Pienoismallit.net

Ilmarinen, Suomen ensimmäinen höyrylaiva

Vuonna 1833 Puhoksessa valmistunut siipiratashinaaja.

merkinnät

Rungon ollessa täysin avoin on paras hetki alkaa suunnittelemaan moottorin ja voimansiirron sijoittamista sinne. Ajatuksenahan on ollut että voimanlähteenä siipirattaille ei käytetä höyrykonetta vaan sopivaa sähkömoottoria, ja että se sekä vaadittavat voimansiirron komponentit sijoitetaan näkymättömiin kansien ja penkkien alle. Aluksi piti selvittää, kuinka nopeasti tällaisessa paatissa nuo siipirattaat ovat pyörineet. Netin syövereistä löysin tiedon, että tyypillinen pyörintänopeus tällaiselle pienehkölle alukselle oli n. 30 1/min. Ei siis mikään mahdoton vauhti. Tämän jälkeen piti etsiä edelleen netin syövereistä sopiva vaihdemoottori, joka…
Kaaret tuli siis poistettua lähes kokonaan. Tätä auttoivat aiemmin lehtisahalla tehdyt sahaukset jokaisessa kaaressa ennen rungon lankutusta, ainoastaan kapeat kannakkeet pitivät kaaret kasassa. Tästä huolimatta kaarien poisto oli aika karkeata hommaa, koska mikään saha ei mahtunut rungon sisälle kannakkeiden sahaamista varten vaan ne piti murjoa väkisin irti. Jälki ei ole kovin kaunista mutta jää sisälankutuksen alle, joten ei huolta. Kaarten poiston jälkeen runko vaikutti melko jäykältä, kiitos tuon sisäpuolisen epoksigeelikäsittelyn. Se on myös hyvin kevyt, joten painolastia pitää varmasti aikanaan lisätä paljon. Tähän olen aikonut käytt…
Tässä koronan pakottamana kotikaranteeniin pääsee rauhassa jatkamaan projektia, kun juuri muuta tekemistä ei ole. Niinpä jatkoin rungon lankuttamista noin neljän lankun päivävauhtia. Tämä sujui melko helposti, koska lankutuksen laadun suhteen ei tarvinnut olla kovin tarkkana koska runko tullaan maalaamaan lopuksi. Niinpä koloja ja rakoja jäi sinne tänne, ne paklattiin ensin hyväksi havaitsemallani mikropallojen ja epoksihartsin seoksella, ja sen kovetuttua hiottiin. Tämä toistettiin pariin kertaan, jonka jälkeen runko alkoi olla hyväksyttävissä. Tämän jälkeen suihkutin rungon ulkopintaan pari kerrosta jotain aerosolilakkaa lähinn…
Sulkavan telakan oppien mukaan valitsin lankutusmateriaaliksi haapapuun. Menneinä vuosina haapaa oli helppo löytää melkein mistä rautakaupasta hyvänsä, olihan se suosittu laudemateriaali. Vaan eipä löydy enää. Tiedä sitten onko haapapuu Suomesta tyystin loppu, vai ovatko jotkut muut puulajit syrjäyttäneet sen käytön, mutta sitä ei löytynyt muualta kuin erikoisiin puulajeihin keskittyneistä puutavaraliikkeistä. Ja sieltäkin täysinä lankkuina ja tuontitavarana. Niinpä sitten hankin täyden 3 m pitkän ja muilta mitoiltaan 170 x 38 mm olevan lankun ja aloin sitä työstämään. Aluksi isommalla sirkkelillä 38 x 6 mm siivuiksi, ja niistä sitten…
Kaarethan syntyivät niin että aluksi niistä tehtiin valopöydällä tavalliselle A4 paperiarkille kuvat. Nämä liimattiin jäykähkölle pahville ja leikattiin muotoonsa, jonka jälkeen kaaret piirrettiin varsinaiselle puumateriaalille. Kaarimateriaalina käytin 12 mm paksua balsavaneria, jota satuin löytämään jostain paikallisesta puutavaraliikkeestä. Balsavaneri siksi, koska sitä on paljon helpompi muokata kuin tavallisempaa koivuvaneria. Varsinkin silloin kun täytyy hioa kaarien reunat vinoiksi vastaamaan kylkilankkujen muotoa. Tavallisen n. 10 mm koivuvanerin reunojen hiominen vinoiksi on varsin kovaa ja aikaa vievää hommaa. Kaaret sahattiin…
Jo ammoisista ajoista Suomesta on kuljetettu puutavaraa alati laajenevan Pietarin kaupungin tarpeisiin. Aluksi näitä kuljetuksia hoidettiin maateitse sekä hyödyntäen purjekäyttöisiä aluksia, jotka saattoivat epäedullisissa oloissa viipyä matkallaan viikkokausia. Puhoksen nuori sahanpatruuna Nils Ludvig Arppe oli monen muun sahanomistajan tavoin tuskastunut näiden kuljetusten epämääräisyyteen. 1830 luvun alussa hän sai tietoja muualta maailmasta, jossa tämänlaatuiset kuljetukset hoidettiin jo uuden upean höyryvoiman avulla. Niinpä hän päättikin rakennuttaa perustamalleen yhtiölle Suomen ensimmäisen höyryvoimalla kulkevan aluksen. Pohjanmaalta…