Pienoismallit.net

Ilmarinen, Suomen ensimmäinen höyrylaiva

Vuonna 1833 Puhoksessa valmistunut siipiratashinaaja.

merkinnät

Viimeinkin sain nuo puuttuvat kilkkeet kuten kaiteet, "lokasuojat", ja muut rakenteet tehtyä. Näissä nyt ei mitään ihmettä ole, tehtiin niistä rimoista ja puunkappaleista mitä vielä jäljellä oli. Lokasuojien rungot syntyivät 1 mm vanerista. Ne päällystettiin sitten rimanpätkillä näyttämään laudoista tehtyä rakennetta. Kaidepuista tehtiin ensin pahvimalli, sen muoto piirrettiin laudankappaleelle ja sahattiin irti. Tämän päälle taivutettiin ja liimattiin sitten 3 kpl 6x2 mm rimoja ja niiden kuivuttua käyrä puurakenne sahattiin halki vannesahalla. Tästä muodostui molemmille puolille sopivat käyrät 6x2 mm kaidepuut jotka hiottiin…
Ilmarisessa oli pietarilaisen Alexandrowskin konepajan toimittama höyrykone. Se oli tyyppiä Side Lever Steam Engine, suora suomennos lienee sivupalkkihöyrykone. Tälle oli tunnusomaista koneen molemmin puolin alas sijoitetut massiiviset palkit, jotka liikkuvat edestakaisin, ja joihin kaikki koneen toiminnat on laakeroitu erilaisilla vipusysteemeillä. Kone toimi melko pienellä 2…3 bar:n höyrynpaineella, ja kehitti kokonaista 34 hevosvoimaa. Kattilanpuoleisessa päässä on varsinainen työsylinteri, johon höyry tuodaan sen yhteyteen rakennetun luistisysteemin kautta. Luisti ohjaa höyryn jakoa vuoroin männän ala- vuoroin yläpuolelle, sek…
Aloitin näiden rungon sisään tulevien laitteiden tekemisen kattilasta, koska se on ehkä helpompi ja nopeampi rakennettava kuin höyrykone. Kattilan perusrakenne syntyi melko nopeasti kahdesta D:n muotoon leikatusta 6 mm MDF levyn palasesta sekä näiden päälle liimatusta 1 mm lentokonevanerista. Päätyihin porailin 1 mm reikiä alumiininiittejä varten, jotka liimattiin seuraavaksi paikoilleen. Sen jälkeen sorvailtiin Sikaflexista höyrykupu sekä savutorven juurikappale. Itseliimautuvalla alumiinifoliolla vuorattiin lopuksi kattilan vaippa. Siihen tehtiin sitä ennen niittijäljitelmät jo tutuksi tulleella hammasratastyökalulla. Detaljit…
Muutaman koronakaranteenipäivän sain mukavasti kulumaan tekemällä Ilmariseen puutöitä. Kuten partaiden sisäpuoliset laudoitukset, etu- ja takakannet, sivukannet sekä pohjan lankutuksen. Kaikki nämä tehtiin 2,5x6 mm haaparimasta. Etu- ja takakannet ovat irroitettavia, samoin sivukansien osuus jonka alla voimansiirtoketjut kulkevat. Sähköjohdot perästä keulaan moottorille, sekä tulevan kattilan alle vedettiin pohjalevytyksen alle valmiiksi. Kattilalle sen vuoksi, jos sille saan aikaiseksi jonkinlaisen savunkehittimen. Seuraavaksi ollaankin sitten jännän äärellä, kun pitää alkaa nysväämään höyrykonetta ja kattilaa. Tähän voi kulua muutama tovi.
Pitkään harkitsin mistä materiaalista tekisin nuo siipirattaat. Mielessä kävivät vuoron perään laserilla leikatut messinki- tai styreeniosat sekä niiden kokoaminen juottamalla/liimaamalla; tai sitten ohuesta vanerista omalla CNC jyrsimellä leikatut osat. Piirtelin ensin CAD:lla tarvittavat osat ja pyysin tarjouksen niistä messingistä leikattuina, mutta hinta olisi muodostunut sen verran kalliiksi, että luovuin tästä ajatuksesta melko nopeasti. Myös muoviosien laserointi osoittautui kalliiksi, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi sitten tehdä kaikki itse. Ja koska hyllyssä oli jo hyvälaatuista 1 mm vedenkestävää vaneria, osat valmiiksi piirretty…
