Pienoismallit.net

Moranet Joensuun hiekkarannalla

Joensuun hiekkaranta heinäkuussa 1941
Pyhäselän veden korkeus oli jatkosodan alussa yli metrin normaalia alempana. Veden alta paljastui laajoja hietikkoja, jotka kovapintaisina soveltuivat väliaikaisten lentokenttien pohjaksi. Lentokoneiden seisontapaikat oli naamioitu rantavyöhykkeelle. Linnunlahden ja Aavarannan huvilat ja osa Noljakan taloista oli otettu ilmavoimien käyttöön. Jatkosodan alun hyökkäysvaiheessa rantahietikoilla oli koneita ruuhkaksi asti. Fiat- ja Morane -hävittäjät oli sijoitettu Aavarannalle. Nykyään vedenkorkeus on peittänyt osan hiekkarannoista ja jäljellejääneet pinnan yläpuoliset alueet ovat suurelta osin kasvaneet umpeen.

Morane-Saulnier M.S. 406
Talvisodassa ja aivan jatkosodan alussa kone oli vielä melko ajantasainen ja kilpailukukyinen sen ajan Neuvostoliiton koneita vastaan. Tekniikan nopeasti kehittyessä ja Neuvostoliiton saatua uusia konetyyppejä käyttöön, osoittautui Morane vanhentuneeksi ja taistelussa altavastaajaksi. Silti Suomalaiset saavutttivat jatkosodassa Moraneilla yhteensä 121 ilmavoittoa, joista viimeiset jatkosodan loppuvaiheessa 1944. Vääpeli Urho Lehtovaara sai jatkosodassa Moranella 14 ilmavoittoa ja vänrikki Martti Inehmo 7 (+ 1 talvisodassa).

Koneen aseissa, sähkö- ja paineilmajärjestelmissä oli paljon ongelmia. Ohjaamossa sijainneen paineilmasäiliön räjähdyksiä sattui ja tästä aiheutui lentäjien loukkaantumisia. Paineilmatoimiset laskutelineet saattoivat lopsahtaa ulos kesken ylösvedon tai mekaanikko kokea kauhunhetkiä valmistellessaan konettä lähtöön: Paineilmatoiminen latausjärjestelmä saattoi virrat päällekytkettäessä laittaa aseet “laulamaan” samantien ja vyöt tyhjäksi. Toisaalta aseet jäivät usein hiljaisiksi juuri silloin kun viholliskone oli “piikillä”.

Vänrikki Martti Inehmo
s. 12.8.1914, k. 26.12.1941. Naimisissa, yksi lapsi.
Kuolinsyy: Kaatui, ruumis jäänyt kentälle tai tuhoutunut. Siunattu kentälle jääneenä tai poissaolevana.

Jorma (Joppe) Karhunen kirjoittaa romaanissaan Kuolevien kotkien laivue tapahtumasta seuraavasti: “Sitten kerran Maaselän kannaksen rintamalinojen takana tapahtui katastrofi: Martti Inehmon Morane joutui pakkolaskutilanteeseen laskeutuen järven jäälle. Vihollinen lähetti partioitaan vangitsemaan suomalaislentäjän, joka oli noussut koneensa ohjaamosta jäälle. Kylmäverisesti toimien Martti Inehmo ampui valopistoolillaan polttoainesäiliön bensiinin tuleen tuhotakseen taisteluvälineensä. Kun hän huomasi vihollispartioiden lähestyvän eripuolilta estäen pakoyrityksen, hän ampui laukauksen pistoolillaan ohimoonsa. - mainittakoon, että nämä tiedot saatiin siepatuksi radiotiedustelumme valppauden ansiosta.”

