin otappas pari kuvaa ja lähetä minulle tavalla tai toisella. Kiinnostais todella, kun missään en ole vielä nähnyt tai kuullut kyseisestä paatista tehtyä pienoismallia olevan näytillä.
Ei taida tuo museo olla talvsaikaan auki ollenkaan. Saatan muistaa väärin koko mallin olemassaolonkin. Jotain lisätietoa aiheeseen saattaisi löytyä Kitee-seurasta, yhteystietoja varmaan löytyy vaikkapa www.kiteeseura.com