Pienoismallit.net

SPAD VII C1

Kapteeni Charles J Biddle, 103 Aero Squadron, Ranska, Huhtikuu 1918

Oma panokseni Mikko Saarelan muistolle on tämä Amerikkalaisen pilotin lentämä ranskalainen hävittäjä.
103 Aero Squadron perustettiin 1917, sen miehistö koostui alunperin lakkautetun Lafayette-yksikön lentäjistä.
Laivueen kalustona oli SPAD-hävittäjät, mallit VII ja XIII, kalustovahvuus oli 24 konetta, henkilöstöä yhteensä 174, joista upseereita 24 kpl. Laivueen operatiivinen aika kesti Helmikuusta 1918 sodan loppuun eli Marraskuuhun 1918, ilmavoittoja sen lentäjät saavuttivat 47, joista kaksi tähystyspalloja, 470 taistelulennolla. Tappiot kaatuneina 7 lentäjää, joista 5 ilmataisteluissa.
Eniten pudotuksia saavutti Luutnantti Paul F Baer, 9kpl.
Mallin esikuvalla lentänyt Biddle pudotti urallaan 6 viholliskonetta, Biddle päätti sodan Majurina, siviilissä hän toimi asianajajana, myöhemmin kirjoitti sotakokemuksistaan kirjan The Way Of The Eagle. Charles J Biddle kuoli 1972 81-vuotiaana.

Special Hobbyn mallia ei voi suositella aloittelijoille, jotkut osat vaativat aika paljon sovittelua ja muokkausta, kuten siipituet jotka oli liian pitkät sekä liitostappien puute alatasoissa, sisempien siipitukien välinen yhdystanko puuttui myös, se oli helppo tehdä tosin itse. Muuten sarja on ihan ok, sisustan osat on resiiniset ja hyvälaatuiset, syövyteosia on muutama, mm. konekiväärin tähtäin sekä istuinvyöt. Siirtokuvat oli erinomaiset. Takilointiin käyntiin ohutta siimaa ja elastaanilankaa.
Maaleina käytin Tamiyan ja Mr Hobbyn akryylejä, potkurissa öljyvärejä. Migin valmislitkua, pigmentti-ja pastellijauhetta viimeistelyyn.

Ensimmäinen kosketus Mikko Saarelaan oli kun ostin 90-luvun alussa Freud, Marx, Engels & Jung c-kasetin Jokainen hakee juomansa itse. Sen jälkeen tullut tutuksi myös Eppu Normaalin alkuajoilta. Sanoitukset oli nokkelia ja joskus ajankohtaisia sekä kantaaottavia, Martti Syrjä sanoi jossain haastattelussa Mikko Saarelan lähdön jälkeen hänelle jääneen sanoitusvastuun olleen melkoinen, aika hyvin on minusta M Syrjä siinä onnistunut. Tämän mallin myötä kepeät mullat Mikolle.

Kommentit

Spadisi on hieno lisä ryhmikseen. Kokonaisfiilis on erinomainen. Melkein tunnen nenässäni kuraisen ruohokentän tuoksun…
Matti M 18.12.2019 21:36 Vastaa lainauksella
Kiitos kehuista :-)

Meinasin tehdä ruohoalustan tälle mutta karttapohja veti pitemmän korren.
Yleisilme on varsin hyvä, mutta onkos tuohon potkuriin tullut joku puolitiehen jäänyt lamelliraita? Siivekkeiden urat ehkä voisivat olla hieman hillitympiä?
Skaala on minulle senverran vieras, jotta en pysty kommentoimaan enempää.

Näistä huolimatta todella hieno lisä ryhmikseen
Matti M 20.12.2019 09:51 Vastaa lainauksella
Kiitos Mika. Katselin noita potkureita netistä, joissain ei näkynyt tummempia raitoja lainkaan, joissain ainoastaan potkurinnavan kohdalla mutta ei ylettänyt kärkeen asti, sellaista yritin tässä kuvata.
Juha Savola 22.12.2019 09:56 Vastaa lainauksella
Matti M kirjoitti:
Katselin noita potkureita netistä, joissain ei näkynyt tummempia raitoja lainkaan, joissain ainoastaan potkurinnavan kohdalla mutta ei ylettänyt kärkeen asti
Eikös nämä potkurit aina ole lamellirakenteisia? En osaa oikein ajatella potkurirakennetta, jossa tummasyisempi lamelli olisi vain osa potkurilavan pituudesta. Olisiko ”osittainen lamelli” vain senaikaisten valokuvien tekninen vajavuus?
Juha Savola kirjoitti:
Eikös nämä potkurit aina ole lamellirakenteisia?
Todennäköisesti eivät aina ole. Tai jos ovat, niin voivat olla petsausmaalauksella häivytettyjä. Olen viimeaikaisten projektieni yhteydessä katsellut monen moista alkuperäistä potkurivalokuvaa erityisesti ranskalaisista ja englantilaisista koneista Windsock datafileistä. Niissä ei pääsääntöisesti näy mitään lamellirakennetta.
Sakemannikoneissa ne näyttävät tyypillisesti olevan nähtävissä.
Mika Kauranen kirjoitti:
Olen viimeaikaisten projektieni yhteydessä katsellut monen moista alkuperäistä potkurivalokuvaa erityisesti ranskalaisista ja englantilaisista koneista Windsock datafileistä. Niissä ei pääsääntöisesti näy mitään lamellirakennetta.
Sakemannikoneissa ne näyttävät tyypillisesti olevan nähtävissä.
Komppaan Mikan kommenttia pienellä twistillä: käsittääkseni ranskalaiset ja englantilaiset tekivät laminoidut potkurit tyypillisesti käyttäen vain yhtä puulajia, esim. mahonkia ja saksanpähkinää, jotka molemmat ovat tummia puulajeja. Tällöin (varsinkin vanhoista valokuvista) laminointirakenne ei näy helposti - hyvä esimerkki on vaikka sivulla woodenpropeller.com/EboraSpad.html kuvattu brittivalmisteinen Spad VII -koneessa käytetty Ebora-merkkinen, mahongista valmistettu potkuri.

Saksalaiset taas taisivat useammin käyttää laminointirakenteessa eri puulajeja, jolloin ko. rakenne erottuu paremmin.
Malli on erinomaisen hieno ja vanhennus näyttää vakuuttavalta. Niinpä kommenttini aiheet ovat jo pilkun viilausta: koko kone on saanut vanhennuskäsittelyn, mutta kansallisuustunnukset pomppaavat kovasti puhtoisina silmään?

Pari yksityiskohtaa (tain paremminkin sen puutetta) taitaa johtua puutteista Special Hobbyn sarjassa: ylätasoon (yläpinnalle) ei ole mallinnettu siivekemekanismin vaatimia koloja eikä ulompien siipitukien kiinnitysvahvikkeita. Samoin vastaavat kiinnitysvahvikkeet puuttuvat alatason alapuolelta ulompien siipitukien kohdalta ja taas sisempien siipitukien kohdalle mallinnetut vahvikkeet taas näyttävät liiankin järeiltä.

Ja sitten kommentti koskien yksityiskohtaa, jonka tarpeellisuus vielä 1:48-mittakaavassa taitaa olla kiikunkaakun: näenkö oikein, että takiloinnissa on tuplajänteet yläsiiven runkotukien yläpäästä ulompien siipitukien alapäähän? Eikös Spad:issä tuplajänteet pitäisi olla alatason tyvestä ulompien siipitukien yläpäähän?