Lähteet:
Kalevi Keskinen, Kari Stenman; Suomen Ilmavoimien Historia 4, Morane-Saulnier M.S.406
Jorma Karhunen; Kuolevien kotkien laivue
joensuunilmasilta.nettisivu.org

Malli kuvaa Martti Inehmon nimikkoa MS-318 Joensuun rantahietikolla heinäkuussa 1941. Malli on ensimmäinen tekemäni ja otti yllättävän paljon aikaa. Luonnollisesti monenlaisia ongelmia ilmeni ja virheitä tuli tehtyä. AZ modelsin malli ei ollut niin paha kuin sivustolla moni antoi ymmärtää. Oikeastaan olin tyytyväinen tämän mallin valinnasta ensimmäiseksi, kun joutui heti vähän opettelemaan jyrsintää, kittausta, hiomista uusien osien tekoa jne. mallailun oleellisia osa-alueita.

Lisää kuvia mallista ja referenssistä:
www.icloud.com/sharedalbum/#B0jJtdOXmG2QhBz

Kommentit

Ihan mielenkiintoinen idea ja toteutus. Pari yleiskuvaa koko dioraamasta auttaisi hahmottamaan kokonaisuutta. Nyt on mielestäni paneuduttu yksityiskohtiin. Maalauskaavio ja värit ovat ilmeisesti AZN ohjeen mukaisia. Ei tainnut Suomeen päätyä yhtään keskenään samanlaiseen kolmivärikaavioon maalattua Moranea.

E-P
" Malli on ensimmäinen tekemäni ja otti yllättävän paljon aikaa."

Siis mitä?
Ensimmäinen tekemäsi malli?

Lisäksi hieno historiikki ja taustoitus ja vielä dioraamapohja.

Tästä on todellakin hienoa jatkaa.
Ehkä hieman kannattaisi tarkentaa Moraneiden ranskalaisvärikaavioiden värisävyjä, mutta tässä kokonaisuudessa se lienee jo sivuseikka.
Kiitoksia kommenteista. Keskinen/Stenman -kirjan mukaan ranskalaiskoneilla, ainakaan Moraneilla, ei ollut mitään speksattua maalauskuviota joten jokainen kone tosiaan oli uniikki maalaukseltaan.

Tuo MS-318 oli lisäksi kuvattu erilaisilla maalauskuvioilla eri lähteissä, siis maalauskuviopiirroksissa. Siksi tein tämän kuvion omasta hatusta perustuen tuohon uniikkiuteen:) Ehkä olisi pitänyt tarkemmin katsella vielä valokuvia, joskin suurin osa kuvista oli myöhemmästä vihreä-musta sotamaalauksesta.

En osannut lähteä värisävyjä tulkitsemaan, joten luotin Keskinen/Stenman -kirjan antamiin FS-koodeihin, joiden mukaiset maalit hommasin Lifecolorilta. No, jokainen maalivalmistaja taitaa tulkita nuokin koodit omalla tavallaan. Lisäksi noissa mallini valokuvissa värisävyt näyttävät kirkkaammilta ja vaaleammilta kuin luonnossa.
Jäi mainitsematta, että ensimmäiseksi malliksi tämä aivan huikea suoritus!

Selailin omaa kirjastoa ja myönnettävä on, että ranskalaisten värirajojen kaivaminen mustavalkokuvista on Moranen kohdalla varsin haastava urakka. Vaatii vähintään jonkinlaisen värianalysaattoriohjelman ja paljon pioneerihenkeä.

SIH kirjasarjan osassa Sotamaalaus on tulkinta MS-318 kolmivärikaaviosta. Keskinen tarjoaa samoja väritulkintoja useammassa eri kirjassa, joten eiköhän ne ole kohdallaan. Kuten joku värien kanssa puuhaillut on todennut "Close enough for the government work". Kommentissa on kyllä vinha perä.

E-P
E-P Sinkkonen kirjoitti:
Vaatii vähintään jonkinlaisen värianalysaattoriohjelman ja paljon pioneerihenkeä.
Kyllä, mutta mielestäni ainakaan tuo vihreä ei ole oikein onnistunut.

Mallin hienoutta tuo pikkuyksityiskohta ei tietysti saa himmentää.