Pienoismallit.net

Etusivu > Galleria > Mallit: lentokoneet 1914–1938

Bristol Fighter F2B

Melkein Keith Parkin kone

Bristol Fighter:

Bristol Fighter on vanhahtava laite. Sen tekniikka on vahvasti vuodelta 1916. Monet ratkaisut ovat alkeellisia. Vaijereita ja lamelleja on silmiinpistävän paljon. Siivet ovat valtavat. Oikea lentävä vastuskasa. Mutta, niin kuin moni muukin ensimmäisen maailmansodan lentokone, kone oli moottorinsa tuotos, tässä tapauksessa Rolls Royce Falcon, jonka versiot I, II ja III tuottivat "valtavan" 190/220/275 hevosvoiman tehon. Suurimmassa osassa Bristoleita oli Falcon III, jolla kone saavutti yllättävän hyvän huippunopeuden, 182 kmh.

Bristolissa on yksi Lewis-konekivääri eteenpäin. Se on piilossa moottoripellin alla, ampuen moottorin päältä lapojen välistä. Toinen Lewis oli tähystäjällä, tässä mallissa varhaista mallia. Tähystäjälle voitiin asentaa toinenkin ase mutta kaksois-kk:n heiluttelu oli raskasta, suurin osa ei halunnut kahta.

"Brisfit" kehitettiin alun perin Be-2:n seuraajaksi. Tässä kilpailu myös RE-8. Bristolista tuli kuitenkin vahingossa (?) ketterä ja suorituskykyinen hävittäjä, jolle Albatrositkaan eivät oikein pärjänneet. Konetta käytettiin hävittäjänä, tiedustelukoneena, yöhävittäjänä ja maataistelukoneena.

Koneen otti käyttöön ensimmäisenä 48 laivue joulukuussa 1916 (kolme kuukautta ensilennon jälkeen!). Bristoleita tehtiin 5 329 kpl. Käyttö jatkui pitkälle sodan jälkeen.

Keith Park:

Brisfitiä lensi joukko ässiä, peräti parisataa. Yksi heistä oli uusseelantilainen 19 ilmavoiton majuri Keith Park. Tämä voittomäärä takasi jo työpaikan sotien välisessä RAF:ssa, ja Park kunnianhimoisena miehenä olikin syyskesällä ilmavara-amiraali ja komensi Fighter Commandin 11. ryhmää. 11. ryhmä sai niskaansa Luftwaffen kovimmat iskut Englannin Taistelun aikaan. Douglas Bader on todennut että "Englannin säilyminen oli Parkin harteilla". Hienosti sanottu mieheltä, joka palveli kilpailevassa 10. ryhmässä…

Perienglantilaiseen tapaa Park siirrettiin syrjään Englannin Taistelun jälkeen. Vääriä mielipiteitä, ja kabinettipeliä…

Air Marshal Sir Keith Rodney Park GCB, KBE, MC & Bar, DFC kuoli 15.6.1975 Aucklandissa Uudessa Seelannissa 82 vuoden ikäisenä.

"Melkein Keith Parkin kone":

Park lensi useita Bristol Fighter yksilöitä, ei kuitenkaan tiettävästi tätä C814:ää. Mutta, Keith Parkista on oikein hyvä valokuva tämän koneyksilön edessä! Kuva löytyy mm. Windsock datafilesta sivulta 18.

Malli:

Malli on Wingnut Wingsin neljäs. Huomaa että tässä vaiheessa WNW ei ollut vielä keksinyt kaikkia hienouksia mitä myöhemmissä malleissa voi löytyä. Malli on silti hyvä, erittäinkin hyvä ja suoraviivainen tehdä.