Rungon ollessa täysin avoin on paras hetki alkaa suunnittelemaan moottorin ja voimansiirron sijoittamista sinne. Ajatuksenahan on ollut että voimanlähteenä siipirattaille ei käytetä höyrykonetta vaan sopivaa sähkömoottoria, ja että se sekä vaadittavat voimansiirron komponentit sijoitetaan näkymättömiin kansien ja penkkien alle. Aluksi piti selvittää, kuinka nopeasti tällaisessa paatissa nuo siipirattaat ovat pyörineet. Netin syövereistä löysin tiedon, että tyypillinen pyörintänopeus tällaiselle pienehkölle alukselle oli n. 30 1/min. Ei siis mikään mahdoton vauhti. Tämän jälkeen piti etsiä edelleen netin syövereistä sopiva vaihdemoottori, joka…
Kaaret tuli siis poistettua lähes kokonaan. Tätä auttoivat aiemmin lehtisahalla tehdyt sahaukset jokaisessa kaaressa ennen rungon lankutusta, ainoastaan kapeat kannakkeet pitivät kaaret kasassa. Tästä huolimatta kaarien poisto oli aika karkeata hommaa, koska mikään saha ei mahtunut rungon sisälle kannakkeiden sahaamista varten vaan ne piti murjoa väkisin irti. Jälki ei ole kovin kaunista mutta jää sisälankutuksen alle, joten ei huolta. Kaarten poiston jälkeen runko vaikutti melko jäykältä, kiitos tuon sisäpuolisen epoksigeelikäsittelyn. Se on myös hyvin kevyt, joten painolastia pitää varmasti aikanaan lisätä paljon. Tähän olen aikonut käytt…
Tässä koronan pakottamana kotikaranteeniin pääsee rauhassa jatkamaan projektia, kun juuri muuta tekemistä ei ole. Niinpä jatkoin rungon lankuttamista noin neljän lankun päivävauhtia. Tämä sujui melko helposti, koska lankutuksen laadun suhteen ei tarvinnut olla kovin tarkkana koska runko tullaan maalaamaan lopuksi. Niinpä koloja ja rakoja jäi sinne tänne, ne paklattiin ensin hyväksi havaitsemallani mikropallojen ja epoksihartsin seoksella, ja sen kovetuttua hiottiin. Tämä toistettiin pariin kertaan, jonka jälkeen runko alkoi olla hyväksyttävissä. Tämän jälkeen suihkutin rungon ulkopintaan pari kerrosta jotain aerosolilakkaa lähinn…
Sulkavan telakan oppien mukaan valitsin lankutusmateriaaliksi haapapuun. Menneinä vuosina haapaa oli helppo löytää melkein mistä rautakaupasta hyvänsä, olihan se suosittu laudemateriaali. Vaan eipä löydy enää. Tiedä sitten onko haapapuu Suomesta tyystin loppu, vai ovatko jotkut muut puulajit syrjäyttäneet sen käytön, mutta sitä ei löytynyt muualta kuin erikoisiin puulajeihin keskittyneistä puutavaraliikkeistä. Ja sieltäkin täysinä lankkuina ja tuontitavarana. Niinpä sitten hankin täyden 3 m pitkän ja muilta mitoiltaan 170 x 38 mm olevan lankun ja aloin sitä työstämään. Aluksi isommalla sirkkelillä 38 x 6 mm siivuiksi, ja niistä sitten…
Kaarethan syntyivät niin että aluksi niistä tehtiin valopöydällä tavalliselle A4 paperiarkille kuvat. Nämä liimattiin jäykähkölle pahville ja leikattiin muotoonsa, jonka jälkeen kaaret piirrettiin varsinaiselle puumateriaalille. Kaarimateriaalina käytin 12 mm paksua balsavaneria, jota satuin löytämään jostain paikallisesta puutavaraliikkeestä. Balsavaneri siksi, koska sitä on paljon helpompi muokata kuin tavallisempaa koivuvaneria. Varsinkin silloin kun täytyy hioa kaarien reunat vinoiksi vastaamaan kylkilankkujen muotoa. Tavallisen n. 10 mm koivuvanerin reunojen hiominen vinoiksi on varsin kovaa ja aikaa vievää hommaa. Kaaret sahattiin…
Jo ammoisista ajoista Suomesta on kuljetettu puutavaraa alati laajenevan Pietarin kaupungin tarpeisiin. Aluksi näitä kuljetuksia hoidettiin maateitse sekä hyödyntäen purjekäyttöisiä aluksia, jotka saattoivat epäedullisissa oloissa viipyä matkallaan viikkokausia. Puhoksen nuori sahanpatruuna Nils Ludvig Arppe oli monen muun sahanomistajan tavoin tuskastunut näiden kuljetusten epämääräisyyteen. 1830 luvun alussa hän sai tietoja muualta maailmasta, jossa tämänlaatuiset kuljetukset hoidettiin jo uuden upean höyryvoiman avulla. Niinpä hän päättikin rakennuttaa perustamalleen yhtiölle Suomen ensimmäisen höyryvoimalla kulkevan aluksen. Pohjanmaalta…