Yläsiipi on toki hankala kiinnittää, tukia on aika monta eivätkä ne automaattisesti aseta siipeä oikeaan asentoon - lähelle kyllä. Minulle sitten varsinainen ongelma oli moottori. Kasasin sen ja maalasin, mutta ei se sitten mahtunutkaan moottoripeltien alle. Raaka kirurgia oli paikallaan. Vika luultavasti oli minussa, mutta hieman epäilin ohjeen tekijän motiivia, ohjeissa kehotetaan jättämään moottori näkyviin "jotta detaljit näkyisivät paremmin". Oli se moottori myös hankala saada suoraan ja oikealle korkeudelle.

Maalit ovat enimmäkseen MRP:tä. Kokardit on maalattu. Vaijerit ovat EZ:aa. Aika monta metriä menikin.

Lähteet:
J.M Bruce: Bristol Fighter, A Windsock Datafile Special
WNW:n ohjeet ja nettisivun vinkit
Ihmeellinen internet

Kommentit

Markku Rinne 6.2.2020 22:12 Vastaa lainauksella
Nämä kaksitasohärvelit on minulle tuntematon aihealue, joten en osaa ottaa kantaa siihen meneekö jokainen vaijeri oikeaan paikkaan ( varmaan joku jotain keksii ja asian ilmaisee ), mutta hällä väliä, mallihan on kerrassaan upea ainakin minun näkövinkkelistä. Suorastaan silmiä hivelevän nättiä on työn jälki ja kun vielä kuvauksessakin on käytetty kekseliäisyyttä niin pakkohan tästä on tykätä.
A Lappalainen 6.2.2020 22:23 Vastaa lainauksella
Komppaan Markkua, tämä on oikeasti hieno!
Olli J. 7.2.2020 10:39 Vastaa lainauksella
Mahtavaa työtä! Rakennusjäljen lisäksi pidän todella paljon maalauksesta ja varsinkin siipien alapinnoista.

Itselläni on myös Brisfit työn alla, mutta kyseessä Eduardin vanhempi 1/48 paketointi. Kiitos hyvästä referenssistä!;) Minua askarruttaa jo etukäteen siipien kiinnitys, varsinkin kun ko. koneyksilössä runko tavallaan "kelluu" siipien välissä. Täytyy vain toivoa, että lopputuloksena on tukeva paketti…
Petri Jaakkonen 7.2.2020 13:30 Vastaa lainauksella
Todella UPEA! Omat taitoni eivät yksinkertaisesti riitä näihin ”kangaspuihin”, mutta ihailua taidonpuute ei estä!
Tuomo Kamppinen 7.2.2020 15:15 Vastaa lainauksella
Onpa komee !!
Kimmo K. 7.2.2020 17:12 Vastaa lainauksella
Todella upea leko-malli! Kuten yllä on jo sanottu, maalaus ja rakennusjälki näyttävät hyvältä. Yksi yksityiskohta kuitenkin hieman pisti silmään. Seiskakuvassa näkyvä tuulilasi näyttää kömpelöltä muuten tarkasti mallinnetussa kokonaisuudessa. En tosin tiedä, miltä sen tulisi näyttää, joten ei siitä sen enempää. Hieno malli.

Yhden WNW:n mallin rakentaneena voin sanoa, että ne eivät laadukkuudestaan huolimatta ole välttämättä helppoja rakentaa. Esittelytekstin perusteella muutama hankala kohta taisi tässäkin sarjassa olla? Työläitä WNW:t ainakin ovat.
Mikko MM Mäkelä 7.2.2020 22:49 Vastaa lainauksella
Ymmärtääkseni sotalentsikat näyttävät juuri tältä ilmailumuseossa. Ainoa vaan että niissä ne on oikeita. Onhan tämäkin toki oikea, joskin pienempää mittakaavaa, mitä seikkaa ei kuvista äkkiseltään havaitsekaan. Sen verran hyvää pienoismallailua on harrastettu tämän laitteen hyväksi että laitan arvosanaksi kiitettävä.
Mika Kauranen 8.2.2020 01:25 Vastaa lainauksella
En keksi sanoa mitään kritiikkiä. Komppaan vain ylläolevia kehuja.

Tai no:

Helpolla nuo 1/32 WNW mallarit pääsevät;)

yt.
MK

PS: Hupsista, mielestäni 6. kuvassa näkyvät siipikaarien tummennukset ovat liian korostettuja.
Janne Markkanen 8.2.2020 09:55 Vastaa lainauksella
No on kyllä upea Brisfit! Ja olet oikeassa siinä että vaikka sarjat ovat erinomaisia, ne vaativat rakentajaltakin tarkkuutta. Mainiota jälkeä olet tehnyt tämän kanssa. Se on myös totta että WNW:n malleissa on selkeää kehitystä tapahtunut niistä varhaisista nykyisiin. Toivottavasti rakennat näitä lisää!
Veikko Karppinen 8.2.2020 12:20 Vastaa lainauksella
Hieno Brisfit - ja taaskin taitaa olla niin, että näistä kuvista ei tule esille kaikki mallin hienoudet.

Mallista minulla on huomautus, jolla komppaan Mikaa: tuo siipikaarien vahva korostus ei näytä silmiini todenmukaiselta.

Brisfitistä on muutama (lentokelponenkin) yksilö jäljellä ja jos katsoo niistä otettuja kuvia (maassa ja ilmassa), niin siipikankaan ja kaarien päälle kiinnitettyjen vahvikenauhojen sävyero on kovin pieni. Käsitykseni on, että näissä koneissa kaarien päälle kiinnitettiin lakalla itse asiassa kaksi kangasnauhaa: ensin kaaren leveyttä leveämpi nauha ja tämän päällä kapea nauha, joka peitti siipikankaan kiinnityksessä käytetyn ompeleen.

Lentokuntoisten Brisfittien valokuvien perusteella (esim. Wings & Wheels Publications -kustantamon "Bristol Fighter F.2B in detail") näyttäisi siltä, että siipien yläpinnoilla sävyerot varsinaisen siipikankaan ja näiden nauhojen välillä ovat hyvin pienet. Museossa seisseessä koneessa puolestaan on jo enemmän sävyeroja: alemman kaarinauhan reunat näyttävät selvästi vaaleammalta (onko syynä nauhan kiinnitykseen käytetyn lakan värimuutos vai siihen kertynyt pöly?) ja se kapeampi päällimmäinen nauha puolestaan tummemmalta.

Siipien alapinnoilla noiden valokuvien perusteella kaarinauhat näyttävät hivenen tummemmilta kuin siipikangas, mutta sävyero on tarkkarajainen ja jopa niin, että nauhan reuna on muuta nauhaa tummempi.

Näin siis tuoreemmat valokuvat muutamasta jäljellä olevasta koneyksilöstä - toisaalta aikalaiskuvissa, mm. Sakarin mainitsemassa Windsock Datafile Specialissa olevassa kuvassa juuri tuosta mallin esittämästä koneyksilöstä jostakin syystä (käytetty filmi?) karinauhat näkyvät selvästi tummempina kuin siipikangas, mutta kuitenkin selvärajaisina.

Lisäksi: olisiko mallin elävöittämiseksi varovainen lisäsäistys ollut paikallaan? Tuon mainitun valokuvan (ja ko. kirjan takakannen piirustuksen) perusteella: naarmuja nokkapellitykseen, vähän likajälkiä pyöriin, rungon alaosaan ja sivuvakaajaan/peräsimeen…
Sakari Pyörre 8.2.2020 12:58 Vastaa lainauksella
Veikko: kuva on myös WNW:n verkkosivuilla. Tulkintani on että alkuperäisissä koneissa siipikaaret näkyvät läpi yläpuolelta tulevassa valossa. Replicoissa käytetään paljon parempaa kangasta ja se maalataan. Nykyaikainen kangas ei ole pellavan väristä, se pitää maalata. Joissakin kuvissa kaaret näkyvät tosi hyvi, salot sen sijaan vähemmän.
Veikko Karppinen 8.2.2020 14:27 Vastaa lainauksella
Sakari Pyörre kirjoitti:
Tulkintani on että alkuperäisissä koneissa siipikaaret näkyvät läpi yläpuolelta tulevassa valossa.
Tämän minä "ostaisin", jos kyseessä olisi lentokone, jossa myös siipien yläpinnat ovat vaaleat ja siten päästäisivät paremmin valoa lävitseen - tällöinhän esim. voimakkaassa valossa jopa siiven yläpinnalla oleva kansallisuustunnus kuultaa läpi alapuolelta katsoessa. Mutta kuinka tuo tummanvihreä yläpinta päästää valoa läpi?

Ainoat Brisfit-kuvat, missä muistan nähneeni siipisalkojen kuvajaisia siipien alapinnoilla ovat olleet kuvat (museo-olosuhteissa otetut), joissa on voimakkaalla valolla valaistu siiven alapintaa.

Ja siihen en osaa ottaa kantaa kuinka alkuperäistä (tai paremminkin alkuperäisen kaltaista) kangasta näissä jäljellä olevissa, mm. tuossa mainitsemassani kirjassa olevissa koneissa on käytetty (tuossa kirjassa olevat koneethan eivät teknisesti ole replikoita, vaan alkuperäisistä entisöityjä). Mutta kyllä alkuperäisen kaltaista pellavaa on vieläkin käytettävissä ja replikoissakin käytetty, vrt. esim. the Vintage Aviator Ltd.:n tekemät FE.2B-, SE.5a- ja Sopwith Triplane -replikat.

Mutta tässä taidetaan mennä makuasioiden puolelle.
Sakari Pyörre 10.2.2020 21:22 Vastaa lainauksella
Juu, kiitoksia kommenteista. Mikalle sen verran että olen ihan samaa mieltä: näitä tekemällä pääsee helpolla, ainakin jos vertaa niihin sinun suorastaan masokistisiin valintoihin. WNW:n sarjasta saa suhteessa paljon helpommalla näyttävän mallin.

Nämä säistykset ja korostukset ovat tosiaan makuasioita. Kun olen katsellut WWI-aikaisia mustavalkokuvia, olen päätynyt siihen että ensinnäkin siipien alapuolen pellava on hyvinkin läpinäkyvää lakattuna, siitä näkyy takana olevia rakenteita ja varjostumia. Toisekseen lika, sitä ei niissä valokuvissa juurikaan näy, ja eikö se olekin loogista? Maahenkilöstö varmaan keikkojen välillä puhdisti koneita. Pinttyneisyyttä voisi toki jäädä. Kuluneisuus on sitten toinen asia. Brisfiteissäkin näkee miten yläpuolen suojalakka PC-10 on kulunut niin että siinä on ohuita raitoja, lakka on lähtenyt irti. Johtuu varmaan ilmavirrasta ja kankaan lepatuksesta.

Kiva keskustella näistä mahdollisuuksista. Joku ulkopuolinen saattaisi luulla sitä kinaamiseksi…
Mika Kauranen 11.2.2020 00:34 Vastaa lainauksella
Sakari Pyörre kirjoitti:
Kiva keskustella näistä mahdollisuuksista. Joku ulkopuolinen saattaisi luulla sitä kinaamiseksi…
Hieno kommentti.

Ei muuta kuin mallaillaan. Kaikki omalla tavallaan.
Juha Savola 17.2.2020 11:55 Vastaa lainauksella
Onnea Viikon Mallista!
Mika Kauranen 17.2.2020 14:11 Vastaa lainauksella
Onnittelut hienosta viikon mallista. Mielestäni ei ollut yllättävää;)
Sakari Pyörre 17.2.2020 14:24 Vastaa lainauksella
Kiitos! Alan olla itsekin jo melkein tyytyväinen tulokseen…

Etusivu > Galleria > Mallit: lentokoneet 1914–